Lempi leimahti uudelleen

Edellisessä postauksessa jätettiin jäähyväisiä, tässä taas toivotetaan takaisin tervetulleeksi. Talvella tamperelaiset nimittäin saivat surullisia uutisia, kun Lähiruokapuoti Lempi Tammelassa ilmoitti pistävänsä lapun luukulle. Kannattavuus tässäkin lienee ollut yksi suurimpia ongelmia, mutta liikkeelle löytyi kuitenkin uusi yrittäjä, ja arvostettavalle pioneerityölle jatkaja. Niinpä heti eilen, kun kauppa avasi ovensa, suuntasin sinne iltapäivästä kahvittelemaan ja haistelemaan uusia tuulia.





Vielä tänä päivänä lähiruuan sanansaattajana toimiminen ei ole helppoa, mutta onneksi tuottajat ovat myös itse aktiivisia tälläisissä tilanteissa. Lisäksi uudella yrittäjällä on vankka tietotaito hieman vastaavista tehtävistä. Ja vaikka liike ei sijaitse aivan keskeisellä paikalla, joka vähentää asiakasvirtaa, haluan uskoa puskaradion vaikutukseen, minkä vuoksi itsekin tästä halusin kirjoittaa. Konseptia on vielä hieman hiottu entisestä, ja uusi liiketoiminta perustuu enemmän kahvilatoiminnalle, myös lounasta on tarjolla. Toivotan uudelle alulle paljon onnea, ja toivon, että Lempi lähtee leiskumaan kunnolla!

Liiketila oli hyvin saman tyyppinen kuin edellisenkin omistajan aikoihin. Tietysti aivan kaikkea ei vielä ollut ehtinyt avajaispäiväksi tiskiin, ja varmasti lajitelmaa jonkin verran on karsittukin. Silti tarjolla oli paljon kaikkea, ja tila vaikutti entistä avarammalta. Kahvilapöydille oli raivattu hyvin tilaa, ja erityisesti sydäntä lämmitti erilaiset pöydät ja tuolit, jotka sopivat Lempin henkeen hyvin. Myöskään kahvitiskistä ei helpolla toista samanlaista kuppia löydy, ihastuttavan kotikutoista. Paikan omistaja Sanna Iso-Markku oli myös luonnollisesti paikalla itsekin, ja vaikutti oikein sympaattiselta ja mukavan oloiselta kauppiaalta.















Yksi parhaista asioista kuitenkin oli se, että leivonnaiset tulevat edelleen samasta paikallisesta Royal Bakerystä kuin aiemminkin. Kaverini otti suklaamousse-leivoksen, ja itse otin marjaisen palakakun. Heidän kahvilatuotteensa ovat todella maukkaita, eivätkä nämä tehneet poikkeusta!

Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, käykää kokemassa Lempi itse paikan päällä! Lupaan itsekin jatkossa asioida siellä useammin. Osoitehan on tuttu Aaltosenkatu 27-29 miltei Tammelantorin nurkalla. Viereisestä talosta löytyvät myös loistavat Kätkö Vintage ja Ravintola Kahvilla.

Herkkujen äärellä

Tää viikonloppu on kyllä mennyt sellaisen herkuttelun parissa että ei paremmasta väliä. Perjantaina tehtiin ehkä parasta pitsaa mitä koskaan olen onnistunut tekemään. Osasyynä saattoi olla pellillistä kohti laitettu puoli kiloa goudaa :P~



En ollut aiemmin kokeillut käyttää goudaa pitsassa ja ai että se sopikin hyvin. Muuten täytteenä oli jauhelihaa, paprikaa ja tomaattia. Vesi tulee vieläkin kielelle kun mietin perjantaita, vaikka loistavat safkat eilenkin firman pikkujouluissa oli ja tänäänkin on vielä tarkoitus tehdä kasvishampurilaista ruuaksi.

Työkaveri oli alottelemassa eilen ennen pikkujouluja mun luona ja täältä mentiin Paapan kapakan kautta bileisiin. Ruoka oli tosiaan jälleen takuuhyvää, juustotarjotin tietenkin multa eniten vei kielen mennessään, mutta muutenkin safka kelpasi. Illalla lähdin jo ennen kymmentä kotiin sillä mua ei jatkot niin napanneet. Ehtihän tuossakin ajassa jo ihan tarpeeksi juoda. Viihdyin edes noin kauan koska bändi soitteli tällä kertaa muutakin kuin iskelmää, mm. Tehosekoitinta!



Tänään kävin aamupäivästä katsastamassa kirpputoritapahtuman Dream Hostellilla, mutta ei siellä mulle varsinaisesti mitään kiinnostavaa ollut. Naisille oli aika hyvin tarjontaa ja ensisijaisesti tuo olikin mulle vain oiva tapa käydä tutustumassa paikkaan muuten. Mä olen aika snobi sen suhteen millaista majoitusta vaadin esimerkiksi reissun päällä, on tullut totuttua liian hyvään kun on pääasiassa majoittunut Skandinaviassa ja Virossa hotelleissa. Jos vain kaikki hostellit olisivat tuon tasoisia, voisin hyvin kuitenkin harkita hostellia ulkomaillakin tulevaisuudessa.

Dream Hostelissa yksityishuoneet ovat hieman kalliihkot jos vertaa kaupungin muuhun budjettihotellitarjontaan, mutta jos ottaa yhteishuoneen tai tulee isommalla porukalla kaupunkiin niin erittäin tasokkaasti tuolla majoittuu. Yleiset tilat olivat todella viihtyisät ja sijainti on todella keskeinen. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että vaikka esimerkiksi Omena-hotellit ovat vielä keskeisemmällä paikalla, aika moni pitää tuollaisen hostellin avoimesta ilmapiiristä ja valitsee hostellin mielellään.



Koska en löytänyt mitään vaatetta tai tavaraa itselleni, tyydyin jäämään vain kahville. Tapahtumassa kahvitusta järjesti Kahvila Valo sekä Ravintola Kahvilla. Suklaakakku oli todella mehevää ja herkullista.

Ensi viikolla on kaikkea pientä kivaa vaihtelua luvassa, ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo lähtö Tukholmaan. Näistä lisää lähempänä, mutta erityisesti matkaa odotan jo innolla. Sain myös järjestettyä taas Canonilta lainaan kameraa reissuun ja se tuleekin jo ensi viikon lopulla. Tällä kertaa kyseessä on todella lupaavan oloinen PowerShot SX50 järisyttävällä 50x zoomilla ja tiettävästi hyvillä hämäräkuvausominaisuuksilla varustettuna. Tuskin maltan odottaa!

Kätkössä

Päräyttävintä mitä olen vähään aikaan kokenut! Kätkö Vintage Tammelassa Tammelantorin, Ravintola Kahvillan ja Lähiruokapuoti Lempin välittömässä läheisyydessä!

Kirjoitan Lost In Musicista koontipostauksen erikseen, mutta halusin omistaa yhden postauksen yksinomaan tälle vapaapäivälle. Postauksessa on runsaasti kuvia, mutta edes tämä määrä ei tee oikeutta sille tunnelmalle minkä omistaja Henrik Ahonen on saanut liikkeessään aikaan.





Pitää heti tähän yhteyteen todeta, että tämä postaus ei ole maksettu mainos, vaan into lähteä tutustumaan paikkaan lähti täysin omasta halustani ja pyysin lupaa kirjoittaa tästä itse. En myöskään hyötynyt taloudellisesti, vaan jopa sijoitin muutaman pennosen löytämääni, samassa merimieshengessä olevaan raitapaitaan kuin aiemmatkin tällä viikolla ostamani paidat. Näette sitten päällä kun se tulee käyttöön, tai itse asiassa kyseinen paita näkyy tämän postauksen 11. kuvassa rekissä :)





Kätkö on ilmestynyt Tampereen katukuvaan vasta aivan muutama viikko sitten, ja kuulin siitä ensimmäisen kerran nykypäivän puskaradion, eli Facebookin kautta vasta alkuviikosta. Aivan loistavaa että tännekin on vihdoin saatu käytettyjen vaatteiden skeneä täydentävä ja asiansa osaavan pukeutumisen erikoisliike josta löytyy runsaasti vaatteita myös miehille!

Kätköstä löytyy niin miehille kuin naisille vaatteita, kenkiä, hattuja, koruja, sisustustavaraa kuin vanhoja designhuonekalujakin!





Kyllähän vintagea on löytynyt jo useamman vuoden ajan esimerkiksi Yesterdaystä tai SuperMukavasta, mutta ne ovat pääasiassa keskittyneet naisten vaatteisiin. Tylsien kirpputorien ja UFF:in tai lähetystorien valikoima kun taas ei ole kovinkaan kummoinen ollut ja niissäkin hinnat ovat hilautuneet koko ajan ylöspäin siten että laatu harvoin on vastannut sijoitettua tuohitukkosta.

Koska suuri osa nykypäivän vaatteista on kertakulutustavaraa, toisin kuin ennen vanhaan, on valtaosa myynnissä olevista vaatemerkeistä keskittynyt laatumerkkeihin ja esimerkiksi armeijan ylijäämätavaraan. Nämä tuotteet on tehty alun perinkin kestämään kulutusta ja aikaa.





Juttelin Henkan kanssa pitkät tovit tasaisen ja kiinnostuneen asiakasvirran soljuessa tiloissa asiantuntevan palvelun saattelemana. Mullahan ei ollut minnekään kiire, koska vapaapäivä. Sanoinko sen muuten jo aiemmin? Ai en? No mulla on lomapäivä :)





Erityisen hienoa on se että liikkeelle on löytynyt mitä parhain tila perinteikkäästä työläiskaupunginosasta vanhojen tehtaiden varjosta. Aaltosen kengätehdas on jo liki kolme vuosikymmentä sitten lakannut toiminnasta, mutta tarinan mukaan tässä Kätkön liiketilassa sijaitsi vielä kauemman aikaa sitten nahkurin liike joka valmisti nahkaa viereisen kenkätehtaan käyttöön.





Sittemmin tilassa on sijainnut turkisliike (hyi! Allekirjoitahan sinäkin aloite tarhauksen lopettamiseksi) ja sittemmin neljän vuosikymmenen ajan vaatturien perheyritys.

Tilat on remontoitu kokonaan uudelleen vanhaa kunnioittaen ja muutamia vanhoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi vanhan ajan kattolamppuja ja ovenripoja on jätetty paikoilleen. Paikka ja sen ympäristö molemmat henkivät täydellistä vintagea jo ulkoasullaan.





Parasta kaikessa on se, että sisustus ja tuotteiden sijoittelu on tarkkaan harkittua ja sopii hienosti yksi yhteen myyntiartikkeleiden kanssa. Kehuinkin että paikka on niin tyylikäs että ei sieltä uskoisi heti ostavansa käytettyä tavaraa. Stereotyyppiset mielikuvat kun tälläisistä liikkeistä ovat juurtuneet syvälle sisimpään. Tässäpä haastetta muillekin yrityksille vähän kohentaa ja nuorentaa omaa lookkiaan.





Sanoisin että Henrik on onnistunut löytämään sellaisen jalansijan Tampereella toiminnalleen että mikäli paikalliset löytävät paikan ja ottavat sen omakseen, on liikkeellä vielä valoisa tulevaisuus.

Toivotan herralle kosolti onnea ja menestystä, ja tulen tietysti vierailemaan täällä vielä monta kertaa uudelleenkin.



Ennen Kätkön reissua käväisin lounastamassa taas Watamin sushibuffetissa, edelleen on maha täysi ja kuola valuu suupielistä kun mietin kaikkia niitä täydellisiä susheja joita mätin naamariini! Harmillista että buffetia ei ole viikonloppuisin saatavilla, kävisin tosin siinä tapauksessa siellä aivan liian usein :)



Tsekatkaa muuten Christopher Moloneyn loistava kuvablogi FILMography, jonne hän kerää ottamiaan valokuvia pääasiassa kotikaupungistaan New Yorkista kuuluisien leffojen kuvauspaikoilta. Kuvien idea on, että hän tulostaa elokuvista mustavalkoisia still-kuvia ja liittää ne oikeilla paikoilla osaksi itse ottamaansa kuvaa. Huikea idea! Tälläiset hetket ovat niitä "WOW"-momentteja, hetkiä jollaisista olen kertonut aiemminkin ja jolloin kokee valokuvaa katsoessaan jotakin enemmän.

Tämä on ollut todella hieno vapaapäivä, eikä se ole vielä edes ohi. Nyt suunta valmistautumaan Lost In Musicin toista iltaa varten.

Voittajan on helppo hymyillä :)

Paitsi aikaisin työaamuna kun pitää nousta ja unet on jääny lyhyeksi. No ei, hymyilyttää silti kun on ollut niin kivaa. Ja enää yksi aikainen herätys vähään aikaan.



Oltiin taas pubivisailemassa Kahvillassa eilen. Suurin osa meidän joukkueesta on käynyt jo yli kuukauden tuolla mutta itse vain pari kertaa aiemmin. Päätettiin siis nyt heti panostaa elokuun kokonaispisteisiin ja yrittää vielä tavoitella kuukausivoittoakin.

Kahvillassa on paljon hauskoja yksityiskohtia, se on aika boheemi paikka kirpputorilta haalittuine huonekaluineen ja seinille liimattuine levynkansineen. Kyllähän Vanilla Ice ja Technotronic ovat meidän kaikkien kulttuuriperimäämme ;)



Ja Tuurillahan se voittokin sieltä napsahti! Ykkössija joukkueellemme Keskisen Vesalle :)


Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Pubivisojen palkinnot ovat hyvin usein nestemäisiä ja täälläkin ensimmäinen palkintona on neljä isoa juomaa, kakkospalkintona neljä pientä ja kolmaskin sija palkintaan shotein.

Ruvettiin vaan miettimään siinä että on hiukan harmillista että Vesa ei tiedä, miten voitokkaasti hänen nimeään kannamme. Pitäisiköhän meidän ottaa yhteyttä ja kysellä jonkinlaista sponsorisopimusta *pohdiskel* tai limusiinimatkaa kyläkaupalle juorulehtien haastattelemana :)

Kahvilla ja silleen

Oltiin kaveriporukalla taas vähän pubivisailemassa. Viime viikolla oli vähän eri meininki, kun oli kiire PMMP:n keikalle, mutta nyt ehti kisailla loppuun saakka. Voittoa ei silti tullut.

Kahvilla on viihtyisä kahvila ja kaljakuppila Tammelantorin laidalla lapsuuteni maisemissa. Kahvi ja ruoka siellä ei ole kehuttavaa, mutta olut ja siideri on edullista ja paikka muutenkin viehättävän boheemi.

Kävin siellä reilu pari vuotta sitten aika usein, kun paikka oli uusi, mutta sitten erinäisistä syistä johtuen siellä päin tuli liikuttua vähemmän. Paikan levyraati on jo ehtinyt klassikon asemaan vaikka sitä ei kai enää järjestetä.

Siihen aikaan olin myös elämäni tunnossa, oma itseni ja tunne oli samanlainen kuin nyt, vapautunut ja rento. Nimenomaan elin itselleni ja sain tehdä mitä itse halusin, ilman kenenkään painostusta.

Ajattelin ottaa nyt sinkkuna itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas käymään siellä enemmän kuin pitkään aikaan. Muutenkin pubivisat ovat vetäneet mukaansa, vaikka tulokset ovatkin olleet heikompia kuin yleensä lempipeliäni Trivial Pursuitia pelatessa.

Päivän asuna oli TreTornin tossut, H&M:n farkut, Jack & Jonesin t-paita, Fidan DIY-farkkuliivi ja UFF:in merimieslakki.

Yksi tärkeä osa tällä hetkellä elämääni kaikista vastoinkäymisistä huolimatta on se, että saan jälleen todellakin olla oma itseni, pukeutua oman maun mukaan, tehdä kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja se, mitä muut ajattelevat, ei mua kiinnosta.

Jos oma tyyli, omat ajatukset ja mielenkiinnon kohteet aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia kumppanissa, ei se kovin kannustavaa ole.

Viva la Freedom!