Komento Bryggalla

Näin tietävät kaikki kunnon merikarhut. Bryggalla kun tarkoitetaan laivan komentosiltaa.

Entisen 101 Beersin tilalle lähelle Pyynikintoria rantautui talvella uusi tulokas, Brygga streetbar. Ketjulla on entuudestaan pari baaria Lahdessa, mutta sen ulkopuolella tämä on ensimmäinen laatuaan.

Itse tuli pistäydyttyä kuitenkin oluella vasta hetki sitten. Tuo sijainti on hieman syrjäinen, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa siihen, että samalla liikepaikalla pubit ovat vaihtuneet suhteellisen usein. Toisaalta kulman takana oleva Pyynikintorin Tuoppi on tietysti klassikon asemassa, mutta vetää kyllä täysiä tupia päivästä toiseen.

Harmillista tietysti, että keskustan vetovoima ei tänne yllä, sillä tämäkin on varsin mukava paikka satunnaiseen istumiseen. Toivottavasti Brygga jaksaa kuitenkin porskuttaa, ja asiakkaathan sen tietysti ratkaisevat.

Sisustus on erikoinen yhdistelmä Ikean huonekaluja ja graffiteja. Ajatus on varmasti ollut tarjota jotain erilaista, ja kyllähän tuo ihan kiva paikka on. Kuten edeltäjässänsäkin, on täällä laaja valikoima pienpanimoiden oluita ja muita lähituotteita. Juomien ohella sieltä saa viikonloppuisin myös pientä tapas -tyyppistä purtavaa. Ruuat valmistaa ja toimittaa Hella & Huone Deli. Kun tuolla suunnalla liikkuu, kannattaa poiketa ainakin yhdelle!

Mulla on edessä taas pitkä viikonloppu, kun perjantaina on talvilomapäivä. Ihan pieni ex-tempore retki tuli sinne buukattua, mutta ei kesälomaankaan enää pitkälti ole, ja silloin pääsee taas matkustamaan siivillä. Yhden viikon pidän kesäkuussa ja loput heinä-elokuussa, jolloin tietysti on myös mm. Blockfest ja Flow Festival.

Musa taskussa pulteriairalla

Otsikko on röyhkeästi varastettu Hannu Hyttisen saman nimisestä Tampereen taskusanakirjasta. Pulteri taas on isohko kivi, ja Pispalan Pulteri klassinen tamperelainen ravintola, Pispalassa tietysti.

Tarkoitus oli ollut käydä myös tuolla syömässä jo pitkän aikaa, edellisestä ruokailusta kun oli ehtinyt vierähtää ainakin viisi vuotta. Puolitoista vuotta sitten siellä kaljalla istuessani alkoi vanha suola niin sanotusti janottaa ja päätin palata sinne syömään. Näin kauan se kuitenkin kesti, sillä en asu aivan naapurissa. Kuitenkin nyt Ohranjyvässä käytyäni, tämä toinenkin kulttipaikka alkoi poltella sen verran pahasti, että otin itseäni niskasta kiinni ja hurautin viikko sitten bussilla Pispalaan.

Pulteri avattiin Alkon kokeiluravintolaksi jo vuonna 1968, tiloissa oli sitä ennen maitokauppa. Ruokaa tarjoili lähellä ainoastaan Rajaportin kioski, ja sieltäkin sai vain makkaraa. Tässä suhteessa Pispalassa oli kysyntää monipuolisemmallekin ruokatarjonnalle johon Pulteri tuli vastaamaan. Kuten Ohranjyväkin, Pulteri on instituutio, klassikko itsessään ja täysin ansaitusti. Näitä ravintoloita, jotka ovat vuosikymmenet pysyneet toiminnassa, on Tampereella vain kourallinen. Edellä mainittujen lisäksi muita ruokaa tarjoavia paikkoja taitaa olla ainoastaan Coussicca ja Salud, jotka ovat kuitenkin olleet osa tamperelaista ruokaskeneä vasta 70-luvun alusta. Pelkkiä juomaa tarjoavia paikkoja sen sijaan ovat Pyynikintorin Tuoppi ja Salhojankadun Pub.











Ja klassikko on myös paikan erikoisuus, porsaan sisäfileestä valmistettu Superpihvi. Ruokalista on pitkä, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia, mutta Superpihvi tilataan listan ohitse. Sitä varten ruokailija saa lappusen, johon voi itse rustata pihvin koon, kastikkeen, maustevoin, paistoasteen ja lisukkeet. Tämä annetaan tarjoilijalle ja hetken päästä pöytään kannetaan tarjottimellinen hyvää. Aiemminkin olen syönyt Pulterissa nimenomaan tämän saman annoksen, joten tulevaisuudessa pitää testata listalta muutakin. Ainakin naapuripöytiä silmäillessä annos kuin annos näytti herkulliselta. Rehtiä ja krouvia ruokaa, epäterveellistä ehdottomasti.

Paikkaa ei voi kuin suositella. Ruokailijoita oli lauantaina paljon, mutta tuurilla onnistuin saada pöydän ilman varausta. Isommalla porukalla tai kauempaa tullessa suosittelen tekemään pöytävarauksen ehdottomasti. Toisaalta, jos niin huonosti kävisi, että istumaan ei sovi, on Vaakon Nakki onneksi lähietäisyydellä :)

Yksi Tuoppi

Huomasin jo uutena vuotena mainoksesta, että yksi entisistä lempipubeistani on käynyt läpi remontin ja laajentanut konseptiaan sisältämään myös ruokia. Kyseessä on Pyynikintorin Tuoppi, jossa on takavuosina tullut istuttua kerran jos toisenkin päiväkaljalla, joskus illallakin.

Pidin siis paikasta jo ennenkin, ja kyllähän siinä sellaista ajattomuutta onkin, se kun on tiettävästi Tampereen vanhimpia edelleen toiminnassa olevia juottoloita Pispalan Pulterin ja Salhojankadun Pubin ohella. Mutta piti käydä tietenkin toteamassa tilanne uudistuksen jälkeen yhtenä lauantaipäivänä ihan henkilökohtaisesti.

Tuopista saa nyt myös saman Armas -perheen evästä paikan päällä syötäväksi, jota olen käynyt lähiaikoina syömässä ihan Armaksen omassa Katukeittiö & Viinibaarissakin Tuomiokirkonkadulla. Listassa näkyi olevan ainakin nyhtöpossuleipää sekä kuuluisia hevosenliha- ja kasviskebabeja. Loistava idea tarjota hiukan erilaista pubiruokaa. Tosin minun siellä käydessäni päiväaikaan en nähnyt kenenkään syövän, nestemäinen ruokavalio oli silloin huudossa. Niin itsellenikin, ajattelin, ja jätin siellä ruokailun odottamaan seuraavaa kertaa.

Mutta remontti on ollut aivan onnistunut kasvojen kohotus. Jonkin verran standardimaista osuuskaupparavintolan fiilistä siellä oli havaittavissa, onhan se kuulunut S-ryhmälle ties miten pitkään, mutta ei pahalla tavalla. Viihtyisyyttä oli lisätty mm. uusilla kalusteilla ja olipa nurkkaan löytänyt paikkansa mukavan näköinen sohvaryhmäkin. Ainoa negatiivinen asia, jonka keksin, oli, että perinteinen jukeboksi oli saanut väistyä, eikä Tuopissa enää voi kuunnella omavalintaista musiikkia. Siitäkin huolimatta pitää mennä käymään pian uudelleen!