Maanantain musiikkipommit

Eilen oli todellinen yllätysten musiikkipäivä. Erityisesti nämä pari takavasemmalta tullutta bongausta tosiaan tekivät maanantaista musiikillisesti tavanomaista paremman!

Monsters Of Pop, joka järjestetään tänä vuonna 19.-21.9.2013, julkisti jo ensimmäiset kiinnityksensä. Näiden joukossa yksi oli ylitse muiden, eli tietenkin jo useasti aiemminkin hehkuttamani tanskalainen Reptile Youth. Siitä lähtien kun näin bändin livetaltioinnin Spot-festivaalilta, olen halunnut nähdä heidät livenä. Ja nyt sellainen mahdollisuus tarjoutuu, vieläpä kotikaupungissani! Siis varma tärppi.



Tietenkin syyskuuhun on vielä aikaa, mutta ainakin on taas jotain tavallista parempaa syksyllekin, mitä odottaa. Muut nyt julkistetut artistit löydät Monsters of Popin nettisivuilta.

Toisen jymypaukun tarjoili Nuorgam, jonka tämän viikon levykatsaus esitteli 29 vuotta sitten albumin viimeksi julkaisseen brittiläisen Visagen uuden 'Hearts & Knifes' levyn. Monihan varmasti muistaa tuon heidän suurimman 'Face To Grey' -hittinsä, mutta on uusissakin biiseissä paljon aineksia. Ehdin kuuntelemaan levyn vasta kertaalleen Spotifystä, ja ainakin ensikuuntelulta se vaikutti varsin potentiaaliselta lätyltä, ammentaen runsaasti 80-lukulaisesta äänimaailmasta.



Nykyään useat uudet bändit yrittävät imitoida kasarifiilistä omille levyilleen. Sitten on niitä, jotka ovat tehneet musiikkia sieltä lähtien ja yrittävät väkisin uusiutua kuulostamaan modernilta onnistumatta siinä (esim. suurimpia pettymyksiä Pet Shop Boys ja Depeche Mode), kun heidänkin kannattaisi vain pitäytyä siinä vanhassa ja hyväksi havaitussa tyylissä. Sitten Visage tulee puskista, ja tekee levyn vaivattomasti sillä tavoin, kuin se olisi suoraa jatkumoa vuonna 1984 julkaistuun 'Beat Boy' -albumiin. Ässää!

Juhlavuoden kuvia

Jääkiekon mm-kilpailut on nyt siis peitelty tältä vuodelta, ja vaikka eilisessä pronssipelissä nähtiin pari toinen toistaan hienompaa maalia, niin sama sijoitus kuin viime vuonnakin meille jäi saaliiksi. Harmi kyllä Sveitsin lento tyssäsi finaalipeliin, olisin mestaruuden mielellään heille suonut. Nyt taas saa jääkiekko jäädä tässä blogissa taka-alalle ennen ensi vuoden talviolympialaisia.

Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä elokuviin katsomaan ensi-iltaan tullut 'Kultahattu', perjantaina onkin jo Roosterin synttärit, lauantaina kavereiden muutto ja Museoiden Yö. Siinäpä menoja kerrakseen. Tänään alkavat myös Roosterissa jokakesäiset 'Reggaeta & Makkaraa' illat, säävarauksella. Lisäksi meillä on firman tyky-päivä perjantaina, eli tästä on tulossa myös töiden osalta tynkäviikko. Kelpaa!

Postailin tästä National Geographicin juhlavuoden blogista reilu kuukausi sitten, ja olen seurannut sitä itse siitä lähtien. Koska sinne on jälleen tullut huima määrä upeita kuvia, en millään malttanut olla päivittelemättä taas tännekin suosikkikuviani viimeisen kuukauden ajalta. Tässä niistä muutamia.

Mies mustissa

Puku tekee miehen, niin sanotaan. Itse en sellaisiin miehiin lukeudu, enkä tunne oloani kovin mukavaksi puku päällä, mutta täytyy kai sellainen olla, kun kerran ei vielä ollut. Nytkin tuli tarpeeseen :)

Olin tosiaan saanut aiemmin kutsun häihin, joita vietettiin Päijät-Hämeen Vesikansassa Blankon keikkakokoonpanon säestämänä. Koska siis en lainkaan viihdy puku päällä, en alkuun halunnut ostaa pukua uutena. Olin lähinnä kierrellyt ensin kirppiksillä ja UFF:issakin, yrittäen löytää sopivaa, mutta tuloksetta. Nettikaupat eivät oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tulleet kyseeseen, sillä täydellisesti istuvan puvun hankkiminen sovittamatta olisi melkoinen riski, etenkin näin nopealla aikataululla.

Kävin siis sovittelemassa pukuja ensin Sokoksella, ja sitten vielä Halosella. Sokokselta löytyikin aika täydellinen Turo Tailorin puku, mutta hintalapussa oli yksinkertaisesti vain liian isoja numeroita. Eiväthän puvut koskaan halpoja ole, mutta tällä käyttömäärällä sellaisen hankkiminen kalliilla on niin turhaa. Haloselta onneksi löytyi vähän edullisempi musta takki, mutta housuiksi valikoitui kaikesta huolimatta Turot. Niinpä mä olen nyt mun elämäni ensimmäisen mustan puvun omistaja, tässä iässä. Kaikenmoista.





Ja niinhän siinä kävi, että kolmas MM-kulta jäi haaveeksi, mutta pronssista vielä pelataan tänään. Toivottavasti uusi yritys USA:a vastaan olisi tuloksekkaampi, kuin ensimmäinen kohtaaminen. Sveitsille toivon sensaatiomaisten kisojen ansiosta mestaruutta, onhan kyseessä jo nyt historiallinen sijoitus. Voi tosin olla, että Leijonille on tullut jo pääty vastaan ja motivaatio ei enää riitä mitaliin.

Euroviisujen voitto sen sijaan meni kuin menikin yhdelle suurimmista suosikeistani, ellei suurimmalle. Häät olivat kyllä sen verran mahtavat aina juhlapaikkaa, tarjoilua ja bändiä myöten (parhaat hääjuhlat ikinä!), että sitäkään en lähtenyt kesken katsomaan, mutta onnea Emmelie ja Tanska! :)

Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!

Lätkä ja viisut

Tiistaina sai jännätä Suomi-Latvia peliä tosissaan, vaikka Suomi oli jo jatkopaikan varmistanutkin. Peli kun ei meinannut millään kulkea ja vastapuoli pisti kunnolla kampoihin. Lopulta voittoa mentiin hakemaan jatkoajalta asti, ja Pihlströmhän sen vihdoin ratkaisi. Toisaalta tänään vasta saakin jännittää, kun on ns. kuoleman peli. Vastaan tulee viime vuoden hopeamitalisti Slovakia taatusti nälkäisempänä, vaikka se jo kertaalleen näissä kisoissa onnistuttiin voittamaan. Luotan silti Leijoniin. Tästä edespäin Suomen tosin on voitettava jokainen peli, jos kolmas kulta aiotaan saada.

Päivän aiemmassa Helsingin pelissä hurjassa vireessä ollut USA järjesti todellisen jymy-yllätyksen pudottamalla viime vuoden mestarin Venäjän hurjin luvuin 8-3! Harmikseni jouduin tosin tyytymään seuraamaan tuloksia töissä vain netistä. Kuvat Jääkiekon MM-kisojen Facebook-sivulta.





Matsin takia Euroviisujen 1. semifinaalin alkuun en ihan ehtinyt, mutta viimeisen puolikkaan kuitenkin näin. Tässä ensimmäisessä viisukarsinnassa itse listaamiani biisejä oli muutama, eikä niistä monikaan (Serbia, Slovenia, Montenegro) finaaliin päässytkään. Kertoo vissiin kuitenkin jotain erikoisemmasta musiikkimaustani ;) No, onneksi se yksi suurimmista, eli Tanska jatkaa.

Euroviisujen 2. semifinaalin kuitenkin näkee tänään kokonaan, koska lätkämatsi tulee aiemmin. Puoli seiskalta tikkana telkkarin ääressä. Viisufinaaliin menijöistä ehdolla on omista suosikeistani jäljellä Norja ja Malta, tietysti Suomen ohella. Pitää vaan miettiä että millä tyylillä sen katsoisi...



Kristan levy muuten löytyy jo Spotifystä, ei ehkä ihan mun juttu, mutta kyllähän sen kerran kuunteli. Vähän sellainen wannabe Lady Gaga siitä tuli mieleen puhumattakaan 'Amen' -biisin musiikkivideosta, jota ei vielä YouTubesta löydy, mutta josta teaseriä viime viikonlopun esikatselmuksessa näytettiin.