Ruokaa ja musiikkia kaupungissa

Huhhuh, kun kerrankin Tampereella tapahtui lyhyeen aikaan paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Viikonloppuna Keskustorilla järjestettiin kaksipäiväiset Food Festit osana Kukkaisviikkojen avajaisia. Useat eri katuruokapuljut olivat parkkeeranneet autonsa tai vaununsa torille, näistä hienoimpana ja ehkä tunnetuimpanakin fuusiokeittiön ja katuruuan sanansaattaja Richard McCormick. Ja kyllähän tuon vaaleanpunaisen Food Truckin ruoka ihan omassa sarjassaan painikin. Menussa oli vain kaksi tuotetta, Hanoi`s street noodels w/Korean bbq pork sekä Vietnamese street noodles w/bbq fatan, joista jälkimmäinen oli vege. Fatanista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se vaikutti olevan hyvin lähellä seitania, ja minkä makuista se olikaan!

McCormick oli loihtinut sellaisen makumaailman lautaselle, että oli pakko syödä molemmat, eri päivinä. Lauantaina maistoin possua ja sunnuntaina fatania. Vaikka molemmat olivat hyviä, ja lisukkeet lähes identtiset, jonka vuoksi tuo ulkonäkökin on aika yhtenevä, vei vegeversio kyllä voiton. Aivan käsittämättömän hyvää, etenkin koska rakastan korianterin makua ja sitä oli riittävästi.

Ja käsittämättömän hyvät olivat myös Fisu & Ranet -lafkan aitoon brittityyliin tuoreesta turskasta valmistetut fish'n chipsit. Söin tuonkin annoksen sunnuntaina, ja se meni kertaheitolla kärkeen parhaana syömänäni fisu- ja ranskalaisannoksena kautta aikojen. En tosin ole briteissä näitä maistanut, mutta veikkaanpa, että peruspubissa tai kioskissa ei näin tuoreita raaka-aineita edes käytetä. Kannattaa pyytää omaan annokseen kuitenkin normaalia enemmän etikkaa ja suolaa, näillä se onni saavutetaan. Kalan leivitys oli ihanan rapea, taikina maukas, kala pehmeä, remoulade taivaallista ja ranskalaiset nekin yksiä parhaita koskaan syömiäni ihan sellaisenaankin.

















McCormickin Food Truck ja Fisu & Ranet kiertävät enemmänkin erilaisia ruoka- ja rokkifestivaaleja Suomessa, kannattaa seurailla missä heidät seuraavaksi pääsee testaamaan. Ensimmäinen parkkeeraa kuitenkin vielä tämän kesän aikana kahteen paikkaan, jonne itsekin olen menossa. Näistä ensimmäisenä Helsingin Kasarmitorille, jossa ylihuomenna järjestetään Street Food Carnivalit jo kolmantena peräkkäisenä keskiviikkona. Itse varasin Onnibusilta halvat liput, ja lähden varta vasten käymään iltareissun Helsingissä. Tämän jälkeen ainakin Flow Festivalin ruokatarjontaa se saapuu rikastuttamaan.

Food Festeillä kävin myöskin maistamassa Keittiö kadulla ja kylässä -kojusta Juicy Lucy purilaisen. Olin haaveillut tuollaisesta burgerista siitä lähtien, kun joitakin vuosia sitten näin Adam Richmanin maistavan sellaista ohjelmassaan. No, tamperelaisittain esitys ei näyttänyt eikä maistunut ikävä kyllä lainkaan erityiseltä, ja tämä olikin koko festareiden ainoa heikko esitys omasta mielestäni. On mielestäni asiakkaan aliarviointia laittaa sämpylän väliin etukäteen kypsennetty pihvi, yksi mitätön tomaatinsiivu, kauhallinen kastiketta ja pyytää siitä yhdeksän ja puoli euroa. Harvoin kritisoin täällä blogissa mitään, mutta tämä oli oikeasti todellinen pettymys.

Sen sijaan Pikku Paratiisissa jälkkäriksi lauantaina nauttimani mansikkaisen raakaleivoksen maku oli todella mahtava. En muuten vieläkään ole ehtinyt käydä maistamassa siellä sitä heidän raakajäätelöään. No, jospa ensi viikolla vielä ehtisi senkin hoitaa alta pois :)













Mutta viikonloppuhan alkoi jo perjantaina, kun Hukkatila ry järjesti jälleen Finlaysonin Takaterassilla maailmanmusiikki-illan. Mekin käytiin siellä kaverin kanssa kuuntelemassa musiikkia sekä tiskijukkien soittamana, että livenä. Molemmat bändit olivat mulle ennestään tuntemattomia ja Rambling Boys yllättikin mut positiivisesti. Ainoastaan lyriikat olivat hieman erikoislaatuisia, mutta yhdistettynä musiikkiin ne toivat mieleen Death Hawksin ja Kuusumun profeetan yhdistelmän. Bändi veti vieläpä yli 1,5 tunnin setin.

Sigi Tolo puolestaan esitteli itsensä akustisen arabihevin suurlähettiläiksi, vai olisivatko sitten tarkoittaneet Suurlähettiläitä :) Niin tai näin, heidän vahvasti arabivaikutteinen musiikkinsa toimi mulle ainakin todella hyvin. Testailin myös iPhonen äänentallennusta ensimmäistä kertaa ja olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että latasin pari biisiä jälkimmäiseltä myös YouTubeen. Voit kuunnella ne alta, mikäli bändin musiikki kiinnostaa.





Lauantaina Laikun lavalla järjestettiin jälleen myös Tampere Puistoreggae. Pääasiassa hengailtiin vain puistossa ja fiilisteltiin deejiiden soittamaa musiikkia. Livenä esiintynyt Rootward Rockers soitti hemmetin timmisti myös, mutta solistina toiminut Maria Aleksandra sai meidät lähtemään puistosta pois :) Sunnuntaina taas Frenckellin ja Tammerkosken välisellä nurmikolla soi deejiivetoinen musiikki Kuilu Open Airissa. Täydellistä sunnuntaichillausta torilta saadun ruokaähkyn lievittämiseen. Postaan vielä loppuun pari loistavaa biisiä, jotka kuulin Kuilussa ensimmäistä kertaa.

Paljon on mahtunut lomaan herkuttelua ja kiinnostavaa kulttuurillista sisältöä, ja vajaa viikkohan tässä on vielä lomaa jäljellä. Ilmat ovat kyllä todellakin hellineet, jopa niin, että lauantaina onnistuin polttamaan itseni jälleen ihan kunnolla. Täytyy yrittää vielä ottaa viimeisestä lomaviikosta kaikki irti. Gastrolaivan Waucher -lahjakorttikin täytyisi vielä käyttää pois ennen torstaita, ja perjantaina onkin sitten Blockfestit!

Kakkuparatiisissa

Sain pari viikkoa sitten kutsun josta en voinut kieltäytyä. Teemana oli raakakakkukurssi, jollaisia Pikku Paratiisi Hallituskadulla järjestää mm. raakasuklaa-, smoothie- ja jäätelökurssien ohella. Suuntasin siis pyörän torstai-iltana Sokoksen taakse, ja lähdin leipomaan.

Olin aiemmin käynyt Pikku Paratiisissa pariinkin otteeseen syömässä raakakakkua, tosin Ravintolapäivien yhteydessä, joten kokemusta niistä oli siis entuudestaan. Erityisesti talvella maistelemani Fazerina-mustikkakakku, ja vadelma-mangokakku veivät tuolloin kielen mennessään. Ja vaikka omat leivontataitoni eivät ole ruuanlaiton kanssa yhtenevät, niin kurssilla pääsin kokeilemaan kakun tekemistä itse, mikä oli hauskaa.

Meitä oli muutaman hengen ryhmä, joka jaettiin kahtia. Me pojat tehtiin Mustikka-cashewjuustokakkua ja tytöt Tuplasuklaakakkua. Molempia päästiin kyllä sitten lopuksi maistamaan. Minä kun en ole suuri banaanin ystävä, olin positiivisesti yllättynyt, millä kaikilla vaihtoehtoisilla raaka-aineilla kakun täytteen rakenteeseen pystytään vaikuttamaan. Mustikkakakkuun tuli sekä pohjaan, että täytteeseen runsaasti cashewpähkinää, suklaakakun täytteeseen puolestaan avokadoa. Hieman ohuenlaisestihan tuota täytettä tuli, mutta johtuen tuhdeista ainesosista, kakut olivat varsin täyttäviä ja kahta palaa enempää ei olisi jaksanutkaan syödä. Koristeeksi laitoin omaan kakkuumme vielä mustikkaa ja mulperinmarjoja. Ei huono ensimmäiseksi raakakakuksi!











Lisäksi kurssilaisille tarjottiin valinnainen kahvi ja pala raakasuklaata. Kaikki oli erittäin herkullista, kahvit Pikku Paratiisiin tulevat Tampereen Paahtimolta. Varmasti jossain vaiheessa kokeilen tehdä raakakakkua itsekin, mutta tällä hetkellä multa puuttuu tarvittavat laitteet, sauvasekoittimessa ei ihan ole tarpeeksi tehoja :)

Jos näiden jälkiruokien tekeminen kiinnostaa, ota yhteyttä Pikku Paratiisiin tai seuraa heidän Facebook -sivultaan, milloin seuraaville kursseille on mahdollista osallistua.

Smoothieihinhan tämä paikka erityisesti panostaa, ja niitä löytyykin listalta pitkä liuta. Kurssien lisäksi kahvilassa on hyvän kahvin, raakasuklaan ja -kakkujen tarjolla mm. itse tehtyä raakajäätelöä. Sitä pitää palata pian maistelemaan. Pikku Paratiisi on myöskin mukana kuun lopussa Kukkaisviikkojen avajaisten yhteydessä Keskustorilla järjestettävillä Tampere Food Festeillä. Sinne käy matkani, sillä tarjolla on monen monta muutakin kiinnostavaa ruokakojua. Myös elokuun Ravintolapäivässä he ovat jälleen mukana, seuraa ilmoittelua!

Raakaa peliä Tampereella

Säästä viis, ruokien osalta oli ehkä paras Ravintolapäivä tähän saakka. Aurinko tietysti olisi voinut helliä, mutta toisaalta kun helmikuussa on näin lämpimät kelit, ei oikeastaan voi valittaa. Paitsi siitä harmaudesta ;)

Hyviä vaihtoehtoja oli tällä kertaa vähän liiankin kanssa, ja niiden välillä oli vaikea valita. Mutta koska olen kuitenkin ollut kiinnostunut noista raakaruuista jo jonkin aikaa, ja niitä ei oikein muulloinkaan täältä mistään saa, oli oma valintani aika selkeä. On hienoa, että tuo on yleistynyt näin paljon juurikin Ravintolapäivänä, ja lopulta raw foodia tarjoavia paikkoja oli eilen niin monta, että kaikissa ei edes pystynyt käymään.

Ensimmäisenä tehtiin kaikkien äitien ohjeiden vastaisesti, ja mentiin makean perässä Pikku Paratiisiin Hallituskadulle, joka on siis kokonaisvaltainen superfoodiin erikoistunut yritys. Siinä ja siinä, voiko sitä pop upiksi kutsua, koska he ovat siirtämässä toimintaansa Pirkkalasta tuohon kyseiseen liiketilaan pysyvästi maaliskuun aikana. Mutta koska tila ei vielä ollut smoothie- ja superfoodkahvilana, voi sen varmaankin hyväksyä :) Ja miten hyviä nuo raakakakut olivatkaan? Parhaita koskaan syömiäni!

Toinen oli Fazerinatäytteellä jossa mustikka sopi komboon täydellisesti, ja toinen superraikas vadelma-mango. Tarjolla olisi ollut myöskin perinteisempää mustikkapiirakan makuista kakkua, sekä brownieita, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Aivan mielettömän hyviä kakkuja siis kerta kaikkiaan, joten jos näitä jatkossakin kahvilan valikoimaan kuuluu, kannattaa suunnata popot Hallituskadun suuntaan!







Tämän jälkeen suunnattiin Ekokampaamo Oranssiin, jonne oli päivän ajaksi perustettu myöskin raakaruokaan erikoistunut Kolmen Kaveruksen Kahvila. Paikka sijaitsee yhdellä Tampereen kauneimmista asuinalueista aivan Puu-Pyynikin ytimessä. Tarjolla olisi ollut myös makeita tuotoksia, mutta nyt piti saada jo jotakin kunnollista syötävää maaruun. Itse valitsin aivan mahtavia porkkana-selleri-siemenpyöryköitä, siemenleipää valkosipulivoilla ja jugurttidippiä, guacamolea sekä paprikasalsaa. Nuo pyörykät veivät kielen mennessään, jopa niin totaalisesti, että piti ostaa niitä lähtiessä muutamia mukaankin. Myös salsa oli aivan mielettömän hyvää, ja siinä ollut korianteri jätti suuhun vielä hyvän maun pitkäksi aikaa jälkeenkin. Erityismaininta pitää antaa erittäin edullisista hinnoista, pyöryköitä ja dippejä sai 50 sentin kappalehintaan ja siemenleipä oli euron.

Edellisen liiketila oli myöskin erittäin viihtyisä, ja hyvällä maulla sisustettu. En ollut tuollaisesta kampaamosta ennen kuullutkaan, mutta kyseessä on siis mahdollisimman ekologisesti toimiva kampaamokonsepti. Turhapa tuota on suotta lähteä tiivistämään, yrityksen ideologiasta parhaiten voit lukea heidän kotisivultaan.

Maha tuli jälleen näistä jo suhteellisen täyteen, mutta ei kuitenkaan ähkyyn saakka, kuten ei raw foodista yleensäkään. Avasin ajatuksiani raakaruuan vaikutuksista edellisen Ravintolapäivä -postauksen yhteydessä.















Mieli teki kuitenkin vielä käydä jossakin syömässä, ja vaihtoehtona olikin Burger Bro's pop up Ojakadun päässä. Itse tehtyjä hampurilaisia kolmella eurolla ei olisi ollut huono diili todellakaan, mutta raaka-aineet pääsivät hetkellisesti loppumaan juuri kun sinne olisi ollut tarkoitus mennä. Jatkettiin siis matkaa Ravintola Jooneksen ohi, jossa oli taas pitkät jonot ikkunan alla. Sieltä olisi saanut myös hevoskebabbia, joka olisikin kiinnostanut, mikäli jonoa ei olisi ollut noin paljoa. Sen sijaan jatkettiin matkaa Tammelaan ja kohti Lähiruokapuoti Lempiä.

Sinne pop up -pisteensä oli pistänyt Gohan-ya, jossa oli tarjolla japanilaisia herkkuja, joista osa oli jo ehtinyt loppua kahteen mennessä. Mutta tarjolla oli kuitenkin vielä herkullisia makeja ja misokeittoa, jota mekin päädyimme syömään. Jälkiruokakahvit hoituivatkin myöhemmin jo Ravintolapäivän ulkopuolelta Café Europassa.



Seuraava Ravintolapäivä lienee tulossa jo toukokuussa, kuten yleensä, joten sitä odotellessa. Keväällä olisi mukava päästä maistelemaan jälleen raw foodia. Haaste on heitetty!

Voice of Finlandista ei oikeastaan jäänyt mitään muuta käteen perjantailta kuin Emma Schnittin ja Tiia Erämeren fantastinen duetto. Sanon duetto, enkä kaksintaistelu, koska siinä oli pari, keiden äänet mätsäsivät täydellisesti yhteen. Emman lämmin ja pehmeä syvä, ja Tiian korkea ja kova ääni täydensivät tässä esityksessä toisiaan. Kerrassaan huikea esitys.

Molemmathan ovat olleet omia suosikkejani ensiesiintymisistään saakka, mutta Emma on silti kyllä jotakin todella ainutlaatuista, se ääni ja ne kylmät väreet, huh huh. Onneksi tällä kaudella uutena mahdollisuutena on tuo Kaappaus -osio, jossa muut valmentajat voivat halutessaan ottaa pudotetun laulajan omaan tiimiinsä. Mutulla nimittäin niitä on tuolta Elastisen tiimistä vapautumassa useampiakin hyviä lähiviikkoina. Tiia pääsi muutenkin nyt parempaan, omaa laulutyyliään vastaavaan tiimiin Michael Monroen ansiosta.