Mukana levyllä on tietysti kaikki nuo jo aiemmin fiilistelemäni kappaleet, mutta myös paljon eri tyylisiäkin kappaleita. Levyn ensimmäinen raita 'Assembly', joka onkin poikkeuksellisen reipaspoljentoinen tanssiraita, kuulostaakin bändi aiempiin biiseihin tottuneelta erikoiselta. Tuosta biisistä tulee hieman mieleen parin vuoden takainen löytöni Chairlift, vertaus siihen on tosin pelkästään positiivinen.
Sen lisäksi ainoastaan jo edellisessä postauksessani postaamani 'Elusive Youth' edustaa nopeampaa tempoa. Parhaimmillaan Elephant on kuitenkin juuri niissä rauhallisemmissa kappaleissa, joista hyvänä esimerkkinä heti alkupään 'Allured', joka miellytti omaa korvaani enemmän, ja sopii edellisen 'Skyscraperin' perään sopuisammin. 'Ants', 'Torn Tonques' ja 'Come To Me' pääsevät kaikki indiepopin parhaiden joukkoon kertaheitolla.
'Shipwrecked' tuo mieleen jonkin verran jälleen Lana Del Reyn, 50-luvun ja kesäunelmat. Yksi levyn parhaita kappaleita sekin. Kesäinen tunnelma on läpi levyn hyvin fiilisteltävissä.
Kokonaisuus on ensimmäistä raitaa lukuunottamatta hallussa, ja pääosa levyn kappaleista on sitä tuttua ja hidastempoisempaa settiä, jota jo tammikuussa fiilistelin. Niinpä tuntuukin oudolta, että 'Assembly' on päätetty levylle laittaa, se kun on aivan turhaa täytettä, vaikka biisinä hyvä onkin. Samalla kertaa se tekee kokonaisuudesta hieman irrallisen ja rakenteellisesti harkitsemattoman, muun levy ollessa niin hyvin balanssissa.
Levy on täynnä toinen toistaan loistavampia ja heleämpiä kappaleita, täydellistä musiikkia kesähaaveiluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.