Kasaria ja komediaa!

Vuonna '85 oli todellinen hyvän mielen elokuva. Sellainen, mikä ihastuttaa, naurattaa ja herättää tunteita. Eihän tästä voi puhua laadukkaana teoksena, taso oli lähempänä esimerkiksi kotimaisia tv-elokuvia, ilman sen syvällisempää juonta. Teatteriesitykselle tämä ei oikein pärjännyt millään aspektilla, ja jäin useassa kohtaa odottamaan, että näyttelijät alkaisivat nyt laulaa ja show räjähtäisi täyteen mittaansa, mutta tietenkään ei.



Viime kesänä pariinkin kertaan elokuvissa katsomani 'Rock of Ages' tai tämän teatteriesityksen tyylinen musikaali olisi toiminut valkokankaallakin paremmin. Elokuvan vahvat hyvät puolet olivat kuitenkin nostalgiassa, vaatetuksessa, näin tamperelaisena vahvassa kotikaupunkiteemassa ja monen hyvän kotimaisen näyttelijän hauskana roolisuorituksena. Vahvaa yläpeukkua siis pätkälle kaikesta huolimatta.





Vaikka teatteriesitykset onkin lopetettu, ensi kesänä musikaali pyörii vielä Pyynikin kesäteatterissa, ja kyllä mä nyt harkitsen aika paljon sinne menemistä. Lippujakin jo sais ostettua tietysti.

Ennen leffaa käytiin kakkukahveilla yhdessä Tampereen viihtyisimmistä kahviloista La Famillessa Aleksis Kiven kadulla, leffateatterin lähellä. Itse valitsin vadelmaisen kakkutikkarin, joka muistutti kooltaan kyllä enemmän jäätelöpuikkoa. Tuhtia tavaraa se olikin, ja varsin maistuva, vaikka annoskateus kyllä iski kaverin vadelmajuustokakkua zoomaillessa.





Suolainenkin tarjonta näytti varsin lupaavalta, mutta koska tarkoitus oli mennä leffan jälkeen syömään, tyydyin makeaan. Tilaamani jättilatte (joka muuten todella oli iso!) oli parasta Tampereella koskaan juomaani. Pitää testata paikan taso uudelleenkin ja varmistaa, että maku on aina yhtä kohdillaan!



Leffan jälkeen mentiin Swagathiin syömään intialaista. Tarkoitus oli ensin mennä Nanda Deviin, mutta se on toistaiseksi nyt suljettuna. Toisaalta Swagath on ollut mielessä tsekata uudessa lokaatiossaan jo aiemmin, joten tämä tuli melkein kuin tilauksesta. Ja hyväähän se ruoka oli. Otin itse Murgh Makhanin, eli kanaa kermaisessa voilla maustetussa tomaattikastikkeessa. Naan-leivän kanssa annoksen koko oli sitä luokkaa, että en edes kaikkea leipää jaksanut syödä. Tämähän on pelkästään positiivista, ainakin rahalle saa vastinetta. Kyllä tämä ainakin Star & Moonlightia paremmaksi pisti ylivoimaisesti.

Swagathista ilta jatkui vielä Europaan pelailemaan Scrabblea, kunnes ystävien oli aika lähteä lähikuntiin ja minun kotiin. Oli kyllä mahtava päivä ja kiitos tämän viikonlopun parhaudesta kuuluu niille tärkeille ihmisille mun elämässäni, jotka tietävät keitä ovat!



Voice of Finlandin perjantainen jakso oli hyvin pitkälti rautainen! Suosikeikseni iskivät tietenkin erittäin asiallisen nimen omaava rokkijäbä grungesaundilla, Joonas Salonen, loistavan Emeli Sandén biisin vetänyt Carolina Storrank, ja aivan todella upean pehmeällä äänellä varustettu Roope Permanto. Näistä tämän viikon esiintyjistä jälkimmäinen oli selkeästi paras. Mukaan pääsi myös pari muutakin ihan asiallista esiintymistä, mm. Susanin ja Hanna-Maarian vedot.



Putous putoili taas aivan kympillä. Viikkokatsauksen insertit ovat jo pitemmän aikaa tuoneet mieleen Studio Julmahuvin parhauden, eikä tämäkään viikko jättänyt kylmäksi. Sen sijaan tuo Putouksen Voice of Finland vei kyllä ykköspisteet. Tuomareiden ja juontajan maneerit oli tarkkaan opeteltu. Aivan loistava show jälleen kerran. Sketsihahmokilpailussakin alkavat ne huonommat hahmot tippua yksi kerrallaan. Uskon että ensi kerralla on Veli Sikiön tai Kristoffer Taxfreen vuoro lähteä.

Kasari 4 Life!

Ai vitsi mä diggaan kasaria. Eihän se yllätyksenä kai tuu, mut sen lisäks et siinä on nostalgiaa, sen ajan musiikki vain oli tehty paremmin kuin mikään nykyään, olipa se sitten happoista varastohallimusiikkia, Italodiscoa, listapoppia tai ROKKIA!

Mä en mitenkään suuremmin diggaa raskasta musiikkia tai metallia (ja eihän 80-luvun musiikki kovin raskasta olekaan, oli silloin!) mutta kasarirokki, aijai että se saa fiilikset nouseen! Viime jouluna sain lahjaks niin siistin Kasari-kirjan, kertoo kaikkea mielenkiintoista siitä, mitä täällä peräpohjolassa tapahtui ja miten aikakausi koettiin.

Näin taas luottoystäviäni eilen yhdessä, ja käytiin leffassa ja syömässä. Itse kävin katsomassa jo toista kertaa Rock of Agesin joka on aivan huikean mahtava musikaali, parani vain toisella katsomisella. Fiilistelyyn, lääkärin reseptillä :)

Tällä hetkellä musta tuntuu, että kyseinen elokuva pääsee sille harvalukuisten elokuvien listalle joita voi kattoa lukuisia kertoja uudelleen ja uudelleen, ilman että se alkaa kyllästyttää. Aion varmasti katsoa sen taas kunhan se tulee DVD:lle! Näitä on itsellä ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä; aiemmin sieltä löytyvät mm. kaikkien aikojen hyvän mielen elokuva Amelié sekä Hayao Miyazakin mestariteos Henkien Kätkemä.

Ennen leffaa tuli myös tulevan manserock elokuvan, Vuonna '85, traileri. Eihän siinä mitään huippulaadukasta leffaa varmasti ole tiedossa. Tykkäsin Työväenteatterin musikaalistakin, joten on tämä ihan must nähdä, eikä vähiten sen takia että se kertoo rakkaasta kotikaupungistani.

Nyt on aamu mennyt töissä fiilistellen Spotifystä leffan soundtrackia, Skid Row:ta, Whitesnakea, Foreigneria ja Journeytä oikein tosissaan. Kasari 4 Life! :)

Leffan jälkeen mentiin syömään Nanda Deviin. Aivan liian kauan oli ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi olen syönyt intialaista. Tampereella ei ole tullut käytyä ainakaan kolmeen-neljään vuoteen, viimeksi kunnolla syömässä Tallinnassa vajaa pari vuotta sitten.

Tallinnaan matkaileville intialaisen ystäville vinkkinä; kannattaa ehdottomasti tsekata Elevant Vene-kadulla. Se on parempi ja edullisempi kuin tunnetumpi Maharaja Raatihuoneentorilla, ja ennen kaikkea voittaa tunnelmassa!

Hyvää oli ja doggiebagiin jäi vielä ruoka tällekin päivälle! Ennen kaikkea oli taas maailman mukavinta rakkaiden ystävien seurassa. Autolle kävellessä lopuksi tuli jo valmiiksi ikävä niitä ihania ihmisiä!

Maratonkuulumiset

Tosiaan, alkaa tuntua siltä että olen ihan eri, uusi ihminen kuin viime viikolla. Suuri kiitos siitä kuitenkin kuuluu kavereilleni. Kun vihdoin pääsin flunssapesästä ulos ja näkemään kavereita, alkoi henkinenkin puoli korjautua kuin itsestään.

Viime perjantaina istuttiin ja vietettiin kavereiden kesken työpäivän jälkeen iltaa Sorsapuistossa. Tai yksi kavereista oli juuri juhlistamassa kesälomansa alkua. Alue on sydäntä lähellä, sillä asuin koko olennaisen osan lapsuudestani, viisivuotiaasta kymmenvuotiaaksi Sorsapuistoa vastapäätä. Lopulta siirryttiin torin lähelle Aaltosen puistoon jatkamaan tissuttelua ja käytiinpä yhdellä Pussycatissakin :)

Lauantaina oli tarkoitus mennä elokuviin ja syömään ja käytiinkin Jack The Roosterissa. Keli oli vähän epävakaa ja sateinen mutta sitkeesti syötiin terassilla. Vähän oli huonon makuinen burgeri tällä kertaa, mikä on sääli koska olen tosi paljon tykännyt Roosterin safkoista aina.

Sieltä mentiin katsomaan 'Rock of Ages', kasarirokkimusikaali joka olikin aivan superhelmi. Tykkäsin niin paljon ja paras rokkihan kuitenkin on 80-luvulla tehtyä :) En ole mikään suuri musikaalien ystävä mutta tälläisissä yhteyksissä kun on vahva nostalgiamomentti mukana, se kyllä toimii. Olen käynyt katsomassa aiemmin Vuonna '85 Remixin Työväenteatterissa.

Teatterista suunnattiin Europaan nautiskelemaan juomia Matti Nykäsen keikkaa odotellessa. Masa esiintyi ilmaiseksi Kuninkaankadun Amarillossa ja kun en koskaan ollut aiemmin ollut keikalla, pitihän sinne päästä ja hauskaa olikin vaikka paikan ilmastointi oli vissiin tehnyt tepposet ja salissa oli kuin saunassa. Ikävä kyllä mulla ei ollut kameraa mukana tuolloin ja iPhonen kuvanlaatu ei riittänyt ottamaan kunnollista kuvaa Matista.

Alkuviikko menikin töissä jossa kiirettä on piisannut, mutta eilen alkoi sitten mun lyhyt Tammerfest-kesälomapätkä. Näin kavereita taas ennen PMMP:n keikkaa ja käytiin visailemassa Kahvillan pubivisassa. Sieltä suuntasin kohti Pakkahuonetta jossa PMMP:n keikka oli. Oltiin vähän turhan aikaisessa ja lämppärinä toiminut Olavi Uusivirta ei vain iske. Ei iskenyt nytkään mutta kunhan keikka alkoi niin voihan pojat (tai tytöt) taas!



Live alkoi uuden levyn 'Korkeasaari'-kappaleella joka ei ole suosikkejani, mutta esitys oli hieno.


Ruskikset veti jengin taas ihan sekaisin. Olin itse asiassa aika yllättynyt että ko. biisi päätettiin vetää koska se on kuitenkin jo aika vanha ja ensimmäisellä levyllä on parempiakin biisejä, mm. yksi koko bändin lempparibiiseistäni 'Isin pikku tyttö'.





Heräsin bändiin hieman jälkijunassa. Rusketusraidat ei uutena biisinä iskenyt, mutta toisen levyn ilmestyessä olin työharjoittelussa Tampereen Anttilassa jossa se soi monta kertaa päivässä ja silloin lämpesin kertaheitolla. Sen jälkeen myös ensimmäinen levy alkoi toimia ja loppu on historiaa.



Muutaman vuoden aikana välillä 2006-2010 kävin n. kymmenellä keikalla eri paikoissa, ikimuistoisimmista mainittakoon YLE:n Akun Tehtaalla nauhoittama 'Kosketuksessa' kutsutapahtuma ja varta vasten bändin takia tehty laivaristeily faniporukalla.



Eilinen keikka oli kuitenkin ensimmäinen reilusti yli kahteen vuoteen. Tosin siitä ajasta bändi oli aika pitkällä keikkatauollakin välissä. 'Rakkaalleni' on yksi uuden levyn hauskimmista ja kuitenkin bändille tyypilliseen tapaan ironisen synkistä iloitteluista jonka melodiat ja tyyli on kunnianosoitus yhdelle bändin innoittajista, Leevi & The Leavingsin musiikille. Sanat ovat myös osuvat, tylyt mutta kuvaavat hyvin omaa tilannettani. Mulla ei vain ollut mitään tehtävissä omassa tilanteessani, kaikki tuli täysin yllättäen ja en vain kyennyt pitämään itseäni kasassa vaan romahdin. Onneksi fiilis on nyt jo hyvä.


Keikalla oli taas niin huono ilma että piti lähtee kesken haukkaamaan raitista ilmaa. Keikan jälkeen kävin syömässä pitsaa viereisessä pitseriassa eikä todellakaan ollut kehumista. Sen jälkeen tapasin alkuillan kaverit ja kävin vielä parilla Telakalla.



Ostin toissapäivänä Hennes & Mauritzilta uudet siniset housut. Ne eivät ole farkkua vaikka ehkä siltä näyttävät, vaan puuvillaa ja spandexia. Oikein mukavat siis päällä ja katselin niitä jo pidemmän aikaa hyllyssä mutta en viitsinyt ennen reissua ostaa kuitenkaan. Housut näkyivät jo ylemmässä eilisessä kuvassa, mutta tänään pistin ne uudelleen päälle.

Kävin aamulla lääkärissä ja näin sen jälkeen yhtä luottoystävistäni. Käytiin Europassa ja Koskikeskuksessa, josta ostin päivän asuna olevan Carlingsin ruutupaidan. Katselin sitäkin aiemmin, mutta en ostanut kunnes vasta nyt. Sopii hyvin uusien housujen kanssa vaikka itse sanonkin :)



Käytiin myös käyttämässä Citydeal-korttini Armas Maitokaupassa ja syötiin kyytönmaito-jäätelöannokset. Pallo maitojäätelöä ja toinen mansikkaa. Aitoa ja originaalia, todella hyvää vaikka tietenkin kevyempää kuin perinteinen kermajäätelö ja se kyllä maistui.

Lääkärinkäynnistä seurasi se että joudun huomenna menemään aamulla jo kahdeksalta labrakokeisiin ja sydänfilmiin. Katsotaan mitä sieltä paljastuu, omat epäilykseni mulla jo onkin. Mutta toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Lähden tästä viettämään iltaa toisen kaverin luokse, haen lettutarpeet ja pidetään lettukestit vol. 3 :)


Mutta näin se vain on että ilman kavereita en olisi näin hyvissä fiiliksissä. Kiitos kaikille, ootte tärkeitä!