Pala Meksikoa Hämeenpuistossa

Vaikka mun viikonloppupostauksessa oli jo nytkin paljon asiaa, niin ihan kaikesta viime viikonloppuun mahtuneesta en vielä edes ehtinyt kirjoittaa. Toisaalta ajattelin, että tämä ansaitsikin tulla kirjoitetuksi ihan omana juttunaan. Kävin siis vihdoinkin sunnuntaina lukijasuosituksen (kiitti Ryde! :) ) perusteella myös testaamassa Hämeenpuistoon alkukesästä parkkeeranneen Don Taco -tacovaunun.

En tiedä miksi olin tämän siivonnut muiden ravintolakäyntien vuoksi taka-alalle, vaikka olin keskustellut tästä sekä työkaverini, että Chef Santerin kanssa, jotka molemmat olivat ruokiin olleet tyytyväisiä. Vuosaran Santerin kanssa juteltiin tästä muistaakseni Ravinteli Huberissa käydessämme, hän kun oli heti tuoreeltaan jo ehtinyt herkuttelemaan tacoilla. Don Taco aukesi toukokuun alkupuolella.







Ja kyllähän se oli hyvää! Lopputulos oli osiensa summa, raaka-aineet maistuivat erikseen ja yhdessä. Itse päädyin valitsemaan lihataco-setin ekstrajuustolla, valitsin kastikkeiksi tacoihin Guacamolen ja Mango-Habaneron, nachoille Asada-salsan. Kasvissyöjäystäväni otti papuversion, ja kieltämättä pieni annoskateus mulle iski, etenkin Bandera-salsa tuoreiden kasvisten ansiosta näytti todella hyvältä. Onneksi kesää on vielä jäljellä ja tuonne ehtii uudelleen.

Jos jotain pientä kritiikkiä annoksista on sanottavaa, on sitä niiden koosta. Tacot itsessään olivat melko pieniä, ja kolmen tacon setti on kuitenkin heidän isoin annoksensa. Pikkunälkään se oli kuitenkin varsin riittävä, mutta ei se ihan mahaa täyttänyt, väliin mahtuisi enemmänkin tavaraa. Tämän pohjalta yksittäisten tacojen ostaminen ei tulisi edes mieleeni. Myöskin pieni miinus siitä, että settiin ei voi miksata tacoja eri täytteillä, vaan kaikki kolme on oltava samaa sorttia. Ehkäpä ensi kerralla pitää ottaa kolmen tacon setin lisäksi vielä yksi tai kaksi ekstratacoa, niin saa enemmän variaatioita, ja mahankin täyteen.

Tästä huolimatta suosittelen Don Tacoa kokeilemaan, jos tälläinen ruoka ylipäänsä maistuu. En huomannut käydessäni kysyä, että miten pitkään koju on vielä pystyssä. Kyseessähän on kuitenkin poikien kesätyö, joten aukiolot kannattaa tarkistaa Don Tacon Facebookista!

Annie - A&R EP

Norjasta kajahtaa, Annie on takaisin! Takavuosien yksi raikkaimmista skandinaavisista naisartisteista, jonka ihastuttava 'Heartbeat' soi muutama vuosi sitten joka paikassa, pullautti ulos ihan yks kaks yllättäen mahtavan kesäisen purkkapop-pläjäyksen. Teknisesti ottaen kyseessä ei ole sataprosenttisesti norjalaista musiikkia, koska tuottajana on toiminut englantilainen Richard X, mutta siitä huolimatta kaksikko on tehnyt tuloksekkaasti jotain sellaista, missä harva onnistuu.

Jokainen EP:n raita lainaa kaiken olennaisen 80-lukujen ja 90-lukujen konepoppibiiseistä kuulostamatta kuitenkaan halvoilta kopioilta. Näissä kuuluu niin kasarin lopun Kylie Minogue, varastobileet kuin ysärin eurodiscotkin. I'm in lööv! Näitä tanssitaan vielä paljon!

Aurinko helli meitä - tarinoita viikonlopusta

Tälläsiä säitä vielä loppukesälle lisää! Eihän se mitään perjantaina satanut, olipa meinaan aivan mahtavat kelit koko viikonlopun. Tietysti olin monta viikkoa täältä pois lomalla, mutta siitä huolimatta näin hyviä kelejä ei sitten toukokuun ole ollut. Iltaisinkin on ollut kesäisen lämmintä, ja päivisin hellettä. Tämän ansiosta päästiin kuin päästiinkin toteuttamaan suunnitelmia ja puistokaljoittelun ja Hookin lisäksi käytiin vielä Karusellin terassillakin, joka on saanut kasvojen kohotuksen.

Aiemmin hieman ankeahko terassi on laajentunut ja toimii nyt hyvällä konseptilla. Muutenkin Posteljooninpuiston remontti alkaa olemaan loppusuoralla, hotellin rakennustyömää kun söi siitä ison osan pariksi vuodeksi käyttöönsä. Karuselli sijaitsee siis aivan rautatieaseman vieressä, asematunnelin toisella puolella, puiston kulmassa. Oikein harmittaa, että en aiemmin ole tuonne ehtinyt.

Terassia pyörittää Ravintola Semafori, ja paikka on tamperelaisittain sieltä edullisimmasta päästä. Lisäpojot pakkaskylmistä tuopeista ja grillistä, joista asiakkaille tarjoillaan ilmaista makkaraa. Huhupuheiden mukaan sinne voisi jopa viedä omat grillattavansakin. Vielä tuhdimpaa murkinaa toivovalle on Semaforin ruokalista käytettävissä. Parasta kuitenkin tässä on halpisterassin yllättävä viihtyisyys. Suuret puut puiston reunalla sulkevat terassin näinkin vilkkaalla paikalla varsin mukavasti syliinsä, ja tarjoavat hellepäivänä paahtavalta auringolta varjoa. Me tosin valitsimme tietenkin aurinkospotin. Parina päivänä viikossa terassilla on tarjolla myös deejii-vetoista musiikkia.







Lauantaina keli vain parani, oli todellinen hellepäivä. Ja miten hyvä päivä se olikaan kaikenlaiselle ulkoilma-aktiviteetille. Hukkatila ry, joka vastasi viime kesän yhdestä hienoimmista projekteista, Kesäsiirtolasta Aspinniemessä, järjesti nyt Näsinpuistossa Puistokirppiksen.

Nurtsille tiensä oli löytänyt useampi kymmenen myyjää, ja vaikka itse en löytänyt kuin tuon ihastuttavan kangaskassin, olin todella tyytyväinen ostokseeni. On lähes yhtä makea kuin mun Uhana Designin rosvokissakassi! Kyseessä on ainakin toistaiseksi nimettömänä pysyneen taitelijan lopputyö, mutta noilla taidoilla toivoisin hänen tekevän näitä enemmänkin myyntiin. Samassa pisteessä olisi ollut myös myynnissä t-paitoja, mutta samalla printillä olevaa hienoa valaspaitaa ei ollut mulle sopivassa koossa.













Laikunlavalla järjestettiin eilen myös Tampere Puistoreggae 2013, ja jos viime viikonloppuna kolea ilma ei saanut mua viihtymään Valoa Popupissa samassa paikkaa, niin tällä kertaa sään ansiosta oli mukava käydä tsekkaamassa Pelle Miljoonan ja Funky Kingston Bandin keikkaa. Keikka olisi saanut kestää kyllä pidempäänkin, Pelle vetäisi vain alle tunnin setin, ilmaiskeikka tietysti, mutta silti.

Muun ajan tiskijukat hoitivat selektion ja Kasvisravintola Gopal myi eettistä ruokaa. Minä en tosin syönyt festeillä, en vegaanista enkä eettistä, reilun kaupan luomuviiniä lukuunottamatta, sillä olin syönyt kotona kunnon grilliherkut - pippuripihviä, maissia, halloumia ja paistettua sipulia. Nam saatana!











Viikonloppuun kuului Puistoreggaen lisäksi myös muita loistavia uutisia musiikkirintamalta. Tänä vuonna parhaiden levyjen tittelistä kilpailevat nyt takuuvarmasti jo Portugal. The Man, jonka 'Evil Friends' levy mulla on soinut jo monta viikkoa todella tiuhaan tahtiin, samoin uskallan varata sieltä jo paikan pian ilmestyvälle Snakadaktalin uudelle levylle. Mutta luin juuri eilen, että yksi parhaista muhun iskeneistä indiebändeistä, The Naked and Famous on myöskin julkaisemassa uutta levyä syyskuussa. Saunditakuu tässäkin, ja pirun hyvältä maistiainen kuulostaa. Aijjettä!

Viikon ruokakuumotukset

Viikon huippusää näyttää rakoilevan, hiukan näkyy synkkiä pilviä horisontissa. Tänään nimittäin lupaa pientä sadekuuron mahdollisuutta, no iltapäivä näyttää miten on. Tarkoitus olis alun perin ollu lähteä vähän pussikaljottelemaan puistoon ja mennä sitten syömään.

Oikeastaan tätä päivää olen tältä viikolta odottanut eniten juuri syömisen takia. Tajusin nähkääs tossa loman lopulla, että mitä mun elämästä puuttuu juuri nyt. Ja vastaus siihen on Hookin siivet. Voi hitto sentään, kun en oo käyny ties miten pitkään aikaan siivillä, nyt sitten oon tota ajatusta kuolannut jo monta päivää. Päätettiin kuitenkin, että mennään vasta tänään, perjantain kunniaksi. Onneksi jos puistoilu ei onnistu, siiville kuitenkin pääsee, joten ei kaikki niin huonosti ole :)

Myös Flow Festival julkaisi eilen kaikkien festivaaleilla ruokaa tarjoavien ravintoloiden festarimenut. Huh huh, että taas saa jo valmiiksi kuolata noita listoja. Tosiasia taitaa silti olla, että jumitun jälleen, kuten joka vuosi, tilaamaan safkani parista tietystä hyväksi havaitusta myyntipisteestä.







Näin varmaankin on myös tänä vuonna, sillä The Tasty Dogsin (joka vei voiton jo viime vuonna) lisäksi Fafa's näyttäisi laajalti kehuttujen falafeliensa ja tän kesän uutuussuosikikseni muodostuneen hummuksen ansiosta nousevan vahvaksi haastajaksi. Street Gastro kolkuttelee kärkisijoja yhtenä uusista tulokkaista, ja myös vanha tuttu New York Ninja vakuuttaa menullaan. Sushikin tietysti maistuisi. Hotelliaamiaisella tietysti jaksaa pitkälle päivään, mutta illalla makuaisteja hemmotellaan. Festivaalina Flow on ruokatarjonnaltaan ainutlaatuinen, sen verran monipuolista ja herkullista ruokaa siellä on tarjolla. Tavanomaiseen ei tarvitse tyytyä, eikä sitä kyllä ole tarjollakaan. Lihapullapannua tai makkaraperunoita sieltä ei saa :) Postauksen kuvat on otettu Flow'n nettisivuilta.

Mutta jotta ei menisi pelkäksi ruokaherutteluksi, niin loppuun hiukan musiikkiaiheista turinaakin. Hehkutin tätä biisiä jo kesäkuun alussa, mutta lomien takia ei tullut seurattua musiikkijulkaisuja niin ahkerasti. Niinpä bongasin vasta viime viikolla, että musiikkivideo oli tullut kokonaisuudessaan YouTubeen.

Albumin ilmestymisajankohdasta en ole onnistunut löytämään mitään tietoa. Niinpä tässä vaiheessa on tyytyminen näihin rippeisiin mitä tarjolla on, Spotifyä ja YouTubea. Tässä siis 'Music Is Life'.

Teollisuustodellisuus

Loppuviikon sääennustus lupasi jo eilen melkoisen upeaa keliä tänne suunnalle, ja näyttäisi pitävän paikkansa, eikä kyllä yhtään haittaa. Heti tuntuu mieli virkeämmältä ja olo paremmalta, kun aurinko on taas paistanut ja on lämpöä. Lomalta paluu tapahtui yllättävänkin kivuttomasti, ja töissä on ollut ihan rennon rauhallista. Se on meillä harvinaista herkkua, mutta silloin siitä nauttii tietysti senkin edestä.

Kauniista ilmasta huolimatta tämä postaus keskittyy karuuteen, niin äänessä kuin kuvassakin. Sään vuoksi lähdin tänään alkuillasta kuvailemaan Nekalan teollisuusalueelle ja tässä lopputulosta siitä. Taustalle vielä soimaan uutta Nine Inch Nailsia, joka kuulostaa pitkästä aikaa melko asialliselta.

Uskaltaisikohan 'Came Back Haunted' biisin perusteella lähteä tekemään johtopäätöksiä sen suhteen, että syksyllä ilmestyvä levy olisi saundillisesti palaamassa vanhaan hyvään NIN:iin? Bändiltä kun ei ole 2000-luvulla tullut kovinkaan montaa merkittävää biisiä. Postauksen lopusta löytyy vielä läjä joitakin vanhoja, mun kaikkien aikojen EBM-suosikkeja, kun nyt teemaan päästiin :)

Karuutta sivuaa muuten toinenkin, aika iso juttu mulle. Pistin nimittäin tilaukseen jotakin, mistä oon haaveillut jo monta vuotta, mutta ei vain ole tullut tilattua. Postipaketti on lähtenyt tänään tulemaan, joten toiveikkaana odotan viikon sisään lähetystä kotiin, siitä enemmän sitten aikanaan.

Unia vedessä

Waauu! Ihan sattumalta huomasin, että viime vuonna ensi kertaa "löytämältäni" australialaiselta Snakadaktalilta ilmestyy albumi 'Sleep In The Water' elokuun alussa. Tätä on todellakin odotettu.

Levylle ei näemmä ole päätynyt aiempaa suosikkikappalettani 'Dance Bearia', mutta eipä hätää. Näiden molempien uudelta levyltä kuulemieni maistiaisten perusteella luvassa on aivan älyttömän hyvä platta. Nauttikaa näistä albumia odotellessa, ja Spotifystä tietysti löytyy lisää Snakadaktalia.

Bonuksena loppuun vielä paras Daft Punkilta koskaan kuulemani remiksaus. Biisi on uusimmalta 'Random Access Memories' levyltä, ja version takana on ranskalainen Reflex, jonka alkuperä kuuluu hyvin biisin saundissa. Tämä versio tuo ehkä hieman mieleen takavuosien kestosuosikin, Aeroplanen (ranskalainen toki sekin) miksauksen Friendly Firesin 'Parisista', joka toimii itseasiassa vieläkin kuin junan vessa. Itse kuulin tämän ensi kertaa Budapestin Bershkassa ja jouduin hiukan tekemään taustatyötä selvittääkseni biisin alkuperän, Shazam tai Soundhoud kun eivät biisiä tunnistaneet ;)

Herkutteluviikko

Niinhän se on sitten kesäloma tältä erää takana. Tai no, kolme viikkoa tuli lomailtua tähän palaan, ja enimmäkseen ilmat olivat ihan suotuisat. Taisin tosin vältellä niitä huonoimpia päiviä muualla, ainakin kuulopuheiden mukaan. Seuraavat lomapäivät ovat sitten Flow-viikonlopun nurkilla, jonne myös majoitus ja matkatkin tuli vihdoin buukattua. Syksylle jäi vielä pari lomapäivää vapaasti käytettäväksi.

Viimeinen viikko siis vierähti ihan vain kotikaupungissa tuota yksittäistä Akaan päiväreissua lukuunottamatta. Tuli täälläkin sentään lomasta nautiskeltua, etenkin ruuan merkeissä. Maanantaina oli Roosterin Reggaeta ja Makkaraa, tiistaina Zarillon burgertiistaita ja jälkkärikahvit Café Europassa. Keskiviikkona käytiin Watamin sushibuffetissa ja torstaina piti käydä uudelleen kokeilemassa Shawarma Jahalan tarjontaa. Jälkimmäisessä kävin kerran aiemmin jo alkukesästä, mutta nyt kokeilin vaihtelun vuoksi kana shawarmaa. Se oli itse asiassa yllättävän hyvää, kun mulla ei oikein vertailukohtaa ole, en ole edes kanakebabia koskaan maistanut. Budapestin Hummus Barin loistava tarjonta mielessäni en vielä uskaltanut tilata Jahalan hummusannosta, mutta sekin pitänee käydä jossain vaiheessa kokeilemassa, kun kerran Tampereelta edes yksi paikka löytyy, josta sitä listalta saa. Jos tiedätte muitakin, saa vinkata! Jälkkäriksi torstaina valikoitui takaisin Aschanista Wayne's Coffeeksi muuttunut kahvila Koskipuiston laidalla. Mustikkajuustokakku ei jättänyt kylmäksi :)

Myös Watami yllätti positiivisesti, ei niinkään ruuan tasosta johtuen, se kun on aina mitä loistavin. Nyt vieläpä kuulin erään helsinkiläisen kehuneen paikan susheja, ja se on paljon se, siellä kun on pikkasen enemmän myös mihin verrata. Iloiset uutiset johtuivat siitä kun huomasin, että vihdoinkin suosimani lounasbuffetti katetaan myös viikonloppuisin. Veikkaanpa että kysynnällä on ollut asiaa tämän kanssa, eli en ole ainoa, joka tästä on haaveillut. Hinta tosin on muiden kiinalaisten ja intialaisten viikonloppubuffetien tapaan korkeahko, mutta ehkäpä tarjolla on myös enemmän vaihtoehtoja. Pitää jossain vaiheessa kokeilla! Toijalan reissulla ei ruuan tasosta tarvinnut myöskään tinkiä, sillä ystäväni olivat kattaneet pöydän koreaksi. Tarkoitus oli alunperin grillailla, mutta sadepäivästä johtuen tehtiinkin ruuat sisällä, ja sain vieläpä pitkästä aikaa ohukaisia mansikkahillolla :P

Veturimuseossa

Everybody's doin' a brand new dance now
C'mon baby do the loco-motion
I know you'll get to like it
If you give it a chance now
C'mon baby do the loco-motion

Perjantaipäivä vierähti kokonaan tosiaan Akaassa, eikä meillä ollut toisen kaverini kanssa mitään tietoa, millaisia yllätyksiä kolmas ystävämme oli meille järjestänytkään kunnes pääsimme perille.

Toijalan asemalle saavuttuamme hypättiin autoon ja kurvattiin radan toiselle puolelle, ihan aseman kohdille tosin, Veturimuseoon. En suoraan sanottuna tiennyt, että Akaassa tuollainen edes on, vaikka monta kertaa on Toijalan ohi tullut mentyä junalla, ja onpa perilläkin tullut vietettyä samalla porukalla viimeksi viime syksynä edellistä mukavaa päivää.

Museo sijaitsee siis vanhoissa veturitalleissa, radan toisella puolella rautatieasemaa. Museoon kulku tapahtuu vanhan junanvaunun läpi, jossa voi aistia miltä matkustaminen junassa aiemmin tuntui. Vetureita ja oheismateriaalia museossa oli yllättävänkin runsaasti, vaikka museo näytti ulkoa päin pieneltä. Vetureiden ja vaunujen lisäksi hauskinta olivat erilaiset vanhat mainokset ja varoitustaulut, joita museoon oli talletettu runsaasti. Museossa meillä ainakin oli hauskaa, eikä museovisiittien tarvitsekaan olla liian tiukkapipoisia. Tosin tällä porukalla pipo ei kyllä koskaan kiristäkään ;)