sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Keikkaputkessa osa 3

Huh huh, kolmen päivän keikkaputki tuntuu vaativan veronsa, melkoisesti väsyttää vieläkin. Tälläisen rupeaman jälkeen on ihan mukava kuunnella hetki hiljaisuutta. En ole kuunnellut mitään musiikkia koko päivänä, jos tv-ohjelmissa soineita biisejä ei lasketa. Mutta ei ole tarpeen valittaa, sillä niin monta mahtavaa keikkaa tuli koettua. Jälleen kerran Lost in Music osoitti paikkansa Tampereen yhtenä kovimmista tapahtumista.

Lauantaina aloiteltiin kaverin kanssa iltaa kotosalla leffan parissa, tuli katsottua Netflixistä Terry Gilliamin klassikko Paroni von Münchausenin seikkailut, joka yksi muiden ohella on niitä elokuvia, jotka tälläisen Monty Python -fanin olisi pitänyt nähdä jo aikaa sitten. Kyseessä oli selvästi myös restauroitu Blu-ray -versio, sillä sen verran priimaa jälkeä se oli. Olinkin hämmästynyt, että miten niin hyvälaatuisen näköinen elokuva voi olla vuodelta 1989. Jokatapauksessa nautin elokuvasta, hauska ehkäpä jopa koko perheelle sopiva seikkailutyyppinen pätkä, muutamia aika tripahtavia yksityiskohtia (mm. Robin Williams Kuun kuninkaana) lukuunottamatta. Ei tälläisiä enää tehdä :)

Elokuvaillan jälkeen suunnattiin Telakalle katsomaan ensimmäiseksi esiintynyttä Ochre Roomia. Vaikka olen monet kerrat meinannut mennä bändin keikalle, tämä oli kuitenkin mun ensimmäinen kokemukseni bändistä livenä, ja pidin kyllä näkemästäni ja kuulemastani aika paljon. Näin kun viime vuosina olen muutenkin alkanut lämpenemään tuolle folkmeiningille, osaan myös hieman verrata saundia suuren maailman vastaaviin, ja parhaat biisit jopa vetivät vertoja niille.













Muuten illan musiikillinen tarjonta oli melko hajanaista, ja seuraavaksi vuorossa olikin Pooman hiottu esitys, joka kokonaisuutena nousee aivan kärkisijoille kaikkien aiemmin Telakalla näkemieni keikkojen osalta. Kerrankin tunnelmaa luomaan oli nähty hieman vaivaa, ja bändillä olikin omia valoja käytössä. Lisäksi kun ravintolan valot sammutettiin, ja yleisö istui haltioissaan pimeydessä, mekin liki lavan edessä, tummat elektroniset sävyt pääsivät oikeuksiinsa. Pooman keikka menee tämän ansiosta ehdottomasti näiden festareiden TOP 3:n. On lähes sääli, että näinkin kivan ja suositun keikkapaikan potentiaalia ei hyödynnetä tarpeeksi panostamalla lavaan enempää. Normaalivalaistuksessa valtaosa keikoista on kuitenkin enemmän tylsää katsottavaa.

Illan päätti suuresti odottamani I Was A Teenage Satan Worshipper, jonka kohtaloksi koitui ikävä kyllä juuri tuo tila, ja tavanomaisuus. Upean Pooman esityksen jälkeen tavallinen ei vain riittänyt, vaikka bändillä kyllä energiaa oli. Keikalla kuultiin ensi vuonna ilmestyvältä seuraavalta levyltä pari biisiä, muutoin setti koostui pääasiassa kahden edellisen levyn kappaleista, eikä yhdestäkään omasta ylivoimaisesta suosikistani. Hieman sääli, mutta ei tuo keikka silti huono ollut, olisin vain toivonut kuulevani vähän enemmän omia toivekappaleitani.

Mitä festareiden jälkeiseen väsymykseen tulee, ehtii tässä onneksi palautua muutaman kuukauden ennen kaupungin seuraavaa merkkitapahtumaa, Valoa Festivalia :)












lauantai 18. lokakuuta 2014

Keikkaputkessa osa 2

Aww yiss, miten kompakti keikkapaketti eilinen Lost in Musicissa oli! Asiaa varmasti auttoi sekin, että sai olla (melkein) koko illan samassa paikassa, mutta tietenkin itse musiikki oli tärkeimmässä osassa.

En ollut alunperin ajatellut käydä Doriksen lisäksi missään muualla, mutta koska ilta tuntui pitkältä, ja Artturissa oli tarjolla tanskalaista electronicaa Sekuoian toimesta, päätin aloittaa iltani sieltä. Keikkapaikkana Artturi ei oikein vedä koskaan pisteitä kohtiin, ehkä se on se tila, joka ei ole oikein omiaan kunnon hikiseen tunnelmaan, tai sitten stage ikkunan edessä. Sekuoian musiikki on kuitenkin enemmänkin looperien ja koneiden käytön performanssia tai kuuntelumusiikkia, joten tämän tyyppiseen meininkiin se nyt jotenkin sopii. Keikka oli kuitenkin jälleen vain alle puolen tunnin mittainen, ehkäpä nuori herra Bech-Madseniakaan ei meno Artturissa niin paljoa innostanut, että olisi välittänyt esiintyä pidempään. Hieman vastahakoisesti hän kuitenkin encoren vetäisi.

Mutta tylsyys oli kaukana siinä vaiheessa, kun Delay Trees aloitti Doriksessa. Jälleen kerran lavan edusta ja yläkerta oli miltei täynnä yleisöä, joka sai kunnon vastineen panokselle lähteä katsomaan tätä Hämeenlinnan indieihmettä. Ja kun juuri ehdin kehumaan edellisillan keikkoja, niin tämä bändi varmisti, että rima Lost in Musicissä nousi jälleen hippusen korkeammalle. Setti oli kompakti ja toimiva kokonaisuus lähinnä tietysti alkuvuodesta ilmestynyttä 'Readymade' albumia, ja jonkin verran vanhempaa. Esimerkiksi 'HML', eli kaunis oodi tai rakkaustarina kotikaupungille, sekä myös ilmeisesti jonkin verran uutta (?) matskua. Tai sitten en vain tunnistanut kaikkia biisejä entuudestaan. Jokatapauksessa tähän mennessä soitannollisesti, tunnelmaltaan ja kauneudellaan festareiden parasta liveantia. Sytyin tähän nyt vielä enemmän kuin viimeksi Telakalla viime talvena, ja settikin oli tällä kertaa selkeästi pidempi (yeah!).



















Latvialaisen Colours of Bubblesin keikan katselin baarin perältä, sillä en ollut sille muutenkaan asettanut ihmeemmin odotuksia. Ja ei sekään nyt huono ollut, mutta hieman liian suoraviivaista rokkia mun makuuni.

Vaikka Delay Trees korjasi tällä kertaa potin, niin myös Kap Kap piti pintansa. Siitäkin huolimatta, että en aivan samanlaisessa transsissa tällä kertaa ollut, mitä viimeksi. Asiaan saattoi myös vaikuttaa esitystä häirinneet "esitanssijat". Setti käsitti sekalaisia biisejä sekä vanhemmilta, että tuoreemmalta alkuvuodesta ilmestyneeltä levyltä, ja soitto oli juuri niin hypnoottista, mitä tältä bändiltä voi odottaa. Sinänsä jos näitä esityksiä ruotii showmielessä, on Kap Kap illan bändeistä juuri se, joka eroaa edukseen nimenomaan livenä. Se nimittäin toimii selvästikin joka kerta keikalla paremmin, mitä levyltä kotona kuunneltuna. Delay Trees taas on mitä täydellisintä kuuntelumusiikkia, mutta onnistui tällä kertaa yllättämään myös vakuuttavalla esiintymisellään.

Ja tänään taas mennään, vuorossa on Telakka, Ochre Room, Pooma ja I Was A Teenage Satan Worshipper. Odotukset eivät ainakaan ole yhtään eilistä alempana, kun oikeastaan jokainen bändi on näkemisen arvoinen.










perjantai 17. lokakuuta 2014

Keikkaputkessa osa 1

Ensimmäinen ilta Lost in Musicia on takana, ja lyhytunisen yön jäljiltä suhteellisen vähillä vaurioilla selvitty.

Kiire olikin loppujen lopuksi liioiteltua, kaikkialle pääse loppuunmyytyä Telakkaa lukuunottamatta helposti sisälle, ja jopa Doris oli alkuun melko täyden oloinen. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että siellä asiakkaita on illalla yhdeltätoista. Suuri osa tietysti näiden festareiden kävijöistä on Musiikki & Media -alan ammattilaisia.

Eivätkä Eva & Manu pettäneet tälläkään kertaa. Telakka oli takariviä myöten aivan täynnä, ja jäin itseasiassa vähän kuin eturiviin jumiin, sillä kesken siirtyminen kuvausten jälkeen ei enää onnistunut. No, mikäs siinä lähituntumassa loistavaa keikkaa tsekatessa. Kameran kanssa oli kyllä eilen ongelmia hieman jokaisella keikalla, ja osa kuvista on epätarkkoja, mutta toivottavasti fiilis välittyy niistä silti. Itse en kaikkiin aivan ole tyytyväinen.

Seuraavaksi oli vuorossa toinen illan odotetuimmista, nimittäin NEØV Klubin puolella. Olin nähnyt heidät aiemmin vain Doriksessa, joten isompi stage kiinnosti. Keikka oli kuitenkin keston osalta pettymys, sillä puolessa tunnissa bändi esitti vain kuusi kappaletta, joista kolme tulevalta levyltä. Olisin mielelläni kuunnellut heitä enemmänkin, toivottavasti bändi tulee pian uudelleen Tampereelle.

















Koska olen French Filmsin nähnyt kuitenkin jo kuuteen kertaan, päädyin skippaamaan Klubin seuraavan keikan, ja lähdin kaverini luokse Dorkaan tsekkaamaan melkoista mainetta tietyissä piireissä niittänyttä Gim Kordonia. Matkalla vastaan kävelikin French Filmsin jannuja, olivat vissiin juuri tulleet junalla Tampereelle. Itse en kuitenkaan vieläkään lämmennyt täysiä, vaikka keikka itsessään olikin juuri tuossa paikassa aivan omiaan. Ja kyllähän sieltä muutamia hyviä ralleja omaankin makuun löytyi, lähinnä ne, jotka ammensivat eniten sieltä vanhan suomipunkin hengestä, kuten vaikkapa 'Sä oot mun unelma, beibe', ja kyllähän 'Sateessa' -biisin kertsi sekin varsin tarttuva on.

Mutta pääsyy Dorikseen menemiseen oli kuitenkin tietysti Big Wave Riders, joka esitti yhtä biisiä lukuunottamatta tapahtuman showcase -hengessä ainoastaan uusia biisejä. Keikka oli ehdottomasti illan paras, vaikka matsku ei vielä tutuksi itselleni ole ehtinytkään tulla. Suuri osa kun näistä esitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Olisin tietysti toivonut kuulevani enemmän lemppareitani, mutta siitä huolimatta aivan loistava setti, kiitos siitä ja toivottavasti seuraavalla Tampereen keikalla kuullaan vähän enemmän noita vanhempiakin kappaleita :)

Tänään ja huomenna ei tarvitse enää pomppia paikasta toiseen, tämä ilta meneekin Doriksessa kokonaan.










torstai 16. lokakuuta 2014

Vapaapäivä Tammelassa

Viikon kuviot muuttuivat yllättäen, ja mulle tulikin enemmän vapaa-aikaa, mitä suunnitelmiin kuului. Tämä tarjosi tietysti mahdollisuuden käydä ulkona lounaalla, mikä ei normaalisti töissä ollessa onnistu lainkaan.

Suuntasin siis tiistaina jalkani kohti Tammelaa, ja malesialaista Ravintola Borneota, jota niin moni tuttavapiirissä oli jo pitkään kehunut, mutta jossa en ollut silti ehtinyt aiemmin käydä. Borneo on pieni paikka, joka sijaitsee aivan Tammelantorin etelälaidalla Ilmarinkadun varressa. Lounasaikaan siellä on tarjolla buffet, muulloin á la carte ja ainakin juuri tuolloin asiakkaita riitti jokaiseen pöytään. Hetki jouduttiin jopa omaa paikkaamme odottelemaan.

Noutopöydässä oli salaattia, kahta erilaista riisiä, kahta eri kanaruokaa, tofu- ja kasvisvaihtoehto, sekä naudan- että porsaanlihakastiketta. Maistoin näistä kaikkia muita, paitsi kasvista, sillä ihastuin erityisesti juuri kanaruokiin ja makeaan porsaanlihaan, hain vielä santsilautasenkin. Vaan olihan todellakin aivan fantastista. En myöskään ollut aiemmin maistanut malesialaista ruokaa, ja kokemukseni rajoittuivatkin Aasian osalta japanilaisen lisäksi intialaiseen, kiinalaiseen, nepalilaiseen ja thaimaalaiseen keittiöön. Ruoka muistutti makumaailmaltaan kaikkein eniten juuri thaimaalaista, sillä erotuksella, että se oli todella paljon maukkaampaa, mitä täällä ravintoloista saamani thai-ruoka. Tänne menen uudelleen heti, kun tilaisuus tarjoutuu. Toivottavasti pian.









Ja kun kerran aivan nurkilla olin, menin lounaan jälkeen vilkaisemaan vieren tulevan Kissakahvila Purnauskisin sijaintia. En tiedä, onko avaaminen viivästynyt, vai oliko tarkoitus, että se aukeaa näin myöhään, mutta viimein marraskuun alussa paikan pitäisi aueta. Parin viikon päästä perjantaina 31.10 järjestetään viereisessä puistossa etukäteen ilmainen Purnauskis Carneval, jonka tarkoitus on houkutella paikalle tulevia asiakkaita, ja esitellä kahvilan toimintaa. Tuolloin puistossa esiintyy myös erilaisia performanssi-, kuten tulitaiteilijoita, luvassa on myös live- ja deejiivetoista musiikkia, mm. Juju. Mukana tapahtumassa on tietysti Kissojen suojelu Kisu ry, joka toimii läheisessä yhteistyössä myös aukeavan kahvilan kanssa.

Tarkemmin ottaen syy käydä katsastamassa nurkkia oli kuitenkin viereisen liiketilan Kätkö Vintage, jossa käyminen oli edelleen venähtänyt tänne saakka. Kävin katsastamassa tietysti, mitä tuoreita löytöjä Henkka oli tehnyt, rupateltiin pitkät tovit Tampereen ruoka- ja kulttuuriskenestä ja tarttuipa sieltä mukaan yksi autenttinen 90-luvun farkkupaita, by Lee Cooper. Kuten mainitsin loppukesän Designtori -postauksen yhteydessä, Purnauskiksen sisäänkäynti tapahtuu jatkossa samasta ulko-ovesta, kuin Kätkönkin, vain tuulikaapista käynti on eri liiketilaan, ja toivonkin, että kissakahvilan asiakkaista osa löytää myös tämän huikean vintageliikkeen. Siitä se ei ainakaan ole kiinni, että näyttääkö paikka houkuttavalta. Sen verran kivasti siellä oli taas vaatteita ja valaisimia esillä ihan ovensuulla, että piti oikein räpsiä muutamat kuvat myös niistä.

Ja tänään sitten alkaa mun osaltani Lost in Music. Raporttia tulee heti, kun ehdin vain jotakin jäsennellä. Sitä ennen voitte fiilistellä mun tekemääni LIM 2014 -soittolistaa Spotifyn kautta, tulitte sitte festareille tai ette!