Kevyttä kesämusiikkia

Vähän aikaista tietysti, kun täällä vasta otettiin pari askelta taaksepäin kevään etenemisessä viime viikonloppuna, ja kuluneella viikollakin lumi, pakkanen ja nyt loska ovat muistuttaneet kaikesta muusta kuin kesästä.

Mutta ei siellä New Yorkin kupeessakaan kuuleman mukaan vielä varsinaisesti kesä ole alkanut. New jerseyläinen Real Estate ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan pusersi ulos kolmannen, erittäin kepeältä ja kesäiseltä kuulostavan albuminsa. 'Atlas' julkaistiin jo muutama viikko sitten maaliskuun alussa, mutta tämä oli jäänyt itseltä aiemmin huomioimatta, kunnes bongasin levyarvion Pitchforkissa.

'Atlaksessa' siis on selkeästi sellainen kesälle ominainen heleä fiilis, eikä se oikeastaan tanssilattioillekaan sovi. Voisin paljon mieluummin istua kesäpäivänä puun alla varjossa ja kuunnella tätä levyä. Uskonkin, että se tulee päätymään omalle soittolistalle vasta vähän myöhemmin kunnolla. Levy on aivan perushyvää taustamusiikkia, sikäli ehkä lievästi alle odotusten tältä bändiltä, mutta ainakin loppupään raidat 'Horizon' ja 'Navigator' olivat bändille ominaisempia, ja niissä oli myös oikein tarttuvat melodiat.





Enimmäkseen kesäistä musiikkia tarjoilee myös Tensnake, joka julkaisi samoihin aikoihin debyyttilevynsä. Kirjoitinkin aiheesta reilu kuukausi sitten. Levyn vahvuudet nojaavat aika pitkälti jo ennalta postaamieni raitojen varassa, ja sikäli olinkin oikeassa sen suhteen, että tälläiset levyt eivät juuri koskaan ole vahvoja kokonaisuuksia. Kun levyä tehdään monta vuotta ja eri tuottajien kanssa, hajontaa tulee tyylillisesti väkisinkin.

Siitä huolimatta pystyn nostamaan levyn parhaasta päästä muutamia raitoja, jotka nousevat edellisen postauksen biisien kanssa samalle tasolle. Esimerkiksi 'Good Enough To Keepin' on tehnyt sama tiimi, eli Nile Rodgers ja Fiora, joka oli tekemässä aiemmin hehkuttamaani 'Love Sublimea'. 'Feel of Lovesta' puolestaan vastaavat yhteistyössä Jacques Lu Cont ja Jamie Lidell, ja 'Selfish' on upea jamittelu, jossa laulaa Jeremy Glenn. Nämä kaikki kuulostavat aivan mahtavalla tavalla 80-luvulta, ja 'Feel of Love' jopa hiukan Princeltä. Myös 'Things Left To Say' on sekin mukavan eteerinen kasariraita. Sen sijaan samaan suuntaan kurkottaa myös Thebon featuroima 'Pressure', mutta on tyylillisesti jo hieman kauempana omista mieltymyksistäni.

Niinpä tällä levyllä tuntuukin olevan selvä kahtiajako vanhan ja uuden tyylin, eli selkeän kasarisaundin välillä, joka rikkoo levyn linjaa. Paljon hyviä yksittäisiä biisejä, mutta levykokonaisuus ei vain toimi niin hyvin, että sitä tekisi mieli kuunnella alusta loppuun, ei siltikään vaikka levylle on yritetty luoda jonkinlaista teemaa säveltämällä sille erikseen intro ja outro. Mutta kannattaa jälleen kuunnella itse ja tehdä omat päätelmät :)

Mutta kevät tai talvi, mulla alkaa tän päivän jälkeen talviloma, joten oikeastaan ihan sama mitä säätä on, siitäkin huolimatta, että onnistuin hankkimaan heti alkuun flunssan. Tietysti kuivemmalla ja lämpimämmällä kelillä on kivempi kuvailla ulkona, mutta loma on aina loma. Kunhan ensi viikoksi ehdin parantua.

Love Sublime

Hampurin lahjalta nykydiskolle, Tensnakelta on tullut muutaman kuukauden sisään useampiakin uusia biisejä. Albumikin on tulollaan maaliskuussa, joten odotukset ovat korkealla. Tosin tälläiset dj- ja tanssimusiikkiartistit harvemmin julkaisevat tasavahvoja levykokonaisuuksia.

Potin räjäytti kuitenkin aivan äärimmäisen loistava aikamatkan 80-luvulle tekevä 'Love Sublime'. Mukana on herra Niemerskin viimeaikainen luottolaulaja Fiora ja biisiä on ollut myöskin tuottamassa funkin ja soulin kultasormi Nile Rodgers, jonka ehkä eniten viime aikoina on ollut esillä muuan Daft Punkin 'Random Access Memories' albumin kautta. Tuolla levyllähän bändi kahmi käsikaupalla myös Grammy -palkintoja. Tsekkaa gaalaesitys alta.

Eikä biisiä kuunnellessa vaikea ole kuvitella, että mukana on 80-luvun yksi nimekkäimmistä soultuottajista. Eroaahan tämä kuitenkin melkoisesti Tensnaken muusta tuotannosta, vaikka paljon tuttuakin on mukana. Oli miten oli, ja vaikka tiedän että monelle on pyhäinhäväistys sanoa näin, hakkaa 'Love Sublime' ne kaikki Daft Punkin biisit, joiden parissa herra Rodgers on työskennellyt.

Ja eivät nuo muutkaan biisit paljoa tälle kalpene, mutta näin väkevää ja täydellisestä nykykasaria kuulee äärimmäisen harvoin! Näen jo itseni siemailemassa kylmää drinkkiä Torremolinoksen kesäillassa :)

Flow 2013 artistikatsaus

Nimittäin mun näkökulmastani katsottuna. Flow alkaa virallisesti jo ylihuomenna, mutta munkin osalta on enää neljä yötä Helsinkiin. Tajusin, että en oikeastaan oo kunnolla edes kirjoitellut täällä siitä, mitä kaikkia deejiitä, bändejä ja artisteja mä ainakin teoriassa haluan nähdä tän vuoden festareilla. Tosin viime vuonnakin kävi niin, että Champagne Barissa oli niin hyvä meininki, että jäi jopa ennakkoon suunniteltu The Black Keys katsomatta tyystin. Mieli ja suunnitelmat kun saattavat muuttua nopeastikin päivän aikana, joten liian otsa rypyssä tuonne ei siis kannata suunnata.

Oon kuitenkin tehnyt Oma Flow-aikataulun, ja ilokseni huomasin, että tänä vuonna juuri mikään niistä aivan must-see artisteista ei mee ainakaan täysin päällekkäin. Se on tietysti mahtavaa, koska tällöin on olemassa mahdollisuus nähdä kaikkia seuraavia artisteja, edes osan keikoista. Ainoastaan alun perin Bat For Lashes ja Disclosure olivat täysin samassa slotissa, mutta viime viikolla tiedotettiin Disclosuren keikan aikaistuneen puolella tunnilla. Hyvä näin, sillä viimeaikaisesta hurjasta vetovoimasta huolimatta valinta ei olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kahden poikasen todennäköisesti deejiivetoinen live kun ei Natasha Khanin valovoimalle ja musiikille pärjää millään mittarilla. Nyt näen kuitenkin molempia! Olen kasannut myös Spotifyyn Flow-soittolistaa, kuvaa klikkaamalla pääset sinne.



Koko perjantai-ilta on luvassa pelkästään laadukasta deejiisettiä Champagne Bar & Loungessa, joten sinne on mukava palailla keikoilta takaisin chillailemaan. Tänä vuonna Tamperekin on edustettuna, kun Hang The DJ:n pojat ottavat tahtipuikot heti alkuillasta. Muita kiinnostavia kollaboraatioita on Paska Sohva DJ's, jota todennäköisesti parkkeeraan heti alkuun fiilistelemäänkin, ellen sitten päädy katsomaan Noah Kiniä Open Source Stagelle.

Shampanjabaarissa muita deejiipoppoita perjantaille ovat Sounds Like Kotibileet sekä Tavastian Lauantaidiskon jäbät. Aikaisempina vuosina säätkin on suosineet, eikä sateita hirveästi ole festivaalien ajalle osunut. Jos kuitenkin vettä tulee, on shampanjabaarin ja Tiivistämön välinen tila ollut jo viime vuodesta saakka katettua tilaa, joten sekään ei haittaa.

Perjantaina ei muita isoja mulle merkittäviä esiintyjiä ollut listalla Cat Poweria lukuunottamatta, mutta kun Alicia Keysin ilmoitettiin tulevan Flow'hun, oli selvää, että se show pitää nähdä. Alician tuotantoon en oo perehtyny koskaan kokonaisvaltaisesti, mutta pidän lähestulkoon kaikista hiteistä ja hänen äänensä on aivan omaa luokkaansa, upeampaa kuin Beyoncén, Rihannan tai kenenkään muunkaan kilpasiskonsa. Olen puhunut aiemminkin kylmiä väreitä aiheuttavista laulajista ja näihin Alicia kuuluu. Oikeastaan odotan tuota showta nyt jo kohtuullisen paljon. Suurin osa mun suosikkibiiseistä löytyy tuolta yllä mainitulta Spotify-soittolistalta. Muita perjantai-illan tsekkauksen arvoisia esiintyjiä on ainakin Satellite Stories, Minä ja Ville Ahonen, Kendrick Lamar, K-X-P ja Maya Jane Coles. Maya esiintyy Alician jälkeen lempistagellani Takapihalla, joten hämärtyvä elokuun ilta ei voisi paremmin päättyä.









Lauantailta odotin tietysti eniten alkuun Beach Housea, Azealia Banksia ja Tensnakea. Harmillisesti juuri Azealia peruutti, mutta eipä hätä enää mitään. Flow räjäytti täysin potin ilmoittamalla, että toinenkin artisti Kraftwerkin lisäksi, jota olen diggaillut 25 vuotta, ei yhtään vähempää kuin kulttihiphopbändi Public Enemy saapuu esiintymään sunnuntaina. Meinasi revetä housut jalassa kun perjantaina tämän luin! Uutinen kaatoi myös Flow'n nettisivut. Mutta takaisin lauantain esiintyjiin :)

Nicole Willisin molemmat projektit, Cola & Jimmu, sekä The Soul Investigators esiintyvät Flow'n lauantaissa. Nämä olisi myös tarkoitus ainakin enimmäkseen katsoa. Austra, Pää Kii ja jo viime vuonnakin parhaan deejiisetin vetänyt Kristiina Männikkö esiintyvät kaikki suurin piirtein samaan aikaan, joten alkuillasta joutuu hiukan tinkimään osasta kiinnostavia juttuja.











Päivänselvää on, että Pää Kii pitää ainakin nähdä, vaikka suoraan sanottuna oudoksunkin sen buukkaamista Flow Festivaleille. Tosin silloin kun musiikki myy enemmän kuin perus seiskatuumaiset ja manageroinnin ottaa haltuunsa jokin kaupallinen instanssi, alkaa keikkaliksatkin nousta. Enää ei tarvi punkkarinkaan tyytyä Sorbukseen ;) Esimerkiksi Puntala Rockin järjestäjät kertoivat juuri Aamulehdessä, että Pertti Kurikan Nimipäivien liksat ovat sitä luokkaa, että heillä ei bändiin ole yksinkertaisesti varaa. Pää Kii -tasoisen bändin buukkaaminen taas ei onnistuisi senkään vuoksi, että heillä ei ole tilaakaan sille määrälle ihmisiä, joita bändin esiintyminen houkuttelisi alueelle.

Punkkikeikat nyt eivät kovin pitkiä tuppaa olemaan, joten sieltä ehtii kyllä vielä Disco Obscurankin tanssitettavaksi. Austra täytyy ehkä unohtaa, eikä se isoimpia suosikkejani festivaalin esiintyjistä ollutkaan. Myös lauantain alkuilta Champagne Bar & Loungessa ja Takapihalla ennen Tensnakea kiinnostaa vahvasti, erityisesti Hannulelaurin ja Lil Tonyn setit.





Sunnuntaina koko päivä olikin jo entuudestaan täynnä toinen toistaan kiinnostavampia esiintyjiä. Antero Lindgren, Husky Rescue, Haim, Disclosure ja Grimes kiinnostavat kaikki ja kaikkia myös näyttäisi onnistua ainakin osan keikasta katsoa. Jo ennen Public Enemyn julkistamista aivan ylivoimaisesti eniten koko festareilta odotin kuitenkin Of Monsters And Meniä ja Bat For Lashesia, jotka molemmat pääsivät mun viime vuoden suosikkilevyjen listalle, sekä tietysti Kraftwerkin 3D show:ta. Suurinta osaa näistä bändeistä oon jo hehkuttanutkin pitkin vuotta, mutta todellakin kahden mun nuoruuden kovimmista kulttibändeistä näkeminen tulee takamaan sen, että sunnuntai tulee olemaan mulle yksi huikeimmista päivistä pitkiin aikoihin. Public Enemyn ohella kaikki nämä tykittävät festarit sellaiseen ilotulitusmaiseen päätökseen, että kun Suvilahti hiljenee, saattaa hetkellinen tyhjyys vallata mielen.

Flow on perinteisesti päättänyt multa kesän. Elokuun puoliväli lähestulkoon aina alkaa olemaan jo kolea ja illat ainakin hämäriä. Mutta Suomen parhaat festarit ovatkin oiva tapa heittää kesälle hyvästit ja alkaa valmistelemaan syksyyn asennoitumista. Onneksi on aina ensi vuosi :)