keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Indiemode kiittää ja kuittaa

Olen kypsytellyt tätä asiaa jo pidemmän aikaa, ja sen lisäksi, että tämä vuosi oli raskas, niin myös sinänsä käänteentekevä blogiharrastukseni kanssa, että ensimmäistä kertaa alkoi tulla toistuvasti ajatuksia lopettamisesta. Jotakin on siis peruuttamattomasti muuttunut, koska vaikka kirjoitin kiinnostavista asioista, yhä useammin koin kirjoittamisen kuitenkin työlääksi, kuin mielekkääksi. Asiaan tietysti vaikuttavat monet eri asiat, myös yksityiselämäni, johon olen blogia kirjoittamalla tuonut sisältöä paremman puutteessa.

En koskaan ajatellut tekeväni tätä muusta syystä, kuin hauskana harrastuksena, mutta harrastus on muuttunut turhan määritteleväksi. Jos ennen kirjoitin siltä pohjalta, kun menin ulos syömään, ehti tilanne muuttua lopulta siihen, että lähdin syömään kirjoittaakseni. Koko homma kääntyi siis päälaelleen, koska mulla ei ole ollut muutakaan tekemistä. Toisaalta kameran kantaminen mukana joka paikkaan alkoi tuntua sekin työläältä. En edes muista, milloin olen käynyt syömässä ilman takaraivossa raksuttavaa velvoitetta kirjoittaa siitä. Haluaisin nauttia ihan vain ruuasta, mitä toki olen tehnyt tähänkin saakka, mutta ilman blogipainetta.

Itsenäisenä bloggarinahan mulla ei sinänsä ole ollut minkäänlaisia velvoitteita julkaisutahtiin, mutta kuten tiedätte, olen siitä huolimatta kirjoitellut melko aktiivisesti. Myös sen takia blogin pitäminen on alkanut käydä raskaaksi, sillä kasvaneen lukijamäärän (kyllä, teitä on nyt enemmän kuin koskaan blogin historiassa) vuoksi olen kokenut velvollisuudekseni kirjoittaa ahkerasti. Kuitenkin samasta syystä, että olen pysynyt itsenäisenä parista kosiskelusta huolimatta, minulla ei ole ollut juurikaan samanlaisia etuisuuksia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mitä järjestäytyneillä bloggareilla.

Toinen asia, mikä sai mut tekemään tämän päätöksen, on se, että tiedän osan teistä lukevan juttuja mielellään, mutta siitä huolimatta tästä on tullut melkoista monologia. Kommentointi ei ole oikeastaan koskaan blogin historian aikana ollut toivomallani tasolla, vaikka lukukerrat todistavat juttujeni olevan hyvinkin luettuja. Pidän ylipäänsä sosiaalisesta mediasta sen vuoksi, että täällä on mahdollisuus vuorovaikutteiseen kommunikointiin. Kaipaan keskustelua ja olen toivonut sitä herättävänikin, haluan keskustella lukijoideni kanssa ja kiitos kuuluukin kaikille näiden vuosien ajan postauksia kommentoineille, juuri te olette tehneet tästä mielekästä.

Ennemmin olin toki kirjoittanut jo kahta muuta blogia, musiikista ja resepteistä, joten aivan noviisi en ollut aloittaessani tätä. Mutta reilu kolme vuotta on kuitenkin jotain sekin, ja niinpä muistojen vuoksi linkitän sekä joitakin eniten luettuja postauksia, mutta myös itselleni mieluisimpia hetkiä blogin parissa.

Ylivoimaisesti eniten lukukertoja on saanut puolentoistavuoden takaiset vinkkini Budapestin matkaajille, toivottavasti mahdollisimman moni on myös saanut siitä varteenotettavia vihjeitä (koska Budapest vain on niin helmi)! Kärkeen mahtuvat myös mm. Tampereen kissakahvilasta, Sitko Pizza&Barista, Café Pispalasta ja Lapinniemen Ansarista tekemäni postaukset. Itse olen kyllä tykännyt myös kirjoittaa keikka- ja matkaraportteja, ja erityisesti Budapest ja Flow ovat olleet niitä ehdottoman mielekkäitä aiheita. Tänä vuonna kirjoitin peräti 11 erillistä postausta Budapestin reissulta, ja Kölnistäkin neljä. Parhaat postaukseni Flow'sta ovat vuosilta 2013 ja 2014 - ai hitto miten rakastan matkailua, ja odotan jo seuraavaa kesää tietysti sen että Flow'nkin takia.

Ja kuten tuosta voi nähdä, tilastollisesti blogini mielenkiintoisinta antia teille arvon lukijat, ovat juurikin olleet ravintola- ja matkajutut, mutta ne eivät ikävä kyllä anna itselleni samanlaista poltetta tehdä tätä juttua, kuin aiemmin. Itse musiikin suurkuluttajana nautin kaikkein eniten musiikki- ja elokuvapostausten tekemisestä. Niinpä haluankin hypätä ihan siihen tavalliseen ja rennompaan elämään, jossa voin vapaasti tehdä asioita ilman kameraa ja ajatusta, että mitä kirjoittaisin milloinkin.

Tämä blogi jää ainakin toistaiseksi vielä näkyviin, ainoastaan Facebook -sivu poistuu. Näin ollen siis kommentointi blogin puolella jää auki ja niistä tulee mulle sähköpostimuistutuksia, joten enköhän vastailekin tarpeen niin vaatiessa. Tietysti myös Instagram -tilini jatkaa elämäänsä sekä omana itsenään, että tuossa tämän sivun laidassa. Ja voihan olla, että joskus vielä palaan takaisin joko tänne, tai aloitan kokonaan puhtaalta pöydältä toisaalla. En kuitenkaan halua antaa tyhjiä lupauksia, koska juuri nyt ei tunnu, että edes määrittelemättömän mittainen tauko veisi pois niitä ajatuksia, jotka ovat tässä kehittyneet reilun puolen vuoden aikana. Aika aikaansa kutakin, ja ehkä nähdään joskus jossakin muissa ympyröissä.

Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 parhaat levyt

Vielä viime viikolla kirjoittelin, että tänä vuonna ei kovin montaa mainitsemisen arvoista albumia ole julkaistu. En tiedä, missä mielenhäiriössä tuon sanoin, sillä kun todella rupesin miettimään kulunutta 12 kuukautta, on tänäkin vuonna pelkästään jo omasta mielestäni kovia levyjä julkaistu niin paljon, että suurin osa noista lähes itsestäänselvistäkin listamenestyjistä jäi tämän TOP 10 ulkopuolelle.

Tapananihan on ollut listata vuoden kymmenen parasta albumia, ja tällä kertaa niiden joukosta tippui mm. sellaisia artisteja kuten Lana Del Rey, Röyksopp, , Passenger, Sin Cos Tan ja Jungle. Monta muutakin vuoden mittaan kehumaani, mutta silti ei niin tärkeää julkaisua toki jäi parhaiden hännille, kuten esimerkiksi Azealia Banks, Metrik ja Klangkarussel. Jopa Basement Jaxx, jota Spotify väittää minun kuunnelleen tänä vuonna eniten, joutui väistymään listalta. Niinpä jouduinkin todenteolla miettimään muutamien merkitystä itselleni. Aika kaukana siis on ollut se tilanne, että vain muutamia hyviä levykokonaisuuksia olisi ilmestynyt.

Esimerkiksi noista edellä mainituista vielä kesällä suuresti suitsuttamani Röyksopp, joka heitti elämäni kovimman keikan Flow Festivalilla, Lana Del Rey, joka on jo useamman vuoden ajan kuulunut lempinaislaulajiini, joutui tekemään tänä vuonna tilaa Lykke Li:lle, ja jo ensin Flow'ssa skippaamani ja nyt vielä kärjestä tiputtamani Jungle ovat jokainen tehneet todella kovat levyt, mutta silti niitäkin parempia vain löytyi kymmenen edestä. Mukana on tietysti oma osansa konemusiikkia, joten myös siltä osin vuosi on siis ollut hyvä. Erityisen paljon sillä saralla sydäntä lämmittävät tuon saksalaisen kulttiduo Hardfloorin alkuvuodesta julkaisema yhdestoista levy 'The Art of Acid', joka on bändiltä ensimmäinen neljään vuoteen, sekä tietysti Aphex Twinin 'Syro'.

Tässä kuitenkin siis tulevat ne muutkin kaikista parhaimmat, TOP 10 olkaa hyvä.




















maanantai 29. joulukuuta 2014

Syd Mead - Sci-fin suuri mies

Olin melkein aivan varma, että olen joskus aiemminkin käsitellyt tätä aihetta, ja näitä piirroksia täällä blogissa, mutta niin vain en onnistunut löytämään siitä mitään merkintää. Pahoittelen siis, mikäli nyt tulee tupla-asiaa, mutta törmäsin näihin kuviin netissä nyt uudelleen, ja koska ne niin mielettömän makeita omasta mielestäni ovat, halusin jakaa joitakin teidän kanssanne.

Syd Mead on futuristinen kuvittaja sekä taitelija, jonka kynästä ovat lähtöisin useat vanhojen sci-fi leffojen graafiset ilmeet. Mm. ensimmäisen Star Trek -elokuvan, Blade Runnerin, Aliensin ja alkuperäisen Tronin visuaalisuus on osittain tämän miehen ansiota. Vielä aivan viime vuosina hänellä on ollut osansa mm. Mission Impossiblen kolmannen osan kanssa, ja ovatpa miehen varhaiset työt inspiroineet myös reilu vuosi sitten ilmestyneen Elysium -elokuvan ilmettä. Itseasiassa juuri jälkimmäisen elokuvan nähtyäni kuvittelin kirjoittaneeni Meadista juttua, mutta kuten mainittua, en onnistunut tälläistä postausta löytämään.

Nyt jakamani kuvat ovat kuitenkin enimmäkseen vanhempaa perua, pääasiassa 60- ja 70-luvuilta, vaikka joukossa muutama Blade Runner -aiheinen luonnos onkin. Enemmän kuvia löytyy vielä Flickristä.
























lauantai 27. joulukuuta 2014

Omia biisejä vihdoin Spotifyssä!

Kuten kerroin aiemmin, oli itsenäisyyspäivän studioviikonloppu menestyksekäs musiikkihommien suhteen. Suunniteltiin hieman tulevaisuutta, perustettiin Soundcloud -tili ja tehtiin uutta matskuakin.

Tosiasiahan on, että meillä on jo entuudestaan varastossa vuosien takaa julkaisematonta materiaalia, joka vain odottaa oikeaa hetkeä. Kaikkea ei ole tosin masteroitu, vaikka biisit ovat vähintäänkin viisi vuotta vanhoja. Mitä Nervous+Anxiousin tulevaisuuteen tulee, oli tärkeää saada myös vanhat omakustanteet ulos digitaalisessa muodossa, sillä virallisessa levityksessä ne eivät ole koskaan aiemmin olleet muuten kuin vinyylinä.

Jouluna vihdoin edettiin siihen pisteeseen, että ensimmäinen omakustanteemme, 'Panic Disorder EP' vuodelta 2007 saatiin ulos, ja löytyy nyt kaikista tärkeimmistä digitaalisista nettikaupoista. Sen lisäksi levyä pääsee diggailemaan myöskin Spotifyn kautta, joten ei muuta kuin korvat hörölle. Myös seuraava EP tullaan julkaisemaan jossakin vaiheessa samalla kaavalla, ainakin ennen uusien biisien julkaisemista. Vinyyli ei tällä hetkellä kuitenkaan ole enää itsellemme ajankohtainen julkaisuformaatti, siitäkin huolimatta että vuosi on maailmanlaajuisesti ollut ensimmäinen huippuvuosi levymyynnillisesti sitten vuoden 1996!


perjantai 26. joulukuuta 2014

Parhaat räppilevyt kautta aikojen

Päätin tehdä tälläisen postauksen, kun kuuntelin taannoin Kanye Westin viimevuotista 'Yeezusta'. Kehuin tuon albumin jo vuoden 2013 koontilevypostauksessa, mutta päätin nostaa sen jälleen esiin. Sillä vaikka se on jo itsessään todella kova levy, ja soinut satunnaisesti tänä vuonna, niin sen ansiosta olen tutustunut nyt myös aiempaan 'Watch The Throne' lättyyn, joka on jopa vielä tuota kovempi, instant classic sanoisin.

Tuo albumi on paljon helpommin lähestyttävä, ja sen saundi- ja looppimaailma todella lähellä omaa mukavuusaluettani. Paljon hyviä koukkuja ja upeita vokaaliosuuksia. Niinpä se on jo nyt lähellä saavuttaa sen statuksen, minkä vain kourallinen levyjä viimeisten 25 vuoden aikana on onnistunut lunastamaan. Vaikka 'Yeezus' on sellaisenaan todella hyvä, niin levyn raa'at ja rosoiset saundit kuitenkin vievät sen hieman itsestäni etäämmälle, kun nämä kaksi laitetaan rinnakkain. Jos olisin tuohon tutustunut jo vuonna 2011, olisi se takuulla jo heti kättelyssä päässyt vuoden kärkisijoille. Tälläisten onnistuneiden kokonaisuuksien takeenahan aina on, että koko levy on loistava, ei se muuten toimisi niin hyvin. Mutta jos joitakin lempiraitojani haluaa sieltä tietä, niin aivan ehdottomasti parhaiden biisien joukkoon kuuluvat mm. 'New Day', 'Who Gon Stop Me', 'Murder To Excellence', 'Why I Love You', 'Illest Motherf**ker Alive' ja 'H.A.M'.

Kaikesta huolimatta en voi sitä vielä tässä vaiheessa nostaa tuonne viiden kärkeen, koska kyseessä on sen verran uusi tuttavuus, mutta lähellä sitä se on, kymmenen parhaan joukossa ehdottomasti. Sen sijaan ne viisi kaikkien aikojen räppilevyä löytyvät alta, ei kuitenkaan missään erityisessä järjestyksessä. Ainoastaan De La Soulin 'AOI: Bionixia' ei Spotifystä löydy, sen jouduin upottamaan YouTubesta, eikä myöskään yhtä tuon Public Enemyn älpyn raitaa, mutta muuten kaikkia pystyy tätä kautta kuuntelemaan.









Tietysti itselle tärkeitä räppilevyjä, etenkin nuoruudessani ovat tehneet myöskin sellaiset tunnetut poppoot kuin 2 Live Crew, Run DMC, Beastie Boys ja A Tribe Called Quest.

Vaikka jokainen noista on tehnyt jäätävän kovaa, ja osittain uraauurtavaakin räppiä, ei miltään näistä bändeistä siitä huolimatta löydy aivan niin kovaa levykokonaisuutta, että pystyisin yhtä tiettyä niistä nostamaan näiden kovimpien joukkoon. Kaikkia viittä räppilevyä yhdistää nimittäin se, että ne ovat soineet uudestaan ja uudestaan, osa jopa vuosittain jo parinkymmenen vuoden ajan. The Rootsilta toki olisi voinut nostaa useitakin levyjä ylös, samoin Public Enemyltä. Ja tietysti N.W.A.:n debyyttilevy 'Straight Outta Compton' on samoin melko korkealla listalla, mutta 'Niggaz4Life' nyt vain on se levy, joka soi allekirjoittaneen kasettimankassa eniten vuosina 1991-92. A Tribe Called Questiltä lähelle kärkeä pääsivät 'Midnight Marauders' sekä 'Beats, Rhymes & Life'.

Bonuksena lopuksi tarjolla on myös loistava dokumentti N.W.A.:sta, The World's Most Dangerous Group.