Kirja tiskijukista

Mun kuukausi takaperin tilaamani DJ-kirja saapui viime viikolla, ja kävin sen noutamassa Levykauppa Äxästä saman tein. Kirja on ollut nyt luvussa ja hemmetin mielenkiintoisia näkökulmia se onkin tarjonnut.

Harvoin maksan mistään kirjasta 40€, mutta tämä on ollut täysin sijoituksen väärti. DJ-kirja on pala suomalaista kulttuurihistoriaa. Kirjan on toimittanut Bassoradiostakin tuttu Matti Nives, ja se sisältää 27 deejiin näkemyksiä suomalaisesta dj-kulttuurista, sen historiasta, klubikulttuurista, levyjen keräilystä ja musiikista yleensäkin. Näin laaja-alaista ja kokonaisvaltaista teosta tästä aiheesta ei ole vielä aiemmin tehty, kirjaan on saatu puristettua huima määrä tietoa asialleen omistautuneiden harrastajien ja ammattilaisten ansiosta. Sen sivut kätkevät sisäänsä myös upeita valokuvia, jotka on ottanut koko kirja-idean äiti Iina Esko. En ole tosiaan ehtinyt edes lukea opuksesta kuin noin puolet, lähes 350 sivua ovat pitäneet siitä huolen, mutta haluankin paneutua siihen rauhassa.

Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, suosittelen kirjaa lämpimästi ostoslistalle. Painotan tässä, että kyseessä ei todellakaan ole ainoastaan teknoon keskittynyt kirja, vaan siinä läpileikataan kokonaisvaltaisesti tiskijukkien ja levyjulkaisujen sekä musiikin historiaa koti-Suomessa. Toki konemusiikki on selvästi esillä, mutta se on tietenkin luontevaa, koska loppujen lopuksi se on ollut ainakin Suomessa eniten dj-kulttuuriin liittyvä musiikin suuntaus. Kiinnostavimpia lukuja kirjan alkupuolelta ovat olleet mm. Markus Karlqvistin kattava, lähes väitöskirjamainen tutkimus suomalaisten omakustannelevyjen historiasta sekä Jussi Kantosen kirjoittama aikamatka 70-luvun loppuun, jolloin diskomusiikkiakin säännösteltiin. Ja juuri erityisesti vanhan koulukunnan, ja nyt jo vähintään oman ikäisteni tai sitä vanhempien deejiiden muistelut ovat itselleni kirjan parasta antia.

Ostamani kirja on jo toinen painos, sillä ensimmäinen myytiin loppuun käytännössä parissa päivässä, jos ennakkotilauksia ei lasketa. Se toteutettiin alun perinkin joukkorahoituksena Mesenaatti.me:n avulla, ja suosio on ollut huima. Painosmääriä en tosin tiedä, mutta tuskin siitä nyt mitään aivan todella pieniä painoksia on lähdetty edes ottamaan. Itse olen ainakin todella tyytyväinen hankintaani.

Alakulttuurien ylistys

Tänään alkaa Galleria Rajatilassa Hämeenpuistossa mielenkiintoinen Yokotain järjestämä näyttely "Mustasäkki", joka kertoo suomalaisen dj-kulttuurin historiasta. Rajatilan näyttely on esillä parin viikon ajan, joten jos aihe kiinnostaa, suosittelen käymään katsomassa. Itse menen tietenkin ehdottomasti heti viikonloppuna, jos vain töiltä ehdin. Molempina päivinä on tarkoitus mennä nimittäin taas ylitöihin.

Ehkä täysin sattumalta, ja erillään tästä näyttelystä, aiheesta on myös hiljattain ilmestynyt kiinnostava kirja, joka syväluotaa asiaa vieläkin kattavammin. DJ-Kirja julkaistiin joulukuussa, ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä. Huiman suosion saattelemana siitä on tilattu heti jo toinen painos, ja se ilmestyy helmikuussa. Silloin saan vihdoin myös kirjan itselleni.



Isommalla hommat tietysti on olleet ulkomailla. Linkkasin muutama viikko sitten Berliinin Tresorista kertovaan aivan mahtavaan dokumenttiin. Mutta näitä historiikkeja on tehty useampiakin, ja nyt vuorossa on hollantilaisen enimmäkseen astetta rankempaa teknosaundia, mutta myös hiphopia julkaisevan Djax Recordsin tekemä dvd-dokumentti nimeltään Underground Nation, joka on kokonaisuudessaan julkaistu myös YouTubessa. Tässä ei ole samalla tavalla haastatteluja kuin edellisessä, mutta ajan suurnimiä nähdään kyllä, ja mukana on runsaasti kallisarvoista kuvamateriaalia teknomusiikin kultavuosilta 90-luvun puolivälistä. Ei pelkästään Euroopasta, vaan myös Miss Djaxin matkoilta teknon synnyinseuduille Detroitiin ja Chicagoon.

Underground Nation julkaistiin viisi vuotta sitten levy-yhtiön 20-vuotisjuhlan kunniaksi ja se kertoo samalla Saskia Slegersin tarinan. Nimellä Miss Djax paremmin tunnettu Slegers perusti Djax Recordsin vuonna 1989, ja on siitä asti levyjen julkaisun ohella soittanut aktiivisesti levyjä ja tehnyt myös itse musiikkia aivan näihin päiviin saakka. Itselläkin on ollut kunnia tanssia Djaxin tiimin tahtiin Jyväskylän Heliopolis -reiveissä kesällä 1994.

Tänä vuonna Djax Records siis täyttää 25 vuotta, ja se on melkoinen ikä mille tahansa näin marginaaliselle musiikille omistautuneelle taholle. Ja vaikka labelin julkaisutahti ei mikään hurja olekaan, niin itse asiassa mulle ei tule edes mieleen alalta yhtään toista levy-yhtiötä, joka olisi pysynyt pystyssä näin pitkään.