Montmartre

Kuulin vasta noin kuukausi sitten tämän Montmartren 'Inside of Me' kappaleen ohimennen jossakin, en edes muista missä. Kyseessä on varsin lupaavalta kuulostavan ranskalaisen electro/indiepop ryhmän ensimmäinen sinkku. Myös 'Inside of Me EP', jolla on tästä useampia remiksauksia sekä toinen biisi 'Our Time Is Now' ilmestyi jo, mutta Spotifyyn se ei vielä ole tietään löytänyt. Jo näiden kahden biisin perusteella vaikuttaa siltä, että indierintamalla alkaa tulla parin vuoden tauon jälkeen tälläisiä kepeitä ja reippaita suun hymyyn vetäviä ralleja.

Biisin on ehtinyt myöskin jo remiksata toinen ranskalainen suosikkini, Yuksek. Miehellä tuntuu olevan hieman kuin Midaan kosketus mihin biisiin hän ikinä koskeekaan. Tällä kertaa molemmissa kappaleissa on puolensa, ja molemmat sopivat yhtälaisesti tanssilattialle. Yuksek siellä mut kuitenkin nopeammin vetäisi tanssimaan!

Tällä nimellä musiikkia julkaisee ilmeisesti myös useita muitakin artisteja, sillä Spotifystä kyllä löytyy Montmartre, mutta väärä sellainen, ja myös muita samannimisiä löytyy Facebookista useampia. Oikea bändisivu löytyy TÄÄLTÄ. Ensimmäinen EP löytyy ainakin iTunesista.

Montmartrella on myös paikkana mulle ihan erityinen paikka sydämessä. Amélie on yksi mun lempielokuviani, ja se sijoittuu pääasiassa tuohon kaupunginosaan Pariisissa. Ah, kunpa vielä joskus pääsisin sinne. Mutta johtuen juuri näistä elokuvan myötä rakentamistani fantasioista, en ole sitä aiemmin päässyt toteuttamaan. Minulla on nimittäin niin selkeä mielikuva siitä, että haluan sinne nimenomaan jonkun kivan tytön kanssa, kävelemään käsi kädessä pitkin Montmartrea ja Seinen vartta. Tuon illuusion haluan pitää :)

Kasari 4 Life!

Ai vitsi mä diggaan kasaria. Eihän se yllätyksenä kai tuu, mut sen lisäks et siinä on nostalgiaa, sen ajan musiikki vain oli tehty paremmin kuin mikään nykyään, olipa se sitten happoista varastohallimusiikkia, Italodiscoa, listapoppia tai ROKKIA!

Mä en mitenkään suuremmin diggaa raskasta musiikkia tai metallia (ja eihän 80-luvun musiikki kovin raskasta olekaan, oli silloin!) mutta kasarirokki, aijai että se saa fiilikset nouseen! Viime jouluna sain lahjaks niin siistin Kasari-kirjan, kertoo kaikkea mielenkiintoista siitä, mitä täällä peräpohjolassa tapahtui ja miten aikakausi koettiin.

Näin taas luottoystäviäni eilen yhdessä, ja käytiin leffassa ja syömässä. Itse kävin katsomassa jo toista kertaa Rock of Agesin joka on aivan huikean mahtava musikaali, parani vain toisella katsomisella. Fiilistelyyn, lääkärin reseptillä :)

Tällä hetkellä musta tuntuu, että kyseinen elokuva pääsee sille harvalukuisten elokuvien listalle joita voi kattoa lukuisia kertoja uudelleen ja uudelleen, ilman että se alkaa kyllästyttää. Aion varmasti katsoa sen taas kunhan se tulee DVD:lle! Näitä on itsellä ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä; aiemmin sieltä löytyvät mm. kaikkien aikojen hyvän mielen elokuva Amelié sekä Hayao Miyazakin mestariteos Henkien Kätkemä.

Ennen leffaa tuli myös tulevan manserock elokuvan, Vuonna '85, traileri. Eihän siinä mitään huippulaadukasta leffaa varmasti ole tiedossa. Tykkäsin Työväenteatterin musikaalistakin, joten on tämä ihan must nähdä, eikä vähiten sen takia että se kertoo rakkaasta kotikaupungistani.

Nyt on aamu mennyt töissä fiilistellen Spotifystä leffan soundtrackia, Skid Row:ta, Whitesnakea, Foreigneria ja Journeytä oikein tosissaan. Kasari 4 Life! :)

Leffan jälkeen mentiin syömään Nanda Deviin. Aivan liian kauan oli ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi olen syönyt intialaista. Tampereella ei ole tullut käytyä ainakaan kolmeen-neljään vuoteen, viimeksi kunnolla syömässä Tallinnassa vajaa pari vuotta sitten.

Tallinnaan matkaileville intialaisen ystäville vinkkinä; kannattaa ehdottomasti tsekata Elevant Vene-kadulla. Se on parempi ja edullisempi kuin tunnetumpi Maharaja Raatihuoneentorilla, ja ennen kaikkea voittaa tunnelmassa!

Hyvää oli ja doggiebagiin jäi vielä ruoka tällekin päivälle! Ennen kaikkea oli taas maailman mukavinta rakkaiden ystävien seurassa. Autolle kävellessä lopuksi tuli jo valmiiksi ikävä niitä ihania ihmisiä!