Sound, light, action!

Perjantainen Voice of Finland oli täynnä yllätyksiä. Ensiksi oma ykkössuosikkini Inga putosi skaboista. Toisaalta riski oli ollut jo olemassa pidemmän aikaa, koska Elastisen joukkueen keskinäinen taso on koko ajan ollut kilpailun kovinta. Toisaalta myöskin Ikennan veto eilen oli ylivoimaisesti parhainta koko illassa, vaikka ei mikään monipuolinen laulaja olekaan.

Iken vahvuus on pehmeä ääni, ja biisivalinta oli huikea! Inga ei ehkä aivan päässyt samalle tasolle tällä kertaa, vaikka oli lähes jokaisessa aiemmassa jaksossa ollut vahvempi. Elastisen joukkueesta Tomas pääsi mun mielestäni kaikkein vähiten tasolleen eilen, mutta muut katsojat olivat eri mieltä kuin minä. Lopputulos olisi muutoin voinut olla jotain aivan muuta, Ikennan sijoituksesta en kuitenkaan voi olla pahoillani. Kuvat tähän postaukseen kaappasin Ruutu.fi:stä.



Michael Monroen joukkueesta mut viimein viikko sitten vakuuttaneelle Christian Casagrandelle löytyi nappiin mennyt biisivalinta, yksi mun kaikkien aikojen Gunnarien suosikeista. Kuten ohjelmassakin todettiin, Christianin ääntä olisi näkemättä ollut lähes mahdoton erottaa Axl Rosen omasta.

Christian rokkasi! Hän siis ehti nousta omien suosikkilaulajien kärkijoukkoon parin viikon aikana, mutta illan toisena suurena yllätyksenä joutui kuitenkin jättämään kisat Michaelin päätyessä Gary Revel Jr.:n. Ei Garyn vedossakaan mitään vikaa ollut, pidin siitä itse asiassa kohtuullisen paljon, ja mielestäni se oli ensimmäistä kertaa häneltä oikeasti hyvä esitys koko kilpailun aikana.



Pari kovinta on nyt kuitenkin poissa, samoin tietysti myös pari keskinkertaista esiintyjää, ja yht'äkkiä kokonaistilanne tasottui huomattavasti semifinaaleita silmällä pitäen. Iskelmällä taidetaan viedä tänä vuonna Voice of Finlandin voitto. Spotifystä löytyy muuten nyt myös kaikki eilisen biisit studioversioina.

Ja viikonloppuhan on täällä, eilen käytiin kaverin kanssa Panchossa jossa on tämän kuun loppuun asti Burgerviikot. Tänään on Hang The DJ! Klubilla, ja sitä ennen näen vihdoin yhden kaikkien aikojen kovimmista kultti-action-pläjäyksistä. Kaverin kanssa kun on nimittäin tarkoitus katsoa Ron "Ridge" Mossin tähdittämä 'Hard Ticket To Hawaii' kultaiselta 80-luvulta. Tätä on odotettu! Vaikka en ole Kauniita ja Rohkeita katsellutkaan, on miehen poistuminen sarjasta huomionosoituksen arvoinen.

Rakkautta ruokaan ja musiikkiin

Tääkin viikonloppu on pyhitetty elämästä, ruuasta ja hyvästä musiikista nauttimiselle. Huomenna on Ravintolapäivä ja tänään kun on Putouksen vuoro, olisi tarkoitus tehdä taas pitsaa. Kasvispitsaa hiukan aiempien Napoli-kertojen innoittamana mutta pienellä twistillä.

Voice of Finland eilen oli sen sijaan monelta osaa pettymys, koska mun mielestä oikein mikään kaksintaisteluista ei mennyt kovin hyvin. Jotenkin kaikkien esitykset olivat melko heikkoja tällä kertaa. Tietenkin tuli edellisessä postauksessa jo tehtyä ensimmäinen virhearvio, kun ajattelin Katrin pärjäävän kisassa pidempään, mutta hävisi taistelun Jepalle. No, ainakin Tomas jatkaa vielä tässä vaiheessa.





Mitä tulee musiikista nauttimiseen, sehän tietysti soi mulla aina Spotifyssä kun kuljen ulkona, mutta bongasin jälleen tänään pitkästä aikaa taas sellaisen uuden artistin, joka yllätti mut aivan totaalisen positiivisesti ja josta en koskaan aiemmin ollut vielä kuullut.

Nuorgamin pohjoismaisessa artistiesittelyssä tuli vastaan ruotsalainen Noonie Bao. Artikkelissa häntä on verrattu mm. Robyniin, mutta vertaus on omasta mielestäni vähintäänkin outo, sillä yhtäläisyyttä löytyy vaikkapa Kate Bushiin huomattavasti enemmän. Jotkut biisit taas tuovat mieleen Enyan. 80-luku tulee siis vahvasti läpi tällä levyllä ja lisäksi kuulen Noonien äänessä myös hieman Karin Dreijer Anderssonia, joten ehkä se kuitenkin sitten on se ruotsalaisuus. Tykästyin jo ensimmäiseen biisiin kovin, mutta kuunneltuani koko levyn, huomasin sen olleen täsmäisku mun sydämeeni.





Aivan käsittämättömän kaunista ja monipuolista musiikkia, piru vie kun koko albumilla ei ole yhtään keskinkertaista biisiä! Levyn sisältö vaihtelee taidokkaasti pääosin särmikkäistä tanssiraidoista herkkiin ja lähes balladinomaisiin kappaleisiin, kuten taivaita kohti kurotteleva 'Big Boys Do Cry' tai 'No One Knows'. Myös tuo 'Do You Still Care?' sinkun huikea B-puoli, akustinen versio 'About To Tell' raidasta (yllä) on melkoinen pommi. Huh.

Baby, tell me who was dancing with you?
With you now, dancing with you now.
Who was dancing with you now?

Taas sitten täysin erilaiset diggailufiilikset toi kesällä Flow Festivalillekin tulevan Azealia Banksin uusi "biisi". Tälläistä lisää, perseet keikkumaan :) Ja jos olette menopärinöissä tänään, pyytäkää tätä deejiiltä!



Azealia tykkää räppäillä toisten biiseihin. Aivan kuten aiempi hitti '212' perustui Lazy Jayn biisiin, tämä on alun perin Baauerin kipale. Lopputuloksena on joka tapauksessa aina puhdasta kultaa.

VoFin ensimmäinen vaihe paketissa

Oli tosiaan jäänyt tää mieletön jakso näkemättä ennen eilistä iltapäivää, koska olin niin kiireinen koko viikonlopun, mutta vihdoin sen sain katsottua ja voi piru...

Niin päräyttävää, tajunnan räjäyttävää. Sitä fiilistä minkä Inga Söderin veto Voice of Finlandissa sai aikaan, todella ei ole vielä kukaan toinen artisti pystynyt tänä vuonna ylittämään, eikä tule mieleen että olisi missään muussakaan yhteydessä todella pitkään aikaan!

Inga lauloi Jessie J:n biisin 'Who You Are' ja mulla meni kylmät väreet ihan jatkuvasti läpi koko biisin ajan. Tulkinta oli vielä niin paljon alkuperäistä parempikin, eikä ne väristykset loppuneet moneen minuuttiin esityksen jälkeenkään. Aivan tajutonta, tässä todella on kisojen paras laulaja, ja Elastisella niitä hyviä on aika hurjasti. Aivan pirusti kyllä harmittaa jo etukäteen, millainen määrä upeita ääniä pelkästään tuosta joukkueesta vielä tippuu.



Eikä Paulan joukkueeseen matkannut Daniela Perssonkaan hurjasti huonommaksi jäänyt, vaikka ei samanlaista tunnepurkausta mussa saanutkaan aikaan. Laulaja oli todella kovaa tasoa ja Kings Of Leonin biisi hyvä. Myös Katri Korpisaaren ja Linda Herrasen esitykset olivat oikein mallikkaita, mutta jäivät niin auttamattomasti näiden kahden muun varjoon, että multa ei enää riitä tarpeeksi sanoja kehua niitä normaalia enempää :)

Kaikki valmentajat jo ensimmäisellä kertaa vakuuttaneet esiintyjät on tänä vuonna valittu. Ensi viikolla mukaan tulee vielä tavallaan ne, jotka saavat tavallaan toisen mahdollisuuden säälistä radio-ohjelman kautta, mutta itselläni katse on näiden jo valittujen laulajien kaksintaisteluissa.



Koska loistavia laulajia on koko kausi täynnä, ja itsellenikin on matkan varrella tullut huomattavasti suurempi määrä suosikkeja kuin viime vuonna, joudun osasta niistäkin karsimaan ja nauttimaan jatkossa vain yksinomaan hyvistä esityksistä. Jätän esimerkiksi kaikki omat rokkimimmit (mm. Tea, Maya, Linda) nyt jo listalta pois. Tunteet ja sielukkuus vievät voiton aina mulle hyvästä showmeiningistä. Ingasta kuitenkin tuli nyt jo kertaheitolla se ykkössuosikki.

Tämän kertaisten Ingan, Danielan ja Katrin lisäksi ennustan vahvoimmiksi voittajaehdokkaiksi lukeutuvan Tomas Höglundin, Joonas Salosen, Roope Permannon, Carolina Storrankin ja Ikenna Ikegwuonun.

The Voice of Finland osa 1

Siitähän se lähti. Mä olin alkuun jo myymässä maatani, kun yksikään esitys ei pitkään aikaan säväyttänyt. Laulajien taso oli jopa yllättävän heikko, ja ehjiä ääniä ei meinannut löytyä. Alkupäästä ainoastaan Marija herätti hieman jonkinlaisia tuntemuksia, mutta en silti usko naisen pärjäävän kisassa kovin pitkälle. Osansa tosin saattoi olla Bonnie Tylerin loistavalla kasarihitilläkin.

Sitten tuli Päivisusanna, jonka ääni oli niin heleä ja puhdas, että kuuntelin esitystä lumoutuneena. Biisivalinta tosin nyt oli mikä oli. Tuolla äänellä jokin vähän tummempi ja sensuellimpi kappale, kuten vaikkapa 'Ranskalaiset Korot' olisi sopinut upeasti hänen selkeälle äänellensä. Harmi vain että tällä ei päästy jatkoon. Tässä kyllä saattoi tapahtua ensimmäisen jakson yksi suurimmista valmentajamokista.



Potin räjäytti kuitenkin vasta Tomas Höglund, karhea ja ehdottomasti mulle kylmät väreet aikaan saanut ääni. Häkellyttävän upeaa tulkintaa. Muistaakseni ensimmäisellä kaudella ainoastaan muutama naislaulaja onnistui samassa, edes suosikkini Mikko ei tainnut onnistua värisyttämään samalla tavalla kuin Tomas tällä kertaa. Tuolla äänellä mennään vielä pitkälle, tai kuten Elastinen sanoi, voitetaan kisa! Ensimmäisen jakson perusteella lähden vahvasti kannattamaan Tomia.