perjantai 18. huhtikuuta 2014

Fever, can you hear me?

Oli mennyt itseltäni taas ihan kokonaan ohi, kun The Black Keys näemmä ilmoitti jo maaliskuussa tulevasta uudesta levystään. 'Turn Bluen' julkaisupäiväksi on kerrottu 13.5, eli ei mene enää pitkään.

Vaikka näissä uusissa biiseissä on jonkin verran vielä bändille tyypillistä saundia, tyylillisesti ollaan hieman kuitenkin lähdetty luomaan nahkaa. Ainakin näiden kahden biisin perusteella niitä blues- ja roots-sävyjä on hieman vähemmän, ja tilalle on tullut ripaus ehkä sellaista 60-luvun lopun psykedeliaa. Oli miten oli, erityisesti tuo levyn nimiraita vakuuttaa kyllä edelleen mut. Etenkin sen bassolinjat iskee itselle, ja haistan siinä jonkin verran arcadefiremaista tunnelmaa. Ei se välttämättä sattumaa ole, jos yksi viime vuoden ylivoimaisesti loistavimmista albumeista, 'Reflektor' olisi vaikuttanut myös The Black Keysin saundiin. Eikä tuo 'Fever' myöskään biisinä huono ole, tanssittava ehdottomasti, vähän ehkä enemmän sitä 60-luvun saundia.

Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn kuva otettu Fanpop.comista. Näihin ohiolaiskaksikon biiseihin ei ole vielä julkaistu varsinaisia musiikkivideoita, mutta sen sijaan Lykke Lin tulevalta 'I Never Learn' albumilta 'No Rest For The Wicked', jonka postasin aiemmin audioraitana, sai virallisen videon tällä viikolla.

Kuume nousee myös, kun mennään kohti iltaa ja Voice of Finlandin finaalia. Turku, here I come!








keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen kevätpäivä

The Grand Budapest Hotel oli ihan huippu pätkä! Vaikka en kaikkia Wes Andersonin elokuvia olekaan nähnyt, on ollut onni nähdä niistä kolme aivan loistavaa sellaista. Kuten arvelin, niminäyttelijät tekivät ison osan elokuvan erinomaisuudesta, mutta täytyy kyllä antaa erityismaininta Ralph Fiennesin aivan huikealla suoritukselle hotellin portieeri M. Gustavena. Kaiken lisäksi trailerit jättivät paljastamatta elokuvan ydinjuonen, mikä teki katselunautinnosta erityisen onnistuneen. Odotan jo että tämä tulisi dvd:lle jotta voisin katsoa sen uusiksi!

Viime lauantaina oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan, ennuste tosin enteili alkuun parempaakin, mutta harvoin ennen huhtikuun puoliväliä kuitenkaan lämpimämpääkään on. Nythän ilmat ovat kertaheitolla muuttumassakin kohti kunnon keväisiä lämpötiloja, Tampereellekin odotetaan pääsiäisen jälkeen jatkuvia noin +15 asteen lämpötiloja. Mutta ennen viime viikonloppua vielä kuitenkin odottelin tuollaista keliä, jotta pääsisin kuvailemaan uudella EF 50mm f/1.8 II -objektiivillani ja vihdoin ilma oli siihen sopiva.















Hatanpään Arboretum on kesällä erittäin hieno paikka, vaikka hieman sivussa ja piilossa onkin. Paikalliset kuitenkin tietävät sen varsin hyvin, ja etenkin ulkoilijoita ja läheisen sairaalan potilaita siellä liikkuu paljon. Ilma oli saanut myös lauantaina ihmisiä liikkeelle, ja vastoin ennakko-odotuksia Kahvila Arboretum sattui olemaan myöskin avoinna. Vaikka se kesäkahvilaksi itseään tituleeraakin, eikä vielä normaalisti oviaan päivittäin auki pidäkään. Olen käynyt tuolla monta kertaa kahvilla, ja päätinpä pistäytyä nytkin, kun kerran tilaisuus tarjoutui.

Kesällä ruusujen ja muiden kukkien kukoistaessa viereisessä ruusutarhassa, voi kahvilan aukioloon kuitenkin luottaa. Talvella ja keväällä avoinna oleminen on kuitenkin melko satunnaista. Tarkemmat tiedot kannattaa tsekata kotisivuilta tai Facebook -sivulta.

Maisemat ovat joka suuntaan mahtavat, ja hyvällä ilmalla terassilla onkin mukava istua ja katsella puistoa, Hatanpään kartanoa, ruusutarhaa tai Pyhäjärven maisemia. Hatanpään puiston alueella on myöskin lukuisia ihastuttavan ränsistyneitä, mutta silti hyötykäytössä olevia vanhoja rakennuksia, lieneepä kahvilankin talo jokin puutarhurin asunto tai ruusutarhan vaja alkujaan. Muitakin rakennuksia tuli kuvailtua siinä innostuksessa.
















tiistai 15. huhtikuuta 2014

The Grand Budapest Hotel

Vihdoin se on täällä, Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel.

Ensi-ilta oli toki jo perjantaina, ja olin alunperin ajatellutkin sen käydä jo viikonloppuna katsomassa. Mutta sitten huomasin, että leffan pääsee myös näkemään Niagarassa Viiden euron tiistaissa. Näinpä tarkoitus on mennä katsomaan se vasta tänään, jos vain lippuja vielä saa.

Odotukset ovat korkealla, enkä oikein edes usko, että edes trailerit tässä elokuvassa antaisivat odottaa liikoja. Ainakin niiden perusteella luvassa on hauska ja tapahtumarikas reilu puolitoistatuntinen, tietenkin järisyttävän mainion ja laajan laatunäyttelijäkaartin saattelemana. Ihan vain muutamia mainitakseni, elokuvassa näyttelevät mm. Ralph Fiennes, Adrien Brody, Willem Dafoe, Jeff Goldblum, Harvey Keitel, Jude Law, Bill Murray ja Edward Norton. Moni näistä toki Andersonin luottonäyttelijöitä.






maanantai 14. huhtikuuta 2014

Record Store Day tulee

Ensi lauantain kansainvälinen Record Store Day osuu tällä kertaa kätevästi pääsiäispyhien väliin, lankalauantaille. Koko lauantain on siis mahdollista shoppailla levykaupoissa ympäri maailman, ja tehdä myös erityisen jänniä levylöytöjä. Jotku bändit ja levy-yhtiöt kun julkaisevat päivän kunniaksi aivan omia erikoispainoksia. Myös Music Finland ja The Line of Best Fit julkaisevat kokoelmalevyn, joka olisi kelvannut allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin. Ikävä kyllä tuota levyä ei käsittääkseni Suomen levykaupoista saa, vaan se on tehty nimenomaan promotarkoituksessa maailman markkinoille.

Kyseessä on 10" vinyyli, jolta löytyy sellaisia loistavia suomalaisia artisteja ja bändejä kuin Jaakko Eino Kalevi, Mirel Wagner, Satellite Stories, The New Tigers, Beastmilk sekä yhden viime vuoden parhaista levyistä julkaissut NEØV. Olisin todellakin halunnut tämän levyn saada itselleni, mutta ehkä vähän harmitusta lievittää tieto siitä, että jälkimmäinen julkaisee tänä vuonna kakkoslevynsä 'Dominiquen'.

Tänään julkaistiin niin tuolta kyseiseltä Record Store Day -kokoelmalta, kuin bändin tulevalta albumiltakin löytyvä mahtipontinen 'Laketown'. Mitään vähempäähän tältä Kuopion lupaukselta Suomi-indielle ei toki voisi odottaakaan, kuin näin upean ensimmäisen singlen? The New Tigers -yhtyeen Appu Jasun ohjaama video tekee myöskin hienosti kunniaa tälle kappaleelle.




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Hulluna italialaiseen

Hullut Päivät oli ja meni. Taaskaan ei tullut käytyä kuin ruokaosastolla, mutta siitä onkin jo muodostunut mulle jonkinlainen perinne. Jälleen kerran kävin torstai-iltana hakemassa hieman täydennystä jääkaappiin, erityisesti juustoja tuli ostettua montaa sorttia.

Mukaan tarttui parmesania, manchegoa, Maasdammeria, halloumia ja mozzarellaa sekä iso valikoima erilaisia pastatarvikkeita. Olenkin viime päivinä syönyt jo parina päivänä pastaa, viimeksi tänään. Perjantaita varten tein vain pikaisen pastan valmispastakastikkeesta, parmesanista ja jauhelihasta töihin evääksi, tänään keitin valmiita pinaatti ja ricotta-täytteisiä tortellinoja, ja ne lisäsin kerman ja parmesanin sekaan pannulle. Päälle vielä vähän parmesanraastetta ja basilikaa, hyvää tuli.









Perjantaina ennen Voice of Finlandia tuli myöskin tehtyä salamipitsaa hiukan paremmista raaka-aineista. Tein pohjan päälle kastikkeen tyypilliseen tapaan tomaattipyreestä, oliiviöljystä, valkosipulimurskasta ja vedestä. Joskus olen maustanut näitä tomaattisooseja enemmänkin, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman simppeleitä makuja. Päälle laitoin tässä vaiheessa vain Maasdammeria ja paistettuani pitsaa muutaman minuutin, lisäsin päälle Lidlistä aiemmin ostamaani aitoa italialaista ilmakuivattua salamia. Vähän ennen pitsan ollessa kypsä, lisäsin vielä mozzarellat päälle ja otettuani valmiin tuotoksen uunista, laitoin mukaan vielä vähän basilikaa.

Melko italialaisella linjalla on siis menty, ja taitaapa tulla siellä suunnalla makuseikkailtua vielä ensi viikollakin. Ja jotta ei ihan pelkästään ruokaan keskityttäisi, laitetaan tähän loppuun vielä pari kovaa italialaista kasaristygeä :)




lauantai 12. huhtikuuta 2014

Voitolla finaaliin

Voice of Finlandin finalistit ovat selvillä. Se mitä olen ennustanut useasti aiemminkin, todella tapahtui eilen. molemmat suosikkini, Emma ja Siru jatkavat semifinaalista pitkäperjantain finaaliin! Mahtava juttu.

Ja vielä mahtavammaksi tilanteen tekee se, että pääsen itse paikalle! Nelonen Media suuressa ystävällisyydessään tarjosi mulle tämän mahdollisuuden päästä Turkuun Logomoon todistamaan tätä upeaa kilpailua livenä ja paikan päälle. Odotan ensi viikkoa siis todella paljon. Suurkiitos Nelosen porukalle!

Kuten blogiani pidempään seuranneet muistavat, olen seurannut Voice of Finlandia alusta saakka. Niinpä en tiedä hienompaa tapaa summata tämä kolmas kausi, ja koko ohjelman historia, kuin näkemällä show paikan päällä! Kaikki aiemmat ohjelmasta kirjoittamani postaukset löytyvät kätevästi tägättynä tästä linkistä.

Mitä eilisiin esityksiin tulee, niin kyllähän nuo omat suosikkini jälleen kerran loistivat illan kirkkaimpina tähtinä. Emma lauloi jälleen sitä tummaa soulia, nimittäin Aretha Franklinin kappaleen '(You Make Me Feel) Like A Natural Woman' todella vakuuttavasti. Siru puolestaan tulkitsi Eric Carmenin 'All By Myselfin' siten että koko mies oli pelkkää hyytelöä niistä kaikista väristyksistä johtuen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Celine Dionin alkuperäisteos, muuten allekirjoittaneella olisi saattanut olla pieniä vaikeuksia biisivalintaa sulattaa ;)





Ja kuultiinhan sitä Kate Bushiakin, vaikka ei Sirun esittämänä, kuten edellisessä VoF-postauksessani toivoin. Erityisen positiivinen yllätys nähtiin nimittäin Tuuli Okkosen osalta, kun hän esitti 'A Man With A Child in His Eyesin'. Se oli valehtelematta häneltä kauden paras veto, ja vei hänet ansioitetusti eilisestä parivaljakosta päätyyn asti. Siispä myös Tuuli Okkonen, kuten myös Jussi Kari nähdään vielä finaalissa. Noita mainitsemiani kolmea esitystä lukuunottamatta eivät muut oikein menneet mielestäni aivan putkeen. Tiian esitys oli kyllä hieno, mutta koska valinta tapahtui hänen ja Sirun välillä, ei todellista kahta vaihtoehtoa edes ollut.

Nyt kannattaa siis äänestää, jos haluaa oman suosikkinsa voittavan. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät täältä ja äänestystapojahan on monta:
Äänestää voit soittamalla, tekstiviestillä, verkkopankilla, kuuntelemalla biisejä Deezerissä sekä katsomalla yksittäisiä esitysvideoita Nelonen.fi:ssä ja Ruudussa.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Suolaista ja makeaa

Viime viikon perjantaina, ennen elokuviin menoa kävin vihdoinkin ensimmäistä kertaa Tampereen kolmannessa Vohvelikahvilassa, joka avattiin viime talvena Panttitaloon Puutarhakadulle. Nelliina siitä ehtikin vinkata pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt ehdin sinne itse.

Jos hänen mielestään Puutarhakadun puoli on sitä oikeaa puolta Tampereesta, niin minulle taas nimenomaan se paras paikka on kosken toinen puoli. Ja harvemmin tuolla puolella keskustaa tuleekaan liikuttua, ellei juurikin ole menossa esimerkiksi leffaan. Olkoonkin, että Aussie Bar osaltaan nyt tulee lisäämään Keskustorin puolella liikkumista. Myös Sakura Watamisushi sijaitsee ihan kulman takana tästä.

Paikka oli oikein tunnelmallinen, samalla tavalla romanttisesti sisustettu, kuin Kuparitalon kahvilakin Tuomiokirkonkadulla. Ehkä hieman tekemällä tehdyn oloinen, mutta kuitenkin viihtyisä. Itse olen vain hieman erilaisen sisustustyylin ystävä. Ja kahvi sekä vohvelit ovat kuitenkin hyviä. Olen itseasiassa tainnut syödä näissä kolmessa eri kahvilassa yhteensä useammin suolaista kuin makeaa vohvelia.

Tällä kertaa otin tavallisen kahvin asemesta kardemummakahvia, se ja kanelikahvi kun maksavat vain 20 senttiä enemmän. Lisäksi valitsin toistamiseen kerran jo aiemminkin syömäni paahtopaistivohvelin. Valkosipulikastike kruunasi annoksen, mutta parsasta en erityisemmin välittänyt. Savulohi ja tämä paahtopaisti kisaavat parhaan suolaisen vohvelin tittelistä. Jos näitä paikkoja haluaa lähteä vertailemaan, on Panttitalon kahvilassa makeita vaihtoehtoja oli näemmä myös paljon vähemmän, kuin vaikkapa Kuparitalossa.

Jos tuolla suunnalla liikkuu, on pistäytyminen vohvelikahveilla välillä ihan kivaa. Olkoonkin, että mielestäni näiden kaikkien kahviloiden hinnat ovat hieman yläkanttiin, koska samaan hintaan saa mahansa paljon enemmän täyteen monessa muussa paikassa. Mutta maineella ja erikoisuudellahan näissä rahastetaankin.


















torstai 10. huhtikuuta 2014

Nyt kolisee

Kun luin tästä ensimmäisen kerran Rumbasta kuukausi takaperin, kiinnostukseni heräsi heti. Olenhan yrittänyt suhtautua suomiräppiin viime vuosina jo hieman avoimemmin, ja J. Karjalaista on tullut vuosien varrella kuunneltua paljon. Ja viime viikolla se sitten ilmestyi, etukäteen paljon kohistu levy, jossa Jukan biisit ovat päässeet suomalaisten nykyhiphopin kärkinimien täydelliseen uudelleenkäsittelyyn.

Samplaaminen ja erityisesti laiton sellainen on aina kuulunut olennaisena osana hiphopkulttuuria päivästä yksi saakka, mutta tällä kertaa artistin ja levy-yhtiön tuki on ollut alusta alkaen tämän projektin juttu. Niinpä albumilta löytyy 13 biisiä, joista suurin osa eri alkuperäisteoksista, uudelleen rakenneltuna. Myös levyn nimi 'Nyt kolisee' on anagrammi Karjalaisen 'Et ole yksin' albumista, jonka biiseihin nämä versiot pohjautuvat.

Levyn koostamisessa päävastuu on ollut Palefacella ja mukana on pari henkilökohtaista (niistä harvoista) suomihiphop-suosikkiani, eli Solonen & Kosola sekä Asa, jotka muuten molemmat esiintyvät samana päivänä ensi elokuun ensimmäisenä päivänä Tampereella Blockfesteillä kuin Snoop Doggikin. Lippuhan tietenkin jo löytyy! Ja yllättävän hyvältä kuulostavat myös mm. Timo Pieni Huijaus sekä Don Johnson Big Bandista soolona irrotteleva Tommy Lindgren 'Mitätön' kappaleellaan. Lisäksi herra Miettisen oma tuotos lainaa melkoisesti 90-luvun triphopista, se on aika harvinaista suomalaisessa musiikissa.

Ei tämä levy silti kovin montaa kuuntelua kestä, tai pääse itselläni korkealla suomiräpin levyjen joukkoon, mutta idea sen taustalla on hauska, ja toivottavasti muutkin artistit innostuisivat tästä. Kokeilevuus ja uudet innovaatiot kiinnostavat aina. Mutta jos et hiphopista pidä lainkaan, tuskin tämäkään iskee.

Bonuksena täytyi postata myös tuo Kasmirin 'Vadelmavene'. Ihan vain, koska se on täydellisen kesäinen ralli, ja varmasti ehdolla yhtenä vahvimmista tulevan kesän joka terassilla soivista Suomi-biiseistä. Terassitkin ovat jo auenneet, mutta ihan vielä kelit eivät ole itseäni vakuuttaneet. Niitä korkeampia lämpöasteita odotellessa...








keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Musiikkivideokeskiviikko

Lykke Li latasi hiljattain yhden biisin lisää tulevalta 'I Never Learn' albumiltaan YouTubeen. Nyt alkaa kuulostamaan jälleen siltä, että homma on mallillaan. Eli aivan turhaan olin huolissani kun aiemmin pohdiskelin postauksessani, että millainen levy sieltä onkaan tulossa.

Myös Laurel Arnell-Cullenilta on tullut muutama viikko sitten uusi biisi YouTubeen. Kirjoitin Laurelista viime joulukuussa, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tälle vuodelle todella oltaisiin saamassa levy ulos, vaikka edelleenkään en siihen mitään varmistusta ole saanut ja kyse on pelkästä spekulaatiosta.

Myös hiljattain arvioimani, ja maaliskuussa uuden 'Portico:' EP:nsä julkaissut The Mary Onettes latasi juuri tuoreen musiikkivideon 'Naive Dreamista' kyseiseltä levyltä. Ruotsi 2, Englanti 1. Viikonloppu lähestyy ja seuraavat kaksi viikkoa on vain pääsiäisen ansiosta neljän työpäivän pätkät. Keskiviikko 1, maanantai 0.








tiistai 8. huhtikuuta 2014

Hotellissa Tallinnassa

Palaan vielä Tallinnaan yhden postauksen verran.

Sieltä löytyy tietysti hotelleja ihan joka lähtöön, mutta pääsääntöisesti kaupungin hotellien taso on todella korkealuokkaista. Sopii tietysti erityisesti tälläiselle hienopierulle, joka ei mielellään hostelleja kolua. Poikkeuksia sieltä halvemmasta päästä tietysti löytyy, mutta ei hinta aina tarkoita huonompaa laatua. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viime kesäinen Gotthard Residence, jossa huone ei kustantanut muutamaa kymppiä enempää.

Tällä lomareissulla valitsin hotelliksi kuitenkin yhden parhaista, eli Nordic Hotel Forumin aivan Tallinnan kauppakeskittymien ytimestä, Virukeskusta vastapäätä. Olin siinä kerran majoittunut aiemminkin, ja muistikuvat olivat erittäin positiiviset. Eikä hotelli nytkään tuottanut pettymystä. Kun vielä sain huoneen Trivagon kautta alle 80 eurolla, oli se tästä hotellista erittäin kohtuullinen hinta. Lisäksi siihen kuului vielä aamiainenkin, joka ei ole näissä nettidiileissä aina itsestäänselvyys.

Nordic Hotel Forumin huoneet ovat tilavia, josta pidän, ja ne on sisustettu maanläheisillä, omaa silmääni miellyttävillä väreillä. Jos kokolattiamattoa tai wc:n lasiseinän kukkamaalauksia ei lasketa, oli huone nytkin erittäin paljon mieleen. Myös sänky oli 180 cm leveä, joka oli ihan silkkaa luksusta ja aamiainen erittäin kattava.

Toki Tallinnasta löytyy myös tästäkin paljon korkeatasoisempia huoneita, mutta neljän tähden hotelliksi pidän tätä itse viiden tähden arvoisena, pisteytys näin pienin eroin on hankalaa. Hotellilta on myös kätevät kulkuyhteydet joka puolelle Tallinnaa, sillä edestä menevältä Narva maanteeltä kulkee valtaosa eri suuntiin keskustan ulkopuolelle menevistä busseista ja raitiovaunuista. Myös Virukeskuksen bussiterminaali on aivan parinsadan metrin päässä. Lisäksi satama on lähellä ja aivan hotellin takana on todellakin tuo Rotermannin kortteli, jossa mm. SfääR ja Hetk sijaitsevat. Samassa korttelissa on myös Pull and Bearin ja Bershkan liikkeet, ja Viron ensimmäinen H&M sekä Tallinnan keskustan ensimmäinen New Yorker on avattu myös aivan naapuritaloon.























Viinan perässä en Viroon lähtenyt, mutta hanapakkaus viiniä piti silti ostaa kotiin tuomisiksikin. Ostin sen tosin vasta laivalta, sillä en olisi välittänyt roudata käsimatkatavaroissa yhtään ylimääräistä. Kesällä matkustamisessa on se paljon helpompaa, että voi reissata niin paljon kevyemmällä arsenaalilla.

Paluumatkalla kotiin junaa Helsingissä odotellessa pääsin myöskin vihdoin toteuttamaan jo alkuvuodelle suunnitelmissa olleen Burger King visiitin. Tuolloin jonot olivat huikaisevat, mutta ruuhkahuippu näemmä on vihdoinkin taittunut, viimeistään kai toisen ravintolan auettua rautatieasemalle.

Itse otin Steakhousen ja suklaafrappucinon ja kylläpä oli hyvää. Tuo jälkkäri oli itse asiassa jopa parempaa kuin Starbucksissa, ja hinnaltaan vain murto-osan siitä. Ai että, en kovin usein syö pikaruokapaikoissa, mutta kunhan Tampere saa jossain vaiheessa oman Burger Kinginsä, taidan alkaa käydä vähän useammin :)