Viimeisiä kesäpäiviä

Viikonloppuun mahtui kesäkelien koko kirjo helteisestä kesäillasta kaatosateeseen ja trooppisiin öihin.

Perjantaina oltiin Chilifesteillä kiertelemässä ja nauttimassa Karusellin terassilla ehkä kesän viimeisistä terassijuomista. Festeiltä mukaan tarttui Poppamiehen kojusta pullollinen loistavaa Savuinen Viski -kastiketta, johon olen jo tutustunut Roosterin Reggaeta & Makkaraa illoissa, sekä Chili con Carne -maustesekoitusta. Tarkoitus olisi tehdä lähiaikoina iso padallinen kyseistä pataa.

Hain myös Chef Santerin pisteestä kilpailussa voittamani Uusi Mustamakkara -kirjan. Arvontaan pääsi mukaan, kun jakoi taannoin Facebookissa tämän kirjan mainosvideon. Santerilla riitti asiakkaita jonoksi asti, tarjoillessaan "mörköpötköä" Poppamiehen chilihillolla, mutta ehdittiin muutama sana vaihtamaan.







Terassilla istuttuamme, ja auringon painuttua talojen taakse piiloon, vaihdettiin paikkaa Café Europaan. Sinne tuli vielä kolmaskin kaveri viettämään iltaa ja pelailemaan meidän kanssa.

Lauantaina tein ruuaksi pitkästä aikaa kunnon lihaburgerin, sillä halusin tietysti heti kokeilla edellisenä päivänä ostamaani viskikastiketta. Laitoin sitä jopa jauhelihan sekaan muiden mausteitten kanssa ja tein kunnon lätkät sämpylän väliin. Muuten purilaiseen tuli ketsuppia, sinappia, srirachamajoneesia, suolakurkkua, salaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria ja samaista Poppamiehen kastiketta vielä lisäksi väliin. Lopputuloksena oli yksi parhaista koskaan kotona tekemistäni hampurilaisista.





Elokuvaa odotellessa käytiin kaverin kanssa kahvilla La Famillessa ja sen jälkeen pidäteltiin pahinta sadetta leffateatterissa. Illalla oltiin kaverin luona porukalla iltaa viettämässä. Laulettiin kurkku käheäksi Singstaria ja lopulta kävelin lämpimässä kesäyössä keskustan toiselta puolelta toiselle kotiin.

Elokuva jonka kävin katsomassa, oli 'Elysium', ja miten upea se olikaan! Mulla ei oikeastaan ollut ihmeempiä ennakko-odotuksia sen suhteen. Science fictionin ystävänä traileri näytti kiehtovalta, mutta esteenä oli vain yksi asia, Matt Damon :) En nimittäin oikein ole pitänyt miehen roolisuorituksista.

Mutta voi morjens mikä leffa ja miten vähän Matt tässä mua häiritsi, itse asiassa leffan ansiosta suhtaudun häneen nyt hieman suvaitsevaisemmin. Visuaalisesti 'Elysium' oli aivan ainutkertaisen upeasti toteutettu - avaruusasema, alukset ja droidit olivat varsinaista silmäkarkkia teknologia- ja scififanille. Kahden maailman kontrastit toimivat upeasti yhteen. Lisäksi kuvaus oli toteutettu hienosti ja elokuvalla olikin varsin humaani teema, jota onneksi ei trailerista käy ilmi. Inhimillisyys oli muutenkin vahvasti läsnä ja kerrankin tässä oli tarina, jonka traileri ei paljastanut itse elokuvasta liikaa.



Tunteet valloillaan katsoin tuota huikeaa visuaalista taidonnäytettä ja lopussa jouduin istumaan hetken penkissä ja haukkomaan henkeä. Niin pysäyttävä elokuva tässä oli kyseessä. Lähimmäksi tätä scifielokuvaa on koskaan päässyt vanha suosikkini '12 Apinaa'. Jos kuulut actionin ja scifin ystäviin, on tämä aivan ehdottomasti nähtävä. Wau!

Junat, naiset ja Jenni

Siis kyllä. Jenni Vartiaisen ensimmäinen single tulevalta kolmannelta albumilta julkaistiin myös perjantaina. Eihän tämä missään tapauksessa indietä ole, mutta kyllä Jennin musiikki ehdottomasti kuuluu parhaiden suomalaisartistien joukkoon. Ja no, kaunein hän ainakin on.

Jennin ensilevy oli jo erittäin hyvä, olihan sillä sellaisia vielä kuusi vuotta suomalaiselle popmusiikille harvinaisen kauniita kappaleita kuten 'Tuhannet mun kasvot', 'Kerro miltä se tuntuu' tai järisyttävä 'Tunnoton', joista edelleen jälkimmäinen on yksi parhaita kappaleita häneltä. Eihän Jenni itse näitä sanoita, mutta myös biisien sisältö on aina toiminut itselleni.

Kakkoslevy 'Seili' olikin jo sitten silkkaa parhautta, ja yksi suomalaisen musiikkihistorian parhaita kokonaisuuksia. Hemmetti miten hienoja biisejä siltä on, niinpä on turha alkaa erittelemään sieltä erikseen mitään, koska koko levy on niin mahtava. Odotukset tietysti uutukaiselle ovat siis korkealla, mutta turha antaa sen määritellä liikaa.

Biisi on mun mielestäni ainakin muutaman ensikuuntelun jälkeen normaalia enemmän keskitasoa, mutta silti ihan tarttuva kipale. Sanoista on helppo tunnistaa jonkin verran sisältöä, mutta muuten se jää aika pintapuoliseksi. Video on jokseenkin samaa henkeä kuin Jennin aiempi 'Missä muruseni on' tai tietysti Madonnan 'Frozen', jonka kopiona jo edellistä aikanaan pidin. Levyä odotellessa siis 'Junat ja naiset'.

Valoa kansalle ja minulle

Vieläkin riittää tarinaa Helsingistä! Oltiin tosiaan maanantaihin asti siellä, ja hotellin luovutuksen jälkeen suunnattiin keskustaan kiertelemään kauppoja. Ykkösprioriteettina oli käydä tutustumassa kaikkien huulilla juuri nyt olevaan uuteen ruotsalaistulokkaaseen, eli Granitiin.

Liike sijaitsee Bulevardin ja Mannerheimintien risteyksessä, ja voi hemmetti mikä tavarataivas se olikaan. Se on vähän kuin sisustustavaran Tiger, joten hintataso ei ole kalleimmasta päästä ja osa tuotteista on jopa edullisia, kuten tuo hankkimani työmaaroikan näköinen valaisin. Oli siellä muitakin upeita valaisimia, monenlaisia säilytyskoreja, joista erityisesti tykästyin puisiin omenakoreihin, peltisiä tehdashenkisiä retrosäilytyslokeroita, vanhoista putkista tehtyjä vaaterekkejä ja kaikenlaista pienempää sälää. Olisin hyvin voinut ostaa sieltä ihan kaikkea, mutta kannettavana oli jo nyt matkalaukku, reppu ja suuri muovikassillinen lamppuja, ja tavaroiden kanssa piti mahtua vielä bussiinkin. Päätös osoittautui lopulta järkeväksi, sillä bussi oli niin täynnä, että jouduin säilyttämään osaa matkatavaroista käytävällä.









Mutta eivät valaisinhankinnat vielä tähän jääneet. Syksy on hyvää vauhtia tulossa, ilmatkin sen ovat jo näyttäneet, sen verran surkeaksi keli muuttui tällä viikolla. Ennustin näin kyllä Flow'n jälkeen tapahtuvan. Syksyyn taas luonnollisesti kuuluu iltojen pimeneminen, joten lampuille on ihan varmasti käyttöä.

Olin jo pidemmän aikaa etsinyt tuollaisia jättikokoisia halogeenilamppuja useista kaupoista sekä täältä Tampereelta, että nettikaupoista. Luonnollisesti alkuperäistä Mattias Ståhlbomin designvalaisinta 'E27 Pendantia' on saatavilla, mutta hintaakin on mun mielestä tavallisesta halogeenivalaisimesta liikaa. Olin kuitenkin saanut aiemmin vinkin, että Clas Ohlsonilla sellaisia olisi, mutta kuten todettua, ei Tampereella. Manskun "Clasu" tuottikin heti tulosta, ja kotiutin reissusta noita lamppuja peräti neljä kappaletta :)





Lisäksi tuli käytyä shoppailemassa amerikkalaisia tuotteita myyvässä Behnford'sissa sekä frappella viihtyisässä Kawa Cafessa. Ja tosiaan, kuten mainitsin jo Flow-postauksessakin, Fafa'sissa tuli syötyä yhteensä kolmesti tuon reissun aikana, sillä hain Kampin Fafa'sista mukaan annoksen hummusta ja falafelia kotiintuomisiksikin. Hummus oli aivan jäätävän hyvää, eikä tosiaan paljoa hävennyt Budapestissa syömälleni, mutta pitaleipä kyllä jäi aika paljon Hummus Barin laffa-leivästä jälkeen.

Mutta koska tässä on jo useampi päivä tullut vietettyä kotikaupungissa ja viikonloppu on alkamassa, niin aika palata mukavasti maanpinnalle täälläkin. Tylsyyttä helpottaa tänään Keskustorilla alkavat neljännet Chilifestit, ja sunnuntaina seuraava Ravintolapäivä! Tampereellakin on jälleen monta mielenkiintoista vaihtoehtoa. Toivotaan kuivia kelejä, vaikka ennuste ei kovin mairitteleva olekaan. Huomenna on luvassa leffaa ja kaverin kotiinpaluubileet, Singstaria ja punaviiniä, ehkä litroittain Tinto Veranoakin.

Luksusta arkeen Helsingissä

Let's festival - like a boss! Jos menee festaroimaan Suvilahteen, tai viettää Kallion puolella Helsingissä enemmän aikaa, on Scandic Hotel Paasi majoituspaikoista the place to be. Tää saattaa vaikuttaa mainospostaukselta, mutta voin vakuuttaa, että en oo lainkaan saanu sponssia Scandicilta :) Tälläisenä visuaalisena ihmisenä satuin vain tykkäämään hotellista poikkeuksellisen paljon. Sijainnin ohella nimittäin sisustukseen oli laitettu tavallista enemmän ajatusta. Väriä ja yksityiskohtia sieltä ei puuttunut.

Paasi on, kuten yhtiö itse sitä kutsuu, ns. story-hotelli. Se on valmistunut vasta viime vuonna vanhaan kiinteistöön, ja sen syntytarinan innoittamina on olleet alueella aikoinaan vaikuttaneet värikkäät tapahtumat ja persoonallisuudet. Sirkus- ja musiikkiteemat, sekä yleisesti 1920-luku olivat yksiä vahvimmista kantavista ideoista sisustuksessa. Huoneet lienevät hyvin pitkälle keskenään erilaisia, ainakin toisen ystäväni huone erosi meidän huoneestamme. Hotellista löytyy myös useita erikokoisia huoneita, tavallisista pikkuhuoneista aina usean kymmenen neliön kokoisiin lukaaleihin saakka.

Hotellin sijainti tosiaan on ideaalinen lähellä Hakaniemen metroasemaa Siltasaaren puolella ja kävelymatkaa Suvilahteenkin kertyi ainoastaan n. 1,5 kilometria suuntaansa. Hotelli myös lainaa vierailleen polkupyöriä tarvittaessa. Alla olevat kuvat kertokoon enemmän kuin vuolaat sanat.

Festivaalipärinöissä

No huh huh. Vähän tulee jälkijunassa, mutta Flow on juhlittu tältä vuodelta ja kotiinkin on päästy. Onnibus kuljetti jälleen väsyneet festarivieraat eilen illalla Tampereelle. Yksi ylimääräinen yö siis tuli vielä perillä vietettyä, ja vähän sisustusshoppailtuakin, Helsingissä kun oltiin. Siitä vielä myöhemmin erikseen, mutta tässä tunnelmia, kokemuksia ja fiiliksiä vielä viikonlopulta.

Kuten vähän jo etukäteen epäilin, kaikkea ohjelmasta katsomaani ei kuitenkaan perjantainakaan tullut tsekattua, vaikka varsin hyvä määrä keikkoja tulikin katsottua. Päivän ylivoimainen yllättäjä oli Takapihalla levyjä soittanut skotlantilainen Jackmaster, joka veivasi sellaista selektiota nykypäivän housea ja 80-luvun italohittejä, että meno äityi kovaksi ja itsekin tanssin menemään nurmella tukka putkella. Myös Champagne Bar & Loungessa tuli viihdyttyä ja Cat Poweria käytiin myöskin katsomassa. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sitten livenä iskenytkään aivan samaan malliin kuin levyltä.

Illan ehdoton kohokohta oli tietenkin Alicia Keysin keikka. Voi hemmetti miten upea oli katsoa ja kuunnella tuota upeaäänistä soulkuningatarta, joka silminnähden nautti esiintymisestä ja laulamisesta. Harva artisti vaikuttaa lavalla niin nöyrältä ja kiitolliselta saamistaan suosionosoituksista, kuin jatkuvasti hymyillyt Alicia. Ja miten se hymy tarttuikaan! Maya Jane Coles jäi hiukan varjoon, sillä keskityin mieluummin Alician keikkaan, ja lopulta suuntasin vielä katsomaan Huoratronia.















Lauantaina alueelle lähtö hiukan venähti, ja ehdin vasta viime metreille katsomaan Colan & Jimmun liveä Takapihalle. Siinä vaiheessa piti kuitenkin tehdä nopeita ratkaisuita jo aiemmin mainitsemani tiukan aikataulun vuoksi, ja niinpä menin katsomaan Pää Kii:n muutamia ensimmäisiä kappaleita. Keikka ei kuitenkaan oikeastaan sitten tuossa tilassa, suuressa teltassa ja Flow Festivaaleilla vakuuttanut mua. Olisi pitänyt käydä joko keväällä Klubilla tai Tammerfestien aikaan Yo-Talolla, ja niinpä menin jälleen shampanjabaariin, jossa tuli takuumatskua omaan makuun.

Siellä Kristiina ja Tero Männikkö luukuttivat mitä mielenkiintoisimpia levyharvinaisuuksia konediscon kultavuosilta 80-luvulta. Otettiin hyvä asento säkkituoleilta, joita baarin tunneliin oli roudattu, ja nautiskeltiin jälleen yhdestä festivaalien parhaista parituntisista shampanjaa siemaillen, melko elitististä :)

Illan viimeiseksi esiintyi Beach House, joka lunasti myös täysin odotukset ollen yksi festivaalien parhaista bändeistä, ja etenkin lauantain paras live-esitys. Uninen poppis alkoi väsyttää nopeasti ja niinpä jatkot jäivät tälläkin kertaa kokematta, vaikka alueen lähistöllä Kalliossa Kaiussa olisikin ollut Jori Hulkkosen Mies ja Elämä -pseudonyymin eksklusiivinen, ensimmäinen ja viimeinen live-keikka. Vähän jäi harmittamaan, mutta uni vei voiton.











Sunnuntain esiintyjätarjonta olikin sitten aivan omaa luokkaansa, nimittäin maailmanluokkaa lähes alusta loppuun. Ensin aloitettiin varovasti suomalaisella Husky Rescuella, mutta sen jälkeen Public Enemy tuli ja voitti. Ensimmäistä kertaa koko festivaalien aikana yleisö lähti sellaiseen vyörytykseen mukaan mitä en ole Flow-historiani aikana nähty. Itse luonnollisesti olin pähkinöinä vanhojen suosikkieni näkemisestä vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaikka Public Enemyä ei enää nykyisellään tule niin paljon kuunneltua, 90-luvun taitteessa se oli bändi, joka vaikutti lähtemättömästi nuoreen Joonakseen, ja muokkasi myös varmasti musiikkimakuani kohti tätä hetkeä. Toinen samanlainen artisti oli tietenkin loppuillan Kraftwerk, jota ilman koko konemusiikki ei nykyisellään olisi sellaista kuin se on. Niin suuri vaikutus tällä yhdellä bändillä on ollut koko genreen, ei pelkästään allekirjoittaneeseen.

Sitä ennen kuitenkin nähtiin vielä Of Monsters And Menin loistava keikka, olkoonkin, että myös se olisi toiminut hieman pienemmällä stagella, kuten vaikkapa Blue Tentissä paremmin. Oli silti mukava kuunnella ja katsella islantilaisten hittikimaraa. Haim veti Black Tentin täyteen, joten jouduin tyytymään vain kuuntelemaan sitä ulkopuolelta muutaman biisin ajan. Suosio taisi yllättää järjestäjätkin, koska ihan kaikkien keikkojen yleisömäärää ei oltu osattu arvioida, ja tämäkin oli pienimpään telttaan laitettu.

















Ja ennen Kraftwerkiä koettiin myös ehkäkin koko festivaalien huikein esitys, eli Bat For Lashesin keikka. Pohdiskellessa viikonlopun parasta esitystä, sellaisen valitseminen olisi vaikeaa, etenkin Alicia Keysin valovoimaisesta showsta johtuen. Koska pidän kuitenkin Natashan musiikista itsessään enemmän, oli aika selvää että tämä vei voiton. Miten mielettömän kaunis nainen hän onkaan, ja kun hän lipui lavalla tanssien ja hyppien, välillä koskettimiston taakse itse rauhoittuen laulaen seireeninomaisella äänellään, sydämeni oli sulaa laavaa :) Mielestäni esitys ei jäänyt heikommaksi kuin viime vuoden Björkin keikka, vaikka eivät täysin verrannollisia olekaan, paljon samaa fiilistä kuitenkin itse koin. Pääpaino Bat For Lashesilla oli luonnollisesti viime vuoden 'The Haunted Man' -albumissa, mutta muita vanhempiakin biisejä kultiin. Kylmät väreet vain menivät lävitseni läpi keikan.















Viikonloppuun mahtui myös monenlaista festariruokaa, joista Fafa'sin falafel ja hummuspita oli aivan mieletön kokemus. Jälleen kerran tuli surku siitä, että Tampereelta ei kaiketi mistään saa mitään vastaavaa. Hummuskin oli lähes yhtä hyvää kuin Budapestissä, joskaan ei aivan. Ainoa miinus ravintolalle siitä, että festareilla ei yllättäen saanutkaan kaikkea sitä ruokaa, mitä etukäteen oli ilmoitettu netissä ja mobiiliaplikaatiossa. Kaikkein edullisimmat tuotteet oli yllättäen karsittu, onneksi sain kuitenkin lopulta hyvän mielen käytyäni viikonlopun aikana ja vielä maanantainakin Fafa'sissa yhteensä kolmesti :)

Upea viikonloppu takana ja toipumiseen menee varmasti hetki. On nuo vaan aina kokemisen arvoiset festivaalit! Palaan vielä viikonlopun tapahtumiin seuraavissa postauksissani, nyt kutsuvat taas työt.