Aranyos macskák!

Tässä kävi nyt sellainen kömmähdys, että edellisestä postauksesta jäi kokonaan uupumaan maininta kissakahvilavisiitistä. Tokihan me kissaihmisinä kävimme nimittäin sieläkin uudelleen, nyt tosin inhimillisesti vain yhden kerran. Ensimmäistä kertaa kävin itse siellä viime kesänä, ja tein siitä silloin oman juttunsakin.

Näin ollen näitä postauksia tuleekin siis yhteensä kolme kappaletta, kun vuoroaan odottaa vielä se yksi itseäni eniten kiehtoneista Budapest-kokemuksista. Tässä kuitenkin vielä muutamia kissakuvia, osa kisuista oli jo vanhoja tuttuja, osa uusia. Suurimmalla osalla oli keskipäivän aikaan nukkuma-aika menossa :)

Neljäs kesä Budapestissä

Yllätys yllätys! Melkein puoli vuotta edellisestä postauksesta. Ajattelin ilahduttaa niitä, jotka ovat vielä jaksaneet pitää tän blogin seurannassa kaikesta huolimatta, ja tehdä pari kuvapostausta tämän kesän lomareissulta. Ikävä kyllä tämäkään ei tarkoita, että palaisin säännöllisesti kirjoittelun pariin. Mutta asiaan!

Ehkä vähemmän yllättäen matka suuntautui jälleen Budapestiin, eikä tämä toistuma vaivannut mua laisinkaan, päinvastoin. Jälleen kerran kaupunki otti mut avosylin vastaan, ja tarjosi kaiken mitä odotin, ja enemmän. Instagramin seuraajani tämän ovat jo tietysti huomanneetkin Budapest -kuvatulvasta johtuen :) Siellä siis paljon enemmän vielä kuvia.

Kävin uudelleen joissakin entuudestaan tutuissa paikoissa, kuten Linnavuorella, Gellertinvuorella ja Pyhän Tapanin basilikassa, joissa olin käynyt jo ensimmäisellä matkallani, mutta paljon uuttakin muutamaan päivään mahtui. Oikeastaan tämä matka oli tiivistelmä aiempien reissujen parhaimmistosta, sillä tahdoin esitellä kaupunkia matkaseuralleni, joka ei aiemmin vielä ollut kaupungissa käynyt. Matkaoppaan tehtävistäni suoriuduin kuulemma arvosanoin 11/10 :)

Oikeastaan sen lisäksi, että rakastan Budapestiä, matkaan vaikutti olennaisesti jälleen kerran jo sen hinta, ei siis pelkästään hintataso perillä. Olimme reissussa jälleen vajaat neljä päivää, ja lennot Ryanairilla kustansivat n. 120€. Majoituksena meillä oli tällä kertaa parvekkeellinen studioasunto Park Residencen kautta vain parin korttelin päässä päämetroasemalta, eikä senkään hinta nuppia kohti ollut kuin alle 150€. Varsin edullinen reissu siis, vaikka kyllä tämä vahvasti alkaa siltä vaikuttaa, että seuraavalla kerralla tuonne pitää mennä vähintäänkin viikoksi. Vasta nyt alan pikkuhiljaa siirtyä ydinkeskustasta enemmän sen ulkopuolelle, ja nähtävää siis riittäisi todella paljon sielläkin. Tällä matkalla ei muutenkaan tullut isommin törsättyä esim. shoppailuun, joskaan millään tasolla ei nuukailukaan matkaan kuulunut, ja silti sain viimeiset lähes puolet koko budjetistani (80000 ft, n. 270€) käytettyä vasta lentokentän taxfree-kaupassa. Joka päivä söimme vähintään kerran edullisessa ravintolassa (mm. kaksi kertaa Hummus Barissa) ja nautimme virvokkeita rauniobaareissa. Esimerkiksi yleisesti drinkkien hinta oli n. 3,5€ paikasta riippumatta, ja join ehkä elämäni parhaan mohiton Puder Barissa. Niin halpa on Budapest tälläisen etuoikeutetun suomalaisen näkökulmasta ja siitäkin huolimatta, että peräti kahdesti söimme tukevan aamiaisen hieman tyyriimmissä kahviloissa (Lotz Terem & Gerlóczy Kávéház).

Budapestin vinkkipostauksessani pari vuotta sitten suosittelin lentokenttäkuljetuksiin bussia (200E) ja metroa (M3), joka edelleenkin on omatoimimatkailijalle huokein ja erittäin kätevä tapa päästä kentälle ja takaisin. Nyt kuitenkin otimme lentokentältä Airport Shuttle -minibussin, sillä lentomme oli perillä niin myöhään, että tuo bussin ja metron yhteys ei olisi enää pelannut yhtä kätevästi. Tälle kyydillekään ei tullut hintaa kuin n. 7€ matkustajaa kohti, ja kuljettaja vei meidät, sekä kaksi muuta matkaseuruetta suoraan hotellien oven eteen. Jos Airport Shuttlen vielä ostaa etukäteen netissä, onnistuu kyyti vieläkin halvemmalla.

Mutta tässä siis muutamia kuvia viime viikolta. Tulossa on toinenkin, itselleni vielä mielenkiintoisempi postaus.

Indiemode kiittää ja kuittaa

Olen kypsytellyt tätä asiaa jo pidemmän aikaa, ja sen lisäksi, että tämä vuosi oli raskas, niin myös sinänsä käänteentekevä blogiharrastukseni kanssa, että ensimmäistä kertaa alkoi tulla toistuvasti ajatuksia lopettamisesta. Jotakin on siis peruuttamattomasti muuttunut, koska vaikka kirjoitin kiinnostavista asioista, yhä useammin koin kirjoittamisen kuitenkin työlääksi, kuin mielekkääksi. Asiaan tietysti vaikuttavat monet eri asiat, myös yksityiselämäni, johon olen blogia kirjoittamalla tuonut sisältöä paremman puutteessa.

En koskaan ajatellut tekeväni tätä muusta syystä, kuin hauskana harrastuksena, mutta harrastus on muuttunut turhan määritteleväksi. Jos ennen kirjoitin siltä pohjalta, kun menin ulos syömään, ehti tilanne muuttua lopulta siihen, että lähdin syömään kirjoittaakseni. Koko homma kääntyi siis päälaelleen, koska mulla ei ole ollut muutakaan tekemistä. Toisaalta kameran kantaminen mukana joka paikkaan alkoi tuntua sekin työläältä. En edes muista, milloin olen käynyt syömässä ilman takaraivossa raksuttavaa velvoitetta kirjoittaa siitä. Haluaisin nauttia ihan vain ruuasta, mitä toki olen tehnyt tähänkin saakka, mutta ilman blogipainetta.

Itsenäisenä bloggarinahan mulla ei sinänsä ole ollut minkäänlaisia velvoitteita julkaisutahtiin, mutta kuten tiedätte, olen siitä huolimatta kirjoitellut melko aktiivisesti. Myös sen takia blogin pitäminen on alkanut käydä raskaaksi, sillä kasvaneen lukijamäärän (kyllä, teitä on nyt enemmän kuin koskaan blogin historiassa) vuoksi olen kokenut velvollisuudekseni kirjoittaa ahkerasti. Kuitenkin samasta syystä, että olen pysynyt itsenäisenä parista kosiskelusta huolimatta, minulla ei ole ollut juurikaan samanlaisia etuisuuksia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mitä järjestäytyneillä bloggareilla.

Toinen asia, mikä sai mut tekemään tämän päätöksen, on se, että tiedän osan teistä lukevan juttuja mielellään, mutta siitä huolimatta tästä on tullut melkoista monologia. Kommentointi ei ole oikeastaan koskaan blogin historian aikana ollut toivomallani tasolla, vaikka lukukerrat todistavat juttujeni olevan hyvinkin luettuja. Pidän ylipäänsä sosiaalisesta mediasta sen vuoksi, että täällä on mahdollisuus vuorovaikutteiseen kommunikointiin. Kaipaan keskustelua ja olen toivonut sitä herättävänikin, haluan keskustella lukijoideni kanssa ja kiitos kuuluukin kaikille näiden vuosien ajan postauksia kommentoineille, juuri te olette tehneet tästä mielekästä.

Ennemmin olin toki kirjoittanut jo kahta muuta blogia, musiikista ja resepteistä, joten aivan noviisi en ollut aloittaessani tätä. Mutta reilu kolme vuotta on kuitenkin jotain sekin, ja niinpä muistojen vuoksi linkitän sekä joitakin eniten luettuja postauksia, mutta myös itselleni mieluisimpia hetkiä blogin parissa.

Ylivoimaisesti eniten lukukertoja on saanut puolentoistavuoden takaiset vinkkini Budapestin matkaajille, toivottavasti mahdollisimman moni on myös saanut siitä varteenotettavia vihjeitä (koska Budapest vain on niin helmi)! Kärkeen mahtuvat myös mm. Tampereen kissakahvilasta, Sitko Pizza&Barista, Café Pispalasta ja Lapinniemen Ansarista tekemäni postaukset. Itse olen kyllä tykännyt myös kirjoittaa keikka- ja matkaraportteja, ja erityisesti Budapest ja Flow ovat olleet niitä ehdottoman mielekkäitä aiheita. Tänä vuonna kirjoitin peräti 11 erillistä postausta Budapestin reissulta, ja Kölnistäkin neljä. Parhaat postaukseni Flow'sta ovat vuosilta 2013 ja 2014 - ai hitto miten rakastan matkailua, ja odotan jo seuraavaa kesää tietysti sen että Flow'nkin takia.

Ja kuten tuosta voi nähdä, tilastollisesti blogini mielenkiintoisinta antia teille arvon lukijat, ovat juurikin olleet ravintola- ja matkajutut, mutta ne eivät ikävä kyllä anna itselleni samanlaista poltetta tehdä tätä juttua, kuin aiemmin. Itse musiikin suurkuluttajana nautin kaikkein eniten musiikki- ja elokuvapostausten tekemisestä. Niinpä haluankin hypätä ihan siihen tavalliseen ja rennompaan elämään, jossa voin vapaasti tehdä asioita ilman kameraa ja ajatusta, että mitä kirjoittaisin milloinkin.

Tämä blogi jää ainakin toistaiseksi vielä näkyviin, ainoastaan Facebook -sivu poistuu. Näin ollen siis kommentointi blogin puolella jää auki ja niistä tulee mulle sähköpostimuistutuksia, joten enköhän vastailekin tarpeen niin vaatiessa. Tietysti myös Instagram -tilini jatkaa elämäänsä sekä omana itsenään, että tuossa tämän sivun laidassa. Ja voihan olla, että joskus vielä palaan takaisin joko tänne, tai aloitan kokonaan puhtaalta pöydältä toisaalla. En kuitenkaan halua antaa tyhjiä lupauksia, koska juuri nyt ei tunnu, että edes määrittelemättömän mittainen tauko veisi pois niitä ajatuksia, jotka ovat tässä kehittyneet reilun puolen vuoden aikana. Aika aikaansa kutakin, ja ehkä nähdään joskus jossakin muissa ympyröissä.

Oikein hyvää vuotta 2015 kaikille!

Vuoden 2014 parhaat levyt

Vielä viime viikolla kirjoittelin, että tänä vuonna ei kovin montaa mainitsemisen arvoista albumia ole julkaistu. En tiedä, missä mielenhäiriössä tuon sanoin, sillä kun todella rupesin miettimään kulunutta 12 kuukautta, on tänäkin vuonna pelkästään jo omasta mielestäni kovia levyjä julkaistu niin paljon, että suurin osa noista lähes itsestäänselvistäkin listamenestyjistä jäi tämän TOP 10 ulkopuolelle.

Tapananihan on ollut listata vuoden kymmenen parasta albumia, ja tällä kertaa niiden joukosta tippui mm. sellaisia artisteja kuten Lana Del Rey, Röyksopp, Mø, Passenger, Sin Cos Tan ja Jungle. Monta muutakin vuoden mittaan kehumaani, mutta silti ei niin tärkeää julkaisua toki jäi parhaiden hännille, kuten esimerkiksi Azealia Banks, Metrik ja Klangkarussel. Jopa Basement Jaxx, jota Spotify väittää minun kuunnelleen tänä vuonna eniten, joutui väistymään listalta. Niinpä jouduinkin todenteolla miettimään muutamien merkitystä itselleni. Aika kaukana siis on ollut se tilanne, että vain muutamia hyviä levykokonaisuuksia olisi ilmestynyt.

Esimerkiksi noista edellä mainituista vielä kesällä suuresti suitsuttamani Röyksopp, joka heitti elämäni kovimman keikan Flow Festivalilla, Lana Del Rey, joka on jo useamman vuoden ajan kuulunut lempinaislaulajiini, joutui tekemään tänä vuonna tilaa Lykke Li:lle, ja jo ensin Flow'ssa skippaamani ja nyt vielä kärjestä tiputtamani Jungle ovat jokainen tehneet todella kovat levyt, mutta silti niitäkin parempia vain löytyi kymmenen edestä. Mukana on tietysti oma osansa konemusiikkia, joten myös siltä osin vuosi on siis ollut hyvä. Erityisen paljon sillä saralla sydäntä lämmittävät tuon saksalaisen kulttiduo Hardfloorin alkuvuodesta julkaisema yhdestoista levy 'The Art of Acid', joka on bändiltä ensimmäinen neljään vuoteen, sekä tietysti Aphex Twinin 'Syro'.

Tässä kuitenkin siis tulevat ne muutkin kaikista parhaimmat, TOP 10 olkaa hyvä.

Syd Mead - Sci-fin suuri mies

Olin melkein aivan varma, että olen joskus aiemminkin käsitellyt tätä aihetta, ja näitä piirroksia täällä blogissa, mutta niin vain en onnistunut löytämään siitä mitään merkintää. Pahoittelen siis, mikäli nyt tulee tupla-asiaa, mutta törmäsin näihin kuviin netissä nyt uudelleen, ja koska ne niin mielettömän makeita omasta mielestäni ovat, halusin jakaa joitakin teidän kanssanne.

Syd Mead on futuristinen kuvittaja sekä taitelija, jonka kynästä ovat lähtöisin useat vanhojen sci-fi leffojen graafiset ilmeet. Mm. ensimmäisen Star Trek -elokuvan, Blade Runnerin, Aliensin ja alkuperäisen Tronin visuaalisuus on osittain tämän miehen ansiota. Vielä aivan viime vuosina hänellä on ollut osansa mm. Mission Impossiblen kolmannen osan kanssa, ja ovatpa miehen varhaiset työt inspiroineet myös reilu vuosi sitten ilmestyneen Elysium -elokuvan ilmettä. Itseasiassa juuri jälkimmäisen elokuvan nähtyäni kuvittelin kirjoittaneeni Meadista juttua, mutta kuten mainittua, en onnistunut tälläistä postausta löytämään.

Nyt jakamani kuvat ovat kuitenkin enimmäkseen vanhempaa perua, pääasiassa 60- ja 70-luvuilta, vaikka joukossa muutama Blade Runner -aiheinen luonnos onkin. Enemmän kuvia löytyy vielä Flickristä.