tiistai 25. helmikuuta 2014

Kirja tiskijukista

Mun kuukausi takaperin tilaamani DJ-kirja saapui viime viikolla, ja kävin sen noutamassa Levykauppa Äxästä saman tein. Kirja on ollut nyt luvussa ja hemmetin mielenkiintoisia näkökulmia se onkin tarjonnut.

Harvoin maksan mistään kirjasta 40€, mutta tämä on ollut täysin sijoituksen väärti. DJ-kirja on pala suomalaista kulttuurihistoriaa. Kirjan on toimittanut Bassoradiostakin tuttu Matti Nives, ja se sisältää 27 deejiin näkemyksiä suomalaisesta dj-kulttuurista, sen historiasta, klubikulttuurista, levyjen keräilystä ja musiikista yleensäkin. Näin laaja-alaista ja kokonaisvaltaista teosta tästä aiheesta ei ole vielä aiemmin tehty, kirjaan on saatu puristettua huima määrä tietoa asialleen omistautuneiden harrastajien ja ammattilaisten ansiosta. Sen sivut kätkevät sisäänsä myös upeita valokuvia, jotka on ottanut koko kirja-idean äiti Iina Esko. En ole tosiaan ehtinyt edes lukea opuksesta kuin noin puolet, lähes 350 sivua ovat pitäneet siitä huolen, mutta haluankin paneutua siihen rauhassa.

Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, suosittelen kirjaa lämpimästi ostoslistalle. Painotan tässä, että kyseessä ei todellakaan ole ainoastaan teknoon keskittynyt kirja, vaan siinä läpileikataan kokonaisvaltaisesti tiskijukkien ja levyjulkaisujen sekä musiikin historiaa koti-Suomessa. Toki konemusiikki on selvästi esillä, mutta se on tietenkin luontevaa, koska loppujen lopuksi se on ollut ainakin Suomessa eniten dj-kulttuuriin liittyvä musiikin suuntaus. Kiinnostavimpia lukuja kirjan alkupuolelta ovat olleet mm. Markus Karlqvistin kattava, lähes väitöskirjamainen tutkimus suomalaisten omakustannelevyjen historiasta sekä Jussi Kantosen kirjoittama aikamatka 70-luvun loppuun, jolloin diskomusiikkiakin säännösteltiin. Ja juuri erityisesti vanhan koulukunnan, ja nyt jo vähintään oman ikäisteni tai sitä vanhempien deejiiden muistelut ovat itselleni kirjan parasta antia.

Ostamani kirja on jo toinen painos, sillä ensimmäinen myytiin loppuun käytännössä parissa päivässä, jos ennakkotilauksia ei lasketa. Se toteutettiin alun perinkin joukkorahoituksena Mesenaatti.me:n avulla, ja suosio on ollut huima. Painosmääriä en tosin tiedä, mutta tuskin siitä nyt mitään aivan todella pieniä painoksia on lähdetty edes ottamaan. Itse olen ainakin todella tyytyväinen hankintaani.








4 kommenttia:

  1. Jos siellä kerta edes yksi kissakuvakin vilahtaa, niin eihän kirja voi olla muuta kuin hyvä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii, juu. Heti bongasin ekalla selailulla kisselin :) Se on kirjan ainoassa naisdeejiistä kertovassa luvussa, onko vähän stereotyyppistä?

      Poista
    2. Hahaa :D jos nämä miesdeejiit eivät kehdanneet vain esitellä omia kissojaan vaan piilottelivat niitä kaapeissa kirjan tekohetkellä?

      Poista
    3. Juu, näin varmasti on. Kyllä meitä kissoista tykkääviä miehiäkin on paljon :)

      Poista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.