Ette olisi ikinä arvanneet mihin olen pari edellistä iltaani käyttänyt :)
Sivuutin tätä aihetta lyhyesti yhdessä lauseessa eräässä marraskuisessa postauksessanikin, sillä olin tuolloin löytänyt loistavan Aikamatka.netin. Lisäksi vieläkin aiemmin tutuksi on tullut Yves Marchandin ja Romain Meffren kuvaamaa hylättyä Detroitia ja tietysti Prypjat lukuisien eri dokumenttien ja matkailuohjelmien kautta. Jälkimmäinen on jopa kokenut lievän inflaation liiallisen esillä olon vuoksi, mutta onneksi maailma on pullollaan muitakin vielä kiinnostavampia kohteita.
Löysin nimittäin kaverin vinkistä jälleen uusia sivustoja, ja olen viime päivinä käyttänyt useita tunteja näiden sivustojen kahlaamiseen. En osaa selittää, mikä näissä tyhjissä ja aavemaisissa rakennuksissa viehättää, mutta harrastajamäärästä päätellen en ole todellakaan vähemmistöä. Mielestäni on samaan aikaan surullista mutta hienoa että asiat joskus on jätetty sikseen, ja vieläpä joskus autioitumaan. Tarinat näiden rakennusten tai jopa kokonaisten kaupunginosien takana ovat jännittäviä ja ennen kaikkea kiinnostavia. Monesti iskee kuitenkin epäusko siihen että miksi näin hienoja kohteita on jätetty rapistumaan.
Erityisen upeita kohteita löytyy Forbidden Placesista, johon suurin osa ajastani on mennyt enkä vieläkään ole kaikkea selannut kovin tarkkaan. Toinen kiehtova sivusto on Abandoned Places jossa on ehkä vähemmän tuoretta kuvaa, mutta toisaalta paikkojen historiaa tarkemmin kerrottuna.
Tälläisiä sivustoja tuntuu Googlettamalla olevan kymmeniä, ellei satoja, joten aikaa tähän saa jatkossakin kulumaan kiitettävästi. Toivottavasti toin teillekin jotain uutta ja kiinnostavaa katseltavaa.
Internet on ihmeellinen, all hail the Internet :)
tiistai 28. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Lisbeth Salanderin jalanjäljissä
Pitkään odotettu Tukholman reissu on takana, mutta olipa todella rentouttava ja mukava matka. Tän postauksen kuvat ei välttämättä muuten oo aikajärjestyksessä. Valikoin vain oleellisimmat ja hauskimmat otokset reissusta.
Testasin myös Hannan uutta Ixusta ja tulin siihen tulokseen että pakko on korvata itsekin surkea ja puolikuntoinen Ixukseni uudella. Anttilasta saa tällä hetkellä satasella uuden, joten siinäpä kuuma vinkki kaikille pokkaria kaipaaville. Järkkärihän olisi bloggarilla kiva olla, mutta käytännöllisyydessä pokkari voittaa mun tapauksessa.
Aamiainenhan on päivän tärkein ateria :) Laivalla nautittiin mitä loistavin aamupala, omalle lautaselleni löytyi mm. croissanttia, savulohta, erilaisia mätejä, smetanaa, brietä, katkarapuskagenia ja jälkiruuaksi lattea ja täytekakkua. Näillä eväillä oli hyvä suunnata kaupungille.
Ensimmäisenä aamupäivällä suunnattiin Södermalmille, joka on keskustan kaupunginosista suosikkini. Siellä myös oli useampia kohteita joissa Millennium-trilogiaa on kuvattu. Varsinaisia opastettuja kiertoajeluita ja kävelyretkiäkin kirjojen ja elokuvien tiimoilta järjestetään, mutta sellainen ei yleensä itsenäisen omatoimimatkailijan kuvioihin kuulu.
Söderillä käytiin itselle jo aiemmin tutuksi tulleessa viihtyisässä Tully's Coffeessa, ja ihan ex-tempore päädyttiin maistamaan tuorepuristettua appelsiinimehua. Oli muuten kallein appelsiinimehu jota olen juonut, mutta täysin hintansa väärti, sillä oli myös parasta koskaan juomaani. Pöydässä tehtiin nopea suunnitelma, mitkä Millenniumin kohteet käytäisiin katsomassa.
Tiskin takana oli iso kulhollinen valmiiksi halkaistuja appelsiinin puolikkaita odottamassa janoisia asiakkaita. Tälläisellä puristimella niistä saatiin kaikki mehut ja hedelmälihat irti.
Tully's Coffee on muuten kansainvälinen kahvilaketju, ja vastapäätä risteyksen toiselle puolella sijaitsi myöskin Wayne's Coffee. Tully's kuitenkin vetää viihtyisyydellään puoleensa, vaikka selkeästi ketjun henkeen olikin sistustettu. Hannan mielestä hyvin Starbucks-tyyppinen paikka, itsellänihän ei Starbucksista ole kokemusta joten vertailukohtaa ei ole ollut.
Vain parin korttelin säteellä Tullystä sijaitsee fiktiivinen Millennium-lehden toimitus, yllä olevassa talossa. Tämä kuvauspaikka näkyy ensimmäisessä 'Miehet jotka vihaavat naisia' elokuvassa. Olen kyllä kävellyt sen ohi useita kertoja, mutta silloin en ollut vielä nähnyt näitä elokuvia jotta olisin osannut lankoja yhdistellä.
Viereisestä korttelista sen sijaan löytyy 7-Eleven, josta Lisbeth käy ostamassa tupakkaa ja pakastepitsoja.
Seuraavaksi kiivettiin Söderin korkeimmalle kohdalle, Mosebackeen jonne myös Lisbeth muuttaa elokuvassa 'Tyttö joka leikki tulella' hankittuaan huomattavan summan rahaa. Talo sijaitsee Mosebacken huipulla ja sieltä on hulppeat näköalat koko Tukholman keskustan, ja lahden ylle.
Käytiin myöskin myöhemmin kävelemässä muita Söderin kuvauspaikkoja läpi, mutta kylmä viima ja paikkojen hankala löytäminen kartasta huolimatta saivat meidät jättämään leikin kesken. Elokuvassa olevan Java Cafen bongasimme, ja kävelimme ohi, mutta Mikael Blomkvistin taloa emme huolellisellakaan etsimisellä löytäneet.
Vain pienen matkan päässä Lisbethin talolta sijaitsee yksi ylivoimaisimmista levykaupoista joissa koskaan olen käynyt, nimittäin Mosebacke Skivorina tuntemani liike joka ilmeisesti on muuttanut nimensä Vintage Roomiksi. Se on vinyylidiggarin aarreaitta, toki siellä cd-levyjäkin myydään, mutta mitä erikoista niiden ostamisessa on?
Vinyylien penkominen on mitä hienointa puuhaa, etenkin kun tuolta kaupasta löytää järjenvastaisia määriä kaikenlaista kiinnostavaa musiikkia. Hinnat eivät ole erityisen huokeita, monet sinkut maksavat vähintään saman, mitä aikanaan uutena ja omistaja on hyvin hintatietoinen ns. harvinaisuuksista, bongasin esimerkiksi Kraftwerkin Electric Cafén 249 kruunun hintaan.
Aikaa oli jälleen liian vähän, ja pelkästään tuonne levykauppaan saisin upotettua useita tunteja. Aikataulun vuoksi päädyin katsomaan muutaman loistavan klassikkolevyn ja poimin ne mukaani.
Aiemmin mainitsemani Erasuren loistavan Chorus albumin poimin mukaani, samoin Fine Young Cannibalsin debyyttilevyn.
Edellisen kerran täällä vieraillessani löysin mm. pitkään ostoslistallani olleet Raptorin albumit sekä Pet Shop Boysin Discography-kokoelman. Tällä kertaa mukaani tarttui jälkimmäisen suosikkiartistini sinkku 'How Can You Expect To Be Taken Seriously?' jolta löytyy aivan törkeän hieno instrumentaaliversio nimiraidasta sekä B-puolelta yksi bändin parhaita biisejä 'We All Feel Better In The Dark'.
Ja kun Tukholmassa käy, miten voisi ohittaa Burger Kingin siellä käymättä? Itseäni harmittaa että BK:n Suomen valloitusta ei koskaan tapahtunut, vaikka se oli suunnitteilla. No, ehkä joskus näille paskoille Hesen sapuskoille tulee todellista kilpailua :) Mäkkärikin on perustylsä, eikä siellä kovin usein tule kotimaassa asioitua. Nälkä ei laivalla nautitun runsaan aamiaisen takia ollut vielä iltapäivälläkään, mutta pakkohan se oli Whopper-ateria vetäistä. Tuntui kyllä että nahka repeää liitoksistaan ;)
Shoppailumielessä tuli kuitenkin vaatekaupoissakin käytyä, lähinnä useammassa H&M:ssä ja Skopunktenissa, josta Hanna löysi itselleen kahdet uudet kengät. Ennen kaikkea meinasin tipahtaa polvilleni kun huomasin että kaupungista löytyy Topman ja Topshop. Tukholmassa olen käynyt elämäni aikana kymmeniä kertoja, enkä ole koskaan tuota kauppaa huomannut. Voi tietysti olla että kyseessä on tuorekin aluevaltaus, en löytänyt tästä mitään tietoa näin jälkikäteen, mutta loistavaa.
Sinne tosin on syytä mennä lähinnä alennusmyyntien aikaan, sillä hinnat ovat jo pelkästään tietysti Ruotsin kruunun vahvan kurssin takia korkeat, mutta muutenkin huomattavasti tyyriimmät kuin omassa verkkokaupassa. Niinpä vaatetta ei tällä kertaa mukaan tarttunut, sillä kaikki samat vaatteet jotka olivat ostoslistaltani, lähtevät netistä yhteensä monta kymmentä euroa huokeammin. Pistinkin saman tien tilauksen vetämään kun pääsin kotiin :)
Laivalla tietysti keksii tekemistä muutenkin, mutta jos varsinaista showtarjontaa miettii, vaihtoehtoja oli tällä kertaa paljon. Hevisauruksen keikalle kävimme ihan periaatteesta naureskelemassa, ilmeisesti hiihtolomaviikon vuoksi kysyntää oli sillä laivalla oli poikkeuksellisen paljon muutenkin perheitä.
Keskiyön showna oli Glam Rock & Pop ja Dance Fusion-showt, laivan kävelykadulla akrobatiaa ja Abba sekä Kylie Minogue esitykset, pubissa trubaduuri. Varsin mukava matka siis tarjonnankin puolesta.
Seuraavan kerran kyllä kun Tukholmaan lähden, haluan viettää siellä pidemmän aikaa, jotta ei tarvitse koko ajan katsella kelloa.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Kiireinen päivä
Töissä on todella kiirettä, talvi- ja sairaslomien takia, mut fiilikset on koko ajan olleet hyvät. Viikonlopun Tukholman reissu alkaa kannatteleen kivasti. Mä todella tykkään matkustaa laivalla. Pääsee irtautuun arjesta, oon mainosmiesten uhri :) No ei vaan, oon pienestä asti matkustellut lukemattomia kertoja näitä Itämeren reittejä ja sitä kautta siihen on muodustunut sellainen tunneside. Laivalla pystyy ottaan rennosti, oleen vaan ja etenkin kesällä katseleen maisemia. Nyt tosin lähdetään hemmottelumatkalle, hyvää ruokaa ja rentoilua.
Tänään tuli liikuttua aika tummissa vaatteissa, Conssit, H&M:n farkut, Dressmanin paita, Jack & Jonesin huivi, Selectedin takki ja Urban Excessin pipo.
Töitten jälkeen lähdin asioille keskustaan, aiemmin Levykauppa Äx:stä tilaamani vinyylit olivat saapuneet eilen. Olin tilannut kuudella eurolla vuoden 2010 'Monsters Of Popissa' näkemäni uusiseelantilaisen The Ruby Sunsin LP:n 'Fight Softly' sekä kahdella eurolla aiemmin täälläkin mainitsemani toisen Orbitalista tutun Hartnollin veljeksistä, Paulin soolosinkun jolla vierailee The Curen Robert Smith. Todellisia löytöjä molemmat, siis hintaansa nähden.
Kaupungilla kävin myös ruokakaupassa sekä vaihtamassa rahaa matkaa varten. Shoppailu ei edes ole nyt pääosassa mielessä, vaikka totta kai pikaisesti täytyy vaatekaupoissakin piipahtaa. Etsin tällä hetkellä itse asiassa erityisesti yhtä vaatekappaletta, mutta sitten näette jos löydän etsimäni :)
Tukholman matkalta toivon sen verran hyvää säätä että viitsisi ulkona kierrellä katselemassa Millennium-trilogian kuvauspaikkoja, sellaista nimittäin on suunnitelmissa.
Kotiin päästyäni kokeilin ruuaksi jotain mitä en ennen ole tehnyt, broilerpiirakkaa. Olen tehnyt vuosien saatossa lukemattoman määrän erilaisia liha- ja kasvispiirakoita mutta en koskaan broilerista. Tällä kertaa käytin jääkaapissa olevat aurajuuston loput ja Oltermannia täytteeksi ja kyllähän siitä varsin mainiota tuli.
Reseptin voitte lukea täältä.
Ennen matkaa tuskin ehdin enää tänne kirjoittelemaan. Huominen menee pakatessa, saatan käydä kyllä vielä parturissa, ja perjantaina lähden jo aamupäivästä reissuun. Kuvia matkalta on varmasti kuitenkin ensi viikolla luvassa.
Mukavaa viikon jatkoa!
Tänään tuli liikuttua aika tummissa vaatteissa, Conssit, H&M:n farkut, Dressmanin paita, Jack & Jonesin huivi, Selectedin takki ja Urban Excessin pipo.
Töitten jälkeen lähdin asioille keskustaan, aiemmin Levykauppa Äx:stä tilaamani vinyylit olivat saapuneet eilen. Olin tilannut kuudella eurolla vuoden 2010 'Monsters Of Popissa' näkemäni uusiseelantilaisen The Ruby Sunsin LP:n 'Fight Softly' sekä kahdella eurolla aiemmin täälläkin mainitsemani toisen Orbitalista tutun Hartnollin veljeksistä, Paulin soolosinkun jolla vierailee The Curen Robert Smith. Todellisia löytöjä molemmat, siis hintaansa nähden.
Kaupungilla kävin myös ruokakaupassa sekä vaihtamassa rahaa matkaa varten. Shoppailu ei edes ole nyt pääosassa mielessä, vaikka totta kai pikaisesti täytyy vaatekaupoissakin piipahtaa. Etsin tällä hetkellä itse asiassa erityisesti yhtä vaatekappaletta, mutta sitten näette jos löydän etsimäni :)
Tukholman matkalta toivon sen verran hyvää säätä että viitsisi ulkona kierrellä katselemassa Millennium-trilogian kuvauspaikkoja, sellaista nimittäin on suunnitelmissa.
Kotiin päästyäni kokeilin ruuaksi jotain mitä en ennen ole tehnyt, broilerpiirakkaa. Olen tehnyt vuosien saatossa lukemattoman määrän erilaisia liha- ja kasvispiirakoita mutta en koskaan broilerista. Tällä kertaa käytin jääkaapissa olevat aurajuuston loput ja Oltermannia täytteeksi ja kyllähän siitä varsin mainiota tuli.
Reseptin voitte lukea täältä.
Ennen matkaa tuskin ehdin enää tänne kirjoittelemaan. Huominen menee pakatessa, saatan käydä kyllä vielä parturissa, ja perjantaina lähden jo aamupäivästä reissuun. Kuvia matkalta on varmasti kuitenkin ensi viikolla luvassa.
Mukavaa viikon jatkoa!
Viikon hitit
Jälleen kiitos Nuorgamin, löysin eilen uuden bändin joka onnistui vakuuttamaan minut. Piano on todennäköisesti lempi-instrumenttini, on olemassa niin paljon hienoa musiikkia jota on vain pianolla soitettuna. Kun se liitetään muiden instrumenttien joukkoon, se vain paranee.
Perfume Geniusin uusi levy 'Put Your Back N 2 It' sai mut syttymään. Levyltä löytyy enimmäkseen rauhallisia balladeja mutta ennen kaikkea kuitenkin äärimmäisen kauniita melodioita ja vahva tunnelataus.
En ole edes vielä ehtinyt tutustua debyyttilevyyn kunnolla, sillä olen fiilistellyt tätä uutta tuttavuutta sen verran tarkasti uuden levyn muodossa. Tätä kirjoittaessani sitä kuitenkin aloin kuunnella. Maailmassa on niin paljon hienoa musiikkia, joka löytää vain sattumalta tiensä meidän kuulijoiden korviin. Onneksi puskaradio on mitä hienoin markkinointikanava.
Lisäksi tänään ilmestyi Pariisin Kevään uusi albumi 'Kaikki on satua'. Edellinen levy, 'Astronautti' oli niin merkittävä helmi suomalaisen popmusiikkia, että odotukset olivat ennen ensisinkkua todella korkealla. Itselle kuitenkin tuo 'Saari' ei ole toiminut, eikä toimi vieläkään. Se on todella tylsä ja läpijuostu kappale.
Sen sijaan oli mahtava huomata että levyn melkein kaikki muut biisit olivat parempia. Kyllä tästäkin muutamalla kuuntelulla on tulossa erittäin vahva albumi. Huonoja biisejä ei montaa ole ja levyn ylivoimaisesti parhaita hetkiä on melko paljon, huippu koetaan mielestäni kuitenkin biiseissä 'Kevät', 'On aika juosta', 'Sytytä valo' ja 'Kesäyö'. Kuitenkin näiden lisäksi lähelle pääsee suurin osa levyn kymmenestä kappaleesta, tällä levyllä on muutamaa kauheaa konekomppia lukuunottamatta ehkä vielä astetta juurevampi saundi kuin aiemmissa biiseissä. Arto Tuunelan säveltäjän lahjoja ei voi ohittaa. Hänen kykynsä luoda suurta saundia on ainutlaatuista. En vain ymmärrä miksi käyttää noita kauheita syntikan presetsaundeja.
Tässä kuitenkin vielä omasta mielestäni levyn heikointa antia.
Perfume Geniusin uusi levy 'Put Your Back N 2 It' sai mut syttymään. Levyltä löytyy enimmäkseen rauhallisia balladeja mutta ennen kaikkea kuitenkin äärimmäisen kauniita melodioita ja vahva tunnelataus.
En ole edes vielä ehtinyt tutustua debyyttilevyyn kunnolla, sillä olen fiilistellyt tätä uutta tuttavuutta sen verran tarkasti uuden levyn muodossa. Tätä kirjoittaessani sitä kuitenkin aloin kuunnella. Maailmassa on niin paljon hienoa musiikkia, joka löytää vain sattumalta tiensä meidän kuulijoiden korviin. Onneksi puskaradio on mitä hienoin markkinointikanava.
Lisäksi tänään ilmestyi Pariisin Kevään uusi albumi 'Kaikki on satua'. Edellinen levy, 'Astronautti' oli niin merkittävä helmi suomalaisen popmusiikkia, että odotukset olivat ennen ensisinkkua todella korkealla. Itselle kuitenkin tuo 'Saari' ei ole toiminut, eikä toimi vieläkään. Se on todella tylsä ja läpijuostu kappale.
Sen sijaan oli mahtava huomata että levyn melkein kaikki muut biisit olivat parempia. Kyllä tästäkin muutamalla kuuntelulla on tulossa erittäin vahva albumi. Huonoja biisejä ei montaa ole ja levyn ylivoimaisesti parhaita hetkiä on melko paljon, huippu koetaan mielestäni kuitenkin biiseissä 'Kevät', 'On aika juosta', 'Sytytä valo' ja 'Kesäyö'. Kuitenkin näiden lisäksi lähelle pääsee suurin osa levyn kymmenestä kappaleesta, tällä levyllä on muutamaa kauheaa konekomppia lukuunottamatta ehkä vielä astetta juurevampi saundi kuin aiemmissa biiseissä. Arto Tuunelan säveltäjän lahjoja ei voi ohittaa. Hänen kykynsä luoda suurta saundia on ainutlaatuista. En vain ymmärrä miksi käyttää noita kauheita syntikan presetsaundeja.
Tässä kuitenkin vielä omasta mielestäni levyn heikointa antia.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Hip hop hurraa!
Oli pakko postailla tänne tää Karri Koiran uus biisi, koska mä oon kovasti tälläisenä 80- ja 90-lukujen ystävänä diggaillut siitä et suomiräpissä ollaan viime aikoina lainattu aika paljon sieltä 90-luvun alun Amerikan länsirannikon saundista, lähinnä Dr. Dreltä ja Snoop Doggilta.
Aiemmin tätä aurinkoisen letkeetä kesäsaundia kuultiin viime syksynä Chebaleban ja Jaren ja VilleGallen toimesta, jonka biisissä tosin samat Karri Koira ja Ruudolf feattaavat.
En oo suuressa määrin suomiräpin ystävä, vaikka omaan musiikkihistoriaani hiphop vahvasti kuuluukin. Kovin räpin diggailu itsellä ajoittuu 80- ja 90-lukujen taitteeseen, ennen kuin kuulin ensimmäisiä teknobiisejä. Tuolloin tutustuin ensi kertaa Public Enemyyn ja Run DMC:hen. Public Enemy olikin ykkösnimi niihin aikoihin, ja vähän myöhemmin mukaan tulivat sellaiset bändit kuin N.W.A. ja 2 Live Crew.
Muutenkin pidän nykypäivän musiikissa kaikista lainoista joissa kierrätetään vanhaa saundia, ja varmasti kukaan ei pysty kiistämään että edellä postattu 'Amerikankotka liitää' kumartaa vaikkapa seuraavien biisien suuntaan.
Suomenkielisessä räpissä ei ole oikeastaan ollut kuin kaksi tekijää, jotka ovat onnistuneet puhuttelemaan mua kunnolla aiemmin, Asa ja Steen1. Näistäkin lähinnä Asan taustat ovat olleet mun kriittiselle musadiggariasenteelle tarpeeksi hyviä, Steenissä taas ovat kiehtoneet enemmänkin lyriikat.
Viimeisen parin vuoden aikana kuvioihin on kuitenkin tullut reilusti hyviä uusia tekijöitä, kuten SMC Lähiörotat sekä ryhmänä että itsenäisinä sooloartisteina ja Ruger Hauer, jotka saavat allekirjoittaneen olemaan luottavaisin mielin suomiräpin tulevaisuudesta.
Kyllästetään teitä vielä parilla suosikkibiisilläni. Kesää odotellessa!
Aiemmin tätä aurinkoisen letkeetä kesäsaundia kuultiin viime syksynä Chebaleban ja Jaren ja VilleGallen toimesta, jonka biisissä tosin samat Karri Koira ja Ruudolf feattaavat.
En oo suuressa määrin suomiräpin ystävä, vaikka omaan musiikkihistoriaani hiphop vahvasti kuuluukin. Kovin räpin diggailu itsellä ajoittuu 80- ja 90-lukujen taitteeseen, ennen kuin kuulin ensimmäisiä teknobiisejä. Tuolloin tutustuin ensi kertaa Public Enemyyn ja Run DMC:hen. Public Enemy olikin ykkösnimi niihin aikoihin, ja vähän myöhemmin mukaan tulivat sellaiset bändit kuin N.W.A. ja 2 Live Crew.
Muutenkin pidän nykypäivän musiikissa kaikista lainoista joissa kierrätetään vanhaa saundia, ja varmasti kukaan ei pysty kiistämään että edellä postattu 'Amerikankotka liitää' kumartaa vaikkapa seuraavien biisien suuntaan.
Suomenkielisessä räpissä ei ole oikeastaan ollut kuin kaksi tekijää, jotka ovat onnistuneet puhuttelemaan mua kunnolla aiemmin, Asa ja Steen1. Näistäkin lähinnä Asan taustat ovat olleet mun kriittiselle musadiggariasenteelle tarpeeksi hyviä, Steenissä taas ovat kiehtoneet enemmänkin lyriikat.
Viimeisen parin vuoden aikana kuvioihin on kuitenkin tullut reilusti hyviä uusia tekijöitä, kuten SMC Lähiörotat sekä ryhmänä että itsenäisinä sooloartisteina ja Ruger Hauer, jotka saavat allekirjoittaneen olemaan luottavaisin mielin suomiräpin tulevaisuudesta.
Kyllästetään teitä vielä parilla suosikkibiisilläni. Kesää odotellessa!
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Noutoruokaa ja yön mustaa kahvia
Tällä kertaa viikonlopusta on riittänyt moneen. Tuntuu että on saanut jotain aikaankin, vaikka ei tullut lähdettyä Bigpoppiin kuten pohdiskelin perjantaina etukäteen.
Haettiin tosiaan Hookista reilu annos siipiä mukaan perjantai-iltana ja vietettiin iltaa kaverin luona vauvan ja koiran kanssa. Järjettömän hyvältähän ne jälleen maistuivat, ei siitä mihinkään pääse. Viikonloppuisin kyllä kannattaa varautua soittamaan tilaus hyvissä ajoin, sillä ravintola on täyteen pakattu alkuillasta. N. 40 minuuttia joutui ruokaa odottamaan tilaushetkestä.
Loppujen lopuksi leffan katsominenkin typistyi sillä mitään mielenkiintoista uutuutta ei vuokraamoon ollut tullut. Päädyttiinkin siis katsomaan Voice of Finlandia joka todella kuuluu tällä hetkellä jokaisen perjantain rituaaliin. Sulokin kerjäsi pöydän vieressä koko ajan, olisi varmasti siivet maistuneet kovasti. Mutta eihän tuollaista tulista ruokaa voi koiralle antaa.
Vauva nukahti heti kun autoon päästiin, kaveri nimittäin kävi viemässä mut vielä myöhemmin illalla Hannan luokse. Tavallaan siis saatiin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)
Lauantaiaamuna vihdoin saatiin aikaiseksi aloittaa seuraava, jo pari kuukautta suunnitteilla ollut projekti, eli itselleni joululahjaksi ostamani Twin Peaks-boksin katselu johon otsikonkin musta kahvi viittaa. Lauantaiaamuna katsottiin pilotti, illalla vielä ensimmäinen jakso, ja tänään toinen osa. Itselleni tämä on kolmas kerta kun sarjaa katson, mutta varsinaisesti vasta toinen kerta kun katson jokaisen jakson. Aikanaan 90-luvun alussa kun sarja tuli, en sitä oikeastaan seurannut säännöllisesti. Muutama vuosi sitten katsoin sitten koko sarjan alusta alkaen kokonaisuudessaan, ja kyllähän se on todella kaikkien arvostelujensa veroinen.
Itseä viehättää sarjassa ennen kaikkea Twin Peaksin erikoiset ihmiset ja heidän kummallisuutensa. Juoni jää oikeastaan toissijaiseksi kun keskittyy seuraamaan asukkaiden edesottamuksia. Twin Peaksiin on saatu yhdistetyä sopivalla tavalla jännitystä, kummallisuutta ja komediaa. En olisi malttanut tänään jättää sarjaa siihen vaiheeseen, mutta sain kyydin kotiin ja täälläkin on tekemistä ollut joten loppujen lopuksi ihan fiksu ratkaisu. Toivottavasti päästään jatkamaan pian, sillä ensi viikonloppukin menee Tukholmassa.
Eilen iltapäivällä piti hoitaa lottoaminen suuren jättipotin vuoksi ja kissoille ruokaa kaupasta, joten lähdettiin käymään ytimessä. Siinä samalla poikettiin ostoksille ja kahville (Hanna kaakaolle) Café Europaan. Se lämmitti mukavasti koska ulkona oli aika pistävä viima taas kerran. Saisi tämä talvi pikku hiljaa alkaa taittumaan, mutta nythän sitä lunta taas vasta on muutaman päivän sisään kunnolla lisää tullutkin. H&M:stä ostin Hannalle nämä pelkistetyn sievät ballerinat ens viikonlopun laivakengiksi :)
Ruoka haettiin pitkästä aikaa taas Tay-do:sta Rongankadulta ja täytyy sanoa että taaskaan ei omassa annoksessani ollut valittamista, ilmeisesti Hannan kanaa ja ananasta-annoksessa ananas loisti poissaolollaan. Itse otin naudanlihaa ja vihanneksia, ja söin siitä vielä tänäänkin päivälliseksi. Jälkiruuaksi sain kuin sainkin laskiaispullia. Illalla tuli vielä melko hyvä elokuva telkkaristakin, Identity, jonka olen joskus aiemmin jo nähnyt, mutta en muistanut siitä enää juurikaan. Edelleen varsin kelvollinen mindtwisteri.
Tämä päivä on mennyt pyykkäyksen, Angry Birdsin ja siivouksen parissa. Onneksi iltaa on vielä reilusti, voi tsiläksoitua muutaman tunnin. Telkkarista tulee illalla vieläpä Anthony Bourdainia, eipä ole pitkään aikaan ollut parempaa viikonloppua.
Haettiin tosiaan Hookista reilu annos siipiä mukaan perjantai-iltana ja vietettiin iltaa kaverin luona vauvan ja koiran kanssa. Järjettömän hyvältähän ne jälleen maistuivat, ei siitä mihinkään pääse. Viikonloppuisin kyllä kannattaa varautua soittamaan tilaus hyvissä ajoin, sillä ravintola on täyteen pakattu alkuillasta. N. 40 minuuttia joutui ruokaa odottamaan tilaushetkestä.
Loppujen lopuksi leffan katsominenkin typistyi sillä mitään mielenkiintoista uutuutta ei vuokraamoon ollut tullut. Päädyttiinkin siis katsomaan Voice of Finlandia joka todella kuuluu tällä hetkellä jokaisen perjantain rituaaliin. Sulokin kerjäsi pöydän vieressä koko ajan, olisi varmasti siivet maistuneet kovasti. Mutta eihän tuollaista tulista ruokaa voi koiralle antaa.
Vauva nukahti heti kun autoon päästiin, kaveri nimittäin kävi viemässä mut vielä myöhemmin illalla Hannan luokse. Tavallaan siis saatiin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)
Lauantaiaamuna vihdoin saatiin aikaiseksi aloittaa seuraava, jo pari kuukautta suunnitteilla ollut projekti, eli itselleni joululahjaksi ostamani Twin Peaks-boksin katselu johon otsikonkin musta kahvi viittaa. Lauantaiaamuna katsottiin pilotti, illalla vielä ensimmäinen jakso, ja tänään toinen osa. Itselleni tämä on kolmas kerta kun sarjaa katson, mutta varsinaisesti vasta toinen kerta kun katson jokaisen jakson. Aikanaan 90-luvun alussa kun sarja tuli, en sitä oikeastaan seurannut säännöllisesti. Muutama vuosi sitten katsoin sitten koko sarjan alusta alkaen kokonaisuudessaan, ja kyllähän se on todella kaikkien arvostelujensa veroinen.
Itseä viehättää sarjassa ennen kaikkea Twin Peaksin erikoiset ihmiset ja heidän kummallisuutensa. Juoni jää oikeastaan toissijaiseksi kun keskittyy seuraamaan asukkaiden edesottamuksia. Twin Peaksiin on saatu yhdistetyä sopivalla tavalla jännitystä, kummallisuutta ja komediaa. En olisi malttanut tänään jättää sarjaa siihen vaiheeseen, mutta sain kyydin kotiin ja täälläkin on tekemistä ollut joten loppujen lopuksi ihan fiksu ratkaisu. Toivottavasti päästään jatkamaan pian, sillä ensi viikonloppukin menee Tukholmassa.
Eilen iltapäivällä piti hoitaa lottoaminen suuren jättipotin vuoksi ja kissoille ruokaa kaupasta, joten lähdettiin käymään ytimessä. Siinä samalla poikettiin ostoksille ja kahville (Hanna kaakaolle) Café Europaan. Se lämmitti mukavasti koska ulkona oli aika pistävä viima taas kerran. Saisi tämä talvi pikku hiljaa alkaa taittumaan, mutta nythän sitä lunta taas vasta on muutaman päivän sisään kunnolla lisää tullutkin. H&M:stä ostin Hannalle nämä pelkistetyn sievät ballerinat ens viikonlopun laivakengiksi :)
Ruoka haettiin pitkästä aikaa taas Tay-do:sta Rongankadulta ja täytyy sanoa että taaskaan ei omassa annoksessani ollut valittamista, ilmeisesti Hannan kanaa ja ananasta-annoksessa ananas loisti poissaolollaan. Itse otin naudanlihaa ja vihanneksia, ja söin siitä vielä tänäänkin päivälliseksi. Jälkiruuaksi sain kuin sainkin laskiaispullia. Illalla tuli vielä melko hyvä elokuva telkkaristakin, Identity, jonka olen joskus aiemmin jo nähnyt, mutta en muistanut siitä enää juurikaan. Edelleen varsin kelvollinen mindtwisteri.
Tämä päivä on mennyt pyykkäyksen, Angry Birdsin ja siivouksen parissa. Onneksi iltaa on vielä reilusti, voi tsiläksoitua muutaman tunnin. Telkkarista tulee illalla vieläpä Anthony Bourdainia, eipä ole pitkään aikaan ollut parempaa viikonloppua.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Viikonlopun kynnyksellä
Viikko on töissä ollut melko hektistä ja kiirettä on riittänyt, onneksi on taas perjantai!
Tänään illalla kaverini jää koti-isäksi ja mahdollisesti haetaan jokin elokuva ja Hookista siipiä kotiin. Tänä talvena on siipiin jäänyt joku loppumaton himo, ja voisin syödä niitä joka viikko. Aika usein niitä onkin tullut syötyä. Viikonloppu menee tietenkin muuten murun kainalossa, huomenna olisi tosin Yo-talolla Bigpop ja hiukan tekisi mieli päästä tanssimaan.
Tällä viikolla olen myös jäänyt uudestaan koukkuun Angry Birdsiin, tällä kertaa Facebookin kautta. Kun yli vuosi sitten ensimmäisen kerran kokeilin peliä, en malttanut irrottaa monenakaan päivänä iPadista :) Nyt on jo parina iltana mennyt monta tuntia pelin äärellä. Ehdin kuitenkin olla "kuivilla" jo viime keväästä saakka kunnes repsahdin taas :)
Mielestäni on kiehtovaa että joku peli saa koukkuun tuolla tavalla. Radiossa kerrottiin myös eilen että Tampereelle Särkänniemeen tulee ensi kesänä maailman ensimmäinen Angry Birds -teemapuisto.
Kaikkina päivinä en ole asukuvia jaksanut nappailla mutta tässä keskiviikon ja torstain työasut.
Pipo: Topman
Neule: H&M
Housut: Topman
Pipo: H&M
Paita: Men21
Farkut: Pull & Bear
Tällä viikolla iPodissa on soinut mm. I Was A Teenage Satan Worshipperin 'Whatevernights' sekä Coldplayn loistava 'X & Y'. Vaikka Coldplay on tehnyt mielestäni vain kaksi vahvaa albumia, tämän ja debyyttilevyn 'Parachutesin', pidän kyllä monesta muustakin biisistä, mutta kokonaisuutena näin hyviä levyjä popin historiaan mahtuu aika vähän.
Tänään illalla kaverini jää koti-isäksi ja mahdollisesti haetaan jokin elokuva ja Hookista siipiä kotiin. Tänä talvena on siipiin jäänyt joku loppumaton himo, ja voisin syödä niitä joka viikko. Aika usein niitä onkin tullut syötyä. Viikonloppu menee tietenkin muuten murun kainalossa, huomenna olisi tosin Yo-talolla Bigpop ja hiukan tekisi mieli päästä tanssimaan.
Tällä viikolla olen myös jäänyt uudestaan koukkuun Angry Birdsiin, tällä kertaa Facebookin kautta. Kun yli vuosi sitten ensimmäisen kerran kokeilin peliä, en malttanut irrottaa monenakaan päivänä iPadista :) Nyt on jo parina iltana mennyt monta tuntia pelin äärellä. Ehdin kuitenkin olla "kuivilla" jo viime keväästä saakka kunnes repsahdin taas :)
Mielestäni on kiehtovaa että joku peli saa koukkuun tuolla tavalla. Radiossa kerrottiin myös eilen että Tampereelle Särkänniemeen tulee ensi kesänä maailman ensimmäinen Angry Birds -teemapuisto.
Kaikkina päivinä en ole asukuvia jaksanut nappailla mutta tässä keskiviikon ja torstain työasut.
Pipo: Topman
Neule: H&M
Housut: Topman
Pipo: H&M
Paita: Men21
Farkut: Pull & Bear
Tällä viikolla iPodissa on soinut mm. I Was A Teenage Satan Worshipperin 'Whatevernights' sekä Coldplayn loistava 'X & Y'. Vaikka Coldplay on tehnyt mielestäni vain kaksi vahvaa albumia, tämän ja debyyttilevyn 'Parachutesin', pidän kyllä monesta muustakin biisistä, mutta kokonaisuutena näin hyviä levyjä popin historiaan mahtuu aika vähän.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Luolamies
Mitä tapahtuu kun teatterin johtaja taantuu?
Tuloksena on hykerryttävän hauska ja pisteliään osuva kuvaus miehen ja naisen välisistä suhteista. Teatterin sivuilta löytyvät videot eivät tee oikeutta tämän illan esitykselle. Riku Suokas eli ainakin tänään huomattavasti enemmän hetkessä, paljon rennompana ja vapautuneempana, ottaen yleisöönsä väkevää kontaktia. Siitäkin huolimatta että tämänkin runko oli täysin käsikirjoitettu, esitys muistutti hyvää stand-up-showta.
Esitys oli TTT-klubilla, joka ehti välissä toimia hetken yökerho Locona ja tila mielestäni toimi juurikin tälläiseen esitykseen täydellisesti. Tulevaa Sami Hedbergin showtakin olemme menossa katsomaan Tivoliin juuri sen intensiivisen klubitunnelman vuoksi.
Luolamiehessä liikutaan koko ajan alkukantaisen ja nykyaikaisen miehen sielunmaisemassa ja tilanteet todellakin sekä naurattavat, että saavat hyväksyvästi tajuamaan sen miten me miehet oikeasti olemmekaan yksinkertaisia. Olkoonkin että naiset saavat tässä esityksessä kyllä tasapuolisesti takaisinkin :)
Kuitenkin loppujen lopuksi kaikille jää hyvä mieli ja itselle hienointa oli että komedian keinoin pystytään tuomaan oikeastikin tärkeitä asioita esille parisuhteen toiminnasta ja kumppanin ymmärtämisestä. Suosittelen tätä showta vahvasti kaikille. Hannalle tämä oli jo toinen kerta, itsekin lähtisin milloin vain katsomaan sen uudelleen!
Eilen ystävänpäivänä käytiin syömässä American Dinerissa ja sen jälkeen suunnattiin Hannan ja kissojen luokse. Näin ihanan ystävänpäivälahjan sain (suurin osa on jo syöty tätä kirjoittaessa :) Itse ruoka oli aika tylsää, mutta mitä voi odottaa erikoistarjouksena olleesta ystävänpäivälautasesta jolla on ristikkoperunoita, pari kuivaa mozzarellatikkua, pari broilerinfilettä, sipulirenkaita ja McDonaldsin hampurilaisen tasoiset juustoburgerit.
Suosittelen vilputtömästi tilaamaan Dinerissa aina listalta, se kuitenkin on toistaiseksi vakuuttanut mut Tampereen parhaana burgerpaikkana.
Tuloksena on hykerryttävän hauska ja pisteliään osuva kuvaus miehen ja naisen välisistä suhteista. Teatterin sivuilta löytyvät videot eivät tee oikeutta tämän illan esitykselle. Riku Suokas eli ainakin tänään huomattavasti enemmän hetkessä, paljon rennompana ja vapautuneempana, ottaen yleisöönsä väkevää kontaktia. Siitäkin huolimatta että tämänkin runko oli täysin käsikirjoitettu, esitys muistutti hyvää stand-up-showta.
Esitys oli TTT-klubilla, joka ehti välissä toimia hetken yökerho Locona ja tila mielestäni toimi juurikin tälläiseen esitykseen täydellisesti. Tulevaa Sami Hedbergin showtakin olemme menossa katsomaan Tivoliin juuri sen intensiivisen klubitunnelman vuoksi.
Luolamiehessä liikutaan koko ajan alkukantaisen ja nykyaikaisen miehen sielunmaisemassa ja tilanteet todellakin sekä naurattavat, että saavat hyväksyvästi tajuamaan sen miten me miehet oikeasti olemmekaan yksinkertaisia. Olkoonkin että naiset saavat tässä esityksessä kyllä tasapuolisesti takaisinkin :)
Kuitenkin loppujen lopuksi kaikille jää hyvä mieli ja itselle hienointa oli että komedian keinoin pystytään tuomaan oikeastikin tärkeitä asioita esille parisuhteen toiminnasta ja kumppanin ymmärtämisestä. Suosittelen tätä showta vahvasti kaikille. Hannalle tämä oli jo toinen kerta, itsekin lähtisin milloin vain katsomaan sen uudelleen!
Eilen ystävänpäivänä käytiin syömässä American Dinerissa ja sen jälkeen suunnattiin Hannan ja kissojen luokse. Näin ihanan ystävänpäivälahjan sain (suurin osa on jo syöty tätä kirjoittaessa :) Itse ruoka oli aika tylsää, mutta mitä voi odottaa erikoistarjouksena olleesta ystävänpäivälautasesta jolla on ristikkoperunoita, pari kuivaa mozzarellatikkua, pari broilerinfilettä, sipulirenkaita ja McDonaldsin hampurilaisen tasoiset juustoburgerit.
Suosittelen vilputtömästi tilaamaan Dinerissa aina listalta, se kuitenkin on toistaiseksi vakuuttanut mut Tampereen parhaana burgerpaikkana.
tiistai 14. helmikuuta 2012
maanantai 13. helmikuuta 2012
Edullisia vaatelöytöjä
Tarkoitus oli lähteä keskustaan lataamaan bussikorttia kun viimeinen voimassaolopäivä oli tänään ja huomenna kuitenkin olen menossa töitten jälkeen kaupunkiin syömään. En tietysti aikonut vain käydä kioskilla, vaan ajattelin kierrellä kosken itäpuolen kauppatarjontaa siinä samalla. Mutta ilman tietoista päätöstä että jotain tarttuisi mukaan. Lähinnä ajattelin maleksia ja tuhlata aikaa, jossa en siis onnistunut kovin hyvin. Siitä tuonnempana.
R-kioskin lisäksi pistäydyin Clas Ohlsonilla etsimässä kissojen raapimispuuhun uutta ruuvia jota en löytänyt, ja sen jälkeen menin H&M:lle. Kuten jo blogin alkumetreillä kerroin, kierrän usein kauppojen alerekkejä ja shoppailen silmilläni. Koska shoppailuni ei ole yleensä juuri koskaan tarveperäistä, yleensä bongaan mielenkiintoisen näköisiä vaatteita ja poimin niitä hyllystä fiilispohjalta. Tai sitten en löydä mitään.
Henkkamaukan aleräkistä mukaani tarttui ensiksi pari t-paitaa ja nämä ostamani pitkähihaiset, farkkupaitaa muistuttava kauluspaita sekä törkeän siisti keltainen v-aukkoinen villaneule (80%). Se tulee sopimaan todella hyvin erityisesti ruskeisiin samettihousuihini. Kummatkin paidat tosin olivat kokoa XL joka on hieman liian iso minulle, mutta sovittaessa eivät näyttäneet kuitenkaan liian suurilta. Kummankin normaalihinta on ollut alun perin 24,95€ mutta nyt niihin oli lätkäisty 10€ ja 7€ hintalaput. Sovitettuani vaatteita päädyin jättämään t-paidat kauppaan ja olin siis asennoitunut maksamaan näistä paidoista sen 17€. Kuitenkin kassalla tuli vielä lisäalennus ja paitojen loppusumma jäikin yhteensä vaivaiseen kymmeneen euroon. Tälläisinä hetkinä kokee onnistuneensa shoppailussa :)
Lähdin kaupasta hyvällä mielin katsastamaan viereisen Jack & Jonesin tarjonnan. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään niin kiinnostavaa, että olisin ostanut. Vilkaisin kyllä punaisia housuja, sillä jostakin syystä Hanna on osoittanut useampaan kertaan mieltymystään punaisiin housuihin miehillä, ensin edellisviikon Putouksessa jossa Aku Hirviniemellä oli sellaiset, ja viimeksi Voice of Finlandissa jossa eräällä esiintyjällä oli myös sellaiset. 59,95€ hintalappu kuitenkin sai jättämään housut vielä tiskiin. Sen jälkeen kävin vielä nopeasti kääntymässä Stockmannin katutasossa hakemassa ystävänpäiväkortin ja Gina Tricotissa.
Kun sitten lähdin takaisin bussilla kotiin, pääsin vielä vaihdolla. Eli olin suorittanut nämä kaikki toimet alle tunnissa, olin hämmästynyt. Ilmeisesti olen siis todella ripeä :)
En ole muistanut mainita että rakastan vihreää Tabascoa, siis sitä miedompaa. Sitä pitää olla melkein aina kotona, ja lauantainakin Panchossa käydessäni hukutin lohkoperunat tuohon nautinnolliseen eliksiiriin :) Nyt kaupungilta tullessani hiukoi ja napostelin herkullisia porkkanoita joita dippasin sekä Hesburgerin valkosipulikastikkeeseen (jota sitäkin pitää olla aina jääkaapissa) ja Tabascoon.
R-kioskin lisäksi pistäydyin Clas Ohlsonilla etsimässä kissojen raapimispuuhun uutta ruuvia jota en löytänyt, ja sen jälkeen menin H&M:lle. Kuten jo blogin alkumetreillä kerroin, kierrän usein kauppojen alerekkejä ja shoppailen silmilläni. Koska shoppailuni ei ole yleensä juuri koskaan tarveperäistä, yleensä bongaan mielenkiintoisen näköisiä vaatteita ja poimin niitä hyllystä fiilispohjalta. Tai sitten en löydä mitään.
Henkkamaukan aleräkistä mukaani tarttui ensiksi pari t-paitaa ja nämä ostamani pitkähihaiset, farkkupaitaa muistuttava kauluspaita sekä törkeän siisti keltainen v-aukkoinen villaneule (80%). Se tulee sopimaan todella hyvin erityisesti ruskeisiin samettihousuihini. Kummatkin paidat tosin olivat kokoa XL joka on hieman liian iso minulle, mutta sovittaessa eivät näyttäneet kuitenkaan liian suurilta. Kummankin normaalihinta on ollut alun perin 24,95€ mutta nyt niihin oli lätkäisty 10€ ja 7€ hintalaput. Sovitettuani vaatteita päädyin jättämään t-paidat kauppaan ja olin siis asennoitunut maksamaan näistä paidoista sen 17€. Kuitenkin kassalla tuli vielä lisäalennus ja paitojen loppusumma jäikin yhteensä vaivaiseen kymmeneen euroon. Tälläisinä hetkinä kokee onnistuneensa shoppailussa :)
Lähdin kaupasta hyvällä mielin katsastamaan viereisen Jack & Jonesin tarjonnan. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään niin kiinnostavaa, että olisin ostanut. Vilkaisin kyllä punaisia housuja, sillä jostakin syystä Hanna on osoittanut useampaan kertaan mieltymystään punaisiin housuihin miehillä, ensin edellisviikon Putouksessa jossa Aku Hirviniemellä oli sellaiset, ja viimeksi Voice of Finlandissa jossa eräällä esiintyjällä oli myös sellaiset. 59,95€ hintalappu kuitenkin sai jättämään housut vielä tiskiin. Sen jälkeen kävin vielä nopeasti kääntymässä Stockmannin katutasossa hakemassa ystävänpäiväkortin ja Gina Tricotissa.
Kun sitten lähdin takaisin bussilla kotiin, pääsin vielä vaihdolla. Eli olin suorittanut nämä kaikki toimet alle tunnissa, olin hämmästynyt. Ilmeisesti olen siis todella ripeä :)
En ole muistanut mainita että rakastan vihreää Tabascoa, siis sitä miedompaa. Sitä pitää olla melkein aina kotona, ja lauantainakin Panchossa käydessäni hukutin lohkoperunat tuohon nautinnolliseen eliksiiriin :) Nyt kaupungilta tullessani hiukoi ja napostelin herkullisia porkkanoita joita dippasin sekä Hesburgerin valkosipulikastikkeeseen (jota sitäkin pitää olla aina jääkaapissa) ja Tabascoon.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Koontia viikonlopulta nro. 2
Välillä ei ehdi kirjoittelemaan kesken viikonloppua, vaikka ei järin ihmeellistä tekemistä oliskaan. Edellisen kerran kirjoittelin tälläistä koontia marraskuussa. Mutta silloin kun ei ole kotona, on kätevämpi vain odottaa että saa kaikki viikonlopun asiat niputettua yhteen, ja etenkin videoiden editoiminen ja uppaaminen YouTubeen luonnistuu kotikoneelta helpommin.
Perjantai-ilta meni mukavasti ihan kotioloissa löhöillen ja telkkaria katsellen. Erittäin mieluisaksi suosikkisarjaksi kun on muodostunut Voice of Finland joka tulee perjantai-iltaisin Neloselta. Niin paljon hyviä laulajia ja niin vähän mahdollisuuksia, oikein sääliksi käy katsoa kuinka todella upeat kyvyt karsiutuvat yksi kerrallaan. Hieman eri tuntuma kuin Idolsissa, joka ei ole enää vuosiin jaksanut itseäni kiinnostaa.
Lopuksi katseltiin vielä Devil joka olikin positiivinen yllätys. Odotukseni erityisesti IMDB:ssä alle 7 pistettä saaneille elokuville eivät koskaan ole kovin suuret, mutta tämä olisi voinut melkeinpä olla vaikkapa yksi X-Filesin osa, ja mähän olen ko. sarjan fani jo 90-luvulta lähtien.
Kissat herättivät riemuisasti riehumalla lauantaiaamuun, ja lopulta piti nousta suunniteltua aiemmin ylös. Onneksi pienet päiväunet puolilta päivin tekivät ns. gutaa. Lauantaina lähdettiin syömään Pancho Villaan Hannan ja hänen ystävänsä kanssa. Olin odottanut Panchoon pääsyä jo monta kuukautta, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää aivan liian pitkään.
Ja kun sinne menee, burgeri on ainoa oikea valinta listalta, erityisesti pekoniburger. Se hipoo täydellisyyttä, ja Panchon lohkoperunat ovat omaa luokkaansa. Ei mistään saa niin hyviä lohkoperunoita, nuo kun on tehty kokonaisesta perunasta. Kyytipojaksi Sol sopi oikein hyvin. Tuhdin aterian jälkeen pitikin lähteä valmistautumaan illan keikkoihin.
Ennen Yo-talolle menoa käytiin vielä pyörähtämässä naapurissa Bar K:ssa yksillä. Eipä siellä enempää olisi ehtinytkään sillä Burning Heartsin piti aloittaa kymmeneltä. Loppujen lopuksi bändi aloitti vähän myöhässä ja heitti vain reilun puolen tunnin keikan. Se oli kieltämättä lievä pettymys siitäkin huolimatta että todella hyvä setti siellä tulikin.
Ewert and The Two Dragons oli myös varsin sympaattista musiikkia, vaikka ei oikein omaan makuun kolahdakaan. En ole oikein tajunnut tätä nykypäivän folkbuumia ja tuokin bändi on todella suosittu ulkomailla tällä hetkellä, luin jopa että tällä hetkellä Viron suosituin bändi. No, pääasia että ne ketkä tälläisestä musiikista nauttivat, saavat elämyksiä. Ja en siis halua arvostella, ei mua yhtään ärsyttänyt katsoa keikkaa ja ihan mukavasti se sopi illan linjaan.
Potin räjäytti kuitenkin odotettu Husky Rescue. Hienointa oli, että keikkaan oli panostettu huomattavasti tavallista enemmän. Jos edelliset keikat olivat perushyviä saundiltaan ja tunnelmaltaan, Husky oli satsannut valoihin ja ääniin. Lisäksi soittolista oli rakennettu hienosti siten että alussa lähdettiin minimaalisesta kokonaisuudesta; laulaja soitti ja lauloi yksin ruotsalaisen lastenlaulun jota en tunnistanut. Sen jälkeen mukaan tuli kitaristi ja pari biisiä esitettiin duona, mm. ihana 'New Light Of Tomorrow'. Lopulta Nyberg saapui lavalle ja koneet alkoivat pulputtaa sulosäveliään :)
Kokonaisuutena Huskyn keikka oli todella vaikuttava, mutta hieman ehkä liian rauhallinen lauantaiyöhön, sillä väsymys alkoi painaa aika rankasti. Ei siinä sitten pilkkuun asti jaksettukaan notkua vaan lähdettiin jo keikan loppumetreillä pois välttääksemme narikkajonot.
Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen käytiin Stokkan Herkussa hakemassa hieman ruokatarpeita. Hanna sanoi heti aamulla että tänään tekisi mieli itse tehtyjä lihapullia. Koska en itsekään ollut niitä ikuisuuksiin tehnyt, innostuin ajatuksesta. Perunamuusia ja lihapullia ja jälkiruuaksi valkosuklaa-mansikkamascarponea, tänään herkuteltiin itsemme ähkyyn.
Kivan viikonlopun jälkeen on taas arki edessä. Kaikkea kivaa on silti luvassa, tietenkin ystävänpäiväruokailua ja keskiviikkona vihdoin mennään katsomaan se mainitsemani Luolamies.
Perjantai-ilta meni mukavasti ihan kotioloissa löhöillen ja telkkaria katsellen. Erittäin mieluisaksi suosikkisarjaksi kun on muodostunut Voice of Finland joka tulee perjantai-iltaisin Neloselta. Niin paljon hyviä laulajia ja niin vähän mahdollisuuksia, oikein sääliksi käy katsoa kuinka todella upeat kyvyt karsiutuvat yksi kerrallaan. Hieman eri tuntuma kuin Idolsissa, joka ei ole enää vuosiin jaksanut itseäni kiinnostaa.
Lopuksi katseltiin vielä Devil joka olikin positiivinen yllätys. Odotukseni erityisesti IMDB:ssä alle 7 pistettä saaneille elokuville eivät koskaan ole kovin suuret, mutta tämä olisi voinut melkeinpä olla vaikkapa yksi X-Filesin osa, ja mähän olen ko. sarjan fani jo 90-luvulta lähtien.
Kissat herättivät riemuisasti riehumalla lauantaiaamuun, ja lopulta piti nousta suunniteltua aiemmin ylös. Onneksi pienet päiväunet puolilta päivin tekivät ns. gutaa. Lauantaina lähdettiin syömään Pancho Villaan Hannan ja hänen ystävänsä kanssa. Olin odottanut Panchoon pääsyä jo monta kuukautta, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää aivan liian pitkään.
Ja kun sinne menee, burgeri on ainoa oikea valinta listalta, erityisesti pekoniburger. Se hipoo täydellisyyttä, ja Panchon lohkoperunat ovat omaa luokkaansa. Ei mistään saa niin hyviä lohkoperunoita, nuo kun on tehty kokonaisesta perunasta. Kyytipojaksi Sol sopi oikein hyvin. Tuhdin aterian jälkeen pitikin lähteä valmistautumaan illan keikkoihin.
Ennen Yo-talolle menoa käytiin vielä pyörähtämässä naapurissa Bar K:ssa yksillä. Eipä siellä enempää olisi ehtinytkään sillä Burning Heartsin piti aloittaa kymmeneltä. Loppujen lopuksi bändi aloitti vähän myöhässä ja heitti vain reilun puolen tunnin keikan. Se oli kieltämättä lievä pettymys siitäkin huolimatta että todella hyvä setti siellä tulikin.
Ewert and The Two Dragons oli myös varsin sympaattista musiikkia, vaikka ei oikein omaan makuun kolahdakaan. En ole oikein tajunnut tätä nykypäivän folkbuumia ja tuokin bändi on todella suosittu ulkomailla tällä hetkellä, luin jopa että tällä hetkellä Viron suosituin bändi. No, pääasia että ne ketkä tälläisestä musiikista nauttivat, saavat elämyksiä. Ja en siis halua arvostella, ei mua yhtään ärsyttänyt katsoa keikkaa ja ihan mukavasti se sopi illan linjaan.
Potin räjäytti kuitenkin odotettu Husky Rescue. Hienointa oli, että keikkaan oli panostettu huomattavasti tavallista enemmän. Jos edelliset keikat olivat perushyviä saundiltaan ja tunnelmaltaan, Husky oli satsannut valoihin ja ääniin. Lisäksi soittolista oli rakennettu hienosti siten että alussa lähdettiin minimaalisesta kokonaisuudesta; laulaja soitti ja lauloi yksin ruotsalaisen lastenlaulun jota en tunnistanut. Sen jälkeen mukaan tuli kitaristi ja pari biisiä esitettiin duona, mm. ihana 'New Light Of Tomorrow'. Lopulta Nyberg saapui lavalle ja koneet alkoivat pulputtaa sulosäveliään :)
Kokonaisuutena Huskyn keikka oli todella vaikuttava, mutta hieman ehkä liian rauhallinen lauantaiyöhön, sillä väsymys alkoi painaa aika rankasti. Ei siinä sitten pilkkuun asti jaksettukaan notkua vaan lähdettiin jo keikan loppumetreillä pois välttääksemme narikkajonot.
Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen käytiin Stokkan Herkussa hakemassa hieman ruokatarpeita. Hanna sanoi heti aamulla että tänään tekisi mieli itse tehtyjä lihapullia. Koska en itsekään ollut niitä ikuisuuksiin tehnyt, innostuin ajatuksesta. Perunamuusia ja lihapullia ja jälkiruuaksi valkosuklaa-mansikkamascarponea, tänään herkuteltiin itsemme ähkyyn.
Kivan viikonlopun jälkeen on taas arki edessä. Kaikkea kivaa on silti luvassa, tietenkin ystävänpäiväruokailua ja keskiviikkona vihdoin mennään katsomaan se mainitsemani Luolamies.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Emeli Sandélta vihdoin levy
Aivan sattumalta bongasin tänään että Emelin levy on tullut jo Spotifyyn. Alustavan julkaisupäivän piti olla 13.2 mutta ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun tuota kautta pääsee fiilistelemään levyä etukäteen.
'Our version of events' vaikuttaa nopealla kuuntelulla aivan loistavalta levyltä. Muutama aiempi akustinen veto mitä olin kuullut muista kuin 2011 parhaiden biisien listalle päässeistä 'Heaven' ja 'Daddy' raidoista, vaikuttivat hieman heikompitasoisilta. Levy on kuitenkin hyvin tuotettu ja biisien linja ei poikkea liikaa toisistaan, itselleni yhtenäinen kokonaisuus on hyvän levyn edellytys. Emelin upean äänen lisäksi järisyttävän kauniit melodiat toinen toistaan hienompine jousisovituksineen vanhojen breakbeat-rytmien päällä tekevät tästä ylivoimaisen kaunista kuunneltavaa.
Uusiksi suosikkibiiseikseni ovat ehdottomasti muodostuneet ihoni kananlihalle saavat 'Mountains', 'Clown' sekä surumielinen 'My kind of love'. Kuunnelkaa ja nauttikaa, ja ostakaa levy jos harrastatte sellaista :)
'Our version of events' vaikuttaa nopealla kuuntelulla aivan loistavalta levyltä. Muutama aiempi akustinen veto mitä olin kuullut muista kuin 2011 parhaiden biisien listalle päässeistä 'Heaven' ja 'Daddy' raidoista, vaikuttivat hieman heikompitasoisilta. Levy on kuitenkin hyvin tuotettu ja biisien linja ei poikkea liikaa toisistaan, itselleni yhtenäinen kokonaisuus on hyvän levyn edellytys. Emelin upean äänen lisäksi järisyttävän kauniit melodiat toinen toistaan hienompine jousisovituksineen vanhojen breakbeat-rytmien päällä tekevät tästä ylivoimaisen kaunista kuunneltavaa.
Uusiksi suosikkibiiseikseni ovat ehdottomasti muodostuneet ihoni kananlihalle saavat 'Mountains', 'Clown' sekä surumielinen 'My kind of love'. Kuunnelkaa ja nauttikaa, ja ostakaa levy jos harrastatte sellaista :)
Perjantai ja pakkanen
Aika ärtsyltä näyttää lämpömittarilukemat. Tietokone taitaa hakea tiedot lentoasemalta (-28) mutta oma mittarikin näyttää -23, sinne väliin se kai jonnekin asettuu. Kuitenkin iltapäivään mennessä alkaa tippuun ja ennuste lupaa ens viikoks vain kevyttä pakkasta. Huomennakin enää ylimmillään -5, hienoa.
Mitään ihmeellistä ei oo tänään luvassa, rauhallista leffailtaa kotioloissa valmistautuen huomiseen. Mutta silti on perjantai, se on aina jees. Yksi työpäivä suoritettavana ennen viikonloppua ja matkaankaan ei ole enää pitkästi. Eipä näillä keleillä liikaa huvin vuoksi haluakaan pyöriä kaupungilla.
Huomenna sitten otetaan vähän takasin tästä nyhjäämisestä ja ehdottomasti kaupungille syömään, parille ja illalla tietenkin Yo-talolle Husky Rescuen, Burning Heartsin ja Ewert and The Two Dragonsin keikalle. Voitokasta viikonloppua itse kullekin :)
Mitään ihmeellistä ei oo tänään luvassa, rauhallista leffailtaa kotioloissa valmistautuen huomiseen. Mutta silti on perjantai, se on aina jees. Yksi työpäivä suoritettavana ennen viikonloppua ja matkaankaan ei ole enää pitkästi. Eipä näillä keleillä liikaa huvin vuoksi haluakaan pyöriä kaupungilla.
Huomenna sitten otetaan vähän takasin tästä nyhjäämisestä ja ehdottomasti kaupungille syömään, parille ja illalla tietenkin Yo-talolle Husky Rescuen, Burning Heartsin ja Ewert and The Two Dragonsin keikalle. Voitokasta viikonloppua itse kullekin :)
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Huoratron - Cryptocracy
Magnetic Magazine on ensimmäisenä julkaissut Huoratronin uuden musiikkivideon 'Cryptocracy'. Videota ei harmi kyllä pystynyt vielä upottamaan blogiin, mutta edellä olevasta linkistä sen voitte katsoa.
Todella, todella timmi video kyseessä, biisistä nyt puhumattakaan. Vaikka puhutaan aivan eri tyylisestä musiikista kuin taannoin hehkuttamani ranskalainen electrohouse, niin Aku Raski on onnistunut kyllä luomaan myös aivan oman juttunsa tuomalla brutaalin ja energisen konesaundin laajemman kansan tietoisuuteen hieman samalla tavalla. Erityisesti Huoratronin live-esiintymiset ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Olen nähnyt kolme keikkaa, kahdesti Klubilla ja kerran Pakkahuoneella ja varsinkin täyteen ahdetun hikisen Klubin keikat olivat kuin piste i:n päälle tälläistä musiikkia fiilistellessä.
Indiemode hyväksyy ja suosittelee Huoratronia :) Tässä vielä tunnelmia viime syksyn Monsters Of Popin päätöskeikalta Pakkahuoneelta.
Todella, todella timmi video kyseessä, biisistä nyt puhumattakaan. Vaikka puhutaan aivan eri tyylisestä musiikista kuin taannoin hehkuttamani ranskalainen electrohouse, niin Aku Raski on onnistunut kyllä luomaan myös aivan oman juttunsa tuomalla brutaalin ja energisen konesaundin laajemman kansan tietoisuuteen hieman samalla tavalla. Erityisesti Huoratronin live-esiintymiset ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Olen nähnyt kolme keikkaa, kahdesti Klubilla ja kerran Pakkahuoneella ja varsinkin täyteen ahdetun hikisen Klubin keikat olivat kuin piste i:n päälle tälläistä musiikkia fiilistellessä.
Indiemode hyväksyy ja suosittelee Huoratronia :) Tässä vielä tunnelmia viime syksyn Monsters Of Popin päätöskeikalta Pakkahuoneelta.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Valoa talveen
Viikonloppuna Tampereelle, kosken länsipuolelle levittäytyy jälleen Valoa Festival. Keikkoja on Yo-talolla ja Artturissa.
Perjantain tarjonta ei niin kovasti itseä kiinnosta, mutta lauantaina Yo-talolla on luvassa kyllä todella hyvät setit, vahva kokonaisuus artisteja. Pitkäaikainen suosikkini Husky Rescue nimittäin nousee lavalle ja Yo:han on keikkapaikkana mitä kelvollisin. Ainoa pieni miinus tulee siitä että bändin laulaja on vaihtunut. 'New Light Of Tomorrow' on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen hienoimpia suomalaisia kappaleita.
Burning Hearts on myös varsin mukavaa musiikkia, joskin paljon tuoreempi tuttavuus. Tutustuin bändiin ensi kerran Monsters Of Popissa toissa syksynä.
Uusi levykin heiltä on ilmestynyt, mutta en ole ehtinyt vielä siihen tutustua kunnolla. Täytyy ottaa vahinko takaisin ennen lauantaita. Tässä kuitenkin maistiaisia, hiukan isompaa, mutta ah niin kaunista saundia.
Kolmas esiintyjä, virolainen Ewert and The Two Dragons ei itselle ole niin tuttu, missasin keikan Lost In Musicissakin viime syksynä, mutta hyvin miellyttävän kuuloista musiikkia hekin tekevät. Hyvä keikkahan voi myös suunnan kääntää :)
Viikon negatiivisimpia musiikkiuutisia oli Madonnan keikka elokuussa Olympiastadionilla päällekkäin Flow-festivaalien kanssa. Henkilökohtaisesti se ei omiin suunnitelmiini vaikuta, mutta festariseuraani kyllä.
Viikonloppuna ja tällä viikolla on iPodissa soinut mm. loistavaakin loistavampi Placebon 'Meds' sekä kesäfiilistä nostattava Toscan 'Dehli9'.
Perjantain tarjonta ei niin kovasti itseä kiinnosta, mutta lauantaina Yo-talolla on luvassa kyllä todella hyvät setit, vahva kokonaisuus artisteja. Pitkäaikainen suosikkini Husky Rescue nimittäin nousee lavalle ja Yo:han on keikkapaikkana mitä kelvollisin. Ainoa pieni miinus tulee siitä että bändin laulaja on vaihtunut. 'New Light Of Tomorrow' on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen hienoimpia suomalaisia kappaleita.
Burning Hearts on myös varsin mukavaa musiikkia, joskin paljon tuoreempi tuttavuus. Tutustuin bändiin ensi kerran Monsters Of Popissa toissa syksynä.
Uusi levykin heiltä on ilmestynyt, mutta en ole ehtinyt vielä siihen tutustua kunnolla. Täytyy ottaa vahinko takaisin ennen lauantaita. Tässä kuitenkin maistiaisia, hiukan isompaa, mutta ah niin kaunista saundia.
Kolmas esiintyjä, virolainen Ewert and The Two Dragons ei itselle ole niin tuttu, missasin keikan Lost In Musicissakin viime syksynä, mutta hyvin miellyttävän kuuloista musiikkia hekin tekevät. Hyvä keikkahan voi myös suunnan kääntää :)
Viikon negatiivisimpia musiikkiuutisia oli Madonnan keikka elokuussa Olympiastadionilla päällekkäin Flow-festivaalien kanssa. Henkilökohtaisesti se ei omiin suunnitelmiini vaikuta, mutta festariseuraani kyllä.
Viikonloppuna ja tällä viikolla on iPodissa soinut mm. loistavaakin loistavampi Placebon 'Meds' sekä kesäfiilistä nostattava Toscan 'Dehli9'.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Yksi miljoonasta
On hieno olla yksi numero 1076957:n joukossa.
Nyt kun henkinen pääoma ja ihmisarvot on heitetty romukoppaan ja raha, valta ja luokkaerot nostavat taas päätään, pitää vain toivoa että presidentin valta todella on karsittu niin pieneksi että hän ei suuriin päätöksiin pysty vaikuttamaan. Toivon myös että suhteet itään säilyvät yhtä hyvinä kuin aikaisemminkin.
Presidentti kuitenkin kannattaa Natoa ja Kokoomus opintotukien leikkaamista, vastustaa kansalaispalkkaa ja pyrkii karsimaan työttömyysturvaa. Työtä pitääkin tehdä, mutta ahneus tai toisaalta heikko-osaisten järjestelmällinen sortaminen eivät kuulu minun maailmankatsomukseeni. Toivottavasti uusi presidentti lunastaa lupauksensa yrittää tulla koko kansan presidentiksi, se vaatii kuitenkin mittavia muutoksia joihin tässä vaalikrapulassa on vaikea uskoa.
Nyt kun henkinen pääoma ja ihmisarvot on heitetty romukoppaan ja raha, valta ja luokkaerot nostavat taas päätään, pitää vain toivoa että presidentin valta todella on karsittu niin pieneksi että hän ei suuriin päätöksiin pysty vaikuttamaan. Toivon myös että suhteet itään säilyvät yhtä hyvinä kuin aikaisemminkin.
Presidentti kuitenkin kannattaa Natoa ja Kokoomus opintotukien leikkaamista, vastustaa kansalaispalkkaa ja pyrkii karsimaan työttömyysturvaa. Työtä pitääkin tehdä, mutta ahneus tai toisaalta heikko-osaisten järjestelmällinen sortaminen eivät kuulu minun maailmankatsomukseeni. Toivottavasti uusi presidentti lunastaa lupauksensa yrittää tulla koko kansan presidentiksi, se vaatii kuitenkin mittavia muutoksia joihin tässä vaalikrapulassa on vaikea uskoa.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Vaalipäivä
Tänään on se päivä kun valitaan Suomelle uusi presidentti. Niin paljon kuin haluaisin nähdä Pekka Haaviston muuttavan Antonionsa kanssa Mäntyniemeen ja näyttävän että Suomi on ennen kaikkea edistyksellinen maa keulakuvanaan suvaitsevaisuuteen ja vihreisiin arvoihin tähtäävä presidentti, olen kuitenkin realisti ja tiedän että hienosta kampanjasta huolimatta Suomi ei ole vielä valmis tälläiseen. Suomalaiset eivät äänestä Pekkaa niin suurin joukoin, että se riittäisi. Syyt lienevät enemmistölle selvät.
Olen kuitenkin itse tehnyt voitavani, äänestänyt ehdokasta kenet koen itse olevan pätevin ja vastaavan eniten omaa maailmankatsomustani, keskustellut töissä ja vapaa-ajalla vaaleista ja tuonut oman kantani esiin sosiaalisessa mediassa. Enempää tälläinen tavallinen tallaaja ei voi tehdä, ja vaikka tulos lieneekin jo pedattu, tulen silti seuraamaan äänten laskua tv:stä mielenkiinnolla.
Pekan kampanja on ollut erityisesti internetissä hyvin näkyvää, jopa niin että tälläisenä nörttinä tuo näkyvyys on hetkittäin jopa saattanut johtaa harhaan yrittäessäni pysyä housuissani ja realistina tilanteen eteen. Itselleni parhaita kohokohtia on ollut Pertti Jarlan 'Kakkonen on ykkönen' saitilla näkyvä julkinen kannatus ja hienoakin hienompi Pekan kannattajien tekemä flashmob-video Helsingin rautatieasemalta.
Kiitos kaikille Pekan tukijoille ja kannattajille, meidän äänemme ei ollut turha! Se kertoo ennen kaikkea siitä että olemme vapaamielisiä ja avarakatseisia ihmisiä, tulevaisuus on oleva meidän vielä jonain päivänä.
Viikonloppu meni hieman turhan nopeasti ohitse, rennoissa fiiliksissä toki. Perjantaina lähdin vielä illalla myöhään Alebaariin istumaan iltaa ja sieltä tyttöystäväni luokse. Lauantain kylmyys sai mukavuudenhalut heräämään, ja viimeistään vahingossa otetut reilun kolmen tunnin päiväunet tekivät selvän mahdollisesta Ravintolapäivään osallistumisesta. Seuraavaa, keväisempää ajankohtaa siis odotellessa.
Päätettiin jäädä kotiin ja katsottiin Pussikaljaelokuva, joka oli toisellakin kertaa aivan loistava ja toi kesän kaipuun vahvasti mieleen. Kesä ja Koskipuisto, we are waiting. Iltapalaksi tilattiin jälleen Koikkarista, minä rullakebabin ja Hanna pitsan.
Olen kuitenkin itse tehnyt voitavani, äänestänyt ehdokasta kenet koen itse olevan pätevin ja vastaavan eniten omaa maailmankatsomustani, keskustellut töissä ja vapaa-ajalla vaaleista ja tuonut oman kantani esiin sosiaalisessa mediassa. Enempää tälläinen tavallinen tallaaja ei voi tehdä, ja vaikka tulos lieneekin jo pedattu, tulen silti seuraamaan äänten laskua tv:stä mielenkiinnolla.
Pekan kampanja on ollut erityisesti internetissä hyvin näkyvää, jopa niin että tälläisenä nörttinä tuo näkyvyys on hetkittäin jopa saattanut johtaa harhaan yrittäessäni pysyä housuissani ja realistina tilanteen eteen. Itselleni parhaita kohokohtia on ollut Pertti Jarlan 'Kakkonen on ykkönen' saitilla näkyvä julkinen kannatus ja hienoakin hienompi Pekan kannattajien tekemä flashmob-video Helsingin rautatieasemalta.
Kiitos kaikille Pekan tukijoille ja kannattajille, meidän äänemme ei ollut turha! Se kertoo ennen kaikkea siitä että olemme vapaamielisiä ja avarakatseisia ihmisiä, tulevaisuus on oleva meidän vielä jonain päivänä.
Viikonloppu meni hieman turhan nopeasti ohitse, rennoissa fiiliksissä toki. Perjantaina lähdin vielä illalla myöhään Alebaariin istumaan iltaa ja sieltä tyttöystäväni luokse. Lauantain kylmyys sai mukavuudenhalut heräämään, ja viimeistään vahingossa otetut reilun kolmen tunnin päiväunet tekivät selvän mahdollisesta Ravintolapäivään osallistumisesta. Seuraavaa, keväisempää ajankohtaa siis odotellessa.
Päätettiin jäädä kotiin ja katsottiin Pussikaljaelokuva, joka oli toisellakin kertaa aivan loistava ja toi kesän kaipuun vahvasti mieleen. Kesä ja Koskipuisto, we are waiting. Iltapalaksi tilattiin jälleen Koikkarista, minä rullakebabin ja Hanna pitsan.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Säilöttyjä unelmia
SÄILÖTTYJÄ UNELMIA on kotimainen dokumenttielokuva siitä, miten teollisesti tuotettu elintarvike päätyy suomalaisen ruokakaupan hyllylle. Elokuva seuraa yhden säilykepurkin uskomatonta yli 30 000 kilometrin matkaa alkaen Brasilian malmilouhoksilta ja kiertäen lukuisten eri tuotantomaiden kautta purkittamoon Ranskaan.
Ennen kaikkea elokuva kertoo eri maissa tuotantoon osallistuvien ihmisten elämästä ja unelmista. Jokaisen valmiin tuotteen takaa löytyy lukemattomia työtätekeviä käsiä, ja säilyketölkki nouseekin monikulttuurisen Euroopan metaforaksi.
Käytiin siis kaverin kanssa katsomassa tämä elokuva vihdoin, viikonhan olinkin jo sitä odottanut sormet syyhyten. Tunnustan rehellisesti että menin markkinamiesten lankaan tuon elokuvan suhteen, ja kuvittelin että se perehtyisi enemmänkin sen säilykepurkin matkaan. Todellisuudessa elokuva oli hyvinkin paljon nimensä mukainen, kuvaus ihmisten elämästä ja unelmista eri puolilta maailmaa.
Kuitenkin havaittuani hyvin nopeasti että tätä ei kannattaisi niinkään pitää dokumenttina kuin taide-elokuvana, lievä harmitukseni hävisi tyystin. Koko elokuva oli todella hienosti kuvattu ja leikattu, loppujen lopuksi ihmiset ja heidän tarinansa jäivät tässä taka-alalle sillä kyseessä oli ennemminkin taideteos kuin elokuva.
Elokuvassa siis kuvattiin tavallisia työntekijöitä työssään, joilla kaikilla oli osansa tämän säilykkeen matkalla kohti Suomea, ja peltipurkeista notkuvia kaupan hyllyjä. Matkan varrella oli pääasiassa surullisia tarinoita, ja visuaalisesti elokuva oli todella huikea ja graafinen. Niinpä ymmärrän että herkkävatsaiset tai eläinrakkaat ihmiset eivät välttämättä ole tämän elokuvan parasta kohderyhmää.
Tässä ei kuitenkaan keskitytty eläinten oloihin, vaan kuvamateriaalia ikään kuin syötettiin taustalle kummittelemaan samalla kun tarkoitus oli keskittyä kuuntelemaan ihmisten elämäntarinoita. Toteutus oli kiehtova ja lopputulos mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kokenut että tämän näkeminen nimenomaan elokuvateatterissa olisi välttämätöntä. Muutoin näkemisen arvoinen elokuva kyllä, joka kuitenkin sai mainostustaan vähemmän miettimään ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sen sijaan ihmisarvot nousivat päällimmäisenä pintaan.
Aamun YouTube hetki
Eilen illalla lähti käyntiin hedelmällinen päivitysketju Facebookissa. Mulle selvisi että nuoruuteni yksi suurimmista konemusiikin suosikeistani, Orbital on julkaisemassa tänä vuonna uutta levyä. Postasin siis tämän uuden biisin seinälleni ja siitä alkoi vanhojen biisien jatkumo joka vei minut aikamatkalle hyviin muistoihin. Bändiin on hyvä lähteä tutustumaan vaikkapa 20-vuotis juhlakokoelman kautta.
Musiikin diggailuni eteni nuorena aika nopeasti popimmasta teknosta alalajeihin ja syvemmälle alakulttuureihin. Tietenkään aivan täysin underground artistista ei voida puhua jos videoita soitetaan MTV:llä. Hitusen alle kaksikymmentä vuotta sitten olin kuitenkin jo päässyt sisälle euroteknon maailmasta tälläisiin vakavasti otettavampiin artisteihin jotka olivat tulleet muokkaamaan koko tulevaa musiikkimakuani peruuttamattomasti.
Biisit kuten Lush tai Halcyon olivat niitä jotka veivät minut lopulta täysin mukanaan. Debyyttilevy oli ollut ihan ok, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää paria irtoraitaa lukuunottamatta. Toinen levy, Orbital II, tai epävirallisemmin ruskea albumi sitten vei jalat alta. Tämän aikakauden Orbitalia on tullut tanssittua lukemattomat yöt läpi hämyisissä varastohalleissa.
Orbital oli ehdottomasti yksiä tuon aikakauden suurimpia nimiä itselleni, jos nyt yhtä tiettyä ylitse Aphex Twinin ei tuohon aikaan voinut ollakaan. Älä turhaan lausu herrasi nimeä ja sitä rataa :)
Aikakausi oli kuitenkin lyhyehkö, kuten muutenkin koko muuttuva konemusiikin kirjo. Alalajeja tuli kovaa kyytiä ja kaikkea kiinnostavaa musiikkia oli tarjolla. Jo vuoden 1994 Snivilisation levyn aikaan Orbitalin merkittävimmät vuodet olivat osaltani ohitse. Tosin tämä 'Forever' on ehdottomasti yksi bändin uran hienoimpia biisejä.
Toki jokaiselta myöhemmältäkin levyltä hetkensä löytyivät, tässä niistä muutamia.
'In Sides' levyn synkeys ei aikanaan puhutellut laajemmin, mutta tuo 'The Girl With The Sun In Her Head' oli pitkään yksi ylivoimaisista suosikkibiiseistäni 90-luvulla. Silti tällä ensimmäinen levyn biisillä on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta lämpöinen paikka sydämessäni. Kiitos Orbital
Musiikin diggailuni eteni nuorena aika nopeasti popimmasta teknosta alalajeihin ja syvemmälle alakulttuureihin. Tietenkään aivan täysin underground artistista ei voida puhua jos videoita soitetaan MTV:llä. Hitusen alle kaksikymmentä vuotta sitten olin kuitenkin jo päässyt sisälle euroteknon maailmasta tälläisiin vakavasti otettavampiin artisteihin jotka olivat tulleet muokkaamaan koko tulevaa musiikkimakuani peruuttamattomasti.
Biisit kuten Lush tai Halcyon olivat niitä jotka veivät minut lopulta täysin mukanaan. Debyyttilevy oli ollut ihan ok, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää paria irtoraitaa lukuunottamatta. Toinen levy, Orbital II, tai epävirallisemmin ruskea albumi sitten vei jalat alta. Tämän aikakauden Orbitalia on tullut tanssittua lukemattomat yöt läpi hämyisissä varastohalleissa.
Orbital oli ehdottomasti yksiä tuon aikakauden suurimpia nimiä itselleni, jos nyt yhtä tiettyä ylitse Aphex Twinin ei tuohon aikaan voinut ollakaan. Älä turhaan lausu herrasi nimeä ja sitä rataa :)
Aikakausi oli kuitenkin lyhyehkö, kuten muutenkin koko muuttuva konemusiikin kirjo. Alalajeja tuli kovaa kyytiä ja kaikkea kiinnostavaa musiikkia oli tarjolla. Jo vuoden 1994 Snivilisation levyn aikaan Orbitalin merkittävimmät vuodet olivat osaltani ohitse. Tosin tämä 'Forever' on ehdottomasti yksi bändin uran hienoimpia biisejä.
Toki jokaiselta myöhemmältäkin levyltä hetkensä löytyivät, tässä niistä muutamia.
'In Sides' levyn synkeys ei aikanaan puhutellut laajemmin, mutta tuo 'The Girl With The Sun In Her Head' oli pitkään yksi ylivoimaisista suosikkibiiseistäni 90-luvulla. Silti tällä ensimmäinen levyn biisillä on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta lämpöinen paikka sydämessäni. Kiitos Orbital
torstai 2. helmikuuta 2012
Pakkasen pureksimaa
Ennusteet eivät ihan pitäneet paikkaansa, ei ollut aamullakaan -28 astetta. Hyvähän se vain on, mutta vaikka kotona mittari on näyttänyt -23 niin ei tuo nyt aivan suoranaisesti lämminkään ilma ole. Päälle vielä puhaltaa mukavahko viima niin johan on oltavat.
Ei mulla kylmä ole ollut, oon pukenut vaadittavan määrän vaatetta ja aamulla jopa töihin polkiessani tuli hiki. Niin, en ole tainnut mainita että olen viimeiset 1,5 vuotta polkenut muutamaa päivää lukuunottamatta päivittäin töihin. Matka ei ole kummoinen, mutta näillä keleillä siinäkin on pieni työ. Pahin ongelma on jäätyvät vaihteet. Menomatka on loivaa ylämäkeä ja vaihde täytyy aika pian pyörävarastosta ottamisen jälkeen valita koska sen jälkeen sitä ei koko päivänä saa vaihdettua :)
Vaikka vaatetta on monta kerrosta, tuossa nimittäin päivän asukuva, niin silti polkiessa viima iskee mukavasti vasten kasvoja. No ainakin siinä viimeistään herää :)
Kaulahuivin saa myös mukavasti naaman eteen, mutta aamullakin ripseni jäätyivät yhteen. En muista kokeneeni vastaavaa, johtuu varmaan erittäin lämpimästä vaatetuksesta joka vapauttaa kosteutta enemmän kasvojen kautta ja sitä myöten jäätyy nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Pääasia kuitenkin että tältä erää tämän viikon pitäisi riittää aivan kylmimpien kelien osalta. Ei mua haittaisi vaikka talvi olisikin tässä, mutta kyllähän se helmikuu yleensä se kovin pakkaskuukausi on.
Tänään kävin työpäivän jälkeen vielä täydentämässä kaupassa usean viikon ruokatarpeita kaksi isoa kassillista. Toissapäivänä hain myös saman verran ruokaa, joten nyt jääkaapin hyllyt notkuvat kaikesta mahdollisesta. Tykkään hoitaa kerralla isommat kauppaostokset jotta ei tarvitse juosta kaupassa yhtenään, ja pakastin on kätevä olla olemassa vaikka näillä keleillä ruuat voisi säilöä yhtä hyvin parvekkeellakin :)
Huomenna olisi tarkoitus vihdoinkin mennä elokuviin josta jo alkuviikosta mainitsin. Perjantai on sentään aina perjantai, onneksi on taas viikonloppu eikä seuraavaan reissuunkaan ole enää montaa viikkoa.
Ei mulla kylmä ole ollut, oon pukenut vaadittavan määrän vaatetta ja aamulla jopa töihin polkiessani tuli hiki. Niin, en ole tainnut mainita että olen viimeiset 1,5 vuotta polkenut muutamaa päivää lukuunottamatta päivittäin töihin. Matka ei ole kummoinen, mutta näillä keleillä siinäkin on pieni työ. Pahin ongelma on jäätyvät vaihteet. Menomatka on loivaa ylämäkeä ja vaihde täytyy aika pian pyörävarastosta ottamisen jälkeen valita koska sen jälkeen sitä ei koko päivänä saa vaihdettua :)
Vaikka vaatetta on monta kerrosta, tuossa nimittäin päivän asukuva, niin silti polkiessa viima iskee mukavasti vasten kasvoja. No ainakin siinä viimeistään herää :)
Kaulahuivin saa myös mukavasti naaman eteen, mutta aamullakin ripseni jäätyivät yhteen. En muista kokeneeni vastaavaa, johtuu varmaan erittäin lämpimästä vaatetuksesta joka vapauttaa kosteutta enemmän kasvojen kautta ja sitä myöten jäätyy nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Pääasia kuitenkin että tältä erää tämän viikon pitäisi riittää aivan kylmimpien kelien osalta. Ei mua haittaisi vaikka talvi olisikin tässä, mutta kyllähän se helmikuu yleensä se kovin pakkaskuukausi on.
Tänään kävin työpäivän jälkeen vielä täydentämässä kaupassa usean viikon ruokatarpeita kaksi isoa kassillista. Toissapäivänä hain myös saman verran ruokaa, joten nyt jääkaapin hyllyt notkuvat kaikesta mahdollisesta. Tykkään hoitaa kerralla isommat kauppaostokset jotta ei tarvitse juosta kaupassa yhtenään, ja pakastin on kätevä olla olemassa vaikka näillä keleillä ruuat voisi säilöä yhtä hyvin parvekkeellakin :)
Huomenna olisi tarkoitus vihdoinkin mennä elokuviin josta jo alkuviikosta mainitsin. Perjantai on sentään aina perjantai, onneksi on taas viikonloppu eikä seuraavaan reissuunkaan ole enää montaa viikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)