Eräänä syyspäivänä

Kaikenlaista on taas tullut osteltua viime viikkoina, aina vaatteista kodinelektroniikkaan. Levyjäkin olen tilaillut pari, mutta niistä toinen on tilaustuote ja toimitusaika liki kuukausi, toinen ilmestyykin vasta marraskuun lopulla. Jälkimmäinen näistä on Nightsatanin albumi, bändi, josta olen ennenkin kirjoittanut, ja jonka lyhytelokuvan 'Nightsatan and The Loops of Doom' kävin viime Tampere Film Festivaleillakin katsomassa. Tuon kyseisen elokuvan saa kyseisen kolmensadan vinyylin erikoispainoksen oheistuotteena, joten vinyyli ja loistoleffa, win=win.

Jo ennen levyn ilmestymistä ehdin kuitenkin tilata myös heidän uuden t-paitansa, joka saapui pari viikkoa sitten. Käytiin sunnuntaikävelyllä Tammerkosken liepeillä, koska oli nätti ja tyyni syksyinen päivä, keskusteltiin bloggauksesta ja otatin muutamat kuvat uusista paidoista. Toinen uusi hankinta nimittäin on tuo valkoinen villapaita, jonka ostin H&M:n alennusrekistä 15 eurolla. Lämmin juuri näille keleille, ja riittää tuon Varustelekan syystakin kanssa varmasti vielä pitkän aikaa, ainakin ennenkuin asteet miinukselle menevät.













Olen myös opetellut mm. tekemään jäätelöä kotona. Tai eihän siinä mitään opettelemista ole, helppoa kuin mikä, mutta ensimmäistä kertaa kokeillut, sillä ostin Tokmannin loppuunmyynnistä muutama viikko sitten jäätelökoneen. Ei mikään kovin laadukas ollut, mutta kulho on ajanut asiansa, jäätelökoneissa se kun on sellainen, jossa sisällä on jotakin jäähdyttävää nestettä, joka yhdessä kulhon pinnan kanssa jäädyttää massan nopeasti. Samasta alennusmyynnistä ostin uuden partakoneen, se, kuten jäätelökonekin olivat puoleen hintaan, eikä siitä siis kauheasti päässyt onneksi köyhtymään. Olen kokeillut nyt tehdä Da Capo -suklaajäätelöä, johon murskasin myös paahdettuja ja suolattuja manteleita, sekä mansikka-mustikkajäätelöä, joista jälkimmäinen oli aivan mielettömän herkullista. Jälkimmäiseen en laittanut lainkaan maitoa, pelkästään kermaa, joten sekin saattaa vaikuttaa :)

Sunnuntaikävelyn lopuksi mentiin istumaan Café Europaan, jonka ruokalista oli juuri kokenut uudistuksen. Entisiä lämpimiä leipiä saa nyt vapaavalintaisilla täytteillä, ja lisäksi uutena tuotteena on sekä suolaisia- että makeita creppejä. Makeissa vaihtoehdoissa saa joko mansikkahillon ja kermavaahdon, tai maapähkinävoin ja kermavaahdon. Suolaisista vaihtoehdoista valittavissa on nyhtöpossua, kylmäsavulohta, kanaa ja chorizoa, ei siis kasvista lainkaan. Lisäksi juuston voi valita aurajuuston, vuohenjuuston, halloumin ja mozzarellan väliltä.

Halusin lähteä tätä uutuutta testaamaan, ja otinkin kylmäsavulohta ja halloumia, joka osoittautui turhan suolaiseksi komboksi. Muutenkin annos jätti aika kylmäksi, sillä odotin mehevää ja runsaasti täytettyä creppiä. Lopputuloksena olikin kuiva paistettu lätty. Viime aikoina bloggareita on ruodittu ravintola-arvosteluista rankalla kädellä, kaikki alkoi tästä blogikirjoituksesta, johon ensimmäisenä isommin reagoi ravintoloitsija Arto Rastas.

Ja vaikka ruokaan petyin, ei minulla lempipaikastani pahaa sanottavaa muuten ole, tämän kokemuksen perusteella en vain noita creppejä toista kertaa tilaa. Annoin myös palautetta suoraan ravintolassa tarjoilijalle. Crepit voisi tehdä toisella tavalla, ja tuote olisi todella koukuttava. Mutta ensin pitäisi aloittaa siitä, että niitä ei kannata paistaa rutikuivaksi, ja täyte kannattaa kypsentää nopeasti ja lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Ja koska nuo voi tilata joko lisäkesalaatilla tai ilman, pitäisin parempana ideana, että salaatti olisi oletuksena raikastavana elementtinä rullan sisällä. Ajatelkaapa nyt vaikkapa juuri edellä mainitun Arto Rastaan Bar Burritoa. Europassa parhaita annoksia ovat kuitenkin edelleen salaatit, ja epäilemättä myös lämpimät leivät pitävät edelleen pintansa. Eniten kaipaan kuitenkin edelleenkin vanhan listan antipastolautasen juustovalikoimaa.

Lisää possua

...ja kanaa ja nautaa! Ajatus noista slidereista kuumotteli nimittäin ensimmäisen Pork and More -visiitin jälkeen siihen malliin kovasti, että kävin viime viikolla syömässä siellä vielä uudelleenkin.

Tällä kertaa jätin sidet sikseen ja keskityin pääruokaan. Toki maistoin alkupalaksi rapeaksi paneroitua kanan nahkaakin, joka snacks -listalla kulkee kieltämättä houkuttevammalla nimellä crispy chickeninä :) Oikein harmittaa arvostella tämän paikan ruokaa näin negatiivisesti, mutta nämä naposteltavat maistuivat pelkästään suolalta. Saatan olla yliherkkä liialle suolalle, mutta jos tuntuu kuin söisi sitä pelkästään, ei se mukavaakaan ole. Tosin on myös mahdollista, että kyseessä oli vain yksittäinen epäonnistunut taikinaerä, sillä tiettävästi ainakin tällä viikolla näitä maistanut Sivumaku -blogin Jani oli saanut kuorrutuksensa ilman liikaa suolaa.

Pääruokana sliderit jakoivat mun mielipiteeni. Täytteinä on kana, porsas sekä nauta. Kana oli ihan ok, ylikypsä possu taas setin heikoin esitys porkkanalisäkkeensä kanssa, mutta naudanlihaslideri räjäytti potin. Voi mikä makuelämys! Oikein harmitti, että syötävää oli niin vähän. Tällä reseptillä söisin mieluummin isommankin leivän, sillä Pork and Moren käyttämät leivät ovat erittäin maukkaita. Jos nyt vertaan tuota makumaailmaa aiemmalla kerralla syömääni brisketillä täytettyyn briossileipään, meni voitto selkeästi tälle sliderille. Tämän lihan makuun sopii pehmeä ja kuohkea sämpylä huomattavasti rapeaa toastia paremmin, myös majoneesi antaa kivaa mehevyyttä. Ruokajuomasta ei ollut moitteita, koska valitsin siksi mainion Samuel Adams Boston Lagerin.









Toivottavasti lista elää matkan varrella ja kyseessä on ainoastaan jonkinlainen alkukankeus, sillä nyt kaksi kertaa täällä käytyäni päällimmäisenä mielessä on se, että annoksien laadussa on aivan liikaa heittelyä. Itse ravintolaan mennessä toivon aina, että voin huoletta tilata listalta mitä vain, ja että se on hyvää. Etenkin, jos puhutaan kunnolla itse tehdystä ruuasta, eikä pakasteista kootuista ja lämmitetyistä annoksista, mitä tälläiset ruuat yleensä ravintoloissa ovat. Kuitenkaan tällä kertaa ne lähimaut ja laatu eivät harmillisesti maistuneet annoksista tarpeeksi. Katuruoka voi helposti muodostua huippukokeillekin Akilleen kantapääksi, sillä sen valmistaminen sujuu helposti lähes keneltä tahansa harrastelijakokilta tai vähänkin ruuan parissa työskentelemään tottuneelta.

Tällä hetkellä täyden synninpäästön siis saavat yksi slideri annoksen kolmesta erilaisesta, brisket -leipä sekä juustoranskalaiset. Ja kun kaikkein parasta tässä ravintolassa on tällä hetkellä sisustus, ollaan ikävä kyllä hieman liikaa hakoteillä ydinliiketoiminnasta. Annan paikalle aikaa nyt hiukan kehittyä ja menen ensi kerralla Huberiin, jonka ruokiin olen ollut joka kerta enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi Iron Steak on vielä testaamatta.

Sakura Watamisushi

No niin, olympialaiset on taputeltu ja Suomi pelasi upeat pelit Venäjää ja varsinkin USA:ta vastaan. Onneksi olkoon Leijonille pronssista, ja Selänteelle hienosta palkinnosta. Nyt toukokuuta ja MM-kisoja odottelemaan.

Kävin eilen testaamassa Tampereen uusimman sushiravintolatulokkaan, Sakura Watamisushin Kuninkaankadun kävelykadulla. Kuulin paikasta ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla Sivumaku -blogin kautta, vaikka paikka näyttäisi olleen pystyssä jo ainakin joulukuusta. Ei ole vain tullut kiinnitettyä huomiota ohi kävellessä.

Bloggaja-Jani oli käynyt itse kokeilemassa paikkaa, ja julkaisi kielen mennessään vievän kuvan bloginsa Facebook -sivulla. Ja vaikka kuva oli hieman suttuinen kännykkäkamerakuva, eikä välttämättä tehnyt edes täysin oikeutta ruuille, riitti sekin houkuttelemaan mut paikan päälle.

Ja hyvä että menin. Fiilistelin koko viikonlopun jo etukäteen noita herkullisen näköisiä suupaloja, eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Se, millä tämä paikka erityisti vetää pisteet kotiin on valikoima. Olisi ehkä pitänyt ihan laskea kaikkien makien ja nigirien määrä, mutta kyllä niitä muutaman kymmentä erilaista oli. Mereneläviä oli montaa sorttia, useita kaloja, mustekaloja, rapuja, katkarapuja, raakana ja kypsänä. Ylivoimaisesti suosikseni nousivat silti seesaminsiemenillä päällystetyt uramakit, joissa oli kasviksia ja mahdollisesti mätiä sisällä.









Lisäksi tarjolla oli myös Watami Sushin tapaan perinteisiä kiinalaisia ruokia, sekä friteerattua kanaa ja kevätrullia, mutta nämä jätin tarkoituksella kokeilematta. Maha tuli jo niin täyteen kaikesta sushistakin.

Ulkoa ravintolaan ei tosiaan meinaa kiinnittää minkäänlaista huomiota. Liiketila on putkimainen ja kadulle päin kapea. Erityismaininta pitää kuitenkin antaa paikan viihtyisyydestä, sisustus on moderni, ja japanilaishenkinen kuvitus vie ajatukset itämaille. Juuri sisustuksessahan aiemmalla suosikillani Watamilla olisi hiukan on petrattavaa, vaikka ihan hyvin sielläkin olen useita kertoja asioinut. Nyt kuitenkin Tampereen ykköspaikan tittelin ottaa Sakura. En tosin ole täysin varma, onko tällä eri omistaja, vai onko saman yrityksen ravintola kyseessä.

Sakurassa buffet on myöskin tarjolla viikon jokaisena päivänä, jopa arki-iltaisin, mikä on ehdottomasti plussaa tälle paikalle. Hinta arkena lounasaikaan on 12 euroa ja muina aikoina 18 euroa. Tietenkin myös listalta saa tilattua annoksia, ja näin avajaistarjouksena buffetista voi kerätä susheja myös kotipakettiin euron kappalehintaan.