Valoa hämärtyvään iltaan

Tiistaina käytiin katsomassa Vadelmavenepakolainen elokuvissa, kun sen kuukauden kotimaisena elokuvana pääsee katsomaan Veikkauskortilla kaksi yhden hinnalla.

Olin lukenut tosiaan kirjan joskus vuosia sitten, ja hyvin nopeasti tajusin, että kirjasta oli leikattu (purtu?) leijonanosa juuri tarinan osalta pois. Erityisesti juonen rakentuminen ja Miika Nousiaisen taito kirjoittaa moniulotteisesti ja yhdistää lankoja nipuksi jäi tästä puuttumaan. Alkuun se vaivasi, koska kirjan lukeminen oli taakka, mutta kun pääsin siitä yli, elokuvasta kuoriutukin oikein mallikas oma versionsa. Jos olet lukenut kirjan, älä siis odota näkeväsi filmatisointia sen pohjalta. Alkuteksteissäkin lukee, että perustuu tähän romaaniin. Perusteet ovat todella löyhät, vaikka niitä perusideoita sieltä onkin poimittu muutamia.

Loppupeleissä elokuvaversio Vadelmavenepakolaisesta oli paljon positiivisvireisempi ja alusta loppuun hauska, kuin melko mustaa huumoria viljelevä ja synkän luonteinen opus. Ehdottomasti yksi parhaimpia suomalaisten tekemiä elokuvia hetkeen. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että suurin osa näyttelijöistä ja kuvauspaikoista oli ruotsalaisia, jolloin se tuntui jollakin tavalla eksoottisemmalta. Hitto, minähän taidankin itse olla Mikko Virtanen, kun tässä Ruotsia näin paljon kehun :) Katsokaa tämä elokuva!

Leffan jälkeen mentiin uudestaan Sitko Pizza&Bariin, sillä kaverini ei ollut siellä vielä käynyt. Ensimmäisellä kerralla otin salamipitsan, joka oli aivan loistava, tällä kertaa valintani kohdistui munakoiso-vuohenjuusto-pinjansiemen-pitsaan, joka jäi tuosta edellisen kerran makuelämyksestä harmillisesti jälkeen. Pohja oli kuitenkin jälleen mitä maukkain, joten se kompensoi mukavasti, ja tunnelma ilta-aikaan omanlaisensa, upea!

Niinpä räpsinkin jälleen muutamia kuvia vertailun vuoksi, sillä nyt nuo upeat lamput pääsivät oikeuksiinsa illan hämärtyessä ulkopuolella. Seuraavan kerran pitää täällä maistella joko parmankinkku-rucolapitsaa, tai mahdollisesti jotain ihan muuta. Omistaja Henri Saleniuksen mukaan Sitkon valikoima kuitenkin elää jatkossa jonkin verran. Ehtiiköhän jotakin uutta siiheksi listalle jo tulla?

Hyvän ruuan puolesta

Kaupungilla näytti melko hiljaiselta Ravintolapäivänä. Ainoastaan Tapakselaan sai jälleen jonottaa, sehän on jo ties kuinka monetta kertaa peräjälkeen saavuttanut suurta suosiota. Myös Klubin yläkerrassa Tampere Film Festivalin toimistolla järjestetty Crazy Asian Kitschen vaikutti kannattavalta yleisömäärän perusteella, istumapaikkaa sai odotella. Tapakselassa valitsin listalta lohinappeja, katkarapumakeja, pekoni-sipulipiirakan ja valkohomejuustoa mansikkahillolla. Crazy Kitschenissä vietnamilaiset kevätrullat yllättivät positiivisesti.

Näiden lisäksi napattiin Klubin edustalta mukaan vielä espanjalaisvaihto-oppilailta chorizotapakset ja mentiin Café Mosekseen (Mosesiin?), joka oli pystytetty tamperelaisen Mainostoimisto Moseksen tiloihin Koskikeskusta vastapäätä. Tämä paikka yllätti meidät totaalisen positiivisesti. Syömämme valkosuklaajuustokakku ylitti kaikkien aiempien Ravintolapäivien kaikki aiemmat makeat ruuat. Se oli myös yksi parhaista koskaan syömistäni kakkupaloista, ja pala riittoisa. Erityisesti lisäpisteitä näin visuaalisena ihmisenä toi mainostoimiston todella viihtyisä interiööri. Kuvia ei ikävä kyllä tullut räpsittyä, mutta tuolta toimiston nettisivulta näkee hieman puitteita.

Lauantaina tehtiin jo etukäteen kehumaani kasvispizzaa. Täytteinä oli punasipulia, paprikaa, kirsikkatomaattia, oliivia, rucolaa, pinjansiemeniä, goudaa, mozzarellaa ja Aura-juustoa. Lisäksi reunojen sisään käärittiin siivut cheddarsulatejuustoa. Vaikka itse kehunkin, niin pizzasta tuli mielettömän hyvää. Jälkkäriksi oli Pappagallon valkosuklaajäätelöä (maailman parasta) ja mansikoita. Ei oikein meillä toi kausi ole menossa, mutta onneksi Espanjasta saa oikein makeita yksilöitä.

Rakkautta ruokaan ja musiikkiin

Tääkin viikonloppu on pyhitetty elämästä, ruuasta ja hyvästä musiikista nauttimiselle. Huomenna on Ravintolapäivä ja tänään kun on Putouksen vuoro, olisi tarkoitus tehdä taas pitsaa. Kasvispitsaa hiukan aiempien Napoli-kertojen innoittamana mutta pienellä twistillä.

Voice of Finland eilen oli sen sijaan monelta osaa pettymys, koska mun mielestä oikein mikään kaksintaisteluista ei mennyt kovin hyvin. Jotenkin kaikkien esitykset olivat melko heikkoja tällä kertaa. Tietenkin tuli edellisessä postauksessa jo tehtyä ensimmäinen virhearvio, kun ajattelin Katrin pärjäävän kisassa pidempään, mutta hävisi taistelun Jepalle. No, ainakin Tomas jatkaa vielä tässä vaiheessa.





Mitä tulee musiikista nauttimiseen, sehän tietysti soi mulla aina Spotifyssä kun kuljen ulkona, mutta bongasin jälleen tänään pitkästä aikaa taas sellaisen uuden artistin, joka yllätti mut aivan totaalisen positiivisesti ja josta en koskaan aiemmin ollut vielä kuullut.

Nuorgamin pohjoismaisessa artistiesittelyssä tuli vastaan ruotsalainen Noonie Bao. Artikkelissa häntä on verrattu mm. Robyniin, mutta vertaus on omasta mielestäni vähintäänkin outo, sillä yhtäläisyyttä löytyy vaikkapa Kate Bushiin huomattavasti enemmän. Jotkut biisit taas tuovat mieleen Enyan. 80-luku tulee siis vahvasti läpi tällä levyllä ja lisäksi kuulen Noonien äänessä myös hieman Karin Dreijer Anderssonia, joten ehkä se kuitenkin sitten on se ruotsalaisuus. Tykästyin jo ensimmäiseen biisiin kovin, mutta kuunneltuani koko levyn, huomasin sen olleen täsmäisku mun sydämeeni.





Aivan käsittämättömän kaunista ja monipuolista musiikkia, piru vie kun koko albumilla ei ole yhtään keskinkertaista biisiä! Levyn sisältö vaihtelee taidokkaasti pääosin särmikkäistä tanssiraidoista herkkiin ja lähes balladinomaisiin kappaleisiin, kuten taivaita kohti kurotteleva 'Big Boys Do Cry' tai 'No One Knows'. Myös tuo 'Do You Still Care?' sinkun huikea B-puoli, akustinen versio 'About To Tell' raidasta (yllä) on melkoinen pommi. Huh.

Baby, tell me who was dancing with you?
With you now, dancing with you now.
Who was dancing with you now?

Taas sitten täysin erilaiset diggailufiilikset toi kesällä Flow Festivalillekin tulevan Azealia Banksin uusi "biisi". Tälläistä lisää, perseet keikkumaan :) Ja jos olette menopärinöissä tänään, pyytäkää tätä deejiiltä!



Azealia tykkää räppäillä toisten biiseihin. Aivan kuten aiempi hitti '212' perustui Lazy Jayn biisiin, tämä on alun perin Baauerin kipale. Lopputuloksena on joka tapauksessa aina puhdasta kultaa.

Herkkujen äärellä

Tää viikonloppu on kyllä mennyt sellaisen herkuttelun parissa että ei paremmasta väliä. Perjantaina tehtiin ehkä parasta pitsaa mitä koskaan olen onnistunut tekemään. Osasyynä saattoi olla pellillistä kohti laitettu puoli kiloa goudaa :P~



En ollut aiemmin kokeillut käyttää goudaa pitsassa ja ai että se sopikin hyvin. Muuten täytteenä oli jauhelihaa, paprikaa ja tomaattia. Vesi tulee vieläkin kielelle kun mietin perjantaita, vaikka loistavat safkat eilenkin firman pikkujouluissa oli ja tänäänkin on vielä tarkoitus tehdä kasvishampurilaista ruuaksi.

Työkaveri oli alottelemassa eilen ennen pikkujouluja mun luona ja täältä mentiin Paapan kapakan kautta bileisiin. Ruoka oli tosiaan jälleen takuuhyvää, juustotarjotin tietenkin multa eniten vei kielen mennessään, mutta muutenkin safka kelpasi. Illalla lähdin jo ennen kymmentä kotiin sillä mua ei jatkot niin napanneet. Ehtihän tuossakin ajassa jo ihan tarpeeksi juoda. Viihdyin edes noin kauan koska bändi soitteli tällä kertaa muutakin kuin iskelmää, mm. Tehosekoitinta!



Tänään kävin aamupäivästä katsastamassa kirpputoritapahtuman Dream Hostellilla, mutta ei siellä mulle varsinaisesti mitään kiinnostavaa ollut. Naisille oli aika hyvin tarjontaa ja ensisijaisesti tuo olikin mulle vain oiva tapa käydä tutustumassa paikkaan muuten. Mä olen aika snobi sen suhteen millaista majoitusta vaadin esimerkiksi reissun päällä, on tullut totuttua liian hyvään kun on pääasiassa majoittunut Skandinaviassa ja Virossa hotelleissa. Jos vain kaikki hostellit olisivat tuon tasoisia, voisin hyvin kuitenkin harkita hostellia ulkomaillakin tulevaisuudessa.

Dream Hostelissa yksityishuoneet ovat hieman kalliihkot jos vertaa kaupungin muuhun budjettihotellitarjontaan, mutta jos ottaa yhteishuoneen tai tulee isommalla porukalla kaupunkiin niin erittäin tasokkaasti tuolla majoittuu. Yleiset tilat olivat todella viihtyisät ja sijainti on todella keskeinen. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että vaikka esimerkiksi Omena-hotellit ovat vielä keskeisemmällä paikalla, aika moni pitää tuollaisen hostellin avoimesta ilmapiiristä ja valitsee hostellin mielellään.



Koska en löytänyt mitään vaatetta tai tavaraa itselleni, tyydyin jäämään vain kahville. Tapahtumassa kahvitusta järjesti Kahvila Valo sekä Ravintola Kahvilla. Suklaakakku oli todella mehevää ja herkullista.

Ensi viikolla on kaikkea pientä kivaa vaihtelua luvassa, ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo lähtö Tukholmaan. Näistä lisää lähempänä, mutta erityisesti matkaa odotan jo innolla. Sain myös järjestettyä taas Canonilta lainaan kameraa reissuun ja se tuleekin jo ensi viikon lopulla. Tällä kertaa kyseessä on todella lupaavan oloinen PowerShot SX50 järisyttävällä 50x zoomilla ja tiettävästi hyvillä hämäräkuvausominaisuuksilla varustettuna. Tuskin maltan odottaa!

Kalapuikkoja, kledjuja ja kaukokaipuuta

Näinhän se on, turha sitä on kiistää että tänään ollaan oltu isojen asioiden äärellä. Movember on puolivälissä ja New Yorker aukesi vihdoin Ideaparkiin joka on sopivan matkan päässä Tampereeltakin, niin että sieltä varmasti löytää vielä itsensä useaan kertaan shoppailemasta.



Mutta palataanpa vielä eiliseen. Käytiin työkaverin kanssa juhlistamassa tätä Movemberin kaksiviikkoista taivalta O'Connellsissa, sillä Guinness on viiksimiehen juomaa. Mikään toinen olut ei jää viipyilemään samalla tavalla huulen päälle kuin tuo paksu maltainen ohrapuuro.

Ja namia se olikin, Guinnessin kylkeen tuli tilattua paikan bravuuri, ja samalla koko Tampereen parhaat ranskalaiset. Mistään muualta ei saa erikseen tai ruuan ohessakaan yhtä maistuvia ranskanperunoita kuin Connellsissa. Pinta on rapea ja sisältä ihanan pehmeä, juuri sellaisia ranskalaisten pitää olla. Lisäksi paikan valkosipulimajoneesikin on oma lukunsa, tuo annos on vain yksinkertaisesti laitettuna sairaan hyvää!



New Yorkerin takia ei siis enää tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kunhan menee naapurikunnan ostoshelvettiin :) Mutta astetta enemmän ko. ketjun rantautuminen kyllä tulee lisäämään Ideaparkissa käyntiä omalta osalta. Lähdettiin tänään kaveriporukalla avajaisiin jossa esiintyi Stig, jonka suosiota en edelleenkään suostu ymmärtämään.

Sen sijaan jonkin verran tulee varmaan shoppailtua ulkomaillakin lähiaikoina. Vapaapäiviä kun on siunaantunut enemmän kuin niille olisi käyttöä ja Ryanairkin lopettaa lähes kaikki pidemmät lennot talvikaudeksi, niin minnekään kauemmas ei tässä vaiheessa pääse oikein tarpeeksi edullisesti reissaamaan. Matka jonnekin lämpimämpään oli kyllä aiemmin haaveina, mutta varasin sitten joulukuulle matkan Tukholmaan juuri tänään, ja sinne lähdetään kuun alussa. Talviloman pidän varmaankin joskus helmi-maaliskuussa vasta.



Mutta olihan siellä asiakkaitakin, ja jonkin verran ihan kiinnostavia avajaistarjouksia. Itselle mukaan tarttuneista vaatteista ei tosin mikään tainnut olla erityistarjouksessa, paljon piti myös jättää kivoja vaatteita vielä rekkeihin sillä eihän sitä nyt vaan voinut kaikkea kivaa ostaa ;) Positiivista oli kuitenkin se, että miesten puoli oli kohtuullisen suuri ja vaatteet monipuolisia. New Yorkerin farkut kyllä eivät koskaan ole oikein näyttäneet itsestä hyvältä, kuten ei tälläkään kertaa.

Shoppailun välissä käytiin syömässä pitsat joista omani ei todellakaan ollut kaksinen tuotos. En suosittele keskusaukion vieressä olevaa pitsaravintolaa, pitsa oli pieni ja keskinkertaisen makuinen. Lisäksi yhdelle kavereistani tuli ensin väärä pitsa. Onneksi Ideaparkista löytyy ruokapaikkoja yllin kyllin.



Nuo ihan perus t-paidat ja molemmat pitkähihaiset ruutupaidat ovat New Yorkerista. Mustavalkea ruutupaita on samanlainen kuin aiemmin kehumani luottopaita, hiukan vaaleammalla värityksellä vain.

Takin ja farkut ostin H&M:stä jossa talvitakki oli puoleen hintaan tarjouksessa. Mulla ei ollut mitään muuta talvitakkia kuin aiemmin monissa kuvissa näkynyt harmaa Selectedin villakangastakki ja erityisesti pyörällä töihin mennessä arvostaa tälläistä joustavampaa materiaalia. Housut ovat ihan perusharmaat pillifarkut jollaisia mulla on usemmat entuudestaankin, nämä olivat stretchiä. Päivän asukuvia tulee sitä mukaa kun uudet vaatteet tulee käyttöön.

Shoppailusta ja menemisestä hengästyneenä ajattelin levätä huomisen ihan kotosalla, vaikka onkin perjantai. Lauantaina on sitten tosiaan Ravintolapäivä, käykääpä katsomassa Tampereen paikat täältä jos herkuttelu kiinnostaa.

Maratonkuulumiset

Tosiaan, alkaa tuntua siltä että olen ihan eri, uusi ihminen kuin viime viikolla. Suuri kiitos siitä kuitenkin kuuluu kavereilleni. Kun vihdoin pääsin flunssapesästä ulos ja näkemään kavereita, alkoi henkinenkin puoli korjautua kuin itsestään.

Viime perjantaina istuttiin ja vietettiin kavereiden kesken työpäivän jälkeen iltaa Sorsapuistossa. Tai yksi kavereista oli juuri juhlistamassa kesälomansa alkua. Alue on sydäntä lähellä, sillä asuin koko olennaisen osan lapsuudestani, viisivuotiaasta kymmenvuotiaaksi Sorsapuistoa vastapäätä. Lopulta siirryttiin torin lähelle Aaltosen puistoon jatkamaan tissuttelua ja käytiinpä yhdellä Pussycatissakin :)

Lauantaina oli tarkoitus mennä elokuviin ja syömään ja käytiinkin Jack The Roosterissa. Keli oli vähän epävakaa ja sateinen mutta sitkeesti syötiin terassilla. Vähän oli huonon makuinen burgeri tällä kertaa, mikä on sääli koska olen tosi paljon tykännyt Roosterin safkoista aina.

Sieltä mentiin katsomaan 'Rock of Ages', kasarirokkimusikaali joka olikin aivan superhelmi. Tykkäsin niin paljon ja paras rokkihan kuitenkin on 80-luvulla tehtyä :) En ole mikään suuri musikaalien ystävä mutta tälläisissä yhteyksissä kun on vahva nostalgiamomentti mukana, se kyllä toimii. Olen käynyt katsomassa aiemmin Vuonna '85 Remixin Työväenteatterissa.

Teatterista suunnattiin Europaan nautiskelemaan juomia Matti Nykäsen keikkaa odotellessa. Masa esiintyi ilmaiseksi Kuninkaankadun Amarillossa ja kun en koskaan ollut aiemmin ollut keikalla, pitihän sinne päästä ja hauskaa olikin vaikka paikan ilmastointi oli vissiin tehnyt tepposet ja salissa oli kuin saunassa. Ikävä kyllä mulla ei ollut kameraa mukana tuolloin ja iPhonen kuvanlaatu ei riittänyt ottamaan kunnollista kuvaa Matista.

Alkuviikko menikin töissä jossa kiirettä on piisannut, mutta eilen alkoi sitten mun lyhyt Tammerfest-kesälomapätkä. Näin kavereita taas ennen PMMP:n keikkaa ja käytiin visailemassa Kahvillan pubivisassa. Sieltä suuntasin kohti Pakkahuonetta jossa PMMP:n keikka oli. Oltiin vähän turhan aikaisessa ja lämppärinä toiminut Olavi Uusivirta ei vain iske. Ei iskenyt nytkään mutta kunhan keikka alkoi niin voihan pojat (tai tytöt) taas!



Live alkoi uuden levyn 'Korkeasaari'-kappaleella joka ei ole suosikkejani, mutta esitys oli hieno.


Ruskikset veti jengin taas ihan sekaisin. Olin itse asiassa aika yllättynyt että ko. biisi päätettiin vetää koska se on kuitenkin jo aika vanha ja ensimmäisellä levyllä on parempiakin biisejä, mm. yksi koko bändin lempparibiiseistäni 'Isin pikku tyttö'.





Heräsin bändiin hieman jälkijunassa. Rusketusraidat ei uutena biisinä iskenyt, mutta toisen levyn ilmestyessä olin työharjoittelussa Tampereen Anttilassa jossa se soi monta kertaa päivässä ja silloin lämpesin kertaheitolla. Sen jälkeen myös ensimmäinen levy alkoi toimia ja loppu on historiaa.



Muutaman vuoden aikana välillä 2006-2010 kävin n. kymmenellä keikalla eri paikoissa, ikimuistoisimmista mainittakoon YLE:n Akun Tehtaalla nauhoittama 'Kosketuksessa' kutsutapahtuma ja varta vasten bändin takia tehty laivaristeily faniporukalla.



Eilinen keikka oli kuitenkin ensimmäinen reilusti yli kahteen vuoteen. Tosin siitä ajasta bändi oli aika pitkällä keikkatauollakin välissä. 'Rakkaalleni' on yksi uuden levyn hauskimmista ja kuitenkin bändille tyypilliseen tapaan ironisen synkistä iloitteluista jonka melodiat ja tyyli on kunnianosoitus yhdelle bändin innoittajista, Leevi & The Leavingsin musiikille. Sanat ovat myös osuvat, tylyt mutta kuvaavat hyvin omaa tilannettani. Mulla ei vain ollut mitään tehtävissä omassa tilanteessani, kaikki tuli täysin yllättäen ja en vain kyennyt pitämään itseäni kasassa vaan romahdin. Onneksi fiilis on nyt jo hyvä.


Keikalla oli taas niin huono ilma että piti lähtee kesken haukkaamaan raitista ilmaa. Keikan jälkeen kävin syömässä pitsaa viereisessä pitseriassa eikä todellakaan ollut kehumista. Sen jälkeen tapasin alkuillan kaverit ja kävin vielä parilla Telakalla.



Ostin toissapäivänä Hennes & Mauritzilta uudet siniset housut. Ne eivät ole farkkua vaikka ehkä siltä näyttävät, vaan puuvillaa ja spandexia. Oikein mukavat siis päällä ja katselin niitä jo pidemmän aikaa hyllyssä mutta en viitsinyt ennen reissua ostaa kuitenkaan. Housut näkyivät jo ylemmässä eilisessä kuvassa, mutta tänään pistin ne uudelleen päälle.

Kävin aamulla lääkärissä ja näin sen jälkeen yhtä luottoystävistäni. Käytiin Europassa ja Koskikeskuksessa, josta ostin päivän asuna olevan Carlingsin ruutupaidan. Katselin sitäkin aiemmin, mutta en ostanut kunnes vasta nyt. Sopii hyvin uusien housujen kanssa vaikka itse sanonkin :)



Käytiin myös käyttämässä Citydeal-korttini Armas Maitokaupassa ja syötiin kyytönmaito-jäätelöannokset. Pallo maitojäätelöä ja toinen mansikkaa. Aitoa ja originaalia, todella hyvää vaikka tietenkin kevyempää kuin perinteinen kermajäätelö ja se kyllä maistui.

Lääkärinkäynnistä seurasi se että joudun huomenna menemään aamulla jo kahdeksalta labrakokeisiin ja sydänfilmiin. Katsotaan mitä sieltä paljastuu, omat epäilykseni mulla jo onkin. Mutta toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Lähden tästä viettämään iltaa toisen kaverin luokse, haen lettutarpeet ja pidetään lettukestit vol. 3 :)


Mutta näin se vain on että ilman kavereita en olisi näin hyvissä fiiliksissä. Kiitos kaikille, ootte tärkeitä!

Kiekkotunnelmia

Eilen ei ollu Suomen peliä, mutta istuin enemmän on-off katsomassa sekä Sveitsi-Kazakstan ja Latvia-Venäjä pelejä. Lähinnä sen vuoksi että näkisi miten tulevat vastustajat pelaavat. Sveitsihän kohdataan jo seuraavana, ylihuomenna tiistaina.

Sen sijaan illalla toistettiin samaa kaavaa kuin edellisenä iltana, kisakatsomo kaverin kanssa USA-Kanada ja Ruotsi-Tsekki peliin. Tein kisaevääksi pitsaa ja pistin saunan taas päälle.



USA-Kanada peli oli huikea jännitysnäytelmä, ja ei pelkästään sen vuoksi että sen selosti Mertaranta. Peli oli täydellistä USA:n hallintaa, mutta Kanada löi häkkiin jokaisesta tilanteesta. Se ei tosin riittänyt vaan USA rankaisi jatkoajalla ylivoimamaalin ja voitti näin Kanadan ensi kerran 11 vuoteen. Kanadahan taas on vastassa ensi perjantaina, joten kylmää kyytiä näillä näkymin on luvassa.



Äsken juuri päättyi Suomen peli Slovakiaa vastaan ja vaikka tämäkin peli voitettiin yhden ensimmäisessä erässä tehdyn maalin avulla, kyllä pelin pitää vielä tästäkin parantua perjantaihin mennessä. En usko että Sveitsi tiistaina kuitenkaan on mikään liian paha vastus mutta voitto Kanadasta tuntuu siitäkin huolimatta epätodennäköiseltä että USA onnistuikin.

En muistanut kertoa että perjantaina postissa tuli dvd-tilaus CDON:ista ja itselleni tilasin tuon 70-80 luvun taitteen Konna ja Koukku-trilogian. Olen leffat nähnyt useampaan kertaan, ja ensi kerran penskana kyllä huumori puri todella kovaa. Tässä elokuvasarjassa Burt Reynolds on Konna, ja pistää kunnolla kampoihin pikkukaupungin sheriffille ja hänen pojalleen, apulaissheriffille.