tiistai 30. huhtikuuta 2013
Euroviisut lähestyy
Se olis niinku vappu sitten! Työpäivä vielä alta pois, ja pääsee juhlimaan. Sen verran paljon vaihtoehtojakin olis tiedossa, ettei oikein tiedä, minne kaikkialle vielä pystyy venymään! Tänä vuonna taitaa kyllä jäädä munkit syömättä, kun ei tullu käytyä Pyynikin näkötornillakaan viikonloppuna, enkä tänä vuonna edes tehnyt itse simaa. Ostin tosin pullollisen Wanhan Porvoon Fabriikin kotisimaa, joka on ihan kohtuullisen makuista kaupan simaksi. Ne kaikki muovipulloissa olevat kun ovat kamalia.
Eilen töitten jälkeen kävin tekemässä vapun ruokaostokset, ja tein illalla jo valmiiksi bileitä varten perunasalaatinkin tällä ohjeella. Tarkoitus oli kyllä käydä tosiaan ainoastaan ruokakaupassa, mutta hupsista vain, eksyin ohimennen myös H&M:n ja tulihan sieltä taas vaatelöytöjä tehtyä. Mutta kaikista näistä lisää myöhemmin, ajattelin keskittyä tässä postauksessa Euroviisuihin.
Viisut järjestetään tänä vuonna Ruotsin Malmössä 14.-18.5., ja päällekkäin jääkiekon MM-kisojen finaalien aikaan. Aloitin kuunteleen jokin aika sitten näitä ehdokkaita, ja kokonaisuudessaan jäi sellainen vaikutelma, että osanottajissa on ensimmäistä kertaa selkeästi vähemmän viisuvoittoisia kappaleita. Sen sijaan konemusiikki on hyvin vahvasti esillä, eikä dubstep vaikutteitakaan voida täysin välttää.
Tärkeintä mulle on aina Euroviisuissa ollut se, että kappaleet jollakin tavalla henkivät sen osallistujamaan perinteitä, mielellään kansanmusiikkia yhdistellen ja omaa äidinkieltä käyttäen. Vaikka viisut nyt tuolta osin eivät sitten ihan vastaa omia odotuksia, löytyy joukosta kuitenkin runsaasti ihan kelpo biisejä, jopa useita sellaisia. Ja kyllähän ne esitykset itsessään ovat joka tapauksessa koko tapahtuman kruunu. Eli vaikka suurin osa biiseistä ei täysin enää viisuperinteitä noudata, en usko, että tämäkään vuosi aiheuttaa show-mielessä pettymystä.
Oon ehtinyt tässä viime viikkoina tehdä hieman esikarsintaa, ja oon kirjoitellut tätä postausta varmaan pisimpään kuin mitään muuta täällä ikinä. Osansa silläkin, että osallistujamaita on kuitenkin 39, mutta on myöskin ollut niin paljon kaikkea muutakin asiaa, eikä tällä vieläkään ole kiire. Valikoin siis edelleen hiukan useampia vaihtoehtoja, sillä ehdotonta ykkössuosikkia en ole osannut vielä päättää.
Itä-Euroopan ja Balkanin maat tyypilliseen tapaan jyräävät tänäkin vuonna, mutta myös Pohjoismaat ovat mun mielestäni vahvoilla. Norjan Margaret Bergerin biisi on yllättävänkin raju, ja jopa niin Depeche Mode-henkinen, että Dave Gahanin laulamana se voisi olla melkein kuin yksi 'Playing The Angel' albumin kappaleista. Varmasti juuri siksi pidänkin siitä näin paljon. Tanska ja Ukraina ovat molemmat kuitenkin päättäneet valita edes vähän tyypillisemmän viisulinjan, vaikka kummassakaan ei mitään oman maan perinteisiin viittaavaa olekaan. Emmelien ja Zlatan biisit ovat molemmat todella upeita!
Ja sitten päästäänkin niihin konemaisempiin biisehin. Slovenian ja Montenegron kappaleissa on myös hyvää konemusameininkiä, jälkimmäisen dubstepit ovat kilpailujen parhaasta päästä. Myös Makedonia luottaa koneisiin, mutta tuo kaikkein eniten omaa kansallista perimäänsä mukaan laulun, kielen ja esityksen osalta, siis juuri sitä mitä mä kaipaankin Euroviisuilta! Tanssikappaleista Serbia luottaa myös aika pitkälti perinteisiin kolmen paikallisen 'The First Voice of Serbia' -kilpailijan voimin. Naiskauneutta ja viisumaisia sävelkulkuja, ennen kaikkea laulettuna omalla kotimaisellaan.
Maltan biisi puolestaan kutsuu kesään raikkaalla renkutuksellaan, ja koska kisoissa näin paljon tuollaista hömppää tanssipoppista muutenkin on, pitäähän Voice of Finlandin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttua Kristaa ja Suomen kilpailukappalettakin vähän nostaa esiin. Uuden Musiikin Kilpailun kappaleista mun oma suosikki olis tosin ollut Iina Salinin 'Last Night', joka on kansainväliselläkin mittapuulla aivan mahtava ysärihenkinen diskoraita. Mutta näillä mennään, viisuja odotellessa.
Uuden Musiikin Kilpailijat, sekä suurin osa tän vuoden Euroviisubiiseistä löytyy muuten myös Spotifystä. Kuva alussa on otettu Euroviisujen virallisilta sivuilta.
Eilen töitten jälkeen kävin tekemässä vapun ruokaostokset, ja tein illalla jo valmiiksi bileitä varten perunasalaatinkin tällä ohjeella. Tarkoitus oli kyllä käydä tosiaan ainoastaan ruokakaupassa, mutta hupsista vain, eksyin ohimennen myös H&M:n ja tulihan sieltä taas vaatelöytöjä tehtyä. Mutta kaikista näistä lisää myöhemmin, ajattelin keskittyä tässä postauksessa Euroviisuihin.
Viisut järjestetään tänä vuonna Ruotsin Malmössä 14.-18.5., ja päällekkäin jääkiekon MM-kisojen finaalien aikaan. Aloitin kuunteleen jokin aika sitten näitä ehdokkaita, ja kokonaisuudessaan jäi sellainen vaikutelma, että osanottajissa on ensimmäistä kertaa selkeästi vähemmän viisuvoittoisia kappaleita. Sen sijaan konemusiikki on hyvin vahvasti esillä, eikä dubstep vaikutteitakaan voida täysin välttää.
Tärkeintä mulle on aina Euroviisuissa ollut se, että kappaleet jollakin tavalla henkivät sen osallistujamaan perinteitä, mielellään kansanmusiikkia yhdistellen ja omaa äidinkieltä käyttäen. Vaikka viisut nyt tuolta osin eivät sitten ihan vastaa omia odotuksia, löytyy joukosta kuitenkin runsaasti ihan kelpo biisejä, jopa useita sellaisia. Ja kyllähän ne esitykset itsessään ovat joka tapauksessa koko tapahtuman kruunu. Eli vaikka suurin osa biiseistä ei täysin enää viisuperinteitä noudata, en usko, että tämäkään vuosi aiheuttaa show-mielessä pettymystä.
Oon ehtinyt tässä viime viikkoina tehdä hieman esikarsintaa, ja oon kirjoitellut tätä postausta varmaan pisimpään kuin mitään muuta täällä ikinä. Osansa silläkin, että osallistujamaita on kuitenkin 39, mutta on myöskin ollut niin paljon kaikkea muutakin asiaa, eikä tällä vieläkään ole kiire. Valikoin siis edelleen hiukan useampia vaihtoehtoja, sillä ehdotonta ykkössuosikkia en ole osannut vielä päättää.
Itä-Euroopan ja Balkanin maat tyypilliseen tapaan jyräävät tänäkin vuonna, mutta myös Pohjoismaat ovat mun mielestäni vahvoilla. Norjan Margaret Bergerin biisi on yllättävänkin raju, ja jopa niin Depeche Mode-henkinen, että Dave Gahanin laulamana se voisi olla melkein kuin yksi 'Playing The Angel' albumin kappaleista. Varmasti juuri siksi pidänkin siitä näin paljon. Tanska ja Ukraina ovat molemmat kuitenkin päättäneet valita edes vähän tyypillisemmän viisulinjan, vaikka kummassakaan ei mitään oman maan perinteisiin viittaavaa olekaan. Emmelien ja Zlatan biisit ovat molemmat todella upeita!
Ja sitten päästäänkin niihin konemaisempiin biisehin. Slovenian ja Montenegron kappaleissa on myös hyvää konemusameininkiä, jälkimmäisen dubstepit ovat kilpailujen parhaasta päästä. Myös Makedonia luottaa koneisiin, mutta tuo kaikkein eniten omaa kansallista perimäänsä mukaan laulun, kielen ja esityksen osalta, siis juuri sitä mitä mä kaipaankin Euroviisuilta! Tanssikappaleista Serbia luottaa myös aika pitkälti perinteisiin kolmen paikallisen 'The First Voice of Serbia' -kilpailijan voimin. Naiskauneutta ja viisumaisia sävelkulkuja, ennen kaikkea laulettuna omalla kotimaisellaan.
Maltan biisi puolestaan kutsuu kesään raikkaalla renkutuksellaan, ja koska kisoissa näin paljon tuollaista hömppää tanssipoppista muutenkin on, pitäähän Voice of Finlandin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttua Kristaa ja Suomen kilpailukappalettakin vähän nostaa esiin. Uuden Musiikin Kilpailun kappaleista mun oma suosikki olis tosin ollut Iina Salinin 'Last Night', joka on kansainväliselläkin mittapuulla aivan mahtava ysärihenkinen diskoraita. Mutta näillä mennään, viisuja odotellessa.
Uuden Musiikin Kilpailijat, sekä suurin osa tän vuoden Euroviisubiiseistä löytyy muuten myös Spotifystä. Kuva alussa on otettu Euroviisujen virallisilta sivuilta.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Löysä viikonloppu
Viikonloppu meni enimmäkseen kotoillessa, mitä nyt eilen käytiin kaupungilla alkuillasta ja tänään hiukan ulkoilemassa. Kaupungissa mentiin pitkästä aikaa herkkujäätelölle Gelateria Italianaan Frenckellillä. Se oli muuten tän kevään ensimmäinen irtojäätelö mulle. Koskipuisto ja Roosterinkin terassi näyttivät molemmat aika houkuttelevilta, vaikka ilma ei kovin lämmin ollutkaan. Kunhan kesä alkaa...
Perjantai-ilta meni kuitenkin tortilloita mussuttaessa, sekä Voice of Finlandin finaalia ja Skavabölen poikia boksilta katsellessa. Jälkimmäinen olikin harvinaisen hyvä kotimainen elokuva, ja varsinkin todella hienosti editoitu, lavastettu ja puvustettu. Elokuva sijoittuu 70- ja 80-luvuille, ja nuo aikakaudet oli saatu taltioitua filmille varsin todentuntuisesti. Myös näyttelijäsuoritukset olivat todella kovaa luokkaa. Tortilloita ei vähään aikaan ole tullut tehtyä, ja kylläpä ne maistuivatkin eri hyvälle!
Voice of Finland taas oli todella tylsä, kuten jo viime kerran jälkeen ennakoinkin. Oikeastaan kaikki finaalin esitykset olivat enemmän tai vähemmän iskelmävoittoisia, ja iskelmällähän se voitto Railion Antille tipahtikin. Tiivistettynä sarjan toista kautta, kaikki karismaattiset laulajat karsiutuivat jo hyvän aikaa sitten matkan varrella, ja jäljelle jäi tylsiä peruslaulajia ilman minkäänlaista särmää.
Mulla oli lauantaista tähän päivään asti kämppä täynnä yövieraita, ja osittain siitä syystä tulikin käytyä pyörähtämässä keskustassa. Vieraista oli sekin hyöty, että vihdoin tuli siivottua ja järjesteltyä työhuonekin asianmukaiseen kuntoon. Mä kun olen aiemmin keskittynyt siihen, että muu kämppä on kondiksessa, mutta antanut tän yhden huoneen olla lähinnä varastona, niin tänne on ehtinyt kertyä kaikkea tavaraa. Pari päivää se vei, mutta nyt on koko asunto viihtyisässä kuosissa.
Perjantai-ilta meni kuitenkin tortilloita mussuttaessa, sekä Voice of Finlandin finaalia ja Skavabölen poikia boksilta katsellessa. Jälkimmäinen olikin harvinaisen hyvä kotimainen elokuva, ja varsinkin todella hienosti editoitu, lavastettu ja puvustettu. Elokuva sijoittuu 70- ja 80-luvuille, ja nuo aikakaudet oli saatu taltioitua filmille varsin todentuntuisesti. Myös näyttelijäsuoritukset olivat todella kovaa luokkaa. Tortilloita ei vähään aikaan ole tullut tehtyä, ja kylläpä ne maistuivatkin eri hyvälle!
Voice of Finland taas oli todella tylsä, kuten jo viime kerran jälkeen ennakoinkin. Oikeastaan kaikki finaalin esitykset olivat enemmän tai vähemmän iskelmävoittoisia, ja iskelmällähän se voitto Railion Antille tipahtikin. Tiivistettynä sarjan toista kautta, kaikki karismaattiset laulajat karsiutuivat jo hyvän aikaa sitten matkan varrella, ja jäljelle jäi tylsiä peruslaulajia ilman minkäänlaista särmää.
Mulla oli lauantaista tähän päivään asti kämppä täynnä yövieraita, ja osittain siitä syystä tulikin käytyä pyörähtämässä keskustassa. Vieraista oli sekin hyöty, että vihdoin tuli siivottua ja järjesteltyä työhuonekin asianmukaiseen kuntoon. Mä kun olen aiemmin keskittynyt siihen, että muu kämppä on kondiksessa, mutta antanut tän yhden huoneen olla lähinnä varastona, niin tänne on ehtinyt kertyä kaikkea tavaraa. Pari päivää se vei, mutta nyt on koko asunto viihtyisässä kuosissa.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Himppasen Makia Pelagon munamankeli!
No huh huh! Tulihan sitten niin päräyttäviä uutisia eilen, että en tiennyt, miten päin olisin. Olin koko päivän ihan sekaisin! Itse asiassa olin saanut viestin Facebookin postilaatikkoon jo viime viikonloppuna, mutta koska uudet viestit menevät aina "Muihin viesteihin", en ollut sitä huomannut, ennen kuin nyt.
Kiitos White Trash Diseasen Natan, osallistuin taannoin Overboard.fi skeittitavarakaupan yhdessä Pelagon, Makian ja Vallilan järjestämään Facebook-kilpailuun jossa pääpalkintona oli tollanen suht uniikki Makia x Pelago retropyörä! Mä en ikinä voita kilpailuista mitään, enkä varsinkaan oo koskaan voittanut mitään tässä mittaluokassa. Mutta tuon mä olen nyt sitten voittanut! Käsittämättömän Makiaa.
Jos ton tavaratelineen vielä saa tosta helposti pois, niin sehän lähtee. Tollanen pyörä tietysti houkuttelee myös pitkäkyntisiä, mutta hoidan tohon kunnon lukkosysteemit. Onneksi kyseessä on myöskin noin harvinainen menopeli, joita ei todennäkösesti ainakaan mun kotikaupungissa kovin montaa tuu vastaan.
Oon kuolannu Pelagon polkupyörien perään jo useamman vuoden ajan, ja pari vuotta sitten jopa vakavasti harkinnut sellaisen ostamistakin. On ne vaan niin siistejä, mutta hinta on kuitenkin aina saanut harkitsemaan uudestaan, ja sellainen on jäänyt kuitenkin lopulta hankkimatta. Pyörän toimitusajasta mulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta kesä tulee ja kohta pääsen rullailemaan Tampesterin katuja hemmetin komealla tsygällä. Eipä olis voitto voinu oikeampaan osoitteeseen tulla, tämmöiselle pyörämiehelle meinaan :) Ihan törkeen siisti juttu! Kuvat on otettu Overboardin Facebook-sivuilta.
Tappara hävis Ässille keskiviikkoiltana, mutta tähän loppuun pari ässää pyöräilyaiheista musiikkivideota, jälkimmäisessä kun vieläpä päästellään Helsingin katuja juurikin mm. Pelagon mankeleilla!
Kiitos White Trash Diseasen Natan, osallistuin taannoin Overboard.fi skeittitavarakaupan yhdessä Pelagon, Makian ja Vallilan järjestämään Facebook-kilpailuun jossa pääpalkintona oli tollanen suht uniikki Makia x Pelago retropyörä! Mä en ikinä voita kilpailuista mitään, enkä varsinkaan oo koskaan voittanut mitään tässä mittaluokassa. Mutta tuon mä olen nyt sitten voittanut! Käsittämättömän Makiaa.
Jos ton tavaratelineen vielä saa tosta helposti pois, niin sehän lähtee. Tollanen pyörä tietysti houkuttelee myös pitkäkyntisiä, mutta hoidan tohon kunnon lukkosysteemit. Onneksi kyseessä on myöskin noin harvinainen menopeli, joita ei todennäkösesti ainakaan mun kotikaupungissa kovin montaa tuu vastaan.
Oon kuolannu Pelagon polkupyörien perään jo useamman vuoden ajan, ja pari vuotta sitten jopa vakavasti harkinnut sellaisen ostamistakin. On ne vaan niin siistejä, mutta hinta on kuitenkin aina saanut harkitsemaan uudestaan, ja sellainen on jäänyt kuitenkin lopulta hankkimatta. Pyörän toimitusajasta mulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta kesä tulee ja kohta pääsen rullailemaan Tampesterin katuja hemmetin komealla tsygällä. Eipä olis voitto voinu oikeampaan osoitteeseen tulla, tämmöiselle pyörämiehelle meinaan :) Ihan törkeen siisti juttu! Kuvat on otettu Overboardin Facebook-sivuilta.
Tappara hävis Ässille keskiviikkoiltana, mutta tähän loppuun pari ässää pyöräilyaiheista musiikkivideota, jälkimmäisessä kun vieläpä päästellään Helsingin katuja juurikin mm. Pelagon mankeleilla!
torstai 25. huhtikuuta 2013
Chvrcheshan se vasta rokkaa!
En muistanutkaan kirjoitella tästä aivan loistavasta bändilöydöstä, kun sitä viime viikolla ensi kertaa kuulin. Osa on tietysti taas, että "vitsi mikä n00b kun ei tienny Chvrchesia", mutta eihän sitä kaikkea voi aina tietää :) Pääasia että nyt tiedän, ja eipä bändiltä huonoa biisiä ole vielä vastaan tullut.
Kyseessä on siis skotlantilainen elektropop-pumppu, joka on jo ollut pari vuotta olemassa. Albumia ei vielä kuitenkaan ole ilmestynyt, mutta Spotifystä löytyy kokonainen 'Recover EP', jolta osa näistä biiseistä on tähänkin postaukseenkin peräisin. Biisit lupaavat tulevaisuudesta kyllä todella hyvää. Ehkä eniten mulle tulee Chvrchesista mieleen yksi toinen suurista suosikeistani, The Naked And Famous.
Eräs toinen viime aikoina paljon soineita artisteja on Passenger, johon olen vasta uusimman 'All The Little Lights' -levyn myötä tutustunut. Artistina Mike Rosenberg on kuitenkin tehnyt tätä folksoundia huomattavasti pidempään, kuin monet viimeisen vuoden aikana bongaamani uudet löydöt. Tavallaan kai hänet voisi siis nostaa jonkinlaiseen pioneerin asemaankin, ja onhan noissa biiseissä paljon samaa tunnelmaa kuin monissa aiemminkin hehkuttamissani folksuosikeissani. Kuten vaikkapa nyt Husky, Of Monsters And Men, Mumford & Sons tai The Tallest Man On Earth. Ja kyllä vanhemmatkin levyt hyviä ovat, etenkin 'Flight Of The Crow', joka on ehkä jopa miehen paras. Uusimmalta täytyy silti nostaa esiin biiseinä suosikkini 'Circles', nimiraita 'All The Little Lights' ja se tunnetuin radiohitti 'Let Her Go'.
Viime aikaisista Flow Festivalin uusista bändikiinnityksistä Austra oli yksi mieleisimpiä lisäyksiä. Vaikka tuossa on pieni katkos ollutkin, niin 'Feel It Break' -levyä tuli kuunneltua pari vuotta sitten aika paljon.
Kyseessä on siis skotlantilainen elektropop-pumppu, joka on jo ollut pari vuotta olemassa. Albumia ei vielä kuitenkaan ole ilmestynyt, mutta Spotifystä löytyy kokonainen 'Recover EP', jolta osa näistä biiseistä on tähänkin postaukseenkin peräisin. Biisit lupaavat tulevaisuudesta kyllä todella hyvää. Ehkä eniten mulle tulee Chvrchesista mieleen yksi toinen suurista suosikeistani, The Naked And Famous.
Eräs toinen viime aikoina paljon soineita artisteja on Passenger, johon olen vasta uusimman 'All The Little Lights' -levyn myötä tutustunut. Artistina Mike Rosenberg on kuitenkin tehnyt tätä folksoundia huomattavasti pidempään, kuin monet viimeisen vuoden aikana bongaamani uudet löydöt. Tavallaan kai hänet voisi siis nostaa jonkinlaiseen pioneerin asemaankin, ja onhan noissa biiseissä paljon samaa tunnelmaa kuin monissa aiemminkin hehkuttamissani folksuosikeissani. Kuten vaikkapa nyt Husky, Of Monsters And Men, Mumford & Sons tai The Tallest Man On Earth. Ja kyllä vanhemmatkin levyt hyviä ovat, etenkin 'Flight Of The Crow', joka on ehkä jopa miehen paras. Uusimmalta täytyy silti nostaa esiin biiseinä suosikkini 'Circles', nimiraita 'All The Little Lights' ja se tunnetuin radiohitti 'Let Her Go'.
Viime aikaisista Flow Festivalin uusista bändikiinnityksistä Austra oli yksi mieleisimpiä lisäyksiä. Vaikka tuossa on pieni katkos ollutkin, niin 'Feel It Break' -levyä tuli kuunneltua pari vuotta sitten aika paljon.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Aurinkoa odotellessa
Viikonloppuna oli molempina päivinä jo aika mahtavat ilmat, ja vaikka kevät on antanut odottaa itseään näin pitkään, nyt alkoi jo vihdoin tuntuakin siltä, että kyllä se tulee. Terassikautta ei tullut tosin vieläkään aloitettua, vaikka Kalamarkkinoilla tulikin lauantaina kirjaimellisesti syötyä ulkona, munkkikahveineen.
Vähän sateisempia kelejä lupaa tähän väliin, mutta seuraavia aurinkoisia päiviä on hyvä odotella uusien aurinkolasien kanssa. Mun toinen tilaukseni Asokselta nimittäin saapui tänään. Panostin tällä kertaa vähän laadukkaampiin arskoihin, sillä mun aiemmat pyöreät lasit olivat kaikki parin euron halpispaskaa. Uusien lasien merkki on Spitfire, muovia tosin nekin, mutta jämäkämpää ja paksumpaa sellaista.
Täydennyksenä pakettiin otin tuon alennuksessa olleen rannekorun. Sen kaikkia lenkkejä voi käyttää myös yksittäin, mutta itse tykkään pitää tuollaisia mahdollisimman samaan aikaan, josta syystä tuon tilasinkin. Tervetuloa kesä ja rusketusraidat! :) Näistä jää kesäisin aina ranne valkoiseksi.
Ensi viikolla on jo vappukin, isompia suunnitelmia ei ole, mutta kelit tietysti merkitsevä aika paljon niidenkin suunnitelmien kanssa. Toivotaan että olisi aurinkoista, hurjan lämmintä, ja piknik-ilmat!
Vähän sateisempia kelejä lupaa tähän väliin, mutta seuraavia aurinkoisia päiviä on hyvä odotella uusien aurinkolasien kanssa. Mun toinen tilaukseni Asokselta nimittäin saapui tänään. Panostin tällä kertaa vähän laadukkaampiin arskoihin, sillä mun aiemmat pyöreät lasit olivat kaikki parin euron halpispaskaa. Uusien lasien merkki on Spitfire, muovia tosin nekin, mutta jämäkämpää ja paksumpaa sellaista.
Täydennyksenä pakettiin otin tuon alennuksessa olleen rannekorun. Sen kaikkia lenkkejä voi käyttää myös yksittäin, mutta itse tykkään pitää tuollaisia mahdollisimman samaan aikaan, josta syystä tuon tilasinkin. Tervetuloa kesä ja rusketusraidat! :) Näistä jää kesäisin aina ranne valkoiseksi.
Ensi viikolla on jo vappukin, isompia suunnitelmia ei ole, mutta kelit tietysti merkitsevä aika paljon niidenkin suunnitelmien kanssa. Toivotaan että olisi aurinkoista, hurjan lämmintä, ja piknik-ilmat!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Viikonloppu värikuvina
Olipa Voice of Finlandin semifinaali surkea. En voi käsittää, miten huonoja biisivalintoja koko ohjelma oli täynnä. Yksikään kappale ei sopinut esittäjälleen. Jäljellä olevista laulajista ainoalle hyvälle, eli Ikennalle, oli sovitettu aivan kaamea versio Jukka Pojan hitistä. Edellisviikkojen yllätysratkaisujen vuoksi finaalista tuli todella tylsää katsottavaa. Suoraan sanottuna mua ei edes hirveästi kiinnosta se.
Tänä viikonloppuna tein kuitenkin muutakin kuin olin telkkarin äärellä. Kuvat kertovat enemmän.
Tänä viikonloppuna tein kuitenkin muutakin kuin olin telkkarin äärellä. Kuvat kertovat enemmän.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Klubikeikalla
Kävin eilen viettämässä kaverin luona alkuiltaa, testailtiin hiukan uutta kameraa, pelattiin Yatzyä ja kuunneltiin musiikkia. Lopuksi kävin fiilistelemässä vielä French Filmsiä Klubilla.
Uusi levy tosiaan ilmestyi vasta reilu pari viikkoa sitten ja jengi ei ehkä vielä ollut löytänyt sen biisejä kunnolla. Vanhat kipaleet saivat kyllä puntteihin vibaa, mutta oli mulla kieltämättä hieman tylsää :) Olin siellä kuitenkin itsekseni, enkä nähnyt edes yhtään tuttua, joten keskityin lähinnä kuvailemaan.
Lämppäribändiksi oli vaihtunut Radical Ninja, alun perin piti olla Razika. Huumorimusiikki on mun mielestäni vaikea osa-alue, ja vaikka poikien punkahtavat biisit ja rokkaava asenne paistoikin läpi, ei yleisö, tai minäkään kyllä kovin lämpöiseksi tullut. Muutenkin keikalla oli ihmeen vähän yleisöä perjantai-illaksi, vaikka tupa alkoikin täyttyä ennen pääesiintyjää. Kuvasaldo puhukoon puolestaan.
Tänään on muuten kansainvälinen Record Store Day. Jos mielessä on ollut jonkin levyn hankinta, käykääpä lempilevykaupoissanne. Ja tutustukaa vaikka uusiinkin, löytöjä on tunnetusti mukava tehdä!
Uusi levy tosiaan ilmestyi vasta reilu pari viikkoa sitten ja jengi ei ehkä vielä ollut löytänyt sen biisejä kunnolla. Vanhat kipaleet saivat kyllä puntteihin vibaa, mutta oli mulla kieltämättä hieman tylsää :) Olin siellä kuitenkin itsekseni, enkä nähnyt edes yhtään tuttua, joten keskityin lähinnä kuvailemaan.
Lämppäribändiksi oli vaihtunut Radical Ninja, alun perin piti olla Razika. Huumorimusiikki on mun mielestäni vaikea osa-alue, ja vaikka poikien punkahtavat biisit ja rokkaava asenne paistoikin läpi, ei yleisö, tai minäkään kyllä kovin lämpöiseksi tullut. Muutenkin keikalla oli ihmeen vähän yleisöä perjantai-illaksi, vaikka tupa alkoikin täyttyä ennen pääesiintyjää. Kuvasaldo puhukoon puolestaan.
Tänään on muuten kansainvälinen Record Store Day. Jos mielessä on ollut jonkin levyn hankinta, käykääpä lempilevykaupoissanne. Ja tutustukaa vaikka uusiinkin, löytöjä on tunnetusti mukava tehdä!
torstai 18. huhtikuuta 2013
Uusia vaatteita ja menovinkkejä
Mun ensimmäinen näistä kahdesta tilauksesta Asokselta tuli eilen, ja ehkä vähän pientä säkääkin oli mukana. Tälläisessä sekatilauksessa, jossa on entuudestaan tuntemattomia vaatemerkkejä, on aina riskinsä. Nyt kuitenkin kaikista tuli ihan istuvaa kokoa, mitä nyt housut ovat vyötäröltä vähän löysät.
Postasin pientä teaseria jo maanantaina, mutta tilauksessa oli siis nuo viininpunaiset shortsit, keltainen t-paita ja kankaiset purjehduskengät. Myöskin ohut neulepipo vielä näille viileämmille kevätkeleille, ilmat saisisivat kyllä lämmetä jo toden teolla. En hirveästi tykkää käyttää shortseja, sen verran pillifarkkumies oon, mutta ovat kuitenkin helteellä varsin tarpeelliset, eivätkä maksaneet paljoa.
Asukokonaisuudesta tulee vähän mieleen sellainen keskieurooppalainen turistin asu ja kelpaisihan sitä tallustella noissa tamineissa alppien rinteillä jodlaillen ja Edelweissejä poimien :) Tälläisenä kalkkilaivan kapteenina nuo vitivalkoiset koivet eivät kyllä näytä kovin edustavilta tuossa kuvassa, mutta onneksi ne saavat edes hieman väriä sitten kesällä, jos vain aurinko paistaa. Tilasin tosiaan Asokselta vielä vähän muutakin oheiskamaa erikseen, ja mikäs siinä tilatessa kun postikulut ovat ilmaiset. Hyvä mesta.
Tälle viikolle on tarjolla monenlaista menovinkkiä. Ensinnäkin tänään on Finnkinon teattereissa Superpäivä, jos johonkin näytökseen vielä ehtii ja mahtuu. Itselle ei nyt sellaisia elokuvia ollut, yhteen kiinnostavaan näytökseen taas ei enää löytynyt tarpeeksi hyviä paikkoja. Huomenna Klubilla soittaa juuri uuden levynsä julkaissut French Films, ja sunnuntaina samoihin tiloihin, sekä Pakkahuoneelle aukeaa päivän ajaksi kevään Designtori. Laukontorilla puolestaan on koko viikonlopun ajan Kalamarkkinat. Odottelen täällä jo muikkuroveen kuvat silmissä, toivottavasti myös ilmat paranisivat siihen mennessä.
Loppuun vielä uutta Azealia Banksia ja Basement Jaxxia, todelliset friikkisirkusvideot.
Postasin pientä teaseria jo maanantaina, mutta tilauksessa oli siis nuo viininpunaiset shortsit, keltainen t-paita ja kankaiset purjehduskengät. Myöskin ohut neulepipo vielä näille viileämmille kevätkeleille, ilmat saisisivat kyllä lämmetä jo toden teolla. En hirveästi tykkää käyttää shortseja, sen verran pillifarkkumies oon, mutta ovat kuitenkin helteellä varsin tarpeelliset, eivätkä maksaneet paljoa.
Asukokonaisuudesta tulee vähän mieleen sellainen keskieurooppalainen turistin asu ja kelpaisihan sitä tallustella noissa tamineissa alppien rinteillä jodlaillen ja Edelweissejä poimien :) Tälläisenä kalkkilaivan kapteenina nuo vitivalkoiset koivet eivät kyllä näytä kovin edustavilta tuossa kuvassa, mutta onneksi ne saavat edes hieman väriä sitten kesällä, jos vain aurinko paistaa. Tilasin tosiaan Asokselta vielä vähän muutakin oheiskamaa erikseen, ja mikäs siinä tilatessa kun postikulut ovat ilmaiset. Hyvä mesta.
Tälle viikolle on tarjolla monenlaista menovinkkiä. Ensinnäkin tänään on Finnkinon teattereissa Superpäivä, jos johonkin näytökseen vielä ehtii ja mahtuu. Itselle ei nyt sellaisia elokuvia ollut, yhteen kiinnostavaan näytökseen taas ei enää löytynyt tarpeeksi hyviä paikkoja. Huomenna Klubilla soittaa juuri uuden levynsä julkaissut French Films, ja sunnuntaina samoihin tiloihin, sekä Pakkahuoneelle aukeaa päivän ajaksi kevään Designtori. Laukontorilla puolestaan on koko viikonlopun ajan Kalamarkkinat. Odottelen täällä jo muikkuroveen kuvat silmissä, toivottavasti myös ilmat paranisivat siihen mennessä.
Loppuun vielä uutta Azealia Banksia ja Basement Jaxxia, todelliset friikkisirkusvideot.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Solitia Spotifystä
No huh huh. Nyt on hommat isollaan! Tässä kovin kotimainen musiikkiaiheinen uutinen pitkään aikaan!
Vähättelemättä Suomen kovin indiemusalafka Soliti on vihdoin antautunut valtavirran vietäväksi, ja firman koko kataloogi löytyy nyt myös Spotifystä! Black Twig, Big Wave Riders, Delay Trees, The New Tigers, Astrid Swan, Cats On Fire ja monta muuta, kaikkee löytyy. Meitsille tuli joulu huhtikuussa!
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Suomalaista konemusiikkia
Oli aivan päässyt unohtumaan, että Husky Rescuelta oli tulossa uusi albumi. Suomen osalta julkaisupäivä oli viime perjantaina, ja eilen huomasin sen myös ilmestyneen jo Spotifyyn.
Ensimmäisen kuuntelun perusteella täytyy esittää kuitenkin lievä pettymys uutukaisen osalta. Kahden ensilevyn unelias ja täydellinen äänimaailma kuvankauniine melodioineen on taka-alalla, ja nakuttavat ja kylmät efektit ovat vallanneet niiden paikan. Ei tuo missään nimessä huono levy ole, seassa on kyllä pari helmeäkin, kuten 'Under Friendly Fire' ja tuo 'Tree House'. Uskallan kuitenkin sanoa, että edes useammalla kuuntelulla se tuskin tulee pääsemään aiempien tasolle. Uuden levyn markkinointia ei myöskään paranna se, että koko levyltä ei ole vielä julkaistu yhtään kunnollista musiikkivideota.
Husky Rescuen entinen tyyli oli omaleimaista ja huomattavasti ainutlaatuisempaa, tälläistä kilkettä ja narinaa kun julkaistaan niin paljon enemmän. Ja kokeellisuus on ihan ok, mutta ei enää 2010-luvulla kuriositeetti. Vaikuttaa hieman siltä, kuin tässä yritettäisiin sovittaa Björkin viittaa Johanna Kalénin harteille. Itse kaipaan menneeseen, mutta jokaiselle jotakin. Levyn kansi on kyllä hieno :)
Suomen Depeche Moden, eli konemusiikkiguru Jori Hulkkosen ja Villa Nahin savuisista rauniosta Feenix-linnun lailla nousseen Juho Paalosmaan Sin Cos Tan, jota olen aiemminkin hehkuttanut, julkaisi myös levyn jo viime vuoden lopulla. Hyvää musiikkia tulee vain niin paljon koko ajan, että alkaa olla vaikea pysyä kaikesta diggailemastaan ajan tasalla.
Tämäkin oli jäänyt sen vuoksi havainnoimatta, että sitä ei alkuun Spotifyssä vielä ollut. Nyt muistaessani tsekata, saatoin innoissani todeta sen sieltä löytyvän! Jos Husky Rescue jätti hieman kylmäksi, Sin Cos Tan kyllä enemmän kuin lunastaa odotukset!
Asiaa hiukan sivuten, myös Depeche Modelta ilmestyi jokin aika sitten uusi levy 'Delta Machine'. Niin kuin totesin jo ko. bändin historiasta postauksessani viime vuoden lopulla, on 80- ja 90-luku todellakin bändin kulta-aikaa. Niinpä tuokaan levy ei kovin isosti saanut reseptoreita heräämään. Mutta onneksi sen sijaan on uusia yrittäjiä, kuten Sin Cos Tan, jotka tekevät asiat tänä päivänä paremmin.
Ensimmäisen kuuntelun perusteella täytyy esittää kuitenkin lievä pettymys uutukaisen osalta. Kahden ensilevyn unelias ja täydellinen äänimaailma kuvankauniine melodioineen on taka-alalla, ja nakuttavat ja kylmät efektit ovat vallanneet niiden paikan. Ei tuo missään nimessä huono levy ole, seassa on kyllä pari helmeäkin, kuten 'Under Friendly Fire' ja tuo 'Tree House'. Uskallan kuitenkin sanoa, että edes useammalla kuuntelulla se tuskin tulee pääsemään aiempien tasolle. Uuden levyn markkinointia ei myöskään paranna se, että koko levyltä ei ole vielä julkaistu yhtään kunnollista musiikkivideota.
Husky Rescuen entinen tyyli oli omaleimaista ja huomattavasti ainutlaatuisempaa, tälläistä kilkettä ja narinaa kun julkaistaan niin paljon enemmän. Ja kokeellisuus on ihan ok, mutta ei enää 2010-luvulla kuriositeetti. Vaikuttaa hieman siltä, kuin tässä yritettäisiin sovittaa Björkin viittaa Johanna Kalénin harteille. Itse kaipaan menneeseen, mutta jokaiselle jotakin. Levyn kansi on kyllä hieno :)
Suomen Depeche Moden, eli konemusiikkiguru Jori Hulkkosen ja Villa Nahin savuisista rauniosta Feenix-linnun lailla nousseen Juho Paalosmaan Sin Cos Tan, jota olen aiemminkin hehkuttanut, julkaisi myös levyn jo viime vuoden lopulla. Hyvää musiikkia tulee vain niin paljon koko ajan, että alkaa olla vaikea pysyä kaikesta diggailemastaan ajan tasalla.
Tämäkin oli jäänyt sen vuoksi havainnoimatta, että sitä ei alkuun Spotifyssä vielä ollut. Nyt muistaessani tsekata, saatoin innoissani todeta sen sieltä löytyvän! Jos Husky Rescue jätti hieman kylmäksi, Sin Cos Tan kyllä enemmän kuin lunastaa odotukset!
Asiaa hiukan sivuten, myös Depeche Modelta ilmestyi jokin aika sitten uusi levy 'Delta Machine'. Niin kuin totesin jo ko. bändin historiasta postauksessani viime vuoden lopulla, on 80- ja 90-luku todellakin bändin kulta-aikaa. Niinpä tuokaan levy ei kovin isosti saanut reseptoreita heräämään. Mutta onneksi sen sijaan on uusia yrittäjiä, kuten Sin Cos Tan, jotka tekevät asiat tänä päivänä paremmin.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Nautiskelua ja nettishoppailua
'Hard Ticket To Hawaii' olikin aivan käsittämättömän hyvä elokuva! Ainakin action-pätkistä se meni varmasti parhaimmaksi koskaan näkemistäni. Odotukset kerrankin ylittyivät, vaikka näinkin merkittävästä klassikosta oli kysymys. Eniten yllätyin siitä, miten kaikki elokuvamaailman kliseet oli saatu ahdettua samaan pakettiin. Tietenkin 80-luvun ollessa kyseessä, musiikki, vaatteet ja kaikki epäolennainen muuttui tossa olennaiseksi :) Tämä täytyy katsoa vielä monta kertaa uudestaan, ja alkaa muutenkin metsästämään lisää Andy Sidariksen elokuvia. Täydellinen lauantai-illan huumoripläjäys!
Tein viime viikolla myös pienen "kesävaatetilauksen" Asoksen alennusmyynneistä. Tai no, ihan kaikkea ei voi kesävaatteeksi luokitella. Siinä vähän teaseria, mitä tuli ostettua. Itse asiassa pitäisi näiden lisäksi tehdä vielä yksi täydentävä tilauskin, mutta siitä myöhemmin lisää. Kuvat Asoksen sivuilta.
CDON:ista lähti myös aiemmin matkaan Stieg Larssonin Millennium dvd-boksi ja se tuli vihdoin viime viikolla. Katsoin nämä n. 1,5 vuotta sitten kaikki putkeen, ja tykkäsin todella paljon. Nyt kun kaikki kolme leffaa sai hyvään hintaan, päätin tarttua ja tilata ne itselleni. Kaiken lisäksi huomasin vasta kotona, että kyseessä on kaikista vieläpä extended editionit. Tarkoitus olis myös katsoa kaikki leffat pian, ensimmäinen osa, 'Miehet jotka vihaavat naisia' katseltiin jo eilen, ja ihan loistavahan se edelleen oli.
Hulluilla päivillä kävin tosiaan ainoastaan torstaina Herkussa, ja eilen loihdin näistä Italian ja Ranskan antimista ruokaa. Aamiaiseksi pakastecroissanteja ja mozzarella-basilika-tomaatti-lämppäreitä, päivälliseksi tomaatti-rucola-salaattia jolle revin Mozzarella di Bufalaa, paahdoin valkosipulivoissa pannulla paahtoleipää ja tein itse pestokastikkeen. Jälkkäriksi oli Gelato di Maranellon tiramisujäätelöä.
Tein viime viikolla myös pienen "kesävaatetilauksen" Asoksen alennusmyynneistä. Tai no, ihan kaikkea ei voi kesävaatteeksi luokitella. Siinä vähän teaseria, mitä tuli ostettua. Itse asiassa pitäisi näiden lisäksi tehdä vielä yksi täydentävä tilauskin, mutta siitä myöhemmin lisää. Kuvat Asoksen sivuilta.
CDON:ista lähti myös aiemmin matkaan Stieg Larssonin Millennium dvd-boksi ja se tuli vihdoin viime viikolla. Katsoin nämä n. 1,5 vuotta sitten kaikki putkeen, ja tykkäsin todella paljon. Nyt kun kaikki kolme leffaa sai hyvään hintaan, päätin tarttua ja tilata ne itselleni. Kaiken lisäksi huomasin vasta kotona, että kyseessä on kaikista vieläpä extended editionit. Tarkoitus olis myös katsoa kaikki leffat pian, ensimmäinen osa, 'Miehet jotka vihaavat naisia' katseltiin jo eilen, ja ihan loistavahan se edelleen oli.
Hulluilla päivillä kävin tosiaan ainoastaan torstaina Herkussa, ja eilen loihdin näistä Italian ja Ranskan antimista ruokaa. Aamiaiseksi pakastecroissanteja ja mozzarella-basilika-tomaatti-lämppäreitä, päivälliseksi tomaatti-rucola-salaattia jolle revin Mozzarella di Bufalaa, paahdoin valkosipulivoissa pannulla paahtoleipää ja tein itse pestokastikkeen. Jälkkäriksi oli Gelato di Maranellon tiramisujäätelöä.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Sound, light, action!
Perjantainen Voice of Finland oli täynnä yllätyksiä. Ensiksi oma ykkössuosikkini Inga putosi skaboista. Toisaalta riski oli ollut jo olemassa pidemmän aikaa, koska Elastisen joukkueen keskinäinen taso on koko ajan ollut kilpailun kovinta. Toisaalta myöskin Ikennan veto eilen oli ylivoimaisesti parhainta koko illassa, vaikka ei mikään monipuolinen laulaja olekaan.
Iken vahvuus on pehmeä ääni, ja biisivalinta oli huikea! Inga ei ehkä aivan päässyt samalle tasolle tällä kertaa, vaikka oli lähes jokaisessa aiemmassa jaksossa ollut vahvempi. Elastisen joukkueesta Tomas pääsi mun mielestäni kaikkein vähiten tasolleen eilen, mutta muut katsojat olivat eri mieltä kuin minä. Lopputulos olisi muutoin voinut olla jotain aivan muuta, Ikennan sijoituksesta en kuitenkaan voi olla pahoillani. Kuvat tähän postaukseen kaappasin Ruutu.fi:stä.
Michael Monroen joukkueesta mut viimein viikko sitten vakuuttaneelle Christian Casagrandelle löytyi nappiin mennyt biisivalinta, yksi mun kaikkien aikojen Gunnarien suosikeista. Kuten ohjelmassakin todettiin, Christianin ääntä olisi näkemättä ollut lähes mahdoton erottaa Axl Rosen omasta.
Christian rokkasi! Hän siis ehti nousta omien suosikkilaulajien kärkijoukkoon parin viikon aikana, mutta illan toisena suurena yllätyksenä joutui kuitenkin jättämään kisat Michaelin päätyessä Gary Revel Jr.:n. Ei Garyn vedossakaan mitään vikaa ollut, pidin siitä itse asiassa kohtuullisen paljon, ja mielestäni se oli ensimmäistä kertaa häneltä oikeasti hyvä esitys koko kilpailun aikana.
Pari kovinta on nyt kuitenkin poissa, samoin tietysti myös pari keskinkertaista esiintyjää, ja yht'äkkiä kokonaistilanne tasottui huomattavasti semifinaaleita silmällä pitäen. Iskelmällä taidetaan viedä tänä vuonna Voice of Finlandin voitto. Spotifystä löytyy muuten nyt myös kaikki eilisen biisit studioversioina.
Ja viikonloppuhan on täällä, eilen käytiin kaverin kanssa Panchossa jossa on tämän kuun loppuun asti Burgerviikot. Tänään on Hang The DJ! Klubilla, ja sitä ennen näen vihdoin yhden kaikkien aikojen kovimmista kultti-action-pläjäyksistä. Kaverin kanssa kun on nimittäin tarkoitus katsoa Ron "Ridge" Mossin tähdittämä 'Hard Ticket To Hawaii' kultaiselta 80-luvulta. Tätä on odotettu! Vaikka en ole Kauniita ja Rohkeita katsellutkaan, on miehen poistuminen sarjasta huomionosoituksen arvoinen.
Iken vahvuus on pehmeä ääni, ja biisivalinta oli huikea! Inga ei ehkä aivan päässyt samalle tasolle tällä kertaa, vaikka oli lähes jokaisessa aiemmassa jaksossa ollut vahvempi. Elastisen joukkueesta Tomas pääsi mun mielestäni kaikkein vähiten tasolleen eilen, mutta muut katsojat olivat eri mieltä kuin minä. Lopputulos olisi muutoin voinut olla jotain aivan muuta, Ikennan sijoituksesta en kuitenkaan voi olla pahoillani. Kuvat tähän postaukseen kaappasin Ruutu.fi:stä.
Michael Monroen joukkueesta mut viimein viikko sitten vakuuttaneelle Christian Casagrandelle löytyi nappiin mennyt biisivalinta, yksi mun kaikkien aikojen Gunnarien suosikeista. Kuten ohjelmassakin todettiin, Christianin ääntä olisi näkemättä ollut lähes mahdoton erottaa Axl Rosen omasta.
Christian rokkasi! Hän siis ehti nousta omien suosikkilaulajien kärkijoukkoon parin viikon aikana, mutta illan toisena suurena yllätyksenä joutui kuitenkin jättämään kisat Michaelin päätyessä Gary Revel Jr.:n. Ei Garyn vedossakaan mitään vikaa ollut, pidin siitä itse asiassa kohtuullisen paljon, ja mielestäni se oli ensimmäistä kertaa häneltä oikeasti hyvä esitys koko kilpailun aikana.
Pari kovinta on nyt kuitenkin poissa, samoin tietysti myös pari keskinkertaista esiintyjää, ja yht'äkkiä kokonaistilanne tasottui huomattavasti semifinaaleita silmällä pitäen. Iskelmällä taidetaan viedä tänä vuonna Voice of Finlandin voitto. Spotifystä löytyy muuten nyt myös kaikki eilisen biisit studioversioina.
Ja viikonloppuhan on täällä, eilen käytiin kaverin kanssa Panchossa jossa on tämän kuun loppuun asti Burgerviikot. Tänään on Hang The DJ! Klubilla, ja sitä ennen näen vihdoin yhden kaikkien aikojen kovimmista kultti-action-pläjäyksistä. Kaverin kanssa kun on nimittäin tarkoitus katsoa Ron "Ridge" Mossin tähdittämä 'Hard Ticket To Hawaii' kultaiselta 80-luvulta. Tätä on odotettu! Vaikka en ole Kauniita ja Rohkeita katsellutkaan, on miehen poistuminen sarjasta huomionosoituksen arvoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)