Viiksiä ja torttua

Vaikka eilen porukoilla käydessäni lunta sateli taivaalta lisää ja oli kovin jouluinen tunnelma, alkavat talven ensilumet kuitenkin olla muisto enää. Ja vaikka viikonloppuna olikin mukavan pirteä talvikeli, ei sen nyt vielä tarvitsisikaan alkaa. Voisi talvi tuntua melko pitkältä muutoin.

Talvesta viis, tässä postauksessa näkyvät syksyn värit. Vaikka lunta oli vielä tänäänkin, oli pari kohtaa työmatkallani täyttynyt runsaista lehtikasoista. Ohimennessä oli pakko jäädä vielä ikuistamaan viimeisiä ruskan sävyjä. Amerikassa ei itärannikolla ikävä kyllä aivan yhtä hienot ilmat olekaan. Olen seurannut uutisointia ja katsellut kuvia, aika pysäyttävää nähdä esimerkiksi New York ilman valoja.



Kotona äiti tarjosi manteli-omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä ja muutenkin oli niin hyvät tarjoilut että eihän siitä kieltäytyäkään voinut :)

Kohta alkaa myös marraskuu ja blogi täyttää ensi viikonloppuna vuoden. Mitenkään sen enempää en lupaa sen näkyvän täällä, mutta juhlistan parhaiden ystävieni kanssa pyhäinpäivää aivan muuten heidän luonaan ja hauskaa on varmasti luvassa. Se ei tosin liity blogiin mitenkään.



Marraskuuhun kuuluu tietenkin oleellisena osana jälleen Movember. Viime vuonna onnistuin keräämään rahastoon hurjat 36 euroa, sitä edellisenä vuonna en sitäkään. Tällä kertaa en ole ajatellut kerätä rahaa yhtä suuren huomion saattelemana esimerkiksi työpaikalla, mutta mikäli haluatte lahjoittaa hyvään tarkoitukseen, voitte tehdä sen oman kampanjasivuni kautta. Tänä vuonna myös viiksistatus päivittyy kuvien kautta tässä blogissa.

Tässä vielä muistin virkistykseksi viikset vuosimallia 2010 & 2011!





Työpäivä sujui hyvin pitkälle tänään 90-luvun alternativen parissa, ainakin nämäkin artistit silloin aikanaan vielä lueteltiin alternativeksi. Tästä on paljon puhuttu, että aika harva indieksi tai vaihtoehtomusiikiksi nimetty musiikki enää nykypäivänä todellista indietä edes on. Todellinen indie sitten taas onkin niin vaikeaa että eihän sitä kovin moni oikeasti edes kuuntele :)

Canon PowerShot A2300

Lupasin tälläistä kuvapostausta sunnuntain valokuvailun lopputuloksista, joten tässä se tulee. Kaikki kuvat on siis otettu mun uudella PowerShot A2300 pokkarilla ja pitää todeta että kyllä on todella nopeassa ajassa nämäkin taskukamerat hypänneet uudelle tasolle. Canon on ihan ässä!

Sitä kautta kokemusta on, että tämä on jo toinen ostamani pokkari reilun puolen vuoden sisään, ensimmäinen oli Ixus 115 HS joka joutui jo kesällä onnettomuuteen. Se oli tosin vain 12 megapikselin ja tämä PowerShot 16 megapikselin kamera. Tässä ei ole Full HD-videokuvauksen mahdollisuutta, CMOS-kennoa eikä se ole yhtä jämäkän oloinen muovikuorensa vuoksi. Ominaisuudet jotka tekevät tästä uudesta kamerasta ylivertaisen Ixukseen verratuna, ovat kuitenkin itselleni tärkeämpiä.



Mm. 5x zoomi ja muutenkin kehittynyt kuvaustekniikka yllätti mut todellakin laadullansa. Hämäräkuvat tälläkään eivät kuitenkaan onnistu kummoisesti mutta kyllä tällä nyt pärjätään taas vähän aikaa kunnes juuri mulle sopivan järkkärin valinta varmistuu testailemalla ensin eri malleja Canonin valikoimasta. PowerShot A2300 hinta on kaupasta riippuen kuitenkin pääsääntöisesti alle 90 euroa.



Erityisen hämmästynyt olin kuitenkin tuohon zoomiin. Millään pokkarilla aiemmin en ole päässyt yhtä lähelle kuvauskohteita puhumattakaan että kuvien laatu olisi ollut näin terävä. Automaattiasetuksillahan tässä mentiin, mutta mitäpä sillä on väliä jos pystyy ottamaan juuri sellaisia kuvia kuin haluaa? Valokuvaajalle tärkeintä on taltioida juuri se tietty otos sellaisena kuin sen mielessään näkee.

Tässä kuvasatoa sunnuntailta.

Viikonloppujen parhaimmistoa!

En kyllästy ihmettelemään tälläisiä lyhyitä pätkiä elämän aikajanassa kun pariin päivään mahtuu monta aivan ylivoimaisen huippua hetkeä. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, vaikka osa olisikin etukäteen suunniteltua.

Yksi viikonlopun hienoimpia juttuja oli käydä vihdoinkin katsomassa uusi James Bond. Olen koko ikäni ollut todella kova James Bond-fani muutamaa lyhyttä (mm. Pierce Brosnan) kautta lukuunottamatta, mutta silloinkin olen ammentanut vanhoista hyvistä elokuvista.



Skyfall oli alusta loppuun silkkaa hyvyyttä. Henkilökohtaisesti se meni näistä uusista Daniel Craigin tähdittämistä elokuvista kärkeen, ja myös hyvin korkealle, jos ei jopa kaikkein korkeimmalle kaikkien aikojen Bondien joukossa. Liikaa juonipaljastuksia en halua jakaa, sillä tämä todella kannattaa mennä katsomaan itse! Ensimmäistä kertaa minkään elokuvan alussa muuten suositeltiin hauskasti olemaan jakamatta juonipaljastuksia mm. sosiaalisessa mediassa muiden elokuvanautinnon takaamiseksi :)

Sen verran voin kuitenkin kertoa, että Skyfall yhdistelee hienolla tavalla sekä näiden uudempien elokuvien toimintaosioita, mutta myöskin vanhaa kunnon herrasmiesmäistä Bondia Sean Conneryn tyyliin. Lisäksi todella hauskoja ovat useat pilke silmäkulmassa tehdyt pienet viittaukset vanhan hyvän ajan Bond-elokuviin.





Elokuvissa käytiin lauantaina, mutta sitä ennen viikonloppu oli jo alkanut mitä mahtavimmalla tavalla. Olihan Disco Ensemblen keikkaa jo tullut odotettuakin, mutta kun se sitten vihdoin oli totta, täytti se kaikki odotukset moneen kertaan. Koko keikka oli aivan mieletön, jopa uusista biiseistä huolimatta.

Ja onhan uudellakin levyllä tosiaan muutamia todella kovia raitoja joista kaikkia ei edes livenä kuultu ja siltikin toimi mainiosti. Kuitenkin iltaan mahtui reilusti vanhojakin hittejä. Mm. 'We Might Fall Apart', 'Bad Luck Charm', 'Headphones' ja 'Drop Dead Casanova' kuultiin. Tunnelma oli aivan koko ajan katossa!



Klubi oli tosiaan loppuunmyyty ja etualalla pääsi pogoilemaan ns. täysiä. Vähän harmitti edes pari biisiä olla aloillaan ja kuvata videota, mutta ehtihän tuota vielä hyppiäkin. Ehkä tunnelma niistä välittyy teillekin! Mulla oli muuten nyt päällä ensi kertaa reilu viikko sitten ostamani uusi Kappahlin raitapaita.

Vaikka mun uusi oma kamerani tulikin perjantaina, aion kyllä jatkossakin kuvata keikkavideot vanhalla Ixuksellani. Kameran mikrofonin taso jaksaa yllättää vieläkin joka kerta, etenkin kun noilla laadukkailla järkkäreilläkään ei oikein pysty videota tallentamaan äänen särkemättä. Sitten se onnistuu tuollaisella piskuisella taskuun sopivalla ja vieläpä vanhalla pokkarilla!





Klubilta lähdettiin rullakebab kainalossa kämpille. Pitää kyllä hiukan kehaista La Tooren rullakebabia vaikka se ei Hevalin tai Koikkarin tasolle pääsekään. Tuhti oli ja siitä riitti hyvin kahdelle yöpalaksi, enempään ei olisi edes pystynyt.



Talvi tosiaan tuli aikaiseen tänä vuonna. Perjantaina epäilin vielä töissä että nämä ensilumet sulavat saman tien pois viikonlopun aikana, mutta ainakaan vielä siitä ei ole merkkejä. Viikon puolivälin paikkeilla ennuste on menossa plussalle, joten oli ihan kiva päästä nauttimaan poikkeuksellisen tammikuisesta kelistä lokakuussa. Vaalipäivän vuoksi liputan t-paidallani :)

Käytiin nimittäin tänään ulkoilemassa ja kuvailemassa Pyhäjärven rannalla kirkkaassa talvisäässä. Päivästä jäi aika absurdi fiilis juurikin tuon äkkiä koittaneen yllätystalven takia.



Reippaan ulkoilun jälkeen oli parasta tulla lämmittämään kamiinaa ja paistaa hiillosmakkaraa, onnistuuhan tämä noinkin oikein mukavasti. Enemmän kuvia tämän päivän reissusta on luvassa seuraavaan postaukseen, kunhan ehdin niitä hieman jäsennellä. Tulin vasta pari tuntia sitten kotiinkin viikonlopun riennoista.

Lunta!

Ensilumi tuli Tampereelle viime yönä.



...ja lisää kissoja lumessa :)

Kieltämättä on todella kova ikävä kunnollista kameraa. En olis vielä alkuviikosta uskonut että todellisuus iskee päin näköä näinkin nopeasti. Olen kyllä yrittänyt ottaa useitakin kuvia mutta niiden laaduttomuus on vaikuttanut heti jopa motivaatioon kirjoittaa tänne!

En tiedä kuinka paljon muutosta hyvällä tuurilla vielä tänään saapuva PowerShot A2300 asioihin tuo, erityisesti nyt kun on taas entistä pimeämpää ja sunnuntaina siirretään kellotkin talviaikaan.





Illalla kuuden jälkeen ei eilen ollut vielä edes pimeää, vaan hädin tuskin hämärää kun lähdin kaupungille syömään. Gringos Locosissa on kanta-asiakastarjouksena Ravintola.fi-kortilla vielä kuun loppuun saakka maanantaista torstaihin klo 17-20 välillä kaikki samanlaiset pääruuat kaksi yhden hinnalla.

Kuten kuvista näkyy, kamerasta ei kuitenkaan ulkokuvissa ollut kovin paljon iloa ja salama taas tekee kuvista elottomia. Näissäkin kuvissa olen joutunut vielä lisäämään kuviin kirkautta jälkikäteen. Tässä suhteessa kyllä aiemmin lainaamani Canon EOS 1100D oli ylivoimainen, se kun ei kaivannut edes salamaa hyviin yökuviin. Tällä hetkellä kyseisen EOS-mallin saa halvimmillaan 300 eurolla joten rahalle saisi vastinetta, mutta itse en vielä lähde siihen mukaan sillä henkilökohtaisesti mua kiinnostaisi pienempi kamera kuten esimerkiksi jokin tuota PowerShot G1 X:tä vastaava laite.



Gringosissa tilasin Hamburguesa al Ajot, eli tuhdin valkosipuliset hampurilaiset (sori työkaverit! :) ). Valkosipulia oli burgerin välissä murskattuna ja lisäksi sitä oli vielä tukevan makuisessa majoneesissa. Valkosipulin ystävänä ruoka oli ihan maukasta ja täytti sinänsä odotukset, mutta muuten burgerin taso ei ollut mitään erityisen mainittavaa. En tiedä johtuiko sitten tarjoushintaisista ruuista vai mistä, mutta toisaalta siihen on syynsä että en ole tuolla muutamaan vuoteen käynyt syömässä.

Jos kuitenkin haluaa mahansa täyteen edullisesti vielä ensi viikolla, eikä ole tälläinen ruokasnobi kuin minä, suosittelen käymään syömässä jotakin muuta kuin burgeria!

Illalla sitten! Klubi on loppuunmyyty ja tunnelma tulee oleen tiivis, mahtavaa \,,/

And you lose just who you are
When the wave crashes your heart.
And it hurts with every step,
How you wish to be someone else.
And it hurts with every step,
How you wish to be someone else, just for a while.

Pullahiiren paluu

Kattokaa nyt mun aamiaista, huh huh! Kotitekoista goudasämpylää, välissä kalkkunaa, Salaneuvosta ja kurkkua. Dallaspullaa, kanelipullaa ja kahvia!





Pakko oli vähän brassailla kun tulin meinaan eilen kotiin töistä, mua odotti tälläinen näky keittiön pöydällä! Jotain mä kai oon tehny oikein kun mua näin hemmotellaan :) Dallaspullia, korvapuusteja, sämpylöitä ja riisi-tonnikalapasteijaa, nam saatana. Mut sellanen hiilariähky tuli kyllä että tukevat päikkärit oli paikallaan :)

Ajattelin myöskin tilata toimivamman kameran väliaikaisratkaisuksi ja pokkariksi, kunnes saa järkkärin tai minisellaisen hankituksi. Mielessä oli hyvinkin simppeli Canon PowerShot A2300, mutta Canon tottakai.

Syyskävelyllä

Pakkasin sunnuntai-iltana PowerShotin laatikkoon ja otin sen eilen mukaan töihin koska se on lähdössä takaisin Canonille. Ja koska sunnuntaina ei satanut, lähdin vielä ottamaan sillä muutamia kuvia ja äänestämään. Tulipa siinä samalla pyörähdettyä kahvilla Amurin Helmessä.





Pöytä notkui jälleen monenlaisia herkullisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Itse söin tuollaisen fetalla täytetyn piirakan jossa juustoa oli yllättävänkin paljon. Maku oli kohdallaan ja täyttävyysaste hyvä, ruokaa ei tarvinnut ennen iltaa kokkailla. Maistoin myös sulhaspiirakkaa munavoilla joka oli ehkä parasta koskaan syömääni. Anteeksi Karjalan isoäiti, lepää rauhassa!





Ilma oli aika kolea, +5 ja tuuli vielä päälle joten talvitakille oli enemmän kuin tarpeeksi hyvä syy. On taas se aika vuodesta, ennuste lupaa että pakkaset tulevat tällä viikolla ja mahdollisesti jopa räntää. Brr.

Kuntavaalien ennakkoäänestyksestä oli tietenkin kyse kun käytiin äänestämässä virastotalolla. Turhapa sitä on peitellä, että oma ehdokkaani tulee edelleenkin Vihreiden joukosta, mutta päädyin silti äänestämään kunnallistasolle eri henkilöä ketä äänestin eduskuntavaaleissa. Itse en vaalisalaisuutta yleensä ole erityisemmin miettinyt joten minulle ei tuottaisi ongelmaa paljastaa ehdokastani, mutta mainittakoon kuitenkin vain että mielestäni ääneni saanut henkilö on jo nyt toiminut vakuuttavasti paikallistasolla puolueensa johtotehtävissä ja tekee tärkeää työtä kulttuuriasioiden edistämiseksi.





Muuten tuli pyörittyä kameran kanssa koskimaisemissa ja Finlaysonin ympäristössä. Vanhan Wärjäämön luona kosken rannassa on kiinnostava kahvila, Mamsellin kahvihuone, jonka ovia olen käynyt kolkuttelemassa useita kertoja vuosien varrella mutta jonne en koskaan pääse sillä sen aukioloajat ovat niin erikoiset. Nytkin olisi ollut hyvä mahdollisuus käydä katsastamassa paikkaa mutta olivat syyslomalla. Kesällä taas ovat olleet joka kerta kesälomalla samaan aikaan mun kanssa ja normaalit aukioloajat rajoittuvat omaan työaikaani :)







Nyt kun kamera pitää palauttaa, on paluu todellisuuteen edessä ja jatketaan jälleen kuvien ottamista jonkin aikaa Ixuksella. Katsotaan nyt milloin ja minkä kameran seuraavaksi saan koekäyttööni.

Ei oo vähään aikaan tullutkaan päiviteltyä tänne terveyteen liittyviä asioita, mutta nythän tilanne on hypertyreoosin osalta se että lääkkeet on toimineet odotetusti ja viimeisten kuun alussa otettujen verikokeiden myötä kilpirauhasarvot itse asiassa painuneet jo lievästi vajaatoiminnan puolelle. Mitään ainakaan selvästi havaittavia oireita ei ole vähään aikaan ollutkaan. Turha tästä kuitenkaan riemastua on, sillä lääkkeet tuskin tätä parantavat, pitävät vain kurissa. Hyvistä tuloksista johtuen lääkemäärää on kuitenkin saanut laskea puoleen sitten alun ja seuraava kontrolli on reilun kuukauden päästä.





Ulkoilun jälkeen kokkailin meille kotona iltapalaksi yhtä bravuureistani, valkosipulista parmesan-savulohisalaattia, tosin hieman sovellettuna. Ruuasta jäi vielä maanantaille evääksikin.

Suolaisen jälkeen iski vain tajuton makeanhimo ja siihen ei ollut tullut varauduttua yhtään. Pitkän kaappien koluamisen myötä sain kuitenkin loihdittua melko kivuttomasti hyvän makuisen jälkiruuan jääkaapista ja pakastimesta löytyneistä jämistä; Arla Ihana Uuniomenajogurttia, pakastevadelmia, sokeria ja pursotekermaa. Oli vielä oikein hyvääkin!



Sunnuntaina alkoi vihdoin myös The Walking Deadin kolmas tuotantokausi, vain viikon Amerikkaa jäljessä. On se vaan mahtavaa kun jenkkisarja tulee näin nopeasti Suomenkin telkkarista, go Fox! Hieman ehkä hitaasti tuo notkahti liikkeelle, ensi kertaa koko sarjan historiassa hieman tylsempi jakso, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa lähde liikkeelle!

Muutenkin olen tässä pohdiskellut elokuvien ja tv-sarjojen tulevaisuutta viime päivinä. Netflix-palvelu aukesi täällä viime viikolla ja se kyllä vaikuttaa pikaisen tutustumisen perusteella erittäin kiinnostavalta vaihtoehdolta. Spotify Premium-asiakkaana sain loppuvuoden Netflixin veloituksetta käyttööni ja harkitsen parhaillaan yhteensopivan BluRay soittimen hankkimista, sellaisen jolla pääsee nettiin ja saa katsottua elokuvat palvelun kautta helposti suoraan telkkarista. Tämä tosin on vasta harkinnan asteella, en tiedä tulisiko mun katsottua kuitenkaan niin paljon elokuvia että palvelun jatkuva käyttö kannattaisi.





Spotifyssä soi eilen monen muun hyvän levyn ohessa mm. Bat For Lashesin uusi 'The Haunted Man' albumi, jo aiemmin mainostamani Holy Ghost!:in vuoden takainen nimikkolevy, Gossling johon olen ihan vasta tutustunut sekä tuo tanssittavan kutkuttava 'Icona Pop '.

Myös Lana Del Reyn uusi 'Ride' oli todella vaikuttava biisi ja musiikkivideo yksi tyylikkäimmistä näkemistäni pitkään aikaan. Nauttikaa mun kanssani hyvästä musiikista!

Kadonnutta musiikkia etsimässä

Lost In Music on tältä vuodelta mun osalta ohitse ja täytyy myöntää että muutama todella mahtava keikka näihinkin kemuihin mahtui.

Yhteenvetona festareiden ylivoimaisesti TOP3-keikat tarjosivat aina yhtä mieletön 22-Pistepirkko, juuri arvostetun EBBA-palkinnon pokannut French Films sekä hypnoottisen happorokin itsevaltias Kap Kap. Konemusiikin veteraani Jori Hulkkosen ja Villa Nahistakin tutun laulaja Juho Paalosmaan Sin Cos Tan kolkuttelee tosin sijoja parhaimmillaan jopa Depeche Modemaisilla biiseillään.





Ainoastaan ohuesti harmittaa missatut The Flaming Sideburnsin ja Eva & Manun keikat, mutta samaan aikaan oli kyllä ehdottomasti muuten hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Kuulin sitä paitsi yhdeltä tutulta että jälkimmäiselle ei ollut enää edes sopinut eikä päässyt festaripassilla.



Lopulta kuvasaldo lähenteli useaa sataa joista ehkä hyvin onnistuneita otoksia oli alle sata. Tästä johtuen en edes yritä kaikilta käymiltäni keikoilta laittaa kuvia vaan keskityn karsimaan tänne vain niiden parhainta satoa.



Torstai oli vielä aika hiljainen päivä klubeilla ja kaupungissa, mutta kävin kuitenkin Pakkahuoneella katsastamassa juuri uuden levynsä 'Fiestan' julkaisseen Don Johnson Big Bandin. Lavalla oli mukana soittamassa kitaraa Petteri Sariola joka oli itselle tuttu jo Tommy Lindgrenin viime vuoden Lost In Music-kokoonpanosta, samoin kuin toinen vierailija Felix Zenger.



Lavalla nähtiin myös hetki aiemmin oman keikkansa Klubin puolella lopettanut nuori räppilupaus Noah Kin, joka kyllä vaikutti aika pätevältä kaverilta. Keikka oli ihan hyvä vaikka yleisöä olikin illan ensimmäisellä Pakkahuoneen keikalla vähänlaisesti. Silti uuden levyn biisit jättivät myös livenä (kuten levylläkin) hiukan kylmäksi ja keikan kohokohtia olivat ehdottomasti hiukan vanhemmat biisit ja erityisesti edellisen levyn 'Running Man'.



Torstai-illan varsinaisia kiinnostuksen kohteita itselle olivat myöskin juuri uuden levynsä 'The Writing On The Wall' julkaissut konemusiikkipoppoo TV OFF, virolainen Iiris sekä Warriors salanimellä Henry's Pubissa esiintynyt Disco Ensemble.

Myös pari vuotta sitten Lost In Musicissa esiintynyt Iiris kuului omiin kiinnostuksen kohteisiini. TV OFF ja Iiris esiintyivät Yo-talolle jonne lähdinkin Pakkahuoneelta heti DJBB:n keikan jälkeen.



Yo-talo oli lähes tyhjillään joka oli omiaan oman väsymyksen ohella latistamaan tunnelmaa. Itse TV OFF:in keikka oli todella kova, säälitti vain hiukan bändinkin puolesta joutua esiintymään niin tyhjälle salille. Bändin laulajalla Saralla on todella omaperäinen ja ihastuttava ääni, olen nähnyt heidät kerran aiemminkin ja tehnyt pari remiksiäkin erääseen kilpailuun.

Koska meininki oli sen verran vaisua ja väsymys kävi ylivoimaiseksi, päädyinkin lähtemään jo kesken illan ja jätin Iiriksen ja Warriorsin tsekkaamatta. Disco Ensembleen kun on muutenkin liput ensi perjantaille jo odottamassa!



Perjantai-iltana laitoin päälle uuden Kätköstä löytämäni raitapaidan. Kaikenlaista merkkarikamaa oli tietenkin myynnissä mutta hienoja paitoja tai ei, tuli ostettua vain tämä sikamagee Pirkkojen hihamerkki.

Kuten mainittua, perjantain (ja koko festarien) keikkojen kohokohtia olivat 22-Pistepirkko ja French Films joiden keikalta tämän postauksen ensimmäiset kuvatkin ovat.



Perjantain ensimmäisestä keikasta omalla kohdallani vastasi kuitenkin Sin Cos Tan Pakkahuoneen puolella joka oli aivan hemmetin hyvä. Esiintyminen oli tarkkaan harkitun viileää, Hulkkonen tuskin otti kertaakaan katsekontaktia yleisöön koko keikan aikana :)

Sama tosin oli myös Flow:ssa, jossa pääsin heidät näkemään jo aiemmin. Albumin pitäisi vielä ilmestyä tämän vuoden puolella.



22-Pistepirkko esiintyi Klubin puolella ja oli jälleen aivan jäätävän huikea. Sedät näyttivät kyllä mallia nuoremmilleen että miten sitä rokkia soitetaan. Jo kunnioitettavaan 31-vuoden ikään ehtinyt bändi ei ole koskaan tinkinyt omasta tyylistään ja onkin mielestäni jonkinlainen indiedinosaurus. Suosio onkin ollut varmasti ulkomailla aina suurempaa kuin kotimaassa.



Itse olen nähnyt heidät nyt kolme tai neljä kertaa (en muista!) livenä ja vahvimpana on jäänyt mieleen reilu 2,5 vuotta sitten Akun Tehtaalla taltioitu huikea Kosketuksessa-keikka jonka muuten vihdoin pitäisi tulla YLE Teemalta ulos ensi vuoden puolella. Ylöjärvellä bändi esiintyi kunnioitettavat kolme tuntia joista televisioon on varmaankin tulossa harmillisesti vain tunnin kooste.



Ennen kuin kuulin French Filmsistä, olin pitänyt Pirkkoja Suomen parhaimpana rokkibändinä pitkään. French Films horjutti asemaa siis hetken, mutta viimeistään nyt herrat lunastivat paikkansa takaisin. Ja miten hienoa olikaan pystyä katsomaan molemmat suomalaiset suosikkibändeistäni samana iltana!



Ennen French Filmsiä Pakkahuoneen puolella esiintyi Stig joka oli kyllä aivan yhtä huono kuin levylläkin, kantria ja iskelmää pikkutuhmilla lyriikoilla varustettuna. Uusista kappaleista ainoastaan 'Ryypyn' Hevoshullu remix toimii itselle, kantrista en muutenkaan ole koskaan välittänyt.

Kauas on tultu herran alkupään hauskoista ja ironisista R&B kappaleista Edu Kehäkettusen kanssa mutta vielä alemmas on vajonnut Mikkolan Matti, joka Stigin bändissäkin esiintyi. Tehosekoittimen kultaiset hitit ovat muisto vain, mutta toisaalta valtayleisö näyttää edelleen suhtautuvan näihin biiseihin aika suurella innolla. No, kaikkia ei voi aina miellyttää :)



22-Pistepirkon ja French Filmsin keikkojen jälkeen mua olisi ollut lähes mahdoton vakuuttaa lähes millään musiikilla, olkoonkin että Pariisin Kevät on mielestäni yksi suomenkielisen popin parhaita saavutuksia tänä päivänä. Kirjoitinkin bändistä pienen arvion uuden levyn ilmestyttyä viime helmikuussa.



Kaverini halusi mua enemmän katsastaa Pariisin Kevään setin Pakkahuoneen puolella, joten lähdin sitä myös itse katsomaan. Koko setti oli lähes yksinomaan hittikimaraa ja vähän vanhempiakin biisejä kuultiin. Tosiaan hieman kylmäksi se kuitenkin jätti niin huikeiden aiempien keikkojen jälkeen ja paremmin se toimikin viimeksi kun kävin katsomassa Yo-talolla 1,5 vuotta sitten. Pienempi klubiympäristö sopii tällekin bändille isoa lavaa paremmin.



Itselleni illan päätti kovasti odottamani The Soundsin DJ-setti, jota tosin en katsonut loppuun saakka sillä Klubi oli niin täynnä ihmisiä että tanssiminen siellä oli lähes mahdotonta. Hyviä biisivalintoja kyllä kuultiin mutta olisin kaivannut että Maja Ivarsson olisi ottanut tilanteen haltuun ja toastannut biisien päälle.



Lauantaina vuorossa oli Doris, ja päällä supertyylikäs Original Heteroes-paita. Evan & Manun jätin tosiaan näkemättä, sillä olin vasta Monsters of Popissa heitä katsomassa. Doriksessa esiintyi siis Kiki Paun ja Barry Andrewsin diskon ohella festareiden bändeistä kolmen kärkeen kirinyt Kap Kap jolta on kuulemma tulossa uusi levy alkuvuodesta. Edellinen 'Holy Are You' on yksi englanninkielisen Suomi-rokin parhaita levyjä!





Bändit olisi ehdottomasti kannattanut laittaa toiseen esiintymisjärjestykseen, sillä Kap Kapin keikan aikaan Doriksssa oli vain kourallinen yleisöä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itseäni haitannut koska bändi veti niin hurmoksellisen shown. Analogisyntetisaattorit pulputtivat hapoissaan ja rumpali nakutti kellontarkasti niin huikeita rytmejä että tajunta alkoi väkisinkin laajentua. Lähes epileptisesti lavalla liikehtinyt laulaja oli vielä kuin piste i:n päälle.



Itselle Barry Andrewsin disko ei oikein iskenyt ja istuttiinkin keikan ajan pöydässä juttelemassa kaverin kanssa. Melko unelias meininki keikalla olikin ja yleisö enimmäkseen istui lattian reunoilla fiilistelemässä. Tälläisellä musiikilla olisi ollut parempi aloittaa ilta, kuin keskeyttää edellisen artistin ansiosta hyvässä nosteessa ollut vauhti.



Illan viimeisenä artistina esiintyi Kiki Pau joka myös veti varsin mallikkaan setin. Takki oli kuitenkin jo huikean ensimmäisen keikan ansiosta hiukan tyhjä, ja niinpä mielestäni Kap Kapin show olisi itseoikeutetusti kuulunut puolen yön nurkille.

Hyvä ilta kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja koko festareihin mahtui siis runsaasti todella hyviä keikkoja. Nyt vain odottelemaan että pari viikonlopun esiintyjistä pistää levynsä ulos. Myös French Filmsiltä on odotettavissa uutta levyä ensi vuoden puolella.