Musa taskussa pulteriairalla

Otsikko on röyhkeästi varastettu Hannu Hyttisen saman nimisestä Tampereen taskusanakirjasta. Pulteri taas on isohko kivi, ja Pispalan Pulteri klassinen tamperelainen ravintola, Pispalassa tietysti.

Tarkoitus oli ollut käydä myös tuolla syömässä jo pitkän aikaa, edellisestä ruokailusta kun oli ehtinyt vierähtää ainakin viisi vuotta. Puolitoista vuotta sitten siellä kaljalla istuessani alkoi vanha suola niin sanotusti janottaa ja päätin palata sinne syömään. Näin kauan se kuitenkin kesti, sillä en asu aivan naapurissa. Kuitenkin nyt Ohranjyvässä käytyäni, tämä toinenkin kulttipaikka alkoi poltella sen verran pahasti, että otin itseäni niskasta kiinni ja hurautin viikko sitten bussilla Pispalaan.

Pulteri avattiin Alkon kokeiluravintolaksi jo vuonna 1968, tiloissa oli sitä ennen maitokauppa. Ruokaa tarjoili lähellä ainoastaan Rajaportin kioski, ja sieltäkin sai vain makkaraa. Tässä suhteessa Pispalassa oli kysyntää monipuolisemmallekin ruokatarjonnalle johon Pulteri tuli vastaamaan. Kuten Ohranjyväkin, Pulteri on instituutio, klassikko itsessään ja täysin ansaitusti. Näitä ravintoloita, jotka ovat vuosikymmenet pysyneet toiminnassa, on Tampereella vain kourallinen. Edellä mainittujen lisäksi muita ruokaa tarjoavia paikkoja taitaa olla ainoastaan Coussicca ja Salud, jotka ovat kuitenkin olleet osa tamperelaista ruokaskeneä vasta 70-luvun alusta. Pelkkiä juomaa tarjoavia paikkoja sen sijaan ovat Pyynikintorin Tuoppi ja Salhojankadun Pub.











Ja klassikko on myös paikan erikoisuus, porsaan sisäfileestä valmistettu Superpihvi. Ruokalista on pitkä, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia, mutta Superpihvi tilataan listan ohitse. Sitä varten ruokailija saa lappusen, johon voi itse rustata pihvin koon, kastikkeen, maustevoin, paistoasteen ja lisukkeet. Tämä annetaan tarjoilijalle ja hetken päästä pöytään kannetaan tarjottimellinen hyvää. Aiemminkin olen syönyt Pulterissa nimenomaan tämän saman annoksen, joten tulevaisuudessa pitää testata listalta muutakin. Ainakin naapuripöytiä silmäillessä annos kuin annos näytti herkulliselta. Rehtiä ja krouvia ruokaa, epäterveellistä ehdottomasti.

Paikkaa ei voi kuin suositella. Ruokailijoita oli lauantaina paljon, mutta tuurilla onnistuin saada pöydän ilman varausta. Isommalla porukalla tai kauempaa tullessa suosittelen tekemään pöytävarauksen ehdottomasti. Toisaalta, jos niin huonosti kävisi, että istumaan ei sovi, on Vaakon Nakki onneksi lähietäisyydellä :)

Kuumia koiria kylmässä syysyössä

Onpa viikonloppu mennyt raukeissa ja varsin rauhallisissa merkeissä. Kunnon yöunia, herkuttelua, tv-sarjoja ja leffoja. Mutta tälläiset viikonloputkin ovat välillä tarpeen, ja oikeastaan parasta elämässä.



Aloitin viikonlopun katsomalla rästiin jääneet loput Walking Deadit alta pois. Ollut tässä niin kiirettä että sarja jäi itseltä "katkolle" 2. kauden muutaman viimeisen jakson osalta. Aika yllättäviä käänteitä on pariin edelliseen jaksoon mahtunut ja vielä on kauden finaalijakso odottamassa tuossa että painan 'Play'.



Eilen katseltiin myös boksilta 'Poika raidallisessa pyjamassa', joka oli hieman pitkäveteinen.

Natsien hirmuteot ovat tulleet jo aiemmin tutuiksi, mutta tämä jätti loppuratkaisuja lukuunottamatta hiukan kylmäksi. Roman Polanskin 'Pianisti', Stefan Ruzowitzkyn 'Väärentäjä' tai jo aiemminkin ohimennen mainitsemani Christian Duguayn 'Hitler - Pahuuden nousu' ovat kaikki huomattavasti tasokkaammin tehtyjä sekä enemmän tunteisiin vetoavia elokuvia.



Jo toista lauantaita putkeen tuli tehtyä ruuaksi tortilloita, nyt tosin kanasta enemmän fajitas-tyyppistä settiä. Helppoa ja mukavaa kun ei huvita käyttää liikaa aikaa kokkailuun ja haluaa ottaa rennosti. Jälkiruuaksi oli lettuja, mansikkasosetta ja kermavaahtoa. Namskis!



Kissa-munis vahti vieressä lettujen valmistumista. Jäipä noista molemmista vielä syötävää eikä tarvitse tänään kauheasti alkaa mitään kokkailemaan. Sunnuntai sujuu siis edelleen leppoisissa merkeissä kotioloissa leffojen, sarjojen ja löhöilyn merkeissä. Ei sillä, oikeasti tykkään ruuanlaitosta todella paljon.



Ilta vierähtikin sitten kotoa poissa kamiinan lämmössä punaviinia nautiskellen ja hyvää musiikkia™ eli Disco Ensembleä luukutellen. Pojat ovat tulossa Klubille keikalle lokakuun lopussa ja liput ovat olleet vakaassa harkinnassa. Sen verran kovan keikan viime vuoden Lost In Musicissa heittivät!



Iltapalaksi hoitui legendaarinen paikallisherkku Kuuma koira lengedaaristakin legendaarisemmalta Vaakon Nakilta! Kyseessä on alun perin nokialaisiin grilliperinteisiin nojautuva tuote joka on sittemmin levinnyt kuntarajojenkin ulkopuolelle.

Valinnaisesti joko aimo pätkä höyrymakkaraa tai pari nakkia laitetaan sokerimunkin (siis kyllä!) väliin ja mukaan tavalliset hodarimausteet.



Piti elää näin vanhaksi että sain aikaiseksi tuota kokeilla, ihan mielenkiinnostakin, sillä en ollut missään sitä aiemmin maistanut. Omaan makuun kurkkusalaattia ja muita mausteita olisi välissä saanut olla enemmänkin, mutta loppujen lopuksi mielikuva jäi kuitenkin enemmän plussan kuin miinuksen puolelle. Grilliruokaahan se on, joka ei herättele omaa kulinaristista makuhermoa erityisemmin. Mukaan lähti vielä ranskalaiset chili-cheddarkastikkeessa.

Matkalla grillille Vastavirran lämpömittari näytti +2 astetta. Nyt ei puhuta enää syksystä vaan talvi on jo pian täällä!



Ai niin, meinasi unohtua. Two Door Cinema Clubilta on muutama päivä sitten julkaistu ainakin ensikuuntelulla aivan loistavalta kuulostava uusi albumi 'Beacon'. Käykää tsekkaamassa!





Nyt sohvalle, Walking Dead loppuun, tsiläks ja kolmatta kautta odottelemaan!