keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tuikkuja ja tunnelmia

Ihan oikeutettu syksy se nyt on. Monta päivää siltä on nyt tuntunut, kesä ja jotakin sellaista on päättynyt että se saa mielen hiukan haikeaksi. Ruska on onneksi pian täällä ja herättelee mun aistit pian taas.



Se miten syksy ja talvi muhun vaikuttaa erityisesti, on että viihdyn paljon enemmän vain kotioloissa. Huomaan muutoksen jo nyt itsekseni vaikka olenkin vielä hengaillut lähes päivittäin jossakin. Viilenevät illat saavat kaipaamaan kodin lämpöä.

Maanantai-iltana sytyttelin vuoden toisen puolikkaan ensimmäiset tuikut ja kynttilät ja nautin vain illan hämärästä saunoen. Saunankin lämmitin ensimmäistä kertaa, uskokaa tai älkää, sitten jääkiekon MM-kisojen. Yleensä ihmiset saunovat kesällä mutta itsellä kuumina päivinä saunominen on ollut laskeva trendi jo vuosien ajan.



Eilen kuitenkin tuli kotoa lähdettyä liikenteeseen, ensin syömään ja sitten istumaan ja pelailemaan. Ensiksi mietittiin mennä Sokoksen kahvilaan mutta kun alakerran delistä saa salaatin edullisemmin kuin kakkupalan yläkerrasta, päädyttiin mieluusti terveellisempään vaihtoehtoon :)

Rakastan noita salaatin mukana tulevia sämpylöitä, oikeastaan käyn monesti siellä salaatilla ihan vain saadakseni tuota sämpylää ja nyt niiden alkuperäkin selvisi. Kyseessä on sastamalalaisen Pyymäen leipomon kaurasämpylä. Sämpylöitä tulee myös aina pieniä eriä Herkun irtomyyntitiskiin, mutta enpä taida olla ainoa joka niistä tykkää sillä eilenkin myytiin ei-oota. Kannattaa mennä alkupäivästä jos pääsee.



Trivialia piti kuitenkin päästä jälleen pelailemaan vaikka vasta sunnuntaina otettiin edellinen matsi. Revanssista ei kuitenkaan ollut kilpakumppanille hyötyä sillä voitin taas! ;)

Syksystä huolimatta tänäänkin on tarkoitus lähteä kaupungille tapaamaan kaveria. Ei olla nähty lainkaan Tammerfestien jälkeen ja siispä onkin paljon asioita puitavana. Ja koska hän vielä on ollut kirjakaupassa töissä, tulin juuri ostaneeksi hänen kauttansa jo pitkään haaveilemani Mats-Eric Nilssonin viimeisimmän kirjan Vaara vaanii kattilassa, joka multa puuttui.

2 kommenttia:

  1. Voi syksy! Täällä on odotettu syksyä kun kuuta nousevaa (tosin kesä on, jälleen kerran ollut, melkoista sadetta ja tuulta). Irlanti kun muuttuu tosi Humiseva Harju - romanttiseksi, alastominen pusikkoineen ja paksuine sumuineen.

    Mutta kyllä Suomen, etenkin Lapin ruskaa on ikävä! Ja tuota saunaa, voi, yritin kateellisena hyppiä yli saunakappaleen, mutta huonoin tuloksin. Ihana kuvakin.

    (ps. kiitos korttilinkistä edelliseen kommenttin, tosi hauskoja designeja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, Irlannin sateiset ja sumuiset nummet. Kyllä mä vielä joskus sinne pääsen (:

      Poista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.