maanantai 22. joulukuuta 2014

Tanssiinkutsu

Vuoden lyhyimmän päivän, ja sen, että aurinko on edes näyttäytynyt lyhyen hetken kahtena päivänä peräkkäin, kunniaksi tämä fiiliksiä nostattava tanssimusiikkipostaus. Tästä lähdetään kesää kohti!

Kulunut vuosi on ollut musiikillisesti melko hajanainen, ja vaikka hyviä biisejä on julkaistu, paistaa levykokonaisuuksien osalta kuitenkin lievä pettymys. Tietysti niitä hyviä albumeitakin on ilmestynyt, mutta jotenkin vähemmän, kuin aiempina vuosina. Niinpä saa nähdä, saanko rakennettua vuoden loppuun mennessä minkäänlaista jo blogin alusta lähtien perinteeksi muodostunutta vuoden parhaiden levyjen koontia.

Mutta oon taas keräillyt listaa uusista kovista tanssiraidoista sitten edellisen housemusiikkipostauksen, enkä olisi uskonut, että jo näin pian löytyy jotain vieläkin kovempaa, mitä tuossa mainitut parhaat kappaleet olivat. Mutta niin vain kävi, että tuossa reilu kuukausi sitten bongasin ensimmäistä kertaa tuon Bristolista lähtöisin olevan tuottajakaksikko Blonden 'I Loved You' raidan Rico Tubbsinakin tunnetun DJ Riku Pentin Facebook -seinältä, ja voi herranjestas mikä kädetilmaankaikkiontässämaailmaonaukijustmulle hehkutus se onkaan! Ollut pakko kuunnella sitä aika paljon tässä, enkä vain saa tarpeekseni. Voi kunpa sitä pääsisi tanssimaankin. Uutena löytönä myös toinen brittiduo, Lontoosta käsin vokaalihousea puskeva Eli & Fur toimii loistavasti, Spotifystä löytyy vieläkin enemmän matskua. Jälkimmäiset levyttävät puoliksi suomalaisomisteiselle Anjuna Beatsille.

Pari biisiä on myös tullut bongattua Hang The DJ! -soittolistalta, jollaisia mun paikallisen klubin DJ:t alkoivat julkaista tänä syksynä, mutta esimerkiksi The 2 Bearsin raitoja oli jo tullut kuunneltua jo aiemminkin. Heiltä itseasiassa on ilmestynyt tänä syksynä uusi levykin, joka oli aiemmin mennyt itseltäni taas aivan ohitse, mutta 'The Night Is Young' löytyy sekin Spotifystä.

Belle and Sebastianin uudesta popimmasta sävystä on tullut jonkin verran kritiikkiä, mutta itselleni sekin toimii varauksetta. Kova biisi, ja ehkäpä sen vuoksi, että mulla ei ole mitään hardcorefanitushistoriaa bändin kanssa entuudestaan, en sillä lailla osaa dissatakaan.


















sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Suurkauppias Kochin aitassa

Siitä lyhyestä ajasta joka oltiin Tallinnassa, en tuhlannut shoppailuun enempää muuten, kuin hakeakseni sunnuntaiaamuna kirjakaupasta lautapelin, jota olin kaverillani pelannut aiemmin. Mees, kes teadis ussisõnu (The man who knew snakewords) on pelin nimi, ja sitä pelataan mukana tulevin kortein ja puunopin tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä itselleen. Olen tykästynyt peliin aivan todella paljon, se on koukuttava - ja nyt se löytyy myös itseltäni! Lisäksi saatavana oli jo lisäkorttipakka peliin, joten odotan innolla tulevia peli-iltoja. Taisipa pelin myynnissä tapahtua pienimuotinen piikkikin, sillä Viru Keskuksen Rahva Raamatista lähti meidän matkaseurueemme mukaan yhteensä kaksi peliä ja kolme lisäpakkaa :)

Aiemmassa postauksessa mainitsemani Must Puudelin jälkeen olikin jo aika hakea matkatavarat hotellilta, jonne ne oli jätetty säilytykseen ja suunnata viinaostoksille SuperAlkoon. Aivan hirveän paljon en silti ruvennut juomaa roudaamaan kotiin, koska tarkoitus on tosiaan vielä talven aikana harkita uutta reissua takaisin. Joulun punaviinit, glögit ja ginit hieman pidemmäksi aikaa tuli kuitenkin hankituksi.

Viinakaupasta mentiin syömään viereiseen Kochi Aidad nimiseen oluttupaan, joka on vanhaan entisöityyn rakennukseen kunnostettu jättikokoinen ruokaravintola. Ravintola valmistaa myös itse omia oluitaan, joita maistelin minäkin, joskaan en kovin paljoa niihin mieltynyt. Tilasin kuuden kappaleen oluttarjottimen, jossa oli kaikkia eri Kochin tuotteita jokaista 0,25l. Niistä Munk (dark bock), Ronk (stout) ja Joachim (dark lager) olivat oikeinkin hyviä, mutta Nisu (vehnäolut), Vunk (pale lager) ja 1872 (pilsner) eivät oikein menneet alas. Vehnäoluista, mistään muustakaan en ihan jo yleisesti ottaenkaan tosin pidä.

Koko fiilis tästä ravintolasta oli juuri niin sitä turistimenoa, joka ei itseäni Tallinnassa oikein houkuta, ja kaikkien näiden upeiden aiempien kokemusten jälkeen se olikin eräänlainen antikliimaksi. Siitäkin huolimatta, että ruoka oli enimmäkseen oikein hyvää. Itse tilasin pelkästään alkupalalistalta perinteisiä valkosipulileipiä, rapeaksi paistettua possun poskea ja edellisillan innoittamana pelmeneitä. Kochin pelmenit kuitenkin kalpenivat F-Hooneen vastaaville, eivätkä niin kovin suurta suosiota saavuttaneet muidenkaan mielestä. Pääosin ruoka oli kuitenkin hyvää, mutta melko tavanomaista, joskin samaan aikaan äärimmäisen täyttävää. Meistä juuri kukaan ei jaksanut syödä kaikkea tilaamaansa, mutta onneksi loput sai mukaan doggybagiin. Kylmiä pelmeneitä tuli vielä syötyä bussimatkalla kotiinkin :)

Tallinnassa muuten on aivan tavanomaista, että melkein kaikissa paikoissa on ilmainen Wi-Fi. Ainakin kaikissa paikoissa, joissa me kävimme syömässä tai juomassa, sellainen oli. Niinpä ei tuota tälläiselle nörtimmällekään sankarille tuskaa, vaikka puhelimella ei raaski aivan määrättä surffailla ulkomailla.


















lauantai 20. joulukuuta 2014

Kohvik Must Puudel

Viime sunnuntaina lähdettiin huoneenluovutuksen jälkeen joulutorille vanhaan kaupunkiin. Samanlaista krääsää sielläkin oli tarjolla, kuin Tampereella, eipä siis hirveästi mitään näkemistä. Ja kun lunta ei eteläisessä naapurissakaan ollut yhtään, oli tunnelma tihkusateisen harmaassa säässä melko kolkko.

Niinpä suunnattiin Must Puudeliin, paikkaan, jonka ohi olin useasti kävellyt, mutta josta en vielä joitakin kuukausia sitten kuitenkaan tiennyt, mitä se sisäänsä kätkee. Kahvila sijaitsee aivan vanhan kaupungin muurin viereisessä talossa osoitteessa Müürivahe 20. Nimestä voi aika helposti päätellä, mitä kahvilan nimi tarkoittaa - siinä missä Pudel on pullo, on tämä musta puudeli.

Kahvilan etuosa on kapea ja nopeasti katsottuna paikka vaikuttaakin todella pieneltä, mutta tässä onkin sen salaisuus! Tiskin ohi mentäessä huoneita avautuu eteen lisää, ja jokainen niistä on sisustettu tyylikkään retrohenkisesti. Tämä on hieman kuin Tampereen Oopsy Daisy, mutta paljon suurempana ja seinillä on enemmän kuitenkin nykydesignia. Huoneita on kuitenkin useita, ja kaikki huonekalut ovat vanhoja, sekä huhun mukaan ilmeisesti myytävänä. 70-luku on täälläkin vahvasti läsnä.

Täältä saa niin kahvilatuotteita kuin ruokiakin, mutta me olimme syöneet tietysti vasta hotelliaamiaisen, joten tyydyimme maistelemaan teetä ja erilaisia erikoiskahveja. Kahvin hinnathan eivät Tallinnassa ole mitenkään erityisen kilpailukykyiset Suomeen verrattuna, ja oma jääkahvinikin maksoi 3 euroa. Oikein hyvä se kuitenkin oli, verrattuna hotellin suurkeittiön suodatinmyrkkyyn :) Must Puudel on niin viihtyisä paikka, että tänne kannattaa tulla ajan kanssa ja pitkän kaavan mukaan, ottaa vaikka jotain pelattavaa mukaan. Sijaintikin on vielä niin loistava, koska muurilta on kivenheitto kaikkiin ydinkeskustan palveluihin ja ostosparatiiseihin.
















torstai 18. joulukuuta 2014

Telliskivi on my mind

Telliskivi on yksi Tallinnan nopeiten kehittyviä trendikkäitä kaupunginosia, entistä teollisuusaluetta, jota remontoidaan kovaa kyytiä ravintoloiden ja liikkeiden käyttöön. Sitten viime maaliskuun reissun, ja silloisessa postauksessani näkyvä valkoinen ränsistynyt talokin oli ehditty jo purkaa, ja tilalle rakentaa kokonaan uusi toimistorakennus. Linnuntietä matkaa ei Telliskiveen ole vanhan kaupungin reunalta kuin ehkä kilometrin, mutta suoraan sinne ei rautatien vuoksi pääse. Kiertämällä teitä pitkin matkaa tulee lähemmäs kolme kilometriä.

Ja F-Hooneen lisäksi Telliskiven alueelta löytyy muitakin baareja ja ravintoloita. Bar Bistro Kukeke on edelleen kokeilematta, mutta tällä kertaa tuli vielä käytyä yksillä samalla sisäpihalla F-Hooneen kanssa sijaitsevassa Pudelissa. Varsinainen kohokohta oli kuitenkin nyt ruokailu tuossa yhdessä lempipaikoistani, mitä näiltä leveyksiltä löytyy. Ennen viime kesän Flow'n yhteydessä tekemääni visiittiä Sörnäisten Teurastamolle, en edes mitään vastaavaa ollut Suomesta löytänyt. Siellä kuin on aivan omanlaisensa fiilis.

Itseä oli kuumotellut jo syksystä saakka hummus-feta burgeri, kun luin 365 days with Ida -blogista hänen sellaista täällä syöneen. Itsehän olin nimenomaan Flow'ssa syönyt elämäni parhaan kasvishampurilaisen, johon tuli juurikin hummusta ja fetaa. F-Hooneen purilaiseen tuli vielä lisäksi falafelpihvi ja leipänä toimi pita.

Seurueemme ruokaa vaivasi tosin ikävä piirre, osan ruuat olivat jo aivan jäähtyneitä pöytään saapuessaan ja myös oma hampurilaiseni oli melko kylmä. Itseäni se ei kuitenkaan kovin paljon haitannut alkuun, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää! Burgeri nyt ei muutenkaan yleensä kovin kauaa lämpimänä säily, joten olen siihen jo tottunut. Kuitenkin kun se vielä jäähtyi entuudestaan, ja salaatit ja hummus loppuivat välistä, alkoi falafelpihvi pitaleivän kanssa maistua hieman puulta. Muutoin annos oli kyllä todella loistava, ja niin suuri se oli, että alkupalojen kanssa olin kyllä melkoisessa ähkyssä jälleen kerran, ja pihviä ja leipää jäi kyllä lautasellekin.





















Ja millaisten alkupalojen? Voi hyvänen aika miten hyviä pelmeneitä! Otimme porukalla jaettavaksi isohkon kulhollisen (25 kpl) lampaanlihalla täytettyjä pelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa, ja nuo olivat yksimielisesti koko seurueen mielestä parhaan makuista ruokaa koko iltana. Yksinkertaisesti taivaallista, ja niin hyviä, että niitä tilattiin vielä toinen 15 kpl satsi pöytään :) Pienemmän annoksen hinta oli 4,10€ ja isomman 6,70€, aah, voisin syödä pelkästään noita! Ainakin siis tiedän, mitä tilaan ensi kerrallakin. Jälkkäriksi tilasin creme bruleeta raparperisorbetilla, ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, oli täällä taas aivan mielettömän hyvä jälkiruoka. Koska en ottanut ruokajuomaksi kuin vettä, niin ennen tippejä koko osuuteni pelmeneistä, burgeri ja jälkiruoka kustansivat yhteensä vain alle 16 euroa.

Lauantai-iltana koko ravintola oli aivan täynnä, ja siitä syystä mekin saimme varattua pöydän vasta kello 21. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, ja varata pöytä etukäteen, mikäli aikoo päästä tänne syömään myöhemmin illalla, etenkin viikonloppuna. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa olevan paikallisia, kovin moneen muuta kieltä puhuvaan en Telliskiven alueella törmännyt. Pudeliin kylläkin saapui suomalainen seurue, kun me olimme jo lähdössä pois, mutta muuten tuo paikka vaikuttaa olevan erityisesti virolaisten suosiossa. F-Hooneen vessassa on muuten tuollainen hauska kauristapetti, johon on liimattu googly eyes -silmiä, melko hapokasta.

Pudel on siis samalla sisäpihalla, jossa F-Hoonekin sijaitsee, hieman vastapäätä ja sivummassa. Se on ensisijaisesti olutravintola, paikan nimihän tarkoittaa pulloa. Se oli myös oikein kivan tyylinen paikka, joskin todella pieni sellainen. Sisustus, tai varsinkin lamput toivat hiukan mieleen Meat Lovers Pubin, jossa kävin reilu vuosi sitten Vilnan reissullani, vaikka tuo paljon pelkistetympi olikin. Kesällä olis kiva vuokrata pyörä, ja ajella ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveenkin pääsee käteevästi Vapaudenaukion läheltä radan alitse.






keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Florence and the Machine Flow Festivalille

Tänään julkaistiin jo ensimmäiset artistikiinnitykset ensi vuoden Flow Festivaleille. Itseänihän aikainen ajankohta ei haittaa, sillä hankin lippuni jo syyskuussa. Sen lisäksi, että onnistuin tuon megahalvan ennakkolipun tuolloin saamaan, olivat liput myös muille hyvissä ajoin liikkeellä olleille saatavissa 135 euron tarjoushintaan ennen tätä aamua. Nyt kun ensimmäiset julkistukset on tehty, nousi lippujen hinta 159 euroon. Siinä mielessä tuo oma 60€ alennus oli todella kova säästö.

Wincave -blogissa, kuten muuallakin netissä esiintyjäveikkaus kävi kuumana jo eilen, sillä aika moni Flow'ssa nähty artisti on aiemminkin esiintynyt myös samoihin aikoihin Göteborgin Way Out Westissä, sekä Oslon Øyafestivalenissa. Ja kyllähän noista aika moni kohdilleen menikin.

Yksikään noista ensimmäisistä nimistä ei silti ollut mitään todella päräyttävää, mutta kyllähän Florence and the Machine nyt ehdottomasti pitää päästä näkemään päälavalla, samoin Todd Terjen livesetti kiinnostaa jonkin verran. Florence Welchin tähdittämän bändin musiikkia kun kuuntelee oikein mielellään, vaikka se ei samanlaista vaikutusta olekaan muhun tehnyt, kuin moneen muuhun. Esimakua Terjen livestä saatiin taas jo viime kesän Øyan keikan jälkeen, kun festariesitys oli hetken verran nähtävissä hd-laatuisena Norjan yleisradion NRK:n sivulla. Harmillisesti tuo laadukkaampi versio on jo poistunut katselusta, mutta se on myös huonompilaatuisena nähtävissä YouTubesta (alla).

Muita jonkin verran mielenkiintoa herättäviä artisteja voisivat olla Future Islands, Major Lazer ja Flying Lotus, mutta näistä jokainen on kuitenkin helposti korvattavissa, mikäli samaan aikaan esiintyy jotakin vielä kiinnostavampaa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että ensi kesään mennessä aika monta vieläkin kovempaa kiinnitystä tullaan näkemään!