Homostelua

Legendaarinen, Helsingissä vuodesta 1926 saakka sijainnut Postimuseo joutui etsimään uutta paikkaa, ja siirtyi lopulta tänä syksynä ehkä hieman yllättäenkin Tampereelle. Museokeskus Vapriikista kuitenkin löytyi sille sopivat tilat, joten mikä ettei. Jälleen jotakin kiinnostavaa ja uutta Tampereen matkailua edistämään.

Itselläni oli ollut tarkoitus mennä katsomaan Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland -näyttelyä jo alkusyksystä lähtien, mutta en ollut vain löytänyt sopivaa ajankohtaa sille aiemmin. Mutta viime sunnuntaina August von Trappessa käytyämme, suuntasimme myös Tampellan tehdasmiljöötä, ja Vapriikkia kohti.

Tom of Finland, oikealta nimeltään Touko Laaksonenhan oli jo elinaikanaan tunnettu homoeroottisista piirroksistaan. Laaksosen töissä miehisissä ammateissa olevat miehet esittäytyvät erittäin ikonisen voimakkaina hahmoina, joiden seksuaalisuus on jopa poikkeuksellisen läpitunkevaa. Postimuseoon näyttely päätyi luonnollisesti siitä syystä, koska Posti toi markkinoille taiteilijaa kunnioittavan postimerkkisarjan tänä syksynä. Lehdistö joka puolella kohusi, kun tiedote asiasta levisi rajusti ympäri maailman viime keväänä. Sen lisäksi, että keskustelua käytiin koko kevät kotimaisessa mediassa, ja paheksuvia kommentteja sateli joka suunnasta, merkkien kysyntä ylitti kaikki odotukset ja niitä tilattiin myös Suomen ulkopuolelle 178 maahan. Tom of Finland -kuvia julkaistiin tämän myötä myöskin postikortteina.

Näyttely lunasti kaikki odotukseni, ja enemmän. Olin ennalta varautunut siihen, että siinä painoarvo olisi enemmänkin juuri näissä uusissa postimerkeissä, olihan kyseessä kuitenkin Postimuseo, mutta se syväluotasikin hienolla tavalla koko Laaksosen elämää syntymästä kuolemaan. Me tosin katsoimme sen "vahingossa" väärinpäin, mutta mitäpä tuosta. Erityisen sisältörikkaaksi näyttelyn teki hänen, sekä sisarustensa ja ystäviensä välinen kirjeenvaihto kuuden vuosikymmenen ajalta. Juuri noiden kirjeiden avulla näiden töiden tekijästä sai muodostettua kokonaisvaltaisemman henkilökuvan. Taiteilija ei ollut lainkaan niin brutaali, millaisen kuvan hänen taiteensa saattaa luoda, vaan lämminhenkinen ja sydämellinen aito ihminen.

Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa tämän, mikäli olette Tampereella ja aihepiiri kiinnostaa. Lippu maksaa 10€, mutta samalla sisäänpääsymaksulla pääsee kaikkiin muihinkin Vapriikin näyttelyihin. Salaisuuksin suljettu on esillä maaliskuuhun 2015 saakka. Lisäksi me tutustuimme vanhojen näyttelyiden lisäksi myös Postimuseon Viestinviejät -näyttelyyn sekä 60-luvun pukeutumisnostalgiaa tihkuvaan Revontuli -näyttelyyn.

Asian vierestä mainittakoon muuten vielä, että Helsingin Sanomat uutisoi juuri tällä viikolla, että nyt myös Finlayson lanseeraa sisustustekstiileihinsä Tom of Finland -malliston. Voi sitä paheksunnan määrää, minkä tämäkin taas aiheuttaa. Tuotteet ovat jo nyt tilattavissa Finlaysonin verkkokaupassa. Siitä lahjavinkkiä pukinkonttiin, tai jos vain itse haluaa mennä homojen kanssa samoihin vällyihin :)

Kulttuurilauantai

Eilinen ilta ei ollut aivan niitä tavallisimpia lauantaita, meikäläinen kun sai kerta-annoksena sellaisen määrään kulttuuria että oksat pois.

Mun mielestä Museoiden Yö on ideana loistava, vaikka itse asiassa kun tuosta keskusteltiin niin vielä mahtavampaa olis, että ne todella olisivat auki koko yön! Nythän näyttelyt sulkeutuvat puolilta öin.



Aloitin kierrokseni Café Europasta jonne oli jonkinmoinen ikävä päässyt muodostumaan, sillä en ollut pitkään aikaan ehtinyt siellä käymään. Latte Mocha on yleisin valintani Europassa, niin nytkin. En siellä kauaa ehtinyt istua, koska museot odottivat. Pitää mennä sinne ajan kanssa lähiaikoina.



Valokuviahan tuli runsaasti, ja olisi voinut tulla vieläkin paljon enemmän, mutta osassa paikoista ei saanut kuvata ja toisaalta en halunnut olla kaiken aikaa kamera kädessäkään.

Museokierrokseni aloitin Hämeenpuistosta Lenin-museosta jossa olin kerran aiemminkin käynyt. En ole niin paljon naapurimaamme historiaan perehtynyt että olisin jaksanut kaikkea käydä läpi, muutenkin kierrokseni kulki kuin juna, jotta olisin kaikki haluamani paikat ehtinyt kiertää. Kuitenkin vanhat valokuvat ovat se mikä tässä museossa kiinnostaa, ja sitä kautta pääsin hieman lähemmäksi Leninin elämää. Jos olisin elänyt Suomen sisällissodan aikoina, olisin kyllä kuulunut punaisiin.



Seuraava etappi olikin Muumilaakso. En ole siellä käynyt lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja sikäli oli ihan hauska kiertää näyttely. Muumimuseossa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty, ja niinpä en viitsinyt hienoista pienoismalleista kuvia ottaa. Muumilaakson paras puoli kun ovat Tuulikki Pietilän, Pentti Eistolan ja Tove Janssonin rakentamat pienosmallit kirjojen pohjilta.





Muumilaaksosta lähdin kiipeämään Näsilinnaa kohti. Se on avattu vasta yleisölle tänä vuonna vuosien jälkeen ja itse en ollut koskaan käynyt sisällä. Näitä vanhoja kauniita rakennuksia kun Tampereella ei ole kourallista enempää jäljellä, on sääli että tämäkin rakennus on rappeutumassa. Toivotaan että Pro Näsilinna-liike saa jotakin aikaan.

En kuitenkaan päässyt kiertämään koko rakennusta sisältä, sillä yläkertaan pääsy onnistui ainoastaan opastetulla kierroksella. Ensimmäinen kierros oli täynnä ja toista en viitsinyt jäädä odottamaan. Olin itse asiassa yllättynyt siitä miten täynnä paikka oli. Kuvia löytyy kuitenkin tuttuni Sakari Karipuron Flickr-sivustolta.





Keskustaan käppäillessäni poikkesin Taidekeskus Mältinrannassa jossa oli Tampereen Ammattikorkeakoulun valmistuvien kuvataiteilijoiden lopputyönäyttely.

Erityisesti katseeni vangitsivat alahallissa Matti Sampelan työt. Olen aina pitänyt graffiteista ja poptaiteesta, ja ihastuin näihin välittömästi. Ylähallissa oli myös upeita töitä esillä, mutta nämä veivät voiton 100-0. Lisää kyseisestä näyttelystä ERO:n sivuilla.







Mältinrannasta kävelin Finlaysonille lempimuseoihini Werstaalle ja Rupriikkiin. Molemmissa olen käynyt useasti, Werstaalla enemmän, mutta siellä onkin jonkin verran vaihtuvia näyttelyitä. 

Pysyväisnäyttelyistä ehdottomasti mielenkiintoisin on Tekstiiliteollisuusmuseo joka valottaa erityisesti Tampereen historiaa tekstiiliteollisuuden kautta. Vaikka ei olisi vaatteista ja kankaista kiinnostunut, tarinat niiden takana ovat niitä kiinnostavimpia. Alla olevassa vanhassa Tampellan mainoksessa kerrotaan että miehesi ihastuu Teihin uudelleen kun katat aterian Tampella-pöytäliinalle :)

Yllä myös pienoismalli entisajan Pispalasta. Vaihtuvana näyttelynä oli näyttely luonnonsuojelusta joka oli mielenkiintoinen, tosin lähinnä siinä pureuduttiin luonnonsuojelun historiaan Suomessa. Lähihistoria kiinnostaa mua aina, ja kyllähän itsekin vihreitä arvoja kannatan vaikka en mikään aktivisti olekaan.



Rupriikin yhteydessä olevassa TR1 Taidehallissa oli myöskin näytteillä TAMK:in opiskelijoiden lopputöitä. Lähinnä valokuvia ja installaatioita.

Rupriikin näyttelythän eivät vaihdu, mutta katsaus tekniikan ja median historiaan on todella mielenkiintoinen. Game Cabinetissa olisi voinut pelata vanhalla kolikkoautomaatilla klassikkopelejä, tai sitten tutustua tietokonepelaamisen historiaan. Yllä olevassa kuvassa on monta itsellekin tuttua laitetta, onpa tuo Amiga 500 vielä kaapissa toimintakuntoisena.





Finlaysonin jälkeen pidin pienen tauon ja kävin parilla Bar K:ssa vilkaisemassa Euroviisujen esikatselua ja jatkoin sen jälkeen matkaa kohti Museobussin pysäkkiä.

Matka taittui 50-luvun lopun linja-autolla kiertäen ensin Lenin-, Emil Aaltosen- ja Tampereen taidemuseon, jonka jälkeen jatkettiin päätepysäkille Vapriikkiin. Matka vanhassa bussissa oli vähintäänkin mielenkiintoinen.





Vapriikki oli sekä minun, että bussin päätepysäkki, sillä siellä oli vielä monta näyttelyä, mm. Luonnontieteellinen museo-näyttely jota en ollu vielä nähnyt. Edellisestä Vapriikki-visiitistäni kun taitaa olla yli 1,5 vuotta, ja tietenkin Designtori.

Kiersin näyttelyt, jääkiekkomuseon, kenkämuseon ja leikkikalumuseon nopeasti läpi ja siirryin katselemaan Designtorin tarjontaa.



Designtorilla valtaosa tuotteista on kuitenkin naisille tarkoitettuja, vaatteita, koruja, laukkuja jne. joten saldo jää usein vähäiseksi. Paikkana vanha teollisuushalli oli kuitenkin aivan mahtava, ja väljempi kuin vaikkapa Tullikamarin Pakkahuone joka on aina täytee ammuttu.

En kuitenkaan löytänyt tällä kertaa oikeastaan mitään, mutta kyllä matkaan tarttui Melodican hipsteripipo. Kortti on Lenin-museosta.

Reilun viiden tunnin päästä alkaa Suomen peli USA:ta vastaan. Sitä ennen safkaa ja chillailua, näistä on sunnuntai tehty.

Museoiden Yö ja Designtori

Toissapäivänä olin katsomassa Suomen pelin poikkeuksellisesti baarissa, eilen oli taas melkoinen koti-ilta kisojen parissa. Kaljaa, tequilaa ja Vodka Russiania tuli kumottua sen verran että pikkasen jomottelee.

Apu löytyi kuitenkin lähikaupasta, Pommaccia ja Dajm-levy, ja Suomen tappiosta huolimatta onneksi Venäjä voitti Ruotsin, oli mahtava kannustaa loppuillasta Venäjää arkkivihollistamme vastaan :)



On aika mahdoton mennä sanomaan mikä on lempisuklaatani, etenkin kun Fazerin Sininen haukkaa aika ison osan siitä. Toisaalta Fazerin keltainen levy jossa on kokonaisia hasselpähkinöitä on sekin tolkuttoman hyvää. Silti Maraboun Dajm-levy vain yrittää horjuttaa Fazerin johtoasemaa :)



Ajattelin ottaa aamun iisisti, Pommacista ja suklaasta huolimatta, jotta jaksaa illan kiertää ympäri keskustaa.

Museoiden Yö alkaa kuudelta ja kierrettäviä paikkoja on paljon. Ainakin Lenin-museo, Muumilaakso, Näsilinna, Rupriikki, Werstas ja Vapriikki kaikkine erillisine museoineen on käytävä läpi. Erityisesti kiinnostaa Näsilinna jossa en ole koskaan käynyt. Onneksi museobussi kuuluu hintaan ja jotkut etapit voi kulkea mm. vuoden 1957 turistibussilla! Lopuksi on hyvä jäädä kiertämään Vapriikissa järjestettävään Designtoriin.



Päivän asuna on Pull & Bearin farkut, Topmanin paita, H&M:n lakki ja uudet retrolasini. Tuli aika taidekriitikko-olo noissa laseissa :)