maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ruokaa ja musiikkia kaupungissa

Huhhuh, kun kerrankin Tampereella tapahtui lyhyeen aikaan paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Viikonloppuna Keskustorilla järjestettiin kaksipäiväiset Food Festit osana Kukkaisviikkojen avajaisia. Useat eri katuruokapuljut olivat parkkeeranneet autonsa tai vaununsa torille, näistä hienoimpana ja ehkä tunnetuimpanakin fuusiokeittiön ja katuruuan sanansaattaja Richard McCormick. Ja kyllähän tuon vaaleanpunaisen Food Truckin ruoka ihan omassa sarjassaan painikin. Menussa oli vain kaksi tuotetta, Hanoi`s street noodels w/Korean bbq pork sekä Vietnamese street noodles w/bbq fatan, joista jälkimmäinen oli vege. Fatanista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se vaikutti olevan hyvin lähellä seitania, ja minkä makuista se olikaan!

McCormick oli loihtinut sellaisen makumaailman lautaselle, että oli pakko syödä molemmat, eri päivinä. Lauantaina maistoin possua ja sunnuntaina fatania. Vaikka molemmat olivat hyviä, ja lisukkeet lähes identtiset, jonka vuoksi tuo ulkonäkökin on aika yhtenevä, vei vegeversio kyllä voiton. Aivan käsittämättömän hyvää, etenkin koska rakastan korianterin makua ja sitä oli riittävästi.

Ja käsittämättömän hyvät olivat myös Fisu & Ranet -lafkan aitoon brittityyliin tuoreesta turskasta valmistetut fish'n chipsit. Söin tuonkin annoksen sunnuntaina, ja se meni kertaheitolla kärkeen parhaana syömänäni fisu- ja ranskalaisannoksena kautta aikojen. En tosin ole briteissä näitä maistanut, mutta veikkaanpa, että peruspubissa tai kioskissa ei näin tuoreita raaka-aineita edes käytetä. Kannattaa pyytää omaan annokseen kuitenkin normaalia enemmän etikkaa ja suolaa, näillä se onni saavutetaan. Kalan leivitys oli ihanan rapea, taikina maukas, kala pehmeä, remoulade taivaallista ja ranskalaiset nekin yksiä parhaita koskaan syömiäni ihan sellaisenaankin.

















McCormickin Food Truck ja Fisu & Ranet kiertävät enemmänkin erilaisia ruoka- ja rokkifestivaaleja Suomessa, kannattaa seurailla missä heidät seuraavaksi pääsee testaamaan. Ensimmäinen parkkeeraa kuitenkin vielä tämän kesän aikana kahteen paikkaan, jonne itsekin olen menossa. Näistä ensimmäisenä Helsingin Kasarmitorille, jossa ylihuomenna järjestetään Street Food Carnivalit jo kolmantena peräkkäisenä keskiviikkona. Itse varasin Onnibusilta halvat liput, ja lähden varta vasten käymään iltareissun Helsingissä. Tämän jälkeen ainakin Flow Festivalin ruokatarjontaa se saapuu rikastuttamaan.

Food Festeillä kävin myöskin maistamassa Keittiö kadulla ja kylässä -kojusta Juicy Lucy purilaisen. Olin haaveillut tuollaisesta burgerista siitä lähtien, kun joitakin vuosia sitten näin Adam Richmanin maistavan sellaista ohjelmassaan. No, tamperelaisittain esitys ei näyttänyt eikä maistunut ikävä kyllä lainkaan erityiseltä, ja tämä olikin koko festareiden ainoa heikko esitys omasta mielestäni. On mielestäni asiakkaan aliarviointia laittaa sämpylän väliin etukäteen kypsennetty pihvi, yksi mitätön tomaatinsiivu, kauhallinen kastiketta ja pyytää siitä yhdeksän ja puoli euroa. Harvoin kritisoin täällä blogissa mitään, mutta tämä oli oikeasti todellinen pettymys.

Sen sijaan Pikku Paratiisissa jälkkäriksi lauantaina nauttimani mansikkaisen raakaleivoksen maku oli todella mahtava. En muuten vieläkään ole ehtinyt käydä maistamassa siellä sitä heidän raakajäätelöään. No, jospa ensi viikolla vielä ehtisi senkin hoitaa alta pois :)













Mutta viikonloppuhan alkoi jo perjantaina, kun Hukkatila ry järjesti jälleen Finlaysonin Takaterassilla maailmanmusiikki-illan. Mekin käytiin siellä kaverin kanssa kuuntelemassa musiikkia sekä tiskijukkien soittamana, että livenä. Molemmat bändit olivat mulle ennestään tuntemattomia ja Rambling Boys yllättikin mut positiivisesti. Ainoastaan lyriikat olivat hieman erikoislaatuisia, mutta yhdistettynä musiikkiin ne toivat mieleen Death Hawksin ja Kuusumun profeetan yhdistelmän. Bändi veti vieläpä yli 1,5 tunnin setin.

Sigi Tolo puolestaan esitteli itsensä akustisen arabihevin suurlähettiläiksi, vai olisivatko sitten tarkoittaneet Suurlähettiläitä :) Niin tai näin, heidän vahvasti arabivaikutteinen musiikkinsa toimi mulle ainakin todella hyvin. Testailin myös iPhonen äänentallennusta ensimmäistä kertaa ja olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että latasin pari biisiä jälkimmäiseltä myös YouTubeen. Voit kuunnella ne alta, mikäli bändin musiikki kiinnostaa.





Lauantaina Laikun lavalla järjestettiin jälleen myös Tampere Puistoreggae. Pääasiassa hengailtiin vain puistossa ja fiilisteltiin deejiiden soittamaa musiikkia. Livenä esiintynyt Rootward Rockers soitti hemmetin timmisti myös, mutta solistina toiminut Maria Aleksandra sai meidät lähtemään puistosta pois :) Sunnuntaina taas Frenckellin ja Tammerkosken välisellä nurmikolla soi deejiivetoinen musiikki Kuilu Open Airissa. Täydellistä sunnuntaichillausta torilta saadun ruokaähkyn lievittämiseen. Postaan vielä loppuun pari loistavaa biisiä, jotka kuulin Kuilussa ensimmäistä kertaa.

Paljon on mahtunut lomaan herkuttelua ja kiinnostavaa kulttuurillista sisältöä, ja vajaa viikkohan tässä on vielä lomaa jäljellä. Ilmat ovat kyllä todellakin hellineet, jopa niin, että lauantaina onnistuin polttamaan itseni jälleen ihan kunnolla. Täytyy yrittää vielä ottaa viimeisestä lomaviikosta kaikki irti. Gastrolaivan Waucher -lahjakorttikin täytyisi vielä käyttää pois ennen torstaita, ja perjantaina onkin sitten Blockfestit!




4 kommenttia:

  1. Oi, noita perinteisiä brittiranskiksia olen metsästänyt ikuisuuden! Paljon etikkaa ja kunnon ripaus suolaa, taivaallista. No okei, olisin kyllä tuon mansikkaisen raakaleivoksenkin voinut syödä.. Pikku Paratiisi on kyllä ehdottomasti testattava seuraavalla Tampereen reissulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne onneks tosiaan kiertää eri mestoissa, luulis niiden bisneksenkin kannalta olevan oleellista kiertää mahdollisimman paljon. Toivottavasti pääset vielä testaamaan sopivassa paikassa!

      Ja tosiaan, kaveri söi ne kahdesti viikonlopun aikana (meinasi kolmannetkin tilata ;) ). Ensimmäisellä kerralla ei ollu tarpeeksi suolaa ja etikkaa, mutta kun sitä pyysi, sitä myöskin sai <3

      Poista
  2. Mekin käytiin testaamassa Fisu&Ranet ja yllätyin positiivisesti. Päädyttiin sinne ainoastaan lyhyen jonon vuoksi, mutta oli kyllä huikeet ranskalaiset ja hyvä kala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis juuri se on aina niin hämmentävää, miten hyvää yksinkertaisista tarpeista ja makuyhdistelmistä pystytään tekemään, silloin kun kaikki raaka-aineet on laadukkaita.

      Poista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.