Musiikkia kaupungeista

Yritin etsiä täältä blogistani jonkin verran enemmän juttua Capital Cities -nimisestä kalifornialaisorkesterista, tuloksetta. Kuvittelin kirjoittaneeni tästä bändistä jossain vaiheessa, mutta löysin vain postaukseni viime vuoden kesältä, josta löytyy ainoastaan tuo 'Kangaroo Court'.

Olin tuolloin löytänyt vasta bändin, eikä heiltä siinä vaiheessa oltu juuri muuta julkaistukaan. Debyyttilevy 'In a Tidal Wave of Mystery' ilmestyi tänä kesänä, ja Spotifystä löysin sen aiemmin syksyllä. Koska tässä ei kovin uudesta julkaisusta ole kyse, kuvittelinkin kirjoittaneeni aiheesta jo aiemmin.

Ei tämä ihan vuoden kärkisijoja kolkuttele, mutta on silti paremmalla puolella. Potentiaalia bändillä on vaikka mihin, ja tälläistä indiepoppista kuuntelee mielellään. Tokihan molemmat musiikkivideoina julkaistut raidat ovat erittäin toimivia, mutta levyltä löytyy monta muutakin loistavaa kappaletta.







Toinen teemaan sekä nimensä, että tyylinsä vuoksi sopiva bändi on Panama, jonka taas löysin vajaa vuosi sitten. Siitä en myöskään ole enempää kirjoitellut, mutta 'It's Not Over' biisin postasin tammikuussa.

Molemmat bändit tekevät elektronispainotteista indiepoppia ja sopivat siten mainiosti myös tanssilattioille. Panama tulee nimensä vastaisesti indien luottomaasta Australiasta. Kehuin viime vuonna vuolaasti useita aussi-indiebändejä, kun vaikutti, että lähes kaikki uudet hyvät musiikkilöytöni olivat peräisin sieltä. Sikäli ei siis yllätä, että myös tämä bändi iskee, jokin siinä vain on.

Albumia ei vielä ole tullut, mutta sitä odotellessa voi herkutella 'Always EP':llä ja 'It's Not Over EP':llä.

Viikonloppufiilistä

Perjantaina Voice of Finlandissa ei taaskaan ihan oikeasti ollut mitään ihan superpäräyttävää, vaan mun mielestä esitykset olivat aika keskinkertaisia.

Näin siis suurimman osan esiintyjien osalta. Reeta Vestman, joka on laulanut aiemmin mitä loistavimmassa Husky Rescuessakin, oli tietenkin omasta mielestäni ylitse muiden. Jotenkin vain tykkään hänen äänestään vaikka biisivalinta ei ehkä parhaimmasta päästä ollutkaan.



Myös Christian Casagranden AC/DC-imitaatio oli kyllä ihan hyvä vetona, mutta että hänelle tehtyjä omia biisejä jaksaisi kuunnella uudestaan ja uudestaan vaatisi jo hiukan enemmän kuin imitaatioäänen.

Klubilla oli lauantaina ihan poikkeuksellisen paljon jengiä, tanssilattia oli jo puolen yön jälkeen täynnä, joka on harvinaista ja melkein pilkkuun asti siellä jaksoinkin olla. Tuttu deejiikolmikko piti biisilinjan taatun varmasti indiepopissa, joskin räppiä tuli omaan makuun tällä kertaa vähän turhan paljon.



Tänään on ollut kyllä todellinen aivot narikkaan ja chillauspäivä. Koska ilta meni niin pitkäksi, tuli nukuttua melkein puolille päiville, eikä kaupungille päässyt takaisin kuin vasta iltapäivästä. Jossain vaiheessa oli tullut hirveä himo saada Napolin pitsaa, ja nimenomaan tuota maailman parasta pitsaa, eli Garibaldia. Se oli edelleen aivan yhtä hyvää kuin viimeksikin, pala taivasta.



Ja kun kerran Europakin siinä vieressä on niin sopivasti, mentiin kaverin kanssa vielä jälkkärikahville ja pelailemaan Yatzyä. Kupu täynnä ja mielikin ruokittuna on hyvä lähteä työviikkoon. Sai kaikki loppuviikon kurat jauhettua alta pois ja lähden optimistisin mielin viemään asioita eteenpäin omalta osaltani.

Tässä vielä sekä ihan muuten vaan hyviä, mutta myös eilen Klubilla tulleita loistobiisejä.