keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kirjoituksia kellarista

Basement Jaxx on takaisin ja kovempana kuin ehkä kertaakaan 2000-luvulla. Bändi juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan, sillä ensimmäinen julkaisu tuli ulos vuonna 1994. Näin heidät itsekin pari vuotta sitten Tampereella Love Music Festivalilla, vaikka keikka ei kaikilta osin silloin omaan makuuni ollutkaan.

Heidän uusin, järjestyksessään jo seitsemäs albuminsa 'Junto' ilmestyi virallisesti maanantaina, ja siitä löytyy Spotifystä myös kahden levyn Special Edition, johon automaattisesti tässä linkkaankin. Enemmän musiikkia, enemmän nautintoja. Erikoisversiolta löytyy myös remiksauksia levyn biiseistä.



Se minkä takia tämä uutukainen uppoaa muhun niin kovaa, on iso liuta vanhankoulun vibaa ja "kädet ilmaan" nostetta, mikä on aistittavissa lähes jokaisesta biisistä. Ja 90-lukuahan on tykätty kierrättää jo jonkun aikaa populaarimusiikissa. Kukapa olisi parempi näyttämään mistä kukko kusee, kuin oikeasti silloin kulta-aikaansa eläneet originaaliartistit? Sedät tulivat vahvasti kuvioihin, ja todistivat oman ylivoimansa kertaheitolla myös mm. sellaisille viime vuosien suursuosikeille kuin vaikkapa Disclosure. Samoissa genreissä nimittäin tuokin bändi liikkuu, ja on ammentanut paljon myös Basement Jaxxin maailmasta omassa tuotannossaan.

'Junto' on myöskin siinä mielessä poikkeuksellinen levy, että lähes kaikki biisit ovat aivan loistavia tanssiraitoja. Itselle tietysti ykköseksi nousee tuo hauskana musiikkivideonakin (Twerkbot!) ilmestynyt 90-luvun alun pianohouseviboilla päräyttävä 'Never Say Never', samoin kuin tuon aikakauden äänimaailmaa vahvasti lainaavat 'Unicorn', sekä kakkoslevyn 'House Scene'. Vokaalihouse siis toimii, samoin kuin myös mahtava lapsikuoron avittama 'Power To The People' ja raikkaan kesäinen lattarianthem 'Mermaid of Salinas', jotka vievät allekirjoittaneen täysin mukanaan. Ja onhan 'What's the News'kin oikein sielukas ja groovaava raita!

'We Are Not Alone' ja 'Summer Dem' taas ovat tyyliltään aivan eri maailmaa edellisten kanssa. Molemmat kappaleet tuovat vokaaliensa puolesta mieleen 80-luvun amerikkalaisen funkin ja soulin tähän hetkeen päivitettynä, mutta erityisesti jälkimmäinen on muiltakin osin lähes yksi yhteen juuri tuon aikakauden soulia.




tiistai 26. elokuuta 2014

Huvittelua ja katuruokaa

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Designtorin jälkeen Särkänniemeen, jonne alunperin olin ajatellut lähteä viikonloppuna ainoastaan syömään. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo perjantaina muutos. Ja koska kaveriporukalla mentiin, niin tulihan se rannekekin sitten ostettua. Oli muuten toisiksi viimeinen viikonloppu, kun Särkänniemen huvilaitteet ovat avoinna. Ensi viikonloppuna vietetäänkin kesäkauden päättäjäisiä.

Mutta vaikka koko päivä tulikin huvilaitteissa pyörittyä, ja ensimmäisen kerran muuten käytyä kiertelemässä ja katsomassa Koiramäkeäkin, niin kyllä se ruoka oli silti itsellä edelleenkin pääosassa tällä visiitillä. Näsinneulan kokit olivat siis siirtyneet yhteen huvipuiston ravintolapisteistä kokkailemaan katuruokaa lähialueen raaka-aineista, edullisesti mutta sillä pieteetillä, mikä ainoastaan huippuravintolan arvolle sopii.

Tarjolla oli kolme ns. pääruokaa ja yksi jälkiruoka. Näistä maistoin kahta pääruokaa ja kakkua. Inkivääriglaseerattu Charolaise oli tehty naapurikunnan Nokian Siurossa tuotetun Kauniaisten kartanon rotukarjan kyljestä ja niskasta ylikypsäksi paistamalla, ja se tarjoiltiin briossileivän päällä. Liha oli suussa sulavan maukasta, ja selleri toi mukavaa rapeutta annokseen. Karitsahodarissa makua tuli tietenkin lihaisasta karitsamakkarasta, mainiosta coleslaw'sta ja pähkinöistä. Hodari oli näistä annoksista ylivoimainen kunkku, ja sellaisen hain vielä toisenkin kerran, niin hyvää se oli. Myös pähkinäinen luomusuklaakakku vadelmavaahdolla tuli testattua, ja kolmen euron hintaiseksi jälkiruuaksi se oli varsin hyvä, joskin yllättävän tuhti ja suklainen.

Tietysti myös jäätelöä piti saada, kun kerran huvipuistossa oli tarjolla niin paljon Minetin myyntipisteitä. Nyt ensi kertaa maistamani cookies pääsi kertaheitolla kyseisen firman jäätelöiden top 3:n omalla mittarillani mitattuna!

Tälläisten katuruokatapahtumien yleistyminen on pelkästään asiakkaiden ja minunlaisteni ruokaharrastajien selätysvoitto, ja kunhan nämä ottavat Tampereellakin kunnolla tuulta alleen, voin olla tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ruokaskene yleisesti tällä hetkellä on menossa. Ainakin linja sopii mulle kuin nyrkki silmään :) Ennen isompien tapahtumien yleistymistä voi onneksi käydä esimerkiksi syömässä kauppahallissa 4 Delin mainioita hodareita, Bar Burriton maistuvia burritoja tai Ravinteli Pork and Moren grilliherkkuja!


















maanantai 25. elokuuta 2014

Designtori kuvina

Tällä kertaa kävi niin, että ainoaksi saldoksi eilen Sorin aukiolla järjestetystä Designtorista jäi vain läjä kuvia. Harmi kyllä Uhana Designin pipot eivät sopineet mun isoon päähäni, ja jouduin jättämään sen hankinnan.

Sen sijaan hyvänä muistutuksena itsellenikin oli taas nähdä Kätkö Vintagen Henkkaa, sillä mullehan kävi kesälomalla vähän ohraisesti, kun olin juuri luvannut jo Suvi-Vintagessa käydä vielä loman aikana visiteeraamassa liikkeessä, mutta olinkin liian kiireinen ja unohdin koko asian. Nyt ei saa enää olla syitä menemättä.

Aiemminkin varmasti menen, mutta Tampereen kissakahvila, eli Purnauskishan aukeaa siis aivan Kätkön naapurihuoneistoon, käyntikin sinne tulee tapahtumaan saman ulko-oven kautta. Aivan varma olen ainakin siitä, että pian on entistäkin enemmän syitä matkata Tammelaan, ja kissakahvilareissun yhteydessä on aina helppo käydä katsastamassa samalla Henkan tuoreimmat löydöt.

Mitä Designtoriin tulee, niin katselin myös jälleen kaiholla noita RCM:n takkeja, mutta koska ostin juuri uuden syystakin itselleni, ei sellaisen hankinta ole enää ajankohtainen. Ja vaikka lompakko ei köyhtynyt täällä, ihan kiitettävästi sain kuitenkin käytettyä rahaa Särkänniemeen, jonne suuntasin torilta. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin Designtorilta.






















lauantai 23. elokuuta 2014

Enemmän possua

En tiedä, olenko odottanut mitään tamperelaista uutta ruokamullistusta näin pitkään ja hartaasti, kuin Ravinteli Pork and Moren saapumista Aleksanterinkadulle, mutta nyt se vihdoin on täällä!

Mullistus lienee hieman ylimitoitettu termi kuvaamaan tätä uudistusta, mutta ainakaan aivan vastaavaa ruokaa ei mistään muualtakaan tästä kaupungista saa. Ravinteli Berthan ja Huberin pitäjien kuopus on tekijöidensä näköinen paikka, joka jatkaa samaa ideologiaa, jolle tielle Huberissa lähdettiin jo reilu vuosi sitten ravintolan esitellessä ensi kertaa asiakkailleen hampurilaisensa. Yksinkertaista, maistuvaa amerikkalaistyyppistä ruokaa hienostelematta, mutta hyvistä raaka-aineista. Ja todella krouvia safkaa Pork and More tarjoaakin. Listalta löytyy vain muutama pääruoka ja lisuke, mutta sekin on aivan tarpeeksi. Huomionarvoista on myös se, että kaikki makkarat hodarinakkeja myöten tehdään itse.

Paikan tunnelma on aivan jostakin muualta, mihin tässä kaupungissa on totuttu, sisustukseen on jälleen kerran panostettu ja ravintolassa on jollakin tavalla hyvin kodikas fiilis. Sellainen entisajan tehdastyömaaruokalan tuntu lisättynä muutamalla designyksityiskohdalla. Myös astioiden kanssa idea on mietitty loppuun, ja ruoka tarjoillaan hauskasti peltisiltä grillausalustoilta. Aitoa ja rehtiä amerikan barbequen meininkiä, suoraan grillistä pöytään.

Huomioitavaa, joka tekee paikasta ihanan rahvaanomaisen, on myös mahdollisuus tilata kaikkia hanaoluita, jotka myös ovat erityisen hyviä (mm. Sierra Nevada Pale Ale, Samuel Adams Boston Lager ja Keisari 66 American Pale Ale), kannuittain. Tämä loistava vaihtoehto laskee yksikköhinnan erittäin kuluttajaystävälliseksi, tuli sitten juotua enemmän itse, tai jaettua juomat kaveriporukalla.











Ravintola ei ole kovin iso, ja torstaina iltapäivästä käydessämme se täyttyikin nopeasti. Pöytävarauksia isommille seurueille otetaan vastaan, mutta pääasiassa sinne voi vain mennä suoraan syömään ilman varausta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että täyttä on. Myös ruuan mukaan ottaminen onnistuu heti ensi viikosta alkaen.

Jos jotakin olisi keksittävä, mitä odotin enemmän, niin kaikesta etukäteen kehutusta amerikkalaisuudesta ja savustamisesta huolimatta ainakaan omasta naudan rintapalastani en onnistunut käytännössä maistamaan savunmakua lainkaan, jonka taas esimerkiksi Ravinteli Huberin ruuissa maistaa kaikessa lihassa. Grillauksen tuntua siinä ei myöskään ollut, vaikka mahdottoman herkullista se muuten olikin. Ennakkohehkutusten perusteella odotin nimenomaan vielä runsaammin barbeque -henkistä ruokaa. Hintataso on myös odotuksiani korkeampi, mutta annokset ovat myös maukkaita ja täyttäviä. Tilaamani leipä oli kuitenkin listan kallein annos (16€) ja juustoranskalaiset sen lisäksi (5€). Chilillä hintaa tulee hieman vielä lisää.

Vaikka paikka on selkeästi profiloitunut liharuokaan, erityisesti possuun, ei kasvissyöjänkään tarvitse kääntyä kannoiltaan. Snacks ja Sides -listoilta löytyy useita lisukkeita, joista vegetaristikin voi nautiskella. Lisäksi päälistan hot dog on mahdollista saada kasvischili-täytteellä. Kaverini kehuikin sitä erittäin mainioksi.

Loppujen lopuksi on pakko myöntää, että vaikka odotukset olivat korkealla ennakkoon, mikä ei tietysti ole yleensä hyvä asia, Pork and More lunasti ne yllättävän hyvin. Lähdin pois ääriäni myöten täynnä, joten joku pieniruokaisempi varmasti halkeaisi. Ensi kerralla jätän vielä ranskalaiset pois, sillä pelkällä leivällä ja oluellakin pärjää takuuvarmasti pitkälle, ainakin ilta-aikaan. Olin kahden vaiheilla tuon naudanrinnan ja kolmen eri sliderin välillä, joten se lienee seuraava valintani, ehkäpä jo hyvinkin pian!

Jälkkäridrinksuille mentiin vielä naapuriin Barmaciaan, jossa tuli vedettyä jopa hieman överiksi, ja tilattua sekä runsaasti kehuja saanut mojito, sekä vesimelonidaiquiri. Edeltävä olikin aivan käsittämättömän hyvä, takuuvarmasti paras koskaan juomani mojito jopa ulkomailla maistamiani myöten, eikä tuoreesta vesimelonista tehty daiquirikaan jäänyt hännille. En tosin ole käynyt Kuubassa, mutta siitäkin huolimatta aivan huikean hyvä cocktail jälleen kerran. Ensimmäisen kerranhan täällä viime keväänä käydessäni testasin tequilaa ja ihan perusmargaritaa, ja kyllä nämä ne päihittivät mennen tullen.

Taas kerran pitää lämmöllä ajatella tuota Tampereen Sohon seutua, on se vaan niin parasta, mitä tämän kaupungin kulinaristiselle kulttuurille on koskaan tapahtunut.






perjantai 22. elokuuta 2014

Tampereen Designviikko

Tänään alkaa Tampereella jälleen Designviikko, joka kestää aina ensi perjantaihin saakka. Viikkoa juhlitaan erinäisin pienin tapahtumin, joissa mukana olevilla yrityksillä näkyvä rooli.

Itselle tietysti se kaikkein kiinnostavin osa tätä viikkoa on nyt tulevana sunnuntaina jälleen ulkosalla Sorin aukiolla järjestettävä Designtori. Mikäli ilmat vain suosivat ulkoilua, pitänee käydä ehdottomasti katsastamassa Uhana Designin syysmallistoa. Itseä kiinnostavat erityisesti nuo syyspipot, joita saa useassa värissä, mutta valikoimassa on myös ainakin uudenlaisia printticollegeja ja toppeja naisille. Pipon hankinnassa oleellista mulle on tietysti se, miten se istuu mun päähäni. Ja toisaalta kolmatta punaista en taida viitsiä sentään ostaa :)

Lisäksi molempina viikonlopun päivinä tapahtuu Särkänniemessä jotain todella mielenkiintoista. Näsinneula Goes Street Food rantautuu betonisesta norsunluutornistaan alas huvipuistoon, jossa Neulan huippukokit tarjoilevat laadukasta katuruokaa ravintolan tyylin mukaisesti lähituotteista, ja vielä erittäin edulliseen hintaan. Lisää tietoja Särkänniemen virallisesta omasta blogista!

Molemmat tuotekuvat on otettu Uhana Designin Instagramista. Mainos Särkänniemen blogista.