sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tiilenpäitä lukemassa

Perjantaina oli pitkästä aikaa taas se päivä, kun lähdin kaupungille istumaan iltaa tärkeimpien ystävieni kanssa. He ovat niitä, joiden kanssa mulla on aina hyvä olla, ja jotka ovat olleet tukenani ja turvanani aina kun olen tarvinnut tosiystäviä. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo kulua aivan liikaa aikaa, viimeksi näin heitä heinäkuussa. Onneksi seuraavaan kertaan on enää kuukausi.

Käytiin ensin syömässä Stefan's Steakhousessa, ja vaikka kyseessä on pihvipaikka, oli tarkoituksenani kokeilla, mitäpä muutakaan kuin paikan burgeria. Ei ole tosiaan aiemmin tullut tuolla käytyä, vaikka ravintola on jo muutaman vuoden ollut pystyssä. Useimmille tamperelaissyntyinen, mutta käytännössä amerikkalainen Stefan Richter on tuttu Amerikan Top Chefistä.



Kehräsaaren täydellisessä vanhan ajan teollisuusmiljöössä sijaitseva ravintola oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Tiloissa sijaitsi aikanaan Fall's niminen baari, jossa tuli vietettyä hetki jos toinenkin, myös terassi oli siihen aikaan Tampereen paras, kun kilpailevaa ravintolatoimintaa ei koskimaisemissa juurikaan ollut. Sisätilat yllättivät mieluisasti, nimittäin aiemmin valkoiseksi rapatusta seinästä oli kaivettu tiilet esiin, ja teollinen henki näkyi upeasti sisustuksessa. Mukaan oli tuotu espanjalaistyylistä maalaisromantiikkaa, joka yhdistelmänä miellytti ainakin minua erittäin paljon.

Half pounder, eli reilun parinsadan gramman pihvillä varustettu "burger" oli ruokana erittäin maukas ohessa tulleine parmesan-ranskalaisineen, mutta ei se silti parhaiden hampurilaisten joukkoon päässyt. Ensinnäkin kyseessä on perinteisen purilaisen jonkinlainen fuusioversio - sämpylä oli täysjyvää, salaatti oli korvattu rucolalla ja esimerkiksi kurkku oli tuoretta. Niinpä se ei maistunut juurikaan hampurilaiselta, ja vaikka liha oli Angus-härän kokolihaa, lopputuloksena oli ennemminkin tasavahva ravintola-annos. Itsehän olen hampurilaisfanaatikkona näiden suhteen melko puristinen, ja peräänkuulutan perinteikkyyttä. Ehkä jopa herkullisemmalta vaikutti kasvissyöjäystäväni valitsema bataattiburger, joka kuulemma todellakin oli maukas. Näistä asetelmista haluan ehdottomasti mennä tuonne toistekin.









Miinusta tulee kuitenkin siitä, että oma medium-pihvini oli keskeltä raaka ja ranskalaiset tavallista pakastetavaraa. Nyt kun olen syönyt useassa paikassa poikkeuksellisen hyviä ranskalaisia, parmesan ja persilja eivät riitä nostamaan bulkkitavaraa niiden yläpuolelle, eikä sitä juustoa kovin paljoa ollut. Kuitenkin myös vaikkapa Huberissa ja Midhillissä medium myös tarkoittaa mediumia. Kaikesta huolimatta ateria oli erittäin maistuva, palvelu todella loistavaa, ja kuten todettua, ympäristö paikallaan.

Loppuilta jatkui Gastropub Nordicissa Otavalankadulla. En selvästi käy siellä tarpeeksi, koska en muistanutkaan miten viihtyisä paikka se on. Edellisestä visiitistä on varmaankin ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Paikan ruokiakin on kovasti kehuttu, mutta tällä kertaa olut sai toimittaa jälkiruuan virkaa, sillä mahaan ei puolen paunan purilaisen jälkeen olisi mitään kiinteätä voinut edes yrittää laittaa :)








2 kommenttia:

  1. Oon tosta mennyt joskus ohi, muttei ole tullut syötyä. Itse asuin Tampereella kesän 2008, kun olin silloin siellä töissä ja tolla paikalla oli silloin vielä Fall's jossa tuli käytyä usein "nuorempana" ja viimeisen kerran tuolloin 2008.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Fall'sin aikaan ei ollut esim. Roosteria tai Ruby & The Fellasia jotka nyt sijaitsee parhailla koskispoteilla. Tillikka ja Rosso ei oikein koskaan oo houkutellu. Kesällä Fall'sin terassi oli must.

      Poista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.