Tiedän jo etukäteen, että tämän postauksen sisältö on äärimmäisen marginaalinen. Tämä kuitenkin kuuluu yhtenä tähän neljän sarjaan, jonka lupasin viime viikolla. Erityisesti tämä jos joku, on kuitenkin omia kuriositeettejani varten, ja biisit tietysti jatkossa myös kätevästi kirjanmerkkinä taltiotuna yhteen paikkaan, josta minun itseni on helppo palata näihin.
Konemusiikin ystävänähän mulla on pitkä historia mm. teknon parissa, mutta ilman discoa ei olisi teknoakaan. Itselle etenkin 80-luvun disco on ollut jo lapsesta saakka melkoisen tärkeässä asemassa, sillä kyllä kasarin lopussa Sabrinat, Samantha Foxit, Modern Talkingit yms. olivat kovassa huudossa. Aikuisiällä sitten aloin perehtyä vähän obskuureimpiinkin tuotoksiin.
Koko tämän postauksen aihe sai alkunsa muutamia viikkoja sitten tästä huumorivideosta, jossa kaksi kissanpentua on laitettu "laulamaan" ranskalaisen avaruusdiskobändi Spacen 'Magic Fly' -kappaletta, joka päätyi sitä kautta myös puhelimeeni soittoääneksi. Kun sitten kaivelin esille tuon alkuperäisen biisin videon, alkoi YouTube ehdottamaan muitakin vastaavia, ja jäin koukkuun ko. genren hauskoihin videoihin. Monet näistä alla linkatuista kappaleista olivat itsellenikin täysin tuntemattomia vielä ennen kuin sukelsin avaruusdiskon historiaan. Itsehän olen syntynyt vuonna 1978, joten nuo 70-luvun ja 80-luvun alun jutut eivät olleet luontevaa kuunneltavaa vielä siinä vaiheessa. Niihin aikoihin radiossa ja sieltä nauhoitetuilla kaseteilla taisi soida lähinnä Mikko Alatalon 'Känkkäränkkä', ja M.A. Nummisen lastenlaulut, joiden luin myös myöhemmin syntyneen melkoisissa alkoholi- ja huumehuuruissa (lähdeteos Ensimmäinen aalto: Helsingin underground 1967-1970).
Jokatapauksessa, avaruus oli iso teema 70-luvun lopun eurooppalaisessa diskoskenessä, jossa erityisesti Ranskalla on ollut valtaisa vaikutus, ja se näkyykin monissa näistä videoista. Ja suuri osa näistä alla olevista videoista onkin nimenomaan ranskalaisia. Mielestäni vanhoja musiikkivideoita on hauska katsoa, vaikka musiikki ei olisikaan se ydinjuttu, tosin itse pidän kyllä näistä kaikista biiseistäkin :) Jos tämä jonkun muunkin kiinnostuksen herätti, on YouTube melko ehtymätön lähde, ja paljon lisääkin löytyy. Koitin kuitenkin valita tähän vain hieman parempilaatuisia taltiointeja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italodisco. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italodisco. Näytä kaikki tekstit
lauantai 21. marraskuuta 2015
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Hulluna italialaiseen
Hullut Päivät oli ja meni. Taaskaan ei tullut käytyä kuin ruokaosastolla, mutta siitä onkin jo muodostunut mulle jonkinlainen perinne. Jälleen kerran kävin torstai-iltana hakemassa hieman täydennystä jääkaappiin, erityisesti juustoja tuli ostettua montaa sorttia.
Mukaan tarttui parmesania, manchegoa, Maasdammeria, halloumia ja mozzarellaa sekä iso valikoima erilaisia pastatarvikkeita. Olenkin viime päivinä syönyt jo parina päivänä pastaa, viimeksi tänään. Perjantaita varten tein vain pikaisen pastan valmispastakastikkeesta, parmesanista ja jauhelihasta töihin evääksi, tänään keitin valmiita pinaatti ja ricotta-täytteisiä tortellinoja, ja ne lisäsin kerman ja parmesanin sekaan pannulle. Päälle vielä vähän parmesanraastetta ja basilikaa, hyvää tuli.
Perjantaina ennen Voice of Finlandia tuli myöskin tehtyä salamipitsaa hiukan paremmista raaka-aineista. Tein pohjan päälle kastikkeen tyypilliseen tapaan tomaattipyreestä, oliiviöljystä, valkosipulimurskasta ja vedestä. Joskus olen maustanut näitä tomaattisooseja enemmänkin, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman simppeleitä makuja. Päälle laitoin tässä vaiheessa vain Maasdammeria ja paistettuani pitsaa muutaman minuutin, lisäsin päälle Lidlistä aiemmin ostamaani aitoa italialaista ilmakuivattua salamia. Vähän ennen pitsan ollessa kypsä, lisäsin vielä mozzarellat päälle ja otettuani valmiin tuotoksen uunista, laitoin mukaan vielä vähän basilikaa.
Melko italialaisella linjalla on siis menty, ja taitaapa tulla siellä suunnalla makuseikkailtua vielä ensi viikollakin. Ja jotta ei ihan pelkästään ruokaan keskityttäisi, laitetaan tähän loppuun vielä pari kovaa italialaista kasaristygeä :)
Mukaan tarttui parmesania, manchegoa, Maasdammeria, halloumia ja mozzarellaa sekä iso valikoima erilaisia pastatarvikkeita. Olenkin viime päivinä syönyt jo parina päivänä pastaa, viimeksi tänään. Perjantaita varten tein vain pikaisen pastan valmispastakastikkeesta, parmesanista ja jauhelihasta töihin evääksi, tänään keitin valmiita pinaatti ja ricotta-täytteisiä tortellinoja, ja ne lisäsin kerman ja parmesanin sekaan pannulle. Päälle vielä vähän parmesanraastetta ja basilikaa, hyvää tuli.
Perjantaina ennen Voice of Finlandia tuli myöskin tehtyä salamipitsaa hiukan paremmista raaka-aineista. Tein pohjan päälle kastikkeen tyypilliseen tapaan tomaattipyreestä, oliiviöljystä, valkosipulimurskasta ja vedestä. Joskus olen maustanut näitä tomaattisooseja enemmänkin, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman simppeleitä makuja. Päälle laitoin tässä vaiheessa vain Maasdammeria ja paistettuani pitsaa muutaman minuutin, lisäsin päälle Lidlistä aiemmin ostamaani aitoa italialaista ilmakuivattua salamia. Vähän ennen pitsan ollessa kypsä, lisäsin vielä mozzarellat päälle ja otettuani valmiin tuotoksen uunista, laitoin mukaan vielä vähän basilikaa.
Melko italialaisella linjalla on siis menty, ja taitaapa tulla siellä suunnalla makuseikkailtua vielä ensi viikollakin. Ja jotta ei ihan pelkästään ruokaan keskityttäisi, laitetaan tähän loppuun vielä pari kovaa italialaista kasaristygeä :)
tiistai 5. marraskuuta 2013
Free Your Mind
Aiemminkin on tullut kehaistua australialaista orkesteria nimeltä Cut Copy.
Itselle heidän merkittävin levynsä on viiden vuoden takainen 'In Ghost Colours', jolla on muutamia bändin parhaista raidoista, kuten 'Lights And Music' ja 'Hearts On Fire', mutta levykokonaisuus toimii muutenkin hyvin yhteen ja tuo ehkä eniten mieleen 80-luvun italodiscon. Kyseinen vuosikymmen on soinut vahvasti muutenkin kaikilla bändin levyillä ja edellinen 'Zonoscope' vei idean vielä pidemmälle, sillä moni sen biiseistä perustuu täysin 80-luvun popkappaleista lainattuihin ideoihin ja sävelkulkuihin.
Uusin levy 'Free Your Mind' ilmestyi eilen Spotifyynkin, ja myös siinä 80-luku on vahvasti läsnä. Tällä kertaa levyn teemana on ihan virallisestikin tunnustettuna kaksi eri "Summer Of Lovea", eli vuoden 1967 alkuperäinen hippikesä, sekä vuosien 1988-89 välinen konemusiikkipiireissä valinnut ajanjakso, jolloin ravekulttuuri siirtyi Britanniassa mainstreamiin. Mielestäni tosiaan nimenomaan tuo 80-luvun lopun tyyli on kuitenkin sitä, mitä tämä levy eniten sisältää. Levyn biiseistä löytyy paljon yhtymäkohtia house-musiikin lisäksi Primal Screamiin ja ylipäänsä Madchester-skeneen, kuten Happy Mondaysiin.
Minullehan tuo aikakausi jo itsessään, kuten edellisessä Madchester-postauksessani mainitsin, mutta myös sen ajan konemusiikki ovat erityisesti lähellä sydäntä. Elämäni parhaat muistot tulevat kuitenkin sen ajan jälkimainingeista ja ansioista, ja olen myös perehtynyt siihen erilaisten dokumenttien kautta, oltuani vielä liian nuori silloin varastobileissä käymään.
Parhaimmillaan levy onkin juuri näissä toisen rakkauden kesän aikakauden kappaleissa, joista pari julkaisiin jo ennakkoonkin musiikkivideona (alla). Näiden kahden lisäksi lempikappaleitani levyltä ovat 'Meet Me In A House Of Love', 'In Memory Capsule', 'Take Me Higher' ja 'Footsteps'. Kliseistä ehkä, mutta jos rehellisesti kopioidaan kerran, niin kyllä Cut Copy sen kunnolla tekee. Ei tämä levy silti ehkä aivan 'In Ghost Coloursin' parhaita biisejä päihitä, mutta pötkii aika pitkälle kilpajuoksussa.
Itselle heidän merkittävin levynsä on viiden vuoden takainen 'In Ghost Colours', jolla on muutamia bändin parhaista raidoista, kuten 'Lights And Music' ja 'Hearts On Fire', mutta levykokonaisuus toimii muutenkin hyvin yhteen ja tuo ehkä eniten mieleen 80-luvun italodiscon. Kyseinen vuosikymmen on soinut vahvasti muutenkin kaikilla bändin levyillä ja edellinen 'Zonoscope' vei idean vielä pidemmälle, sillä moni sen biiseistä perustuu täysin 80-luvun popkappaleista lainattuihin ideoihin ja sävelkulkuihin.
Uusin levy 'Free Your Mind' ilmestyi eilen Spotifyynkin, ja myös siinä 80-luku on vahvasti läsnä. Tällä kertaa levyn teemana on ihan virallisestikin tunnustettuna kaksi eri "Summer Of Lovea", eli vuoden 1967 alkuperäinen hippikesä, sekä vuosien 1988-89 välinen konemusiikkipiireissä valinnut ajanjakso, jolloin ravekulttuuri siirtyi Britanniassa mainstreamiin. Mielestäni tosiaan nimenomaan tuo 80-luvun lopun tyyli on kuitenkin sitä, mitä tämä levy eniten sisältää. Levyn biiseistä löytyy paljon yhtymäkohtia house-musiikin lisäksi Primal Screamiin ja ylipäänsä Madchester-skeneen, kuten Happy Mondaysiin.
Minullehan tuo aikakausi jo itsessään, kuten edellisessä Madchester-postauksessani mainitsin, mutta myös sen ajan konemusiikki ovat erityisesti lähellä sydäntä. Elämäni parhaat muistot tulevat kuitenkin sen ajan jälkimainingeista ja ansioista, ja olen myös perehtynyt siihen erilaisten dokumenttien kautta, oltuani vielä liian nuori silloin varastobileissä käymään.
Parhaimmillaan levy onkin juuri näissä toisen rakkauden kesän aikakauden kappaleissa, joista pari julkaisiin jo ennakkoonkin musiikkivideona (alla). Näiden kahden lisäksi lempikappaleitani levyltä ovat 'Meet Me In A House Of Love', 'In Memory Capsule', 'Take Me Higher' ja 'Footsteps'. Kliseistä ehkä, mutta jos rehellisesti kopioidaan kerran, niin kyllä Cut Copy sen kunnolla tekee. Ei tämä levy silti ehkä aivan 'In Ghost Coloursin' parhaita biisejä päihitä, mutta pötkii aika pitkälle kilpajuoksussa.
tiistai 13. elokuuta 2013
Festivaalipärinöissä
No huh huh. Vähän tulee jälkijunassa, mutta Flow on juhlittu tältä vuodelta ja kotiinkin on päästy. Onnibus kuljetti jälleen väsyneet festarivieraat eilen illalla Tampereelle. Yksi ylimääräinen yö siis tuli vielä perillä vietettyä, ja vähän sisustusshoppailtuakin, Helsingissä kun oltiin. Siitä vielä myöhemmin erikseen, mutta tässä tunnelmia, kokemuksia ja fiiliksiä vielä viikonlopulta.
Kuten vähän jo etukäteen epäilin, kaikkea ohjelmasta katsomaani ei kuitenkaan perjantainakaan tullut tsekattua, vaikka varsin hyvä määrä keikkoja tulikin katsottua. Päivän ylivoimainen yllättäjä oli Takapihalla levyjä soittanut skotlantilainen Jackmaster, joka veivasi sellaista selektiota nykypäivän housea ja 80-luvun italohittejä, että meno äityi kovaksi ja itsekin tanssin menemään nurmella tukka putkella. Myös Champagne Bar & Loungessa tuli viihdyttyä ja Cat Poweria käytiin myöskin katsomassa. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sitten livenä iskenytkään aivan samaan malliin kuin levyltä.
Illan ehdoton kohokohta oli tietenkin Alicia Keysin keikka. Voi hemmetti miten upea oli katsoa ja kuunnella tuota upeaäänistä soulkuningatarta, joka silminnähden nautti esiintymisestä ja laulamisesta. Harva artisti vaikuttaa lavalla niin nöyrältä ja kiitolliselta saamistaan suosionosoituksista, kuin jatkuvasti hymyillyt Alicia. Ja miten se hymy tarttuikaan! Maya Jane Coles jäi hiukan varjoon, sillä keskityin mieluummin Alician keikkaan, ja lopulta suuntasin vielä katsomaan Huoratronia.
Lauantaina alueelle lähtö hiukan venähti, ja ehdin vasta viime metreille katsomaan Colan & Jimmun liveä Takapihalle. Siinä vaiheessa piti kuitenkin tehdä nopeita ratkaisuita jo aiemmin mainitsemani tiukan aikataulun vuoksi, ja niinpä menin katsomaan Pää Kii:n muutamia ensimmäisiä kappaleita. Keikka ei kuitenkaan oikeastaan sitten tuossa tilassa, suuressa teltassa ja Flow Festivaaleilla vakuuttanut mua. Olisi pitänyt käydä joko keväällä Klubilla tai Tammerfestien aikaan Yo-Talolla, ja niinpä menin jälleen shampanjabaariin, jossa tuli takuumatskua omaan makuun.
Siellä Kristiina ja Tero Männikkö luukuttivat mitä mielenkiintoisimpia levyharvinaisuuksia konediscon kultavuosilta 80-luvulta. Otettiin hyvä asento säkkituoleilta, joita baarin tunneliin oli roudattu, ja nautiskeltiin jälleen yhdestä festivaalien parhaista parituntisista shampanjaa siemaillen, melko elitististä :)
Illan viimeiseksi esiintyi Beach House, joka lunasti myös täysin odotukset ollen yksi festivaalien parhaista bändeistä, ja etenkin lauantain paras live-esitys. Uninen poppis alkoi väsyttää nopeasti ja niinpä jatkot jäivät tälläkin kertaa kokematta, vaikka alueen lähistöllä Kalliossa Kaiussa olisikin ollut Jori Hulkkosen Mies ja Elämä -pseudonyymin eksklusiivinen, ensimmäinen ja viimeinen live-keikka. Vähän jäi harmittamaan, mutta uni vei voiton.
Sunnuntain esiintyjätarjonta olikin sitten aivan omaa luokkaansa, nimittäin maailmanluokkaa lähes alusta loppuun. Ensin aloitettiin varovasti suomalaisella Husky Rescuella, mutta sen jälkeen Public Enemy tuli ja voitti. Ensimmäistä kertaa koko festivaalien aikana yleisö lähti sellaiseen vyörytykseen mukaan mitä en ole Flow-historiani aikana nähty. Itse luonnollisesti olin pähkinöinä vanhojen suosikkieni näkemisestä vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaikka Public Enemyä ei enää nykyisellään tule niin paljon kuunneltua, 90-luvun taitteessa se oli bändi, joka vaikutti lähtemättömästi nuoreen Joonakseen, ja muokkasi myös varmasti musiikkimakuani kohti tätä hetkeä. Toinen samanlainen artisti oli tietenkin loppuillan Kraftwerk, jota ilman koko konemusiikki ei nykyisellään olisi sellaista kuin se on. Niin suuri vaikutus tällä yhdellä bändillä on ollut koko genreen, ei pelkästään allekirjoittaneeseen.
Sitä ennen kuitenkin nähtiin vielä Of Monsters And Menin loistava keikka, olkoonkin, että myös se olisi toiminut hieman pienemmällä stagella, kuten vaikkapa Blue Tentissä paremmin. Oli silti mukava kuunnella ja katsella islantilaisten hittikimaraa. Haim veti Black Tentin täyteen, joten jouduin tyytymään vain kuuntelemaan sitä ulkopuolelta muutaman biisin ajan. Suosio taisi yllättää järjestäjätkin, koska ihan kaikkien keikkojen yleisömäärää ei oltu osattu arvioida, ja tämäkin oli pienimpään telttaan laitettu.
Ja ennen Kraftwerkiä koettiin myös ehkäkin koko festivaalien huikein esitys, eli Bat For Lashesin keikka. Pohdiskellessa viikonlopun parasta esitystä, sellaisen valitseminen olisi vaikeaa, etenkin Alicia Keysin valovoimaisesta showsta johtuen. Koska pidän kuitenkin Natashan musiikista itsessään enemmän, oli aika selvää että tämä vei voiton. Miten mielettömän kaunis nainen hän onkaan, ja kun hän lipui lavalla tanssien ja hyppien, välillä koskettimiston taakse itse rauhoittuen laulaen seireeninomaisella äänellään, sydämeni oli sulaa laavaa :) Mielestäni esitys ei jäänyt heikommaksi kuin viime vuoden Björkin keikka, vaikka eivät täysin verrannollisia olekaan, paljon samaa fiilistä kuitenkin itse koin. Pääpaino Bat For Lashesilla oli luonnollisesti viime vuoden 'The Haunted Man' -albumissa, mutta muita vanhempiakin biisejä kultiin. Kylmät väreet vain menivät lävitseni läpi keikan.
Viikonloppuun mahtui myös monenlaista festariruokaa, joista Fafa'sin falafel ja hummuspita oli aivan mieletön kokemus. Jälleen kerran tuli surku siitä, että Tampereelta ei kaiketi mistään saa mitään vastaavaa. Hummuskin oli lähes yhtä hyvää kuin Budapestissä, joskaan ei aivan. Ainoa miinus ravintolalle siitä, että festareilla ei yllättäen saanutkaan kaikkea sitä ruokaa, mitä etukäteen oli ilmoitettu netissä ja mobiiliaplikaatiossa. Kaikkein edullisimmat tuotteet oli yllättäen karsittu, onneksi sain kuitenkin lopulta hyvän mielen käytyäni viikonlopun aikana ja vielä maanantainakin Fafa'sissa yhteensä kolmesti :)
Upea viikonloppu takana ja toipumiseen menee varmasti hetki. On nuo vaan aina kokemisen arvoiset festivaalit! Palaan vielä viikonlopun tapahtumiin seuraavissa postauksissani, nyt kutsuvat taas työt.
Kuten vähän jo etukäteen epäilin, kaikkea ohjelmasta katsomaani ei kuitenkaan perjantainakaan tullut tsekattua, vaikka varsin hyvä määrä keikkoja tulikin katsottua. Päivän ylivoimainen yllättäjä oli Takapihalla levyjä soittanut skotlantilainen Jackmaster, joka veivasi sellaista selektiota nykypäivän housea ja 80-luvun italohittejä, että meno äityi kovaksi ja itsekin tanssin menemään nurmella tukka putkella. Myös Champagne Bar & Loungessa tuli viihdyttyä ja Cat Poweria käytiin myöskin katsomassa. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sitten livenä iskenytkään aivan samaan malliin kuin levyltä.
Illan ehdoton kohokohta oli tietenkin Alicia Keysin keikka. Voi hemmetti miten upea oli katsoa ja kuunnella tuota upeaäänistä soulkuningatarta, joka silminnähden nautti esiintymisestä ja laulamisesta. Harva artisti vaikuttaa lavalla niin nöyrältä ja kiitolliselta saamistaan suosionosoituksista, kuin jatkuvasti hymyillyt Alicia. Ja miten se hymy tarttuikaan! Maya Jane Coles jäi hiukan varjoon, sillä keskityin mieluummin Alician keikkaan, ja lopulta suuntasin vielä katsomaan Huoratronia.
Lauantaina alueelle lähtö hiukan venähti, ja ehdin vasta viime metreille katsomaan Colan & Jimmun liveä Takapihalle. Siinä vaiheessa piti kuitenkin tehdä nopeita ratkaisuita jo aiemmin mainitsemani tiukan aikataulun vuoksi, ja niinpä menin katsomaan Pää Kii:n muutamia ensimmäisiä kappaleita. Keikka ei kuitenkaan oikeastaan sitten tuossa tilassa, suuressa teltassa ja Flow Festivaaleilla vakuuttanut mua. Olisi pitänyt käydä joko keväällä Klubilla tai Tammerfestien aikaan Yo-Talolla, ja niinpä menin jälleen shampanjabaariin, jossa tuli takuumatskua omaan makuun.
Siellä Kristiina ja Tero Männikkö luukuttivat mitä mielenkiintoisimpia levyharvinaisuuksia konediscon kultavuosilta 80-luvulta. Otettiin hyvä asento säkkituoleilta, joita baarin tunneliin oli roudattu, ja nautiskeltiin jälleen yhdestä festivaalien parhaista parituntisista shampanjaa siemaillen, melko elitististä :)
Illan viimeiseksi esiintyi Beach House, joka lunasti myös täysin odotukset ollen yksi festivaalien parhaista bändeistä, ja etenkin lauantain paras live-esitys. Uninen poppis alkoi väsyttää nopeasti ja niinpä jatkot jäivät tälläkin kertaa kokematta, vaikka alueen lähistöllä Kalliossa Kaiussa olisikin ollut Jori Hulkkosen Mies ja Elämä -pseudonyymin eksklusiivinen, ensimmäinen ja viimeinen live-keikka. Vähän jäi harmittamaan, mutta uni vei voiton.
Sunnuntain esiintyjätarjonta olikin sitten aivan omaa luokkaansa, nimittäin maailmanluokkaa lähes alusta loppuun. Ensin aloitettiin varovasti suomalaisella Husky Rescuella, mutta sen jälkeen Public Enemy tuli ja voitti. Ensimmäistä kertaa koko festivaalien aikana yleisö lähti sellaiseen vyörytykseen mukaan mitä en ole Flow-historiani aikana nähty. Itse luonnollisesti olin pähkinöinä vanhojen suosikkieni näkemisestä vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaikka Public Enemyä ei enää nykyisellään tule niin paljon kuunneltua, 90-luvun taitteessa se oli bändi, joka vaikutti lähtemättömästi nuoreen Joonakseen, ja muokkasi myös varmasti musiikkimakuani kohti tätä hetkeä. Toinen samanlainen artisti oli tietenkin loppuillan Kraftwerk, jota ilman koko konemusiikki ei nykyisellään olisi sellaista kuin se on. Niin suuri vaikutus tällä yhdellä bändillä on ollut koko genreen, ei pelkästään allekirjoittaneeseen.
Sitä ennen kuitenkin nähtiin vielä Of Monsters And Menin loistava keikka, olkoonkin, että myös se olisi toiminut hieman pienemmällä stagella, kuten vaikkapa Blue Tentissä paremmin. Oli silti mukava kuunnella ja katsella islantilaisten hittikimaraa. Haim veti Black Tentin täyteen, joten jouduin tyytymään vain kuuntelemaan sitä ulkopuolelta muutaman biisin ajan. Suosio taisi yllättää järjestäjätkin, koska ihan kaikkien keikkojen yleisömäärää ei oltu osattu arvioida, ja tämäkin oli pienimpään telttaan laitettu.
Ja ennen Kraftwerkiä koettiin myös ehkäkin koko festivaalien huikein esitys, eli Bat For Lashesin keikka. Pohdiskellessa viikonlopun parasta esitystä, sellaisen valitseminen olisi vaikeaa, etenkin Alicia Keysin valovoimaisesta showsta johtuen. Koska pidän kuitenkin Natashan musiikista itsessään enemmän, oli aika selvää että tämä vei voiton. Miten mielettömän kaunis nainen hän onkaan, ja kun hän lipui lavalla tanssien ja hyppien, välillä koskettimiston taakse itse rauhoittuen laulaen seireeninomaisella äänellään, sydämeni oli sulaa laavaa :) Mielestäni esitys ei jäänyt heikommaksi kuin viime vuoden Björkin keikka, vaikka eivät täysin verrannollisia olekaan, paljon samaa fiilistä kuitenkin itse koin. Pääpaino Bat For Lashesilla oli luonnollisesti viime vuoden 'The Haunted Man' -albumissa, mutta muita vanhempiakin biisejä kultiin. Kylmät väreet vain menivät lävitseni läpi keikan.
Viikonloppuun mahtui myös monenlaista festariruokaa, joista Fafa'sin falafel ja hummuspita oli aivan mieletön kokemus. Jälleen kerran tuli surku siitä, että Tampereelta ei kaiketi mistään saa mitään vastaavaa. Hummuskin oli lähes yhtä hyvää kuin Budapestissä, joskaan ei aivan. Ainoa miinus ravintolalle siitä, että festareilla ei yllättäen saanutkaan kaikkea sitä ruokaa, mitä etukäteen oli ilmoitettu netissä ja mobiiliaplikaatiossa. Kaikkein edullisimmat tuotteet oli yllättäen karsittu, onneksi sain kuitenkin lopulta hyvän mielen käytyäni viikonlopun aikana ja vielä maanantainakin Fafa'sissa yhteensä kolmesti :)
Upea viikonloppu takana ja toipumiseen menee varmasti hetki. On nuo vaan aina kokemisen arvoiset festivaalit! Palaan vielä viikonlopun tapahtumiin seuraavissa postauksissani, nyt kutsuvat taas työt.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Lunta tupaan ruotsalaisittain
Ensiksi kolme asiaa!
Ruotsissa oli enemmän lunta kuin Suomessa, huh huh. Lunta tuli tupaan myös vaateliikkeissä, sillä Tukholman vintageputiikeissa kuteet, rumatkin, ovat räikeästi ylihinnoiteltuja. Kolmanneksi entinen vinyylitaivaani, Vintage Room oli muuttanut toiseen paikkaan.
Lumitilanne tuli meille kyllä ihan yllätyksenä kun lähdettiin torstaiaamuna laivasta käveleen kohti SoFoa. Laivalla mitään uutisia tullut seurattua. Lumitöitä ei oltu edes ajateltu vissiin tehdä, joten ei meillä täällä Suomessa ihan niin huonosti sitten asiat kuitenkaan ole :)
Mutta ei meillä siis mitään ongelmaa ollu, vaikka vähän joutuikin tarpomaan hangessa. Lumen ansiosta oli toisaalta aika sympaattisen talvisen näköistä joka paikassa, eikä Ruotsissa kylmä ollut. Tälläisenä ympärivuotisena tennarien käyttäjänä sai kyllä kenkänsä märiksi, mutta eipä tuo haitannut, oli niin paljon nähtävää ja kivoja paikkoja kierreltävänä.
Kuvat on siis otettu nyt Canonin PowerShot SX50 HS:llä ja zoomilla pääsee kyllä aika kätevästi kohteiden lähelle. Tuollainen ensin harakaksi luultu raakku halusi meille poseerata kovasti, ensin se peuhasi hangessa ja esitteli eri puolia itsestään jonka jälkeen hypähti oksalle ja tiiraili sieltä meitä. Hauska otus, Ruotsissa linnutkin ovat kameran edessä kuin kotonaan :)
Nytorget Urban Deli on ruokapaikan ja lähi- ja luomuruokaan keskittyneen elintarvikekaupan yhdistelmä SoFon ytimessä Nytorgetilla. Todella mielenkiintoinen konsepti ja ilmeisen suosittu, sillä lounasaikaan ravintolapuoli oli pullollaan asiakkaita.
Elintarvikkeet kaupan puolella oli upeasti esillä ja houkuttelivat ostajia väriloistollaan. Itselle tarttui tosin mukaan ainoastaan pullo Snapplea, sillä laivalla syödyn tuhdin aamiaisen jälkeen ei millään vielä olisi jaksanut syödä ruokaa.
Vekkulisti maalattu pyörä kiinnittää huomion Coctailin edustalla. SoFo on täynnä kaikenlaista vanhaan ja uusvanhaan tavaraan ja vaatteisiin keskittynyttä liikettä.
Me ei Coctailissa käyty, vaan pikaisen kaupungin lähetystorivisiitin jälkeen pistäydyttiin viereisessä Popissa. Suuri osa heidän vaatteistaan näytti olevan uustuotantona tehtyjä vintagetyyppisiä vaatteita, mutta myös vanhaa tavaraa oli myynnissä. Täältä olisin ehkä eniten löytänyt siistejä juttuja, mutta parhaiden paitojen ja takkien lähtiessä 70 eurosta ylöspäin, jätin nekin sen tarkemmin katsomatta.
Jos kuitenkaan juuri hinta ei ole este käytetyn vaatteen tai vanhan tavaran ostajalle, on SoFo täydellinen shoppailuparatiisi. Itsellä kipurajat paukkuivat näissä kaikissa liikkeissä kuitenkin vastaan. Halvin yksittäinen paita oli Tukholman lähetystorin liikkeestä Skånegatanilta bongaamani New Yorkerin miesten kauluspaita, hintaan n. 12 euroa. Kyseessä oli kuitenkin lähinnä UFF:iin tai Pelastusarmeijan kirpputoriin verrattava paikka ja jopa siellä yli 30e hinta peruspaidoista oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kun näissä varsinaisissa vintageliikkeissä aivan tavallisten (joskin erittäin tyylikkäiden vaatteiden) hinnat alkoivat nousta paidalta 40-70 euron hintahaarukkaan, iski se vasten kasvoja hiukan liian kovaa, rajansa kaikella. Kyseessä on kuitenkin loppuviimein käytetty tuote, ja monessa tapauksessa vaikutti että laatu ei aivan kohdannut hintaa, joka uutenakaan ei ole ollut todennäköisesti ollut yhtä korkea. Itse vastustan tälläistä hinnoittelua aivan periaatteesta.
Valikoima toki erityisesti Beyond Retrossa on huikea, ja liikkeitäkin kaupungista löytyy peräti kolmelta eri sijainnilta. Itse laitan kuitenkin mieluummin rahani täällä kotikaupungissa Kätkö Vintageen kun etsin vanhaa vaatetta päälleni. Joku on sitäkin ehtinyt kritisoimaan hintavana, mutta se on vielä erittäin kilpailukykyinen paikka jos vertaa naapurimaan yrityksiin!
Hieman tuohtuneena hintatasosta poikettiin kahvilla läheisessä Café Stringissä joka oli alueen henkeen sopivasti erittäin hauskasti sisustettu kahvila.
Stringissä huonekalut ja sisustus oli selvästi haalittu mistä lie oli saatu, tai sellainen fiilis sieltä jäi. Se oli kuitenkin omasta mielestäni viihtyisä paikka mustavalkoisine shakkilattioineen.
Maha täynnä kahvia ja kakkua lähdettiin Söderin keskustan suuntaan. Perus H&M:t ja Carlingsitkin toki tuli käytyä läpi, tosin tie ei tällä kertaa kulkenut Tukholman ydinkeskustaan saakka laisinkaan, joten Söderin tarjonta sai luvan kelvata. Niistä ei kuitenkaan oikeastaan mitään niin mieluista löytynyt että olisi yhtä keltaista Cartsun raitapaitaa lukuunottamatta mukaan tarttunut. Siitä kuvaa sitten aikanaan.
Sen sijaan jo aiemmin vakiopaikakseni muodostunut käytettyjen levyjen liike Vintage Room (aiemmin Mosebacke Records) oli vaihtanut liiketilaa. Tätä en kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tiennyt. Ruotsalainen DJ Mika Snickars oli perustanut oman levykauppansa tuttuun kellariin Hökens gatanille.
Aika oli kuitenkin rajallinen ja kun tässä vaiheessa laivan lähtöön oli enää pari tuntia aikaa, ei kaikkia levyjä ehtinyt mitenkään käydä läpi. Löysin silti muutaman mahtavan italodiscokokoelman ja pari mielenkiintoista sinkkua mukaan viemisiksi. Matkalla satamaan huomasin myös että Vintage Room oli siirtynyt pari korttelia lähemmäs rantaa, mutta aika ei kuitenkaan enää antanut pistäytyä siellä.
Tarkoitus on vielä tehdä yksi postaus reissusta, vähän enemmän matkalta ja matkan varrelta. Jos olette Tampereella, muistakaapa käydä tänään katsastamassa Aaltosenkadun joulutori! Itsehän lähden juuri töihin pusertamaan yhden ylityöpäivän silkasta solidaarisuudesta (ja vähän ahneudestakin ;) ).
Ruotsissa oli enemmän lunta kuin Suomessa, huh huh. Lunta tuli tupaan myös vaateliikkeissä, sillä Tukholman vintageputiikeissa kuteet, rumatkin, ovat räikeästi ylihinnoiteltuja. Kolmanneksi entinen vinyylitaivaani, Vintage Room oli muuttanut toiseen paikkaan.
Lumitilanne tuli meille kyllä ihan yllätyksenä kun lähdettiin torstaiaamuna laivasta käveleen kohti SoFoa. Laivalla mitään uutisia tullut seurattua. Lumitöitä ei oltu edes ajateltu vissiin tehdä, joten ei meillä täällä Suomessa ihan niin huonosti sitten asiat kuitenkaan ole :)
Mutta ei meillä siis mitään ongelmaa ollu, vaikka vähän joutuikin tarpomaan hangessa. Lumen ansiosta oli toisaalta aika sympaattisen talvisen näköistä joka paikassa, eikä Ruotsissa kylmä ollut. Tälläisenä ympärivuotisena tennarien käyttäjänä sai kyllä kenkänsä märiksi, mutta eipä tuo haitannut, oli niin paljon nähtävää ja kivoja paikkoja kierreltävänä.
Kuvat on siis otettu nyt Canonin PowerShot SX50 HS:llä ja zoomilla pääsee kyllä aika kätevästi kohteiden lähelle. Tuollainen ensin harakaksi luultu raakku halusi meille poseerata kovasti, ensin se peuhasi hangessa ja esitteli eri puolia itsestään jonka jälkeen hypähti oksalle ja tiiraili sieltä meitä. Hauska otus, Ruotsissa linnutkin ovat kameran edessä kuin kotonaan :)
Nytorget Urban Deli on ruokapaikan ja lähi- ja luomuruokaan keskittyneen elintarvikekaupan yhdistelmä SoFon ytimessä Nytorgetilla. Todella mielenkiintoinen konsepti ja ilmeisen suosittu, sillä lounasaikaan ravintolapuoli oli pullollaan asiakkaita.
Elintarvikkeet kaupan puolella oli upeasti esillä ja houkuttelivat ostajia väriloistollaan. Itselle tarttui tosin mukaan ainoastaan pullo Snapplea, sillä laivalla syödyn tuhdin aamiaisen jälkeen ei millään vielä olisi jaksanut syödä ruokaa.
Vekkulisti maalattu pyörä kiinnittää huomion Coctailin edustalla. SoFo on täynnä kaikenlaista vanhaan ja uusvanhaan tavaraan ja vaatteisiin keskittynyttä liikettä.
Me ei Coctailissa käyty, vaan pikaisen kaupungin lähetystorivisiitin jälkeen pistäydyttiin viereisessä Popissa. Suuri osa heidän vaatteistaan näytti olevan uustuotantona tehtyjä vintagetyyppisiä vaatteita, mutta myös vanhaa tavaraa oli myynnissä. Täältä olisin ehkä eniten löytänyt siistejä juttuja, mutta parhaiden paitojen ja takkien lähtiessä 70 eurosta ylöspäin, jätin nekin sen tarkemmin katsomatta.
Jos kuitenkaan juuri hinta ei ole este käytetyn vaatteen tai vanhan tavaran ostajalle, on SoFo täydellinen shoppailuparatiisi. Itsellä kipurajat paukkuivat näissä kaikissa liikkeissä kuitenkin vastaan. Halvin yksittäinen paita oli Tukholman lähetystorin liikkeestä Skånegatanilta bongaamani New Yorkerin miesten kauluspaita, hintaan n. 12 euroa. Kyseessä oli kuitenkin lähinnä UFF:iin tai Pelastusarmeijan kirpputoriin verrattava paikka ja jopa siellä yli 30e hinta peruspaidoista oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kun näissä varsinaisissa vintageliikkeissä aivan tavallisten (joskin erittäin tyylikkäiden vaatteiden) hinnat alkoivat nousta paidalta 40-70 euron hintahaarukkaan, iski se vasten kasvoja hiukan liian kovaa, rajansa kaikella. Kyseessä on kuitenkin loppuviimein käytetty tuote, ja monessa tapauksessa vaikutti että laatu ei aivan kohdannut hintaa, joka uutenakaan ei ole ollut todennäköisesti ollut yhtä korkea. Itse vastustan tälläistä hinnoittelua aivan periaatteesta.
Valikoima toki erityisesti Beyond Retrossa on huikea, ja liikkeitäkin kaupungista löytyy peräti kolmelta eri sijainnilta. Itse laitan kuitenkin mieluummin rahani täällä kotikaupungissa Kätkö Vintageen kun etsin vanhaa vaatetta päälleni. Joku on sitäkin ehtinyt kritisoimaan hintavana, mutta se on vielä erittäin kilpailukykyinen paikka jos vertaa naapurimaan yrityksiin!
Hieman tuohtuneena hintatasosta poikettiin kahvilla läheisessä Café Stringissä joka oli alueen henkeen sopivasti erittäin hauskasti sisustettu kahvila.
Stringissä huonekalut ja sisustus oli selvästi haalittu mistä lie oli saatu, tai sellainen fiilis sieltä jäi. Se oli kuitenkin omasta mielestäni viihtyisä paikka mustavalkoisine shakkilattioineen.
Maha täynnä kahvia ja kakkua lähdettiin Söderin keskustan suuntaan. Perus H&M:t ja Carlingsitkin toki tuli käytyä läpi, tosin tie ei tällä kertaa kulkenut Tukholman ydinkeskustaan saakka laisinkaan, joten Söderin tarjonta sai luvan kelvata. Niistä ei kuitenkaan oikeastaan mitään niin mieluista löytynyt että olisi yhtä keltaista Cartsun raitapaitaa lukuunottamatta mukaan tarttunut. Siitä kuvaa sitten aikanaan.
Sen sijaan jo aiemmin vakiopaikakseni muodostunut käytettyjen levyjen liike Vintage Room (aiemmin Mosebacke Records) oli vaihtanut liiketilaa. Tätä en kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tiennyt. Ruotsalainen DJ Mika Snickars oli perustanut oman levykauppansa tuttuun kellariin Hökens gatanille.
Aika oli kuitenkin rajallinen ja kun tässä vaiheessa laivan lähtöön oli enää pari tuntia aikaa, ei kaikkia levyjä ehtinyt mitenkään käydä läpi. Löysin silti muutaman mahtavan italodiscokokoelman ja pari mielenkiintoista sinkkua mukaan viemisiksi. Matkalla satamaan huomasin myös että Vintage Room oli siirtynyt pari korttelia lähemmäs rantaa, mutta aika ei kuitenkaan enää antanut pistäytyä siellä.
Tarkoitus on vielä tehdä yksi postaus reissusta, vähän enemmän matkalta ja matkan varrelta. Jos olette Tampereella, muistakaapa käydä tänään katsastamassa Aaltosenkadun joulutori! Itsehän lähden juuri töihin pusertamaan yhden ylityöpäivän silkasta solidaarisuudesta (ja vähän ahneudestakin ;) ).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)