Helsingissä osa 1: Suvanto

Perjantaiaamu valkeni bussin lähestyessä Helsinkiä sumuisena ja harmaana. Vettä ei kuitenkaan tullut, vaikka yölliset sateet näkyivät vielä kosteana maassa. Eikä päivän mittaankaan onneksi satanut, vaikka ilma ei erityisen lämmin ollutkaan paria auringon pilkahdusta lukuunottamatta.

Heti kaupunkiin saavuttuani otin suunnan kohti Kahvila Suvantoa. Kyseessä on niinkin tuore uusi kahvila, että se avattiin vasta tällä viikolla. Kahville pääsee ottamalla metron Sörnäisiin, josta on enää kivenheitto perille. Mutta lähimmäksi kuitenkin tuovat bussit 65A ja 66A, joiden pysäkki on seuraava Sörnäisistä eteenpäin, Vallilan kirjasto. Sain tästä vinkin vanhalta tutultani, joka oli ollut kahvilan toinen asiakas keskiviikkona. Hänen Instagrammissa julkaisemansa kuva sai mut kiinnostumaan paikasta.

Ja mukava ja sympaattinen se olikin, kuten omistajansakin. Sisustuksessa on harkitusti yhdistetty vanhaa ja uutta, ja talo itsessäänkin on juuri sellaisen arkkitehtonisen aikakauden tulosta, joka vetoaa minuun. Suvantoa pyörittävät freelancer valokuvaaja Ullamaija Hänninen ja freelancer ruoka- ja viinitoimittaja Marita Suontausta, joille kipinä ihka oikean kahvilan perustamisesta lähti alunperin Ravintolapäivän kysynnästä. Tila on toiminut aiemmin Hännisen valokuvausstudiona, ja valjastettu nyt uudelleen vielä laajemman asiakaskunnan käyttöön.

Vallilassa ei ole tälläistä lähikahvilaa pitkään aikaan ollutkaan, ja kysyntää sille varmasti on. Sen havaitsi jo innokkaista asiakkaista, jotka vuoroin kehuivat alueen parantunutta kahvilatarjontaa. Suvanto panostaa erityisesti aamiaiseen, brunssiin ja lounaaseen, ja toki sieltä mietoja alkoholijuomiakin saa. En tullut kysyneeksi viikonlopun brunssin hintaa, mutta arkena aamiainen kustantaa vaivaiset kahdeksan euroa, ja sillä saa noutopöydästä syödä vatsansa täyteen. Koska itselläni oli ruokamatka vasta aluillaan, en kuitenkaan halunnut syödä itseäni ähkyyn, vaan päädyin kalkkunalla täytettyyn Reissumieheen, joka sekin oli erityisen hyvä voileiväksi.

Näin alussa on tietysti aina hieman hienosäätöä, perjantaina esimerkiksi saapuivat vasta terassikalusteet, joita koottiin minun asioidessani innolla. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella, ja toivonkin Maritalle ja Ullamaijalle vilpittömästi onnea uuden aluevaltauksensa parissa. Toivottavasti pääsen Suvantoon uudelleen!