Herkullisia makuja, Umami

Umami on yksi ihmisen aistimasta viidestä perusmausta makean, suolaisen, happaman ja karvaan ohella. Umamia sanotaan esiintyvän esimerkiksi arominvahventeena käytetyssä natriumglutamaatissa, joissain juustoissa, soijakastikkeessa ja hyvin kypsyneessä tomaatissa sekä maustamattomassa lihassa. Umami on japania, 旨味, ja se tarkoittaa suomeksi likimain "herkullinen maku" tai "miellyttävä, ruokahalua herättävä maku" ja sen määritteli perusmauksi ensimmäistä kertaa japanilainen Kikunae Ikeda vuonna 1908.

-Wikipedia

Umami on myös Tampereen tuorein tulokas sushiravintoloiden saralla. Aiemmin Tampereen Kauppahallissa samalla paikalla sijainnut muistaakseni kaupungin ensimmäinen sushiravintola Norimaru lopetti, ja tyhjää aukkoa täyttämään saapui alkukesästä helsinkiläinen Liqun Zhang. Kävin täällä nyt ensi kertaa syömässä, ja kyllä tällä ehdottomasti paikkansa on kaupungin tarjonnassa, eikä vähiten varsin kustannustehokkaan hinnoittelun ansiosta.





Poikkeavaksi Umamin listan tekee se, että tilattavia vaihtoehtoja on vain kolme, ja niidenkin erona on ainoastaan sushien määrä. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat kokin valintoja "Omakase", eli sushien sisältö vaihtelee, ja kokki itse valitsee kulloinkin tarjolla olevien sushien raaka-aineet. Vaikuttamaan näihin toki pääsee, esimerkiksi kasvisruokavalion omaava voi hyvin pyytää sushinsa vain kasvistäytteellä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on kuusi pientä hosomakia ja neljä nigiriä, eli kahdeksalla eurolla saa kymmenen palaa sushia. Keskimmäinen "Omakase" maksaa 12 euroa ja sisältää kuusi isoa makia, ja viisi nigiriä. Itse valitsin kaikista suurimman, eli "Omakase" kolmen, johon tuli kaksi tamagoyakia, eli japanilaista omelettia, sekä kuusi isoa makia ja kuusi nigiriä. Jälkimmäisen hinta oli 15 euroa. Kaikissa vaihtoehdoissa yhden sushin hinnaksi jää siis n. euron kappaleelta.

Oman lajitelmani maut olivat erittäin mainiota, sain siihen mm. pari spicy salmon -makia, joissa todella oli jopa pientä potkua aistittavissa. Ainoastaan tamagoyakit eivät olleet niin mieleeni, mutta nämäkin ovat makuasioita. Olin hintalaatusuhteeseen erittäin tyytyväinen, ja vaikka Watamin tai Sakuran buffetissa samalla rahalla saakin enemmän, maistuivat nämä niin paljon tuoreemmilta kuin nämä mihin yleensä olen tottunut.

Umami sijaitsee hallissa vielä oikein kätevästi melkein heti Hämeenkadun pääovien jälkeen keskikäytävällä toisessa looshissa, joten sushit saa napattua helposti mukaan vaikka vain ohimennen. Tästähän voisi tulla vaikkapa ihan vakituinen sushin noutopaikka!

Masu täynnä Aasiaa

Vihdoinkin, siis todellakin vihdoin pääsin syömään Hans Välimäen viime talvena Tampereelle avaamaan Masu Asian Bistroon. Vannoutuneena sushin ja vietnamilaisten kesäkääryleiden ystävänä tiesin jo mitä makumaailmaa odottaa, mutta kesti vain näin kauan, että sain mukaan luottoystäväni, keitä jälleen pääsin tiistaina näkemään.

Aloiteltiin iltaa ensin Armas Katukeittiö & Viinibaarissa nurkan takana, sillä Masu aukeaa alkuviikosta vasta klo 18. Siellä nautiskeltiin aperitiivina jo viime talvena maistamaani Viinitallin maahantuomaa espanjalaista valkkaria Bodega El Angoston Angosto Blancoa, ja päivitettiin tuoreimmat kuulumiset. Kuudeksi siirryttiin Masuun.

Ja voi hitto, minkä ensivaikutelma sisään ravintolaan astuminen jo sai aikaan. Upeasti sisustetun baarin läpi kuljetaan ravintolan perälle saakka, joka on jo ex-Flamesta ja aikanaan samassa liiketilassa sijainneesta pankkisalista tutulla tapaa alakerrassa. Varsinaiset ravintolapöydät sijaitsevat siellä. Sisustus on tumma, ja täynnä pieniä yksityiskohtia, hyvin omintakeisesti kuitenkin toteutettuna. Kuten ravintolan ideologiaankin kuuluu, tämä ei ole puhtaasti Aasiaa, vaan siihen yhdistyy erilaisia elementtejä, aivan niin kuin ruuassakin. Upea paikka kuitenkin on ateriakokemuksesta jo puolet, tälläkin kertaa.















Me tilasimme erilaisia annoksia jaettavaksi, ja pöytään kannettiin Nahm Jimiä, Hirata Bunia, Rapugyozaa, Cornis Crab Harumakia ja Asian Fish & Chipsiä. Ystävättäreni ottivat lisäksi vielä jälkiruuaksi Giant Xoco -suklaakakkua, johon tuli myös vihreästä teestä tehtyä Tampereen Jäätelötehtaan jäätelöä, fudge-kastiketta ja paahdettua valkosuklaata. Itse tilasin jälkiruokadrinkiksi baarin puolelta Cucumber Gin Sourin. Erityismaininta myös ruokien tarjoilusta, joka oli aivan erilaista, johon täällä on ravintoloissa tottunut. Parhaimmillaan ruoka oli aivan mielettömän hyvää, joskin gyozat olivat hieman turhan mietoja omaan makuuni, ja kevätkääryleet tavanomaisia. Listalta löytyy kuitenkin melkoinen määrä vaihtoehtoja, joten kokeiltavaa riittää. Omiksi suosikeiksini näistä nousivat ylitse muiden Nahm Jim, Hirata Bun ja Fish & Chips.

Hyvän ruuan ja kiehtovan sisustuksen lisäksi palvelu oli todella loistavaa. En muista saaneeni yhtä hyvää asiakaspalvelua ravintoloissa juuri koskaan, ja sitä tuli niin omalta tarjoilijaltamme, kuin baarimikoltakin. Meistä huolta piti MasterChef Suomen 3. kauden yksi parhaista, Aki Keskitalo.

Aasialaisesta ruuasta intoiluni sai kunnon sysäyksen viime sunnuntaina, kun vihdoin katsoin Netflixistä dokumentin Jiro Dreams of Sushi, joka kertoo Japanissa kulttikokin leimaa nauttivasta Jiro Onosta. Hän lienee maailman kuuluisin sushimestari, ja hänen ainoastaan sushia tarjoilevalla ravintolallaan on kolme Michelin -tähteä.

Mun teki mieli mennä sushille tietysti jo heti sunnuntaina, mutta silloin oli ruoka jo kotona mietittynä. Mutta Masun lisäksi tuli käytyä viikolla sitten vielä uudestaan Sakura Watamisushissa. Nyt on taas hetken masu täynnä aasialaisesta, mutta Välimäen ravintolaan on kyllä pakko päästä pian toistamiseen, listalle jäi niin monta kiinnostavaa ruokaa kokeiltavaksi!

Suolaista ja makeaa

Viime viikon perjantaina, ennen elokuviin menoa kävin vihdoinkin ensimmäistä kertaa Tampereen kolmannessa Vohvelikahvilassa, joka avattiin viime talvena Panttitaloon Puutarhakadulle. Nelliina siitä ehtikin vinkata pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt ehdin sinne itse.

Jos hänen mielestään Puutarhakadun puoli on sitä oikeaa puolta Tampereesta, niin minulle taas nimenomaan se paras paikka on kosken toinen puoli. Ja harvemmin tuolla puolella keskustaa tuleekaan liikuttua, ellei juurikin ole menossa esimerkiksi leffaan. Olkoonkin, että Aussie Bar osaltaan nyt tulee lisäämään Keskustorin puolella liikkumista. Myös Sakura Watamisushi sijaitsee ihan kulman takana tästä.

Paikka oli oikein tunnelmallinen, samalla tavalla romanttisesti sisustettu, kuin Kuparitalon kahvilakin Tuomiokirkonkadulla. Ehkä hieman tekemällä tehdyn oloinen, mutta kuitenkin viihtyisä. Itse olen vain hieman erilaisen sisustustyylin ystävä. Ja kahvi sekä vohvelit ovat kuitenkin hyviä. Olen itseasiassa tainnut syödä näissä kolmessa eri kahvilassa yhteensä useammin suolaista kuin makeaa vohvelia.

Tällä kertaa otin tavallisen kahvin asemesta kardemummakahvia, se ja kanelikahvi kun maksavat vain 20 senttiä enemmän. Lisäksi valitsin toistamiseen kerran jo aiemminkin syömäni paahtopaistivohvelin. Valkosipulikastike kruunasi annoksen, mutta parsasta en erityisemmin välittänyt. Savulohi ja tämä paahtopaisti kisaavat parhaan suolaisen vohvelin tittelistä. Jos näitä paikkoja haluaa lähteä vertailemaan, on Panttitalon kahvilassa makeita vaihtoehtoja oli näemmä myös paljon vähemmän, kuin vaikkapa Kuparitalossa.

Jos tuolla suunnalla liikkuu, on pistäytyminen vohvelikahveilla välillä ihan kivaa. Olkoonkin, että mielestäni näiden kaikkien kahviloiden hinnat ovat hieman yläkanttiin, koska samaan hintaan saa mahansa paljon enemmän täyteen monessa muussa paikassa. Mutta maineella ja erikoisuudellahan näissä rahastetaankin.

Sakura Watamisushi

No niin, olympialaiset on taputeltu ja Suomi pelasi upeat pelit Venäjää ja varsinkin USA:ta vastaan. Onneksi olkoon Leijonille pronssista, ja Selänteelle hienosta palkinnosta. Nyt toukokuuta ja MM-kisoja odottelemaan.

Kävin eilen testaamassa Tampereen uusimman sushiravintolatulokkaan, Sakura Watamisushin Kuninkaankadun kävelykadulla. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla Sivumaku -blogin kautta, vaikka paikka näyttäisi olleen pystyssä jo ainakin joulukuusta. Ei ole vain tullut kiinnitettyä huomiota ohi kävellessä.

Bloggaja-Jani oli käynyt itse kokeilemassa paikkaa, ja julkaisi kielen mennessään vievän kuvan bloginsa Facebook -sivulla. Ja vaikka kuva oli hieman suttuinen kännykkäkamerakuva, eikä välttämättä tehnyt edes täysin oikeutta ruuille, riitti sekin houkuttelemaan mut paikan päälle.

Ja hyvä että menin. Fiilistelin koko viikonlopun jo etukäteen noita herkullisen näköisiä suupaloja, eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Se, millä tämä paikka erityisti vetää pisteet kotiin on valikoima. Olisi ehkä pitänyt ihan laskea kaikkien makien ja nigirien määrä, mutta kyllä niitä muutaman kymmentä erilaista oli. Mereneläviä oli montaa sorttia, useita kaloja, mustekaloja, rapuja, katkarapuja, raakana ja kypsänä. Ylivoimaisesti suosikseni nousivat silti seesaminsiemenillä päällystetyt uramakit, joissa oli kasviksia ja mahdollisesti mätiä sisällä.









Lisäksi tarjolla oli myös Watami Sushin tapaan perinteisiä kiinalaisia ruokia, sekä friteerattua kanaa ja kevätrullia, mutta nämä jätin tarkoituksella kokeilematta. Maha tuli jo niin täyteen kaikesta sushistakin.

Ulkoa ravintolaan ei tosiaan meinaa kiinnittää minkäänlaista huomiota. Liiketila on putkimainen ja kadulle päin kapea. Erityismaininta pitää kuitenkin antaa paikan viihtyisyydestä, sisustus on moderni, ja japanilaishenkinen kuvitus vie ajatukset itämaille. Juuri sisustuksessahan aiemmalla suosikillani Watamilla olisi hiukan on petrattavaa, vaikka ihan hyvin sielläkin olen useita kertoja asioinut. Nyt kuitenkin Tampereen ykköspaikan tittelin ottaa Sakura. En tosin ole täysin varma, onko tällä eri omistaja, vai onko saman yrityksen ravintola kyseessä.

Sakurassa buffet on myöskin tarjolla viikon jokaisena päivänä, jopa arki-iltaisin, mikä on ehdottomasti plussaa tälle paikalle. Hinta arkena lounasaikaan on 12 euroa ja muina aikoina 18 euroa. Tietenkin myös listalta saa tilattua annoksia, ja näin avajaistarjouksena buffetista voi kerätä susheja myös kotipakettiin euron kappalehintaan.