Kirjoituksia kellarista

Basement Jaxx on takaisin ja kovempana kuin ehkä kertaakaan 2000-luvulla. Bändi juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan, sillä ensimmäinen julkaisu tuli ulos vuonna 1994. Näin heidät itsekin pari vuotta sitten Tampereella Love Music Festivalilla, vaikka keikka ei kaikilta osin silloin omaan makuuni ollutkaan.

Heidän uusin, järjestyksessään jo seitsemäs albuminsa 'Junto' ilmestyi virallisesti maanantaina, ja siitä löytyy Spotifystä myös kahden levyn Special Edition, johon automaattisesti tässä linkkaankin. Enemmän musiikkia, enemmän nautintoja. Erikoisversiolta löytyy myös remiksauksia levyn biiseistä.



Se minkä takia tämä uutukainen uppoaa muhun niin kovaa, on iso liuta vanhankoulun vibaa ja "kädet ilmaan" nostetta, mikä on aistittavissa lähes jokaisesta biisistä. Ja 90-lukuahan on tykätty kierrättää jo jonkun aikaa populaarimusiikissa. Kukapa olisi parempi näyttämään mistä kukko kusee, kuin oikeasti silloin kulta-aikaansa eläneet originaaliartistit? Sedät tulivat vahvasti kuvioihin, ja todistivat oman ylivoimansa kertaheitolla myös mm. sellaisille viime vuosien suursuosikeille kuin vaikkapa Disclosure. Samoissa genreissä nimittäin tuokin bändi liikkuu, ja on ammentanut paljon myös Basement Jaxxin maailmasta omassa tuotannossaan.

'Junto' on myöskin siinä mielessä poikkeuksellinen levy, että lähes kaikki biisit ovat aivan loistavia tanssiraitoja. Itselle tietysti ykköseksi nousee tuo hauskana musiikkivideonakin (Twerkbot!) ilmestynyt 90-luvun alun pianohouseviboilla päräyttävä 'Never Say Never', samoin kuin tuon aikakauden äänimaailmaa vahvasti lainaavat 'Unicorn', sekä kakkoslevyn 'House Scene'. Vokaalihouse siis toimii, samoin kuin myös mahtava lapsikuoron avittama 'Power To The People' ja raikkaan kesäinen lattarianthem 'Mermaid of Salinas', jotka vievät allekirjoittaneen täysin mukanaan. Ja onhan 'What's the News'kin oikein sielukas ja groovaava raita!

'We Are Not Alone' ja 'Summer Dem' taas ovat tyyliltään aivan eri maailmaa edellisten kanssa. Molemmat kappaleet tuovat vokaaliensa puolesta mieleen 80-luvun amerikkalaisen funkin ja soulin tähän hetkeen päivitettynä, mutta erityisesti jälkimmäinen on muiltakin osin lähes yksi yhteen juuri tuon aikakauden soulia.

Flow 2013 artistikatsaus

Nimittäin mun näkökulmastani katsottuna. Flow alkaa virallisesti jo ylihuomenna, mutta munkin osalta on enää neljä yötä Helsinkiin. Tajusin, että en oikeastaan oo kunnolla edes kirjoitellut täällä siitä, mitä kaikkia deejiitä, bändejä ja artisteja mä ainakin teoriassa haluan nähdä tän vuoden festareilla. Tosin viime vuonnakin kävi niin, että Champagne Barissa oli niin hyvä meininki, että jäi jopa ennakkoon suunniteltu The Black Keys katsomatta tyystin. Mieli ja suunnitelmat kun saattavat muuttua nopeastikin päivän aikana, joten liian otsa rypyssä tuonne ei siis kannata suunnata.

Oon kuitenkin tehnyt Oma Flow-aikataulun, ja ilokseni huomasin, että tänä vuonna juuri mikään niistä aivan must-see artisteista ei mee ainakaan täysin päällekkäin. Se on tietysti mahtavaa, koska tällöin on olemassa mahdollisuus nähdä kaikkia seuraavia artisteja, edes osan keikoista. Ainoastaan alun perin Bat For Lashes ja Disclosure olivat täysin samassa slotissa, mutta viime viikolla tiedotettiin Disclosuren keikan aikaistuneen puolella tunnilla. Hyvä näin, sillä viimeaikaisesta hurjasta vetovoimasta huolimatta valinta ei olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kahden poikasen todennäköisesti deejiivetoinen live kun ei Natasha Khanin valovoimalle ja musiikille pärjää millään mittarilla. Nyt näen kuitenkin molempia! Olen kasannut myös Spotifyyn Flow-soittolistaa, kuvaa klikkaamalla pääset sinne.



Koko perjantai-ilta on luvassa pelkästään laadukasta deejiisettiä Champagne Bar & Loungessa, joten sinne on mukava palailla keikoilta takaisin chillailemaan. Tänä vuonna Tamperekin on edustettuna, kun Hang The DJ:n pojat ottavat tahtipuikot heti alkuillasta. Muita kiinnostavia kollaboraatioita on Paska Sohva DJ's, jota todennäköisesti parkkeeraan heti alkuun fiilistelemäänkin, ellen sitten päädy katsomaan Noah Kiniä Open Source Stagelle.

Shampanjabaarissa muita deejiipoppoita perjantaille ovat Sounds Like Kotibileet sekä Tavastian Lauantaidiskon jäbät. Aikaisempina vuosina säätkin on suosineet, eikä sateita hirveästi ole festivaalien ajalle osunut. Jos kuitenkin vettä tulee, on shampanjabaarin ja Tiivistämön välinen tila ollut jo viime vuodesta saakka katettua tilaa, joten sekään ei haittaa.

Perjantaina ei muita isoja mulle merkittäviä esiintyjiä ollut listalla Cat Poweria lukuunottamatta, mutta kun Alicia Keysin ilmoitettiin tulevan Flow'hun, oli selvää, että se show pitää nähdä. Alician tuotantoon en oo perehtyny koskaan kokonaisvaltaisesti, mutta pidän lähestulkoon kaikista hiteistä ja hänen äänensä on aivan omaa luokkaansa, upeampaa kuin Beyoncén, Rihannan tai kenenkään muunkaan kilpasiskonsa. Olen puhunut aiemminkin kylmiä väreitä aiheuttavista laulajista ja näihin Alicia kuuluu. Oikeastaan odotan tuota showta nyt jo kohtuullisen paljon. Suurin osa mun suosikkibiiseistä löytyy tuolta yllä mainitulta Spotify-soittolistalta. Muita perjantai-illan tsekkauksen arvoisia esiintyjiä on ainakin Satellite Stories, Minä ja Ville Ahonen, Kendrick Lamar, K-X-P ja Maya Jane Coles. Maya esiintyy Alician jälkeen lempistagellani Takapihalla, joten hämärtyvä elokuun ilta ei voisi paremmin päättyä.









Lauantailta odotin tietysti eniten alkuun Beach Housea, Azealia Banksia ja Tensnakea. Harmillisesti juuri Azealia peruutti, mutta eipä hätä enää mitään. Flow räjäytti täysin potin ilmoittamalla, että toinenkin artisti Kraftwerkin lisäksi, jota olen diggaillut 25 vuotta, ei yhtään vähempää kuin kulttihiphopbändi Public Enemy saapuu esiintymään sunnuntaina. Meinasi revetä housut jalassa kun perjantaina tämän luin! Uutinen kaatoi myös Flow'n nettisivut. Mutta takaisin lauantain esiintyjiin :)

Nicole Willisin molemmat projektit, Cola & Jimmu, sekä The Soul Investigators esiintyvät Flow'n lauantaissa. Nämä olisi myös tarkoitus ainakin enimmäkseen katsoa. Austra, Pää Kii ja jo viime vuonnakin parhaan deejiisetin vetänyt Kristiina Männikkö esiintyvät kaikki suurin piirtein samaan aikaan, joten alkuillasta joutuu hiukan tinkimään osasta kiinnostavia juttuja.











Päivänselvää on, että Pää Kii pitää ainakin nähdä, vaikka suoraan sanottuna oudoksunkin sen buukkaamista Flow Festivaleille. Tosin silloin kun musiikki myy enemmän kuin perus seiskatuumaiset ja manageroinnin ottaa haltuunsa jokin kaupallinen instanssi, alkaa keikkaliksatkin nousta. Enää ei tarvi punkkarinkaan tyytyä Sorbukseen ;) Esimerkiksi Puntala Rockin järjestäjät kertoivat juuri Aamulehdessä, että Pertti Kurikan Nimipäivien liksat ovat sitä luokkaa, että heillä ei bändiin ole yksinkertaisesti varaa. Pää Kii -tasoisen bändin buukkaaminen taas ei onnistuisi senkään vuoksi, että heillä ei ole tilaakaan sille määrälle ihmisiä, joita bändin esiintyminen houkuttelisi alueelle.

Punkkikeikat nyt eivät kovin pitkiä tuppaa olemaan, joten sieltä ehtii kyllä vielä Disco Obscurankin tanssitettavaksi. Austra täytyy ehkä unohtaa, eikä se isoimpia suosikkejani festivaalin esiintyjistä ollutkaan. Myös lauantain alkuilta Champagne Bar & Loungessa ja Takapihalla ennen Tensnakea kiinnostaa vahvasti, erityisesti Hannulelaurin ja Lil Tonyn setit.





Sunnuntaina koko päivä olikin jo entuudestaan täynnä toinen toistaan kiinnostavampia esiintyjiä. Antero Lindgren, Husky Rescue, Haim, Disclosure ja Grimes kiinnostavat kaikki ja kaikkia myös näyttäisi onnistua ainakin osan keikasta katsoa. Jo ennen Public Enemyn julkistamista aivan ylivoimaisesti eniten koko festareilta odotin kuitenkin Of Monsters And Meniä ja Bat For Lashesia, jotka molemmat pääsivät mun viime vuoden suosikkilevyjen listalle, sekä tietysti Kraftwerkin 3D show:ta. Suurinta osaa näistä bändeistä oon jo hehkuttanutkin pitkin vuotta, mutta todellakin kahden mun nuoruuden kovimmista kulttibändeistä näkeminen tulee takamaan sen, että sunnuntai tulee olemaan mulle yksi huikeimmista päivistä pitkiin aikoihin. Public Enemyn ohella kaikki nämä tykittävät festarit sellaiseen ilotulitusmaiseen päätökseen, että kun Suvilahti hiljenee, saattaa hetkellinen tyhjyys vallata mielen.

Flow on perinteisesti päättänyt multa kesän. Elokuun puoliväli lähestulkoon aina alkaa olemaan jo kolea ja illat ainakin hämäriä. Mutta Suomen parhaat festarit ovatkin oiva tapa heittää kesälle hyvästit ja alkaa valmistelemaan syksyyn asennoitumista. Onneksi on aina ensi vuosi :)

Musiikki on elämä

Sen sanoo Ellinor Olovsdotterkin uudessa biisissään.

Ja kylläpä päriseekin lujaa! Ei voi tajuta miten toi Ruotsin kuningatar Elliphant sit hoitaakin homman näin nätisti. Oon venaillu, et millon tulee musavideoo tähän biisiin, eikä se vieläkään oo valmis, mut tässä vähän teaseriä, ja taustoja biisin takaa. Mimmi näyttää ja kuulostaa hyvältä, biisistä puhumattakaan, on meinaan sen verran timmi tanssiraita. Ysäri is fucking serious!

Löysin Elliphantin ensi kerran joskus talvella, helmikuun nurkilla, ja lämpesin heti 'Down on Life' biisille. Tässä on jotain joka puree ihan täysiä. Täältä löytyy linkki tohon biisiin.





Toinen alkuviikon tanssimusiikkiuutinen liittyy jo aiemminkin pariin kertaan mainitsemaani brittiläiseen Disclosureen. Poikien levy nimittäin ilmestyy virallisesti juurikin tänään, ja löytyy tuoreeltaan Spotifystä. Spot on! Kelit jatkuu makeena, ei muuta kuin uutta Disclosuree kehiin ja Flow:ta odottelemaan!

Massiivinen musiikkipostaus

Olen viimeisen viikon ajan kuunnellut useampaan kertaan ranskalaisen Phoenixin loistavaa uutta levyä. Tai 'Bankrupt!' on itse asiassa julkaistu jo huhtikuun puolella, mutta itse huomasin sen vasta viime viikolla. Levyn nimikkoraita on melko erikoisen kokeellista elektronista musiikkia, mutta muilta osin uutukainen on erittäin tiukka ja varsinkin tanssittava indielätty. Mahtavaa!

Vappuna en päässyt Hang The DJ:hin, sillä oli niin paljon muutakin ohjelmaa, mutta näitä biisejä pitää kyllä toivoa seuraavaksi kerraksi, joka onkin jo ensi lauantaina. Vaikka koko levy on varsin kelvollinen ja raikkaan kuuloinen, ehdottomiin suosikkiraitoihini lukeutuvat ensimmäiseksi singleksikin lohkaistu 'Entertainment' sekä 'Trying To Be Cool', 'Drakkar Noir', 'Chloroform' ja 'Don't'.



Toinen hyvä uutuus huhtikuulta on hiukan elektronisempi, kanadalaisen Young Galaxyn 'Ultramarine'. Kehuskelin vasta skotlantilaista Chvrchesia pari viikkoa sitten ja suhteellisen tuoreena bändinä se kuitenkin muistuttaa aika paljon The Naked And Famousin ohella myöskin tätä bändiä.

Aiemmat levyt ovat olleet selkeästi syntetisaattoripainotteisempia, mutta uusimmalta löytyy paljon laajempi kirjo eri tyylisiä kappaleita, ja erittäin hyviä sellaisia. Olin yksittäisiä vanhempia biisejä kuullut aiemminkin, mutta vasta tällä levyllä äänimaailma on hioutunut sellaiseen muotoon, että se on itselle enemmän mieleen. Erityisesti raidat 'Fall For You', 'New Summer', 'Fever' ja 'Hard To Tell' toimivat.



Meinasin myöskin säikähtää viime perjantaina, kun French Filmsin 'White Orchidia' ei heti tuotu Spotify-käyttäjien saataville. Bändi nimittäin ilmoitti sen ilmestyvän samaan aikaan levyn maailmanjulkaisun kanssa. Tästä pettyneenä törmäsin siihen kuitenkin sellaisessa uudessa musiikkipalvelussa kuin Deezer. Olen kuullut tuosta ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten, enkä kovinkaan paljoa siihen vielä perehtynyt. Ulkonäöllisesti se näyttäisi toimivan hieman samalla tavalla kuin Grooveshark.

Tulevaisuuden skenaario, jossa levy-yhtiöt siirtäisivät katalogejaan vain yhteen tiettyyn paikkaan, olisi tietysti pieni sääli. Itse en ainakaan olisi valmis maksamaan kahdesta päällekkäisestä palvelusta. Nythän tämäkin levykin onneksi löytyy jo Spotifystä, joten huoleni oli turha. Kuten ylempiäkin kuvia, klikkaamalla alla olevaa levynkantta, pääset Valkoista orkideaa kukkiville niityille.



Loppuun vielä muutama tykki konemaisempi tanssibiisi lisää, joita olen viime viikkoina fiilistellyt, muun muassa Ceephax Acid Crew:n uusin. Viime kesänä linkkailinkin jo edellisen 'Mediterranean Acidin' lomapostaukseeni, mutta tämä video on vähintään yhtä hyvä! Myös Alex Metricin videossa on siistiä animaatiota, Disclosuren pätkässä puolestaan on helmiä hylättyjä rakennuksia. Todennäköisesti Detroitista, joka lienee yksi maailman absurdeimpia näkyjä noiden mestojen osalta.

Googlettamalla löytyy runsaasti saitteja ja valokuvia. Kirjoitin aiheesta Detroitin osalta myös viime syksynä. Muutenkin olen täällä varmasti jo kyllästymiseen asti kohkannut hylätyistä tiloista :) Disclosurea on muutenkin tullut kuunneltua paljon, suhteellisen tuore konemusalöytö mulle, ja iskee niinkuin häkä päähän. Siis muutkin biisit kuin tuo 'White Noise', erityisesti 'Tenderly' ja 'Flow' pistävät punttiin vibaa.

Viime aikoina paljon kohutusta Daft Punkin uudesta 'Get Lucky' -kappaleesta tehty epävirallinen amatöörivideo taas on niin mahtava, että ei mitään järkeä. Harmi, että pidän virallisesta kappaleesta, jossa mukana on Pharrell Williams, paljon enemmän. Sen voit kuunnella täältä. Flow:hunkin tulevalta Australta puolestaan tuli uusi musiikkivideo jo hieman vanhempaan 'Home' -kappaleeseen.