maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ruokaa ja musiikkia kaupungissa

Huhhuh, kun kerrankin Tampereella tapahtui lyhyeen aikaan paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Viikonloppuna Keskustorilla järjestettiin kaksipäiväiset Food Festit osana Kukkaisviikkojen avajaisia. Useat eri katuruokapuljut olivat parkkeeranneet autonsa tai vaununsa torille, näistä hienoimpana ja ehkä tunnetuimpanakin fuusiokeittiön ja katuruuan sanansaattaja Richard McCormick. Ja kyllähän tuon vaaleanpunaisen Food Truckin ruoka ihan omassa sarjassaan painikin. Menussa oli vain kaksi tuotetta, Hanoi`s street noodels w/Korean bbq pork sekä Vietnamese street noodles w/bbq fatan, joista jälkimmäinen oli vege. Fatanista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se vaikutti olevan hyvin lähellä seitania, ja minkä makuista se olikaan!

McCormick oli loihtinut sellaisen makumaailman lautaselle, että oli pakko syödä molemmat, eri päivinä. Lauantaina maistoin possua ja sunnuntaina fatania. Vaikka molemmat olivat hyviä, ja lisukkeet lähes identtiset, jonka vuoksi tuo ulkonäkökin on aika yhtenevä, vei vegeversio kyllä voiton. Aivan käsittämättömän hyvää, etenkin koska rakastan korianterin makua ja sitä oli riittävästi.

Ja käsittämättömän hyvät olivat myös Fisu & Ranet -lafkan aitoon brittityyliin tuoreesta turskasta valmistetut fish'n chipsit. Söin tuonkin annoksen sunnuntaina, ja se meni kertaheitolla kärkeen parhaana syömänäni fisu- ja ranskalaisannoksena kautta aikojen. En tosin ole briteissä näitä maistanut, mutta veikkaanpa, että peruspubissa tai kioskissa ei näin tuoreita raaka-aineita edes käytetä. Kannattaa pyytää omaan annokseen kuitenkin normaalia enemmän etikkaa ja suolaa, näillä se onni saavutetaan. Kalan leivitys oli ihanan rapea, taikina maukas, kala pehmeä, remoulade taivaallista ja ranskalaiset nekin yksiä parhaita koskaan syömiäni ihan sellaisenaankin.

















McCormickin Food Truck ja Fisu & Ranet kiertävät enemmänkin erilaisia ruoka- ja rokkifestivaaleja Suomessa, kannattaa seurailla missä heidät seuraavaksi pääsee testaamaan. Ensimmäinen parkkeeraa kuitenkin vielä tämän kesän aikana kahteen paikkaan, jonne itsekin olen menossa. Näistä ensimmäisenä Helsingin Kasarmitorille, jossa ylihuomenna järjestetään Street Food Carnivalit jo kolmantena peräkkäisenä keskiviikkona. Itse varasin Onnibusilta halvat liput, ja lähden varta vasten käymään iltareissun Helsingissä. Tämän jälkeen ainakin Flow Festivalin ruokatarjontaa se saapuu rikastuttamaan.

Food Festeillä kävin myöskin maistamassa Keittiö kadulla ja kylässä -kojusta Juicy Lucy purilaisen. Olin haaveillut tuollaisesta burgerista siitä lähtien, kun joitakin vuosia sitten näin Adam Richmanin maistavan sellaista ohjelmassaan. No, tamperelaisittain esitys ei näyttänyt eikä maistunut ikävä kyllä lainkaan erityiseltä, ja tämä olikin koko festareiden ainoa heikko esitys omasta mielestäni. On mielestäni asiakkaan aliarviointia laittaa sämpylän väliin etukäteen kypsennetty pihvi, yksi mitätön tomaatinsiivu, kauhallinen kastiketta ja pyytää siitä yhdeksän ja puoli euroa. Harvoin kritisoin täällä blogissa mitään, mutta tämä oli oikeasti todellinen pettymys.

Sen sijaan Pikku Paratiisissa jälkkäriksi lauantaina nauttimani mansikkaisen raakaleivoksen maku oli todella mahtava. En muuten vieläkään ole ehtinyt käydä maistamassa siellä sitä heidän raakajäätelöään. No, jospa ensi viikolla vielä ehtisi senkin hoitaa alta pois :)













Mutta viikonloppuhan alkoi jo perjantaina, kun Hukkatila ry järjesti jälleen Finlaysonin Takaterassilla maailmanmusiikki-illan. Mekin käytiin siellä kaverin kanssa kuuntelemassa musiikkia sekä tiskijukkien soittamana, että livenä. Molemmat bändit olivat mulle ennestään tuntemattomia ja Rambling Boys yllättikin mut positiivisesti. Ainoastaan lyriikat olivat hieman erikoislaatuisia, mutta yhdistettynä musiikkiin ne toivat mieleen Death Hawksin ja Kuusumun profeetan yhdistelmän. Bändi veti vieläpä yli 1,5 tunnin setin.

Sigi Tolo puolestaan esitteli itsensä akustisen arabihevin suurlähettiläiksi, vai olisivatko sitten tarkoittaneet Suurlähettiläitä :) Niin tai näin, heidän vahvasti arabivaikutteinen musiikkinsa toimi mulle ainakin todella hyvin. Testailin myös iPhonen äänentallennusta ensimmäistä kertaa ja olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että latasin pari biisiä jälkimmäiseltä myös YouTubeen. Voit kuunnella ne alta, mikäli bändin musiikki kiinnostaa.





Lauantaina Laikun lavalla järjestettiin jälleen myös Tampere Puistoreggae. Pääasiassa hengailtiin vain puistossa ja fiilisteltiin deejiiden soittamaa musiikkia. Livenä esiintynyt Rootward Rockers soitti hemmetin timmisti myös, mutta solistina toiminut Maria Aleksandra sai meidät lähtemään puistosta pois :) Sunnuntaina taas Frenckellin ja Tammerkosken välisellä nurmikolla soi deejiivetoinen musiikki Kuilu Open Airissa. Täydellistä sunnuntaichillausta torilta saadun ruokaähkyn lievittämiseen. Postaan vielä loppuun pari loistavaa biisiä, jotka kuulin Kuilussa ensimmäistä kertaa.

Paljon on mahtunut lomaan herkuttelua ja kiinnostavaa kulttuurillista sisältöä, ja vajaa viikkohan tässä on vielä lomaa jäljellä. Ilmat ovat kyllä todellakin hellineet, jopa niin, että lauantaina onnistuin polttamaan itseni jälleen ihan kunnolla. Täytyy yrittää vielä ottaa viimeisestä lomaviikosta kaikki irti. Gastrolaivan Waucher -lahjakorttikin täytyisi vielä käyttää pois ennen torstaita, ja perjantaina onkin sitten Blockfestit!




lauantai 26. heinäkuuta 2014

Piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion

Kyllähän tätä levyä onkin odotettu! Kyseessä on siis brittiläisen Junglen debyytti, huikeaa valkoista nykysoulia, jonka kokemista livetilanteessa odotan tulevilta Flow Festivaleilta todella kovasti.

Menin täysin vipuun bändin videoita nähtyäni, ja kuvittelin kyseessä olevan mustaa musiikkia, miltä se toki kuulostaakin. Alkukesästä kuitenkin nettiin alkoi päätyä livetaltiointeja, jotka paljastivat kyseessä olevan hyvinkin valkoiset kaverukset. Koko seitsemänhenkisessä livekokoonpanoossa toki onkin jo sitten enemmän väriä.

Bändin mukaan nimetty albumi oli jo pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Nyt -liitteen ja Radio Helsingin viikon levynä, mutta Spotifyyn se ilmestyi vasta reissuni aikana viime viikolla. Levyltä löytyvät tietysti jo kaikki ennakkoon ilmestyneet sinkut, mutta myös monta loistavaa ennenkuulematonta biisiä. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, että huippuraidat eivät jääneet vain näiden kuultujen hittien varaan. Povaan Junglelle vielä väkevää suosiota, sen verran omintakeista juttua he ovat nyt toteuttamassa. Kuuntele ihmeessä itse!





Viimeisistä Flow Festival julkistuksista nyt myös pari vuotta sitten suitsuttamani Jessie Ware, jonka debyyttialbumi 'Devotion' kuului mun vuoden 2012 10 suosikkilevyn joukkoon, on kiinnitetty mukaan. Upeaa, tämä keikka täytyy yrittää nähdä, vaikka päällekkäisyyksiä on aika ikävästi tiedossa. Samoin pari vuotta sitten löytämäni ihastuttavan 80-lukulainen St. Lucia on myös suosittelemisen arvoinen festaritärppi! Heidän vuoden takaisesta debyyttilevystään 'When The Night':ista on tullut aivan hiljattain nyt myös Deluxe -versio.

Myös 'Devotionista' on tullut ensimmäisen julkaisun jälkeen 'The Gold Edition', jossa on reilusti enemmän biisejä, ja eri versioita mitä alkuperäisellä levyllä. Nyt on myöskin uusi biisi 'Tough Love' tulevalta kakkoslevyltä ulkona.









Sin Cos Tankin on julkaissut tässä hiljattain pari sinkkua, 'Colombian' ja 'Heart of American' festareilla julkaistavalta kolmoslevyltään. Näistä erityisesti jälkimmäinen lämmittää Pet Shop Boys -henkisyydellään. Kuulin sen ensimmäisen kerran viime talvena Valoa Festivalilla Yo-talolla, ja se oli yksi keikan lempibiiseistäni.

Festari ei muuten vahvistanut Sia Furlerin tuloa sittenkään, vaikka lähtikin pientä vihjailua aiemmin esittämään. Siitä aika moni mun lisäkseni päätteli nyt artistin olevan tulossa Suomeen. Tässä kun useampi viikko vierähti, ja lopullinen line-up selvisi, ei Sia siihen kuitenkaan kuulu. Flow ei ole koskaan julkaissut mitään omaan tapahtumaansa liittymätöntä linkkiä aiemmin, joten tälläisen vihjeen heittäminen tuntuu todella erikoiselta, ja vähän ärsyttävältäkin. Onneksi nämä pari muuta uutta julkistusta paikkaavat tilannetta edes hieman, vaikka kaikkien niidenkin näkeminen on vielä hieman epävarmaa.

Tarkemmat esiintymisaikataulut julkaistiin nimittäin myös tällä viikolla, ja Oman Flow'n voi jälleen rastitella menemään kotisivuilla. Muutama todella ikävä päällekkäisyys näille festareille nyt tosiaan sattuu, ja eritoten perjantai-illalle, kun Jenny Wilson ja I-F soittavat päällekkäin. Myös juurikin Jessie Waren, Ballet Schoolin ja Ceephax Acid Crew'n keikat menevät lomittain, tai mitään niistä ei ainakaan ehdi kokonaan tsekata.

Sen sijaan lauantaina ei pahoja päällekkäisyyksiä omien diggailemieni artistien osalta ole, ainoastaan ja Neneh Cherry menevät lomittain. Mutta sunnuntaina itken jälleen verta, koska joudun valitsemaan juurikin näiden St. Lucian ja Junglen, sekä Röyksoppin ja Action Bronsonin väliltä. Kyllä mä melkein silti tiedän jo nyt, mitkä näistä tulevat voiton viemään. Silti harmillisen monta juttua joutuu missaamaan taas tänä vuonna!

Kunnollisia kuviahan sieltä ei kuitenkaan taaskaan ole tulossa, sillä vaikka pistin akkreditointipyynnön jo toista vuotta peräjälkeen vetämään, on järkkärin vienti alueelle muuten evätty, eikä mullekaan siihen lupaa myönnetty. Onneksi sentään on nyt tuo uusi iPhone, mutta väistämättäkin kuvien laatu tulee olemaan sen puitteissa etenkin hämärässä melko olematonta. Muuten aion kyllä nauttia festareista täysipainoisesti.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Eväspuoli kunnossa

No ei ny mitkään reissarit, vaan kun tätä matskua reissusta nyt vaan riittää, niin aattelin tehdä omansa myös Budapestin ravintolakokemuksistakin, pääpiirteittäin.

Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.

Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.

Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.







Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.

Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.

En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.











Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.

Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!

Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Roska Tampere

Välillä jotain muutakin kuin reissupostauksia, nimittäin tämä tuli sopivaan saumaan, kun juuri olin päässyt sanomasta, että Suomessa ei ole mitään edes sinne päinkään baareja, kuin Budapestissa.

Tampere sai kuitenkin oman Roskabaarinsa aivan hiljattain, Helsingissähän on jo ollut yksi menestyksekkäästi vuosia. Tampereen avajaisia vietettiin viikkoa ennen Tammerfestejä, samaan aikaan kun itse olin Unkarissa. Tilatkin löytyivät erittäin hyvältä ja keskeiseltä paikalta, entisen Grooven paikalta Aleksanterinkadulta.

Olinkin aina ollut sitä mieltä, että Groove oli hieman väliinputoaja Tampereen baariskenessä. Sijainti oli loistava, mutta sitä ei aina osattu aivan hyödyntää, sillä musiikkilinja alakerrassa oli hyvin tietynlaiselle kohderyhmälle suunnattua. Yläkerrassa puolestaan soi satunnaisesti erittäin hyvä suomirokki, mutta yläkerta itsessään oli todella tylsä, ja sovinnainen paikka, eikä siten kovin viihtyisäkään. Kuitenkin juuri yläkerrassa viihdyin enemmän.

Nyt Roskan auettua, vanhat sisustukset on revitty täysin pois, ja jäljelle on jätetty mahdollisimman karu ja teollinen tila. Tuolien ja pöytien virkaa toimittavat eurolavat ja kaapelikelat, myös muutama vanha auton penkki sieltä löytyy. Jälkimmäinen toikin heti ensimmäisenä hiukan mieleeni Tallinnan Red Emperor Barin. Miesten vessan seinät on vuorattu pornolehtien sivuilla lattiasta kattoon, herkkänahkaiset ja konservatiivit pysyköön siis täältä poissa. Voisin kuvitella, että vastaavasti naistenvessaa puolestaan komistavat alastomat miehet.













Tämä on juuri sitä, millaista muutosta itse kaipaan baariskeneen. Että rikotaan totuttua kaavaa, ja tehdään asiat eri tavalla, mitä on aiemmin nähty. Näin saadaan hommasta mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa. Suomessa usein byrokratia ja lainsäädäntö ylipäänsä pistävät hanttiin, ja sen vuoksi täällä ei pystytä aivan samanlaisia baareja toteuttamaankaan, kuin vaikkapa Unkarissa. Mutta ainakin lähelle näiden kanssa voidaan päästä ja Roska on hyvä esimerkki yrittämisestä.

Roska on avoinna vain keskiviikosta lauantaihin, ja alakerran yökerho tanssilattioineen on avoinna ainostaan klo 23 eteenpäin. Luvassa on kuitenkin kuulopuheiden mukaan varsin messevää musiikkiselektiota, myös indiempää matskua kuin Grooven aikana, joka pysyy paremmin ainakin oman makuni kanssa linjassa.

Ainakin alkuun yleisö on löytänyt paikan hyvin, Tammerfestien aikaan ei kysyntään osattu edes täysin vastata, mutta meininki oli yökerhon puolella ollut sitä vastoin entistä kovempi, ja lämpötila tapissa. Täytyy mennä kyllä tuo yökerhopuolikin testaamaan joku päivä, nyt kun lomalla sopivasti olen, ja tietysti muutenkin! Käyn aivan äärimmäisen vähän ilta-aikaan baareissa, ja syynä yleensä on ollut nimenomaan kiinnostavien baarien puute tässä kaupungissa. Nyt kun tänne vihdoin on saatu jotain tälläistä erilaista ja normaalista poikkeavaa, omaan makuuni sopivaa, niin täytyy omalta osaltakin yrittää panostaa ulkona käymiseen ihan eri tavalla.

Muutenkin tämä vahvistaa kosken itäpuolen jo entuudestaan väkevää tarjontaa niin ravintola- kuin baaripuolellakin. Kun vielä elokuussa Café Europan, Barmacian ja Minibaarin viereen aukeaa Ravinteli Huberin ja Berthan omistajien possuravintola Pork and More, alkaa Tampereen Sohon tarjonta hipoa täydellisyyttä.

Seuraa Roskan menestystarinaa Facebookissa ja Instagramissa! :)












tiistai 22. heinäkuuta 2014

Budapestin kattojen yllä

Pääasiassa kelit olivat reissussa mahtavia, mutta parina päivänä hieman epävakaat, joskin todella lämpimät ja kauempana jyrisi ukkonenkin. Yhtenäkään päivänä en kastunut juurikaan, sade oli ulkona liikkuessani lähinnä tihkua. Tosin juuri jalkapallon mm-kisojen finaalien aikaan keli oli hieman sateinen, joten alkuperäinen tarkoitukseni käydä katsomassa myös Saksan ja Argentiinan mittelö Corvintetőn kattoterassilla kuihtui siihen.

Koska siitä on muodostunut itselle todella mieluinen paikka, kävin siellä kuitenkin vielä toisenkin kerran, päiväaikaan, jolloin nämä muutamat kuvatkin on otettu. Maistoin siellä nyt myöskin palinkaa, unkarilaista hedelmäbrandyä. Vaikka tämä oli jo kolmas kertani Unkarissa, oli tuo jäänyt aiemmilla kerroilla kokematta.

Corvintető on ehdottomasti paikka, jossa viihtyy silloin, kun siellä on joko musiikkia tai tämän kertaisessa tapauksessa futista screenillä. Myös ruoka oli parempaa mitä odotin, ja vaikka toisella kerralla käydessäni mitään näistä ei ollut, kävi maisemien katselu, ja edullisen oluen juonti palinkan ohella ihan viihteestä. Hauskempi sinne olisi ehdottomasti kuitenkin mennä porukalla, aika paljon asiakkaina tuntuu nimenomaan olevan englantia puhuvia reppureissuporukoita. Erikoiseksi paikan tekevät sen aukioloajat. Se aukeaa vasta illalla klo 18 ja on auki aamukuuteen saakka. Ehdottomasti siis bilettäjien paikka, mikäli terassilla ei musiikki soi, niin yön tullessa kerrosta alempana olevassa yökerhossa, josta oli kuvia viime vuoden postauksessa, se ainakin soi. Täältä löytää Budapestissä esiintyessään monet Euroopan kuuluisimmista deejiistä ja konemusa-artisteista.









Toinen kiinnostava terassi, täysin lungiin hengailuun ja chillailuun keskittynyt Gozsdu Sky Terrace sijaitsee keskellä seitsemännen alueen vilkkainta baarikeskittymää Gozsdu-udvaria, josta myös kirjoitin viime kesänä.

Tämän alueen kuppilat eivät ole rauniobaareja, vaan kyseessä on perinteisempi baarikeskittymä, kuitenkin sisältäen villin määrän erilaisia ruokapaikkoja, terasseja ja pubeja. Välistä menevä sisäkäytävä halkaisee vielä tämän korttelin poikki, ja suurin osa ravintoloista sijaitseekin juuri sen varrella. Myös katolla sijaitseva terassi on siistimmästä päästä käymistäni baareista, ja tunnelma valkoisella aurinkovarjoin katetulla terassilla lähes seesteinen loungemusiikin soidessa hiljaisesti taustalla. Samaan aikaan kun Budapestin porottava aurinko paahtoi ulkopuolella, minä join raikkaita juomia tosin siinä vaiheessa Budapestin tyyreimpään hintaan. Tunnelma oli kuin jossakin aurinkorannalla, nyt vain miljoonakaupungin katolla.

Täällä maistoin jonkin mikropanimon valmistamaa olutta, ja tuopin hinta oli 790 ft (2,70€). Ei siis edelleenkään Suomen mittapuulla kovin kallista, mutta Unkarin mittarilla kyllä. Tässä ympäristössä sekin oli kuitenkin täysin hintansa väärti, ja vietinkin katolla hieman pidempään aikaa. Myös kuvassa näkyvä vadelmalimonadi oli parasta koskaan juomaani. Baarimikko teki sen samaan tapaan kuin drinkitkin, murskaamalla ensin limeä jäiden joukkoon, kaatamalla sekaan vadelmasiirappia ja lisäämällä lopuksi soodavettä. Uskon, että paikan päältä saa vastaavan juoman alkoholillisena, ainakin pyytämällä. Oi mitä herkkua! Myös limsan hinta oli sama, mitä oluen.

Gozsdu Sky Terracen löytäminen vaati hieman seikkailijaa minussa, sen verran erikoinen sinne vievä kulkureitti on. Virallinen osoite on nimittäin Holló utca 6, mutta todellinen sisäänkäynti sijaitsee keskellä korttelia tuon edellämainitun Gozsdu Passagen kautta. Kyllä sinne Holló utcaltakin sisäkautta kuitenkin pääsee. Opasteena toimi ainoastaan parkkihallin oveen printattu A4, jossa luki terassin nimi. Rappukäytävästä hissillä parkkitalon ylimpään kerrokseen, hallin läpi ja sieltä portaat katolle :)











Kaikkein parhaat näköalat Budapestin ylle tarjoaa kuitenkin 360 Bar osoitteessa Andrassy Ut 39. Kyseinen katu on yksi suurimmista poikkikaduista Pestin keskustassa, ja määrittääkin seitsemännen kaupunginosan rajaa. Sen alla kulkee myös historiallinen Euroopan vanhin metrolinja M1. Metrolla ja raitiovaunulla lähin pysäkki tätä baaria on Oktogon. Andrassy Ut vie myös kuuluisalle Sankarten aukiolle, Hősök térelle.

Toisin kuin Gozsdu Sky Terracelta, joka oli enemmänkin kuin salainen piilopaikka keskustan ytimessä, tältä terassilta, kuten kuvista näkyy, on huimat näkymät joka suuntaan. 360 Barissa on taas hieman rauniobaarin omaisia elementtejä, joka näkyy lähinnä pöydissä ja tuoleissa. Samoin erilaiset istutukset ja koristeet antavat tälle paikalle omanlaisensa leiman. Ainoastaan rauniobaareista tämän paikan erottaa se, että täällä on myös jonkin verran designkalusteita, ja pöytiin tarjoilu. Aika yllättäen tämä baari ei kuitenkaan ole palvelumaksujenkaan kanssa sieltä kalleimmasta päästä, vaan kahdelle oluelle tuli tippeineen hintaa n. 1600 ft (5,50€).

Kävin täällä Peterin kanssa, joka oli sopivasti jälleen käymässä Unkarissa samaan aikaan. Kyseessä on siis sama jannu, kenen luona vasta kävin Kölnissä. Satuimme paikan päälle erikoiseen aikaan, sillä jonkun tovin terassilla istuttuamme, pienen matkan päässä syttyi kerrostalon katolla tulipalo, joka levisi räjähdysmäisesti, ja lopulta koko katto oli liekkimeren vallassa. Kyseinen tulipalo syttyi myöskin Andrassy Utin varrella sijaitsevassa kerrostalossa, jonka kattoa oltiin remontoimassa. Hotellini virkailija osasi seuraavana päivänä kertoa, että ilmeisesti ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta talon koko ylin kerros kattoa myöten tuhoutui täydellisesti.