Go with the Flow

Oijoijoi minkä julkistuksen Flow Festival teki perjantaina. Röyksopp ja Robyn tulevat yhteisellä Do It Again -kiertueellaan Suvilahteen! Tätä odotan nyt ehdottomasti eniten MØ:n keikan lisäksi. Röyksopp oli kolme vuotta sitten festivaalien yksi ylivoimaisesti parhaista liveistä, ja tietysti pitkän linjan diggarina lämmittää mieltä päästä näkemään heidät uudelleen. Etenkin nyt, kun mukana on viime vuosina varsin vakuuttavaa musiikkia itsekin tehnyt, ja yksi Ruotsin kirkkaimmista elektronisen popin tähdistä. Kiertueen show lienee YouTubesta näkemistäni klipeistä ja tästä Helsingin Sanomien Nyt -liitteen jutusta päätellen myöskin melkoinen spektaakkeli.

Uudet 'Do It Again EP':n aikaiset biisit ovat nekin hyviä, mutta mitä näiden molempien yhteistyön hedelmiin tulee, on muutama vuosi sitten 'Junior' älpyllä ilmestynyt 'The Girl And The Robot' ehdottomasti heiltä terävintä kärkeä. Toivottavasti, enkä näe miksi ei, sekin kuullaan elokuussa Helsingissä.

Kolmaskin Flow'hun saapuva bändi, Ballet School julkaisi myös uuden sinkun pari viikkoa sitten. Vaikka bändin nopeammat kappaleet kuten 'Ghost' ja 'Yaoi' ovatkin eniten mieleeni, niin näissä hitaammissa biiseissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Eihän tästäkään voi muuta kuin tykätä, odotan kyllä erityisen paljon tätäkin keikkaa.

Muista myös tsekata päivitetty Flow -soittolistani Spotifystä.

Masu täynnä Aasiaa

Vihdoinkin, siis todellakin vihdoin pääsin syömään Hans Välimäen viime talvena Tampereelle avaamaan Masu Asian Bistroon. Vannoutuneena sushin ja vietnamilaisten kesäkääryleiden ystävänä tiesin jo mitä makumaailmaa odottaa, mutta kesti vain näin kauan, että sain mukaan luottoystäväni, keitä jälleen pääsin tiistaina näkemään.

Aloiteltiin iltaa ensin Armas Katukeittiö & Viinibaarissa nurkan takana, sillä Masu aukeaa alkuviikosta vasta klo 18. Siellä nautiskeltiin aperitiivina jo viime talvena maistamaani Viinitallin maahantuomaa espanjalaista valkkaria Bodega El Angoston Angosto Blancoa, ja päivitettiin tuoreimmat kuulumiset. Kuudeksi siirryttiin Masuun.

Ja voi hitto, minkä ensivaikutelma sisään ravintolaan astuminen jo sai aikaan. Upeasti sisustetun baarin läpi kuljetaan ravintolan perälle saakka, joka on jo ex-Flamesta ja aikanaan samassa liiketilassa sijainneesta pankkisalista tutulla tapaa alakerrassa. Varsinaiset ravintolapöydät sijaitsevat siellä. Sisustus on tumma, ja täynnä pieniä yksityiskohtia, hyvin omintakeisesti kuitenkin toteutettuna. Kuten ravintolan ideologiaankin kuuluu, tämä ei ole puhtaasti Aasiaa, vaan siihen yhdistyy erilaisia elementtejä, aivan niin kuin ruuassakin. Upea paikka kuitenkin on ateriakokemuksesta jo puolet, tälläkin kertaa.















Me tilasimme erilaisia annoksia jaettavaksi, ja pöytään kannettiin Nahm Jimiä, Hirata Bunia, Rapugyozaa, Cornis Crab Harumakia ja Asian Fish & Chipsiä. Ystävättäreni ottivat lisäksi vielä jälkiruuaksi Giant Xoco -suklaakakkua, johon tuli myös vihreästä teestä tehtyä Tampereen Jäätelötehtaan jäätelöä, fudge-kastiketta ja paahdettua valkosuklaata. Itse tilasin jälkiruokadrinkiksi baarin puolelta Cucumber Gin Sourin. Erityismaininta myös ruokien tarjoilusta, joka oli aivan erilaista, johon täällä on ravintoloissa tottunut. Parhaimmillaan ruoka oli aivan mielettömän hyvää, joskin gyozat olivat hieman turhan mietoja omaan makuuni, ja kevätkääryleet tavanomaisia. Listalta löytyy kuitenkin melkoinen määrä vaihtoehtoja, joten kokeiltavaa riittää. Omiksi suosikeiksini näistä nousivat ylitse muiden Nahm Jim, Hirata Bun ja Fish & Chips.

Hyvän ruuan ja kiehtovan sisustuksen lisäksi palvelu oli todella loistavaa. En muista saaneeni yhtä hyvää asiakaspalvelua ravintoloissa juuri koskaan, ja sitä tuli niin omalta tarjoilijaltamme, kuin baarimikoltakin. Meistä huolta piti MasterChef Suomen 3. kauden yksi parhaista, Aki Keskitalo.

Aasialaisesta ruuasta intoiluni sai kunnon sysäyksen viime sunnuntaina, kun vihdoin katsoin Netflixistä dokumentin Jiro Dreams of Sushi, joka kertoo Japanissa kulttikokin leimaa nauttivasta Jiro Onosta. Hän lienee maailman kuuluisin sushimestari, ja hänen ainoastaan sushia tarjoilevalla ravintolallaan on kolme Michelin -tähteä.

Mun teki mieli mennä sushille tietysti jo heti sunnuntaina, mutta silloin oli ruoka jo kotona mietittynä. Mutta Masun lisäksi tuli käytyä viikolla sitten vielä uudestaan Sakura Watamisushissa. Nyt on taas hetken masu täynnä aasialaisesta, mutta Välimäen ravintolaan on kyllä pakko päästä pian toistamiseen, listalle jäi niin monta kiinnostavaa ruokaa kokeiltavaksi!

Hukkatilan heinäkuu

Kuten toivoin toukokuun Museoiden Yö -postauksen yhteydessä, nyt se on totta! Heinä- ja vielä elokuunkin aikana pääsee nyt viettämään useammankin kerran iltaa tuonne Finlaysonin takaterassille, jonka avajaiset tuolloin olivat. Paikassa tullaan järjestämään erilaisia tapahtumia viikoittain kesän lopulle saakka, alkaen heti nyt tulevasta lauantaista, jolloin terassilla toimii kahvila klo 12-18 välillä. Harmi kyllä en itse pääse sinne kuuntelemaan livemusiikkia reilun viikon päästä, mutta kuuma vinkki muille. Toivotaan tietysti suotuisia ilmoja loppukesälle.

Hukkatila ry sai väliaikaiseen käyttöön kesäksi 2014 Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman omistaman terassin ja sen edustan pienen aukion, jotka sijaitsevat Finlaysonin alueella Finlaysoninkujan päässä. Terassin on Mediamuseo Rupriikin ja TR1 taidehallin takapihalla ja pääkulku terassille on suoraan museotilan läpi.

Tilassa järjestetään erilaisia tapahtumia yhteistyössä museon ja muiden yhdistyksen yhteistyötahojen kanssa. Näin hiljenevälle ja vähällä käytöllä olleelle tilalle saadaan uutta elämää ja lisätään kulttuurihistoriallisen Finlaysonin alueen huomiota.

Yhteistyö: Tampereen kaupunki, museopalvelut: Mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli. Yhteyshenkilönä toimii tutkija Outi Penninkangas. Outi tiivistää yhteistyöajatuksen näin: ”Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi 19.8.2013 Tampereen uuden kaupunkistrategian ”Yhteinen Tampere - näköalojen kaupunki”. Uusi kaupunkistrategia kiinnittää huomiota yhdessä tekemiseen ja näkemykselliseen ja rohkeaan toimintaan ja uudistumiseen. Tampereen kaupungin museopalveluiden näkökulmasta uusi yhteistyö Hukkatila ry:n kanssa toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla strategiaa yhteisen kaupunkilaisille avoimen kulttuuritilan luomisessa. Museo (mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli) tarjoaa yhteistyöhön Hukkatila ry:n luomille tapahtumille markkinointikanavia ja tiloja, joita tapahtumien yhteydessä voi sovitusti hyödyntää. Museon toiminnalle Hukkatila ry:n tuottamat tapahtumat tuovat uutta sisältöä tapahtumakalenteriin. Hukkatila ry:n elävää kaupunkikulttuuria luovan toiminnan kautta museolle on arvokasta erityisesti uusien yleisöjen saavuttaminen.”

Terassilla pidettiin 17.5. Museoiden Yön yhteydessä avajaistapahtuma, joka sai erittäin positiivista palautetta. Osallistujat arvostivat erityisesti tapahtuman tilaa elävöittävää merkitystä ja hukatun terassin löytymistä.

Takaterassi on osa yhdistyksen Mitä jos..? -hanketta. Hanke koostuu erillisistä, kaikille avoimista ja matalan osallistumiskynnyksen tapahtumista, jotka perustuvat kaupunkitilan luovaan hyödyntämiseen. Projektin tarkoituksena on havainnollistaa kaupunkitilan joustavuutta ja siihen liittyviä potentiaalisia mahdollisuuksia.

Takaterassin kesän ohjelman löydät TÄÄLTÄ!

Muotoja ja kuvakulmia

Vielä riittää matskua yhteen kuvapostaukseen Saksan matkalta. Kuvia kylläkin tuli otettua reilusti enemmänkin, yhteensä liki 400, mutta ei kai kellään riitä mielenkiintoa sellaista määrää niitä selata :)

Kuten olen useasti ennenkin maininnut, mua varten ei tarvitse olla mitään järjestettyjä turistikierroksia tai kuuluisia nähtävyyksiä, jotta nautin matkoistani. Visuaalisuus ja mm. arkkitehtuuri kiehtoo, yksi niitä mitä minusta tulee isona -ammattejakin mulla oli lapsena nimenomaan arkkitehti. Katselen mielelläni erilaisia rakennuksia ja muotoja, näen asiat usein eri kantilta kuin keskiverto turisti. Monesti on myös niin, että jokin asia ei ole edes suunniteltu näyttävän mitenkään erityiseltä. Voi olla, että vasta erilaiset omat näkökulmat tekevät katsojan silmissä sen teoksen valmiiksi. Ja aina sitä ei edes pysty taltioimaan kameralla, useimmiten kyllä pystyy.

Niinpä koska minua inspiroivat pienet yksityiskohdat, kuvailinkin muutamia jänniä rakennuksia, niihin maalattua taidetta ja arkista jokapäiväistä taidetta myös Kölnissä. Niistä räpsyistä muodostuu tämän postauksen ydin.

Seuraava matkakin on nyt varattu. Tein lopullisen päätöksen juuri tänään, mutta siitä myöhemmin lisää.

Ruokamatka Pyhäjärven laineille

Kävin toukokuussa maistelemassa Gastrolaiva M/S Tampereella monenlaisia herkullisia ruokia Chef Santerin kutsumana, ja menetin silloin sydämeni muutamiin niistä tuolla tarjottavista annoksista.

Viime lauantaina mulle tarjoutui melko yllättäen mahdollisuus lähteä myös testaamaan saman laivan jo aiemminkin mainitsemani illallisristeily, kun kaveriltani meinasi muuten jäädä käyttämättä päättymässä oleva Groupon diili. Tartuin tietysti tarjoukseen oitis, kun kerran vielä toinen yhteinen ystävämmekin lähti mukaan, ja kelit sattuivat olemaan mukavat pienelle Pyhäjärven kierrokselle.

Illallisristeilyillä on varaa valita erilaisista etukäteen rakennetuista ateriakokonaisuuksista. Kolmen ruokalajin menu laivalippuineen kustantaa 39 euroa ja viiden ruokalajin 49 euroa. Pelkästään risteilemäänkin pääsee 12 euron hintaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin ilmojen salliessa on istua ulkokannella ja siemailla raikkaita juomia. Jos se jäi mainitsematta edellisellä kerralla, niin laivalla on hanassa Lapin Kullan luomua, ja se on erityisesti näin kylmänä yllättävän hyvää lappariksi. Me otimme kuitenkin tuon kolmen ruokalajin illallisen, sillä se kuului diiliin.













Näillä risteilyillä ei ole käytössä laivan koko ruokalistaa, vaan tarjolla ainoastaan on pari vaihtoehtoa niin alku-, pää- kuin jälkiruuallekin. Oma valintani kohdistui tällä kertaa ravunpyrstöihin, makkaralautaseen ja siihen taivaalliseen sitruuna-tyrni-possetiin, joka todella oli edelleen aivan mieletön makupommi. Myös kaverini valitsi sen jälkiruuaksi ja kehui sen maasta taivaisiin. Harmillisesti savusärki-parfaitia ei kuitenkaan ollut saatavissa tuohon kolmen ruokalajin menuun, sillä se kuului viiden ruokalajin settiin, mutta muutoin ruuat olivat täydellisiä. Makkaralautasella oli jo edellisellä kerralla maistamaani Penttilän bratwurstia, sekä myöskin tuttua Wigrenin lammaswurstia ja päivän makkaraa 4 vuodenajan tiskistä. Kaverini otti alkupalaksi marinoituja Välimeren vihanneksia ja fetaa, paahdettua riävää ja pääruuaksi haukipihvin.

Risteily kestää kolme tuntia, ja sillä aikaa ehditään käydä kääntymässä Nokianvirralla ennen paluumatkan aloittamista. Menun tarjoilu on kohtuullisen hyvin mitoitettu risteilyn ajalle, mutta välissä ehtii kuitenkin nauttia myös kannella maisemista ja auringonpaisteestakin. Laivalta suunnattiin vielä saman omistajan, Koskiravintoloiden kanta-asiakasiltaan Skål Bariin, mutta johtuen jälleen tuhdista ateriasta, ilmaiset juomat eivät meinanneet enää mahtua mahaan. En edes voi kuvitella, millainen olo niillä viiden ruokalajin illastajilla on ollut.

Olen menossa tuonne syömään vielä kolmannenkin kerran kesän aikana, sillä mulla itsellänikin on vielä yksi Waucherin lahjakortti odottamassa käyttöä. Mutta mikäs siinä, kun ruoka on näin hyvää! Ylemmissä kuvissa oleva ruutupaita on muuten mun ainoa Kölnistä ostamani vaate muutamien Primarkin riistosukkien lisäksi. Ei tullut siellä siis ihan kauheasti shoppailtua, ja tuokin piti sitten hakea H&M:stä :)