lauantai 26. huhtikuuta 2014

Betoniviidakon lait

It's like a jungle sometimes, it makes me wonder how I keep from going under.

-Grandmaster Flash

Vanhankoulun räppärin kulttilainaus sopii tähän kohtaan erityisen hyvin, sillä brittiläisen Junglen musiikissa on jotain hyvin samaa, mitä mustassa musiikissa kautta aikojen. Siinä kuuluu koko se bluesin, soulin ja hiphopin historia, kuitenkin kuulostaen aivan omaltaan, ikäänkuin modernilta soulilta. Tunnelma kaikissa biiseissä on hieman surumielinen, joka varmasti onkin yksi isoimmista syistä, miksi tämä juuri tuokin mieleen bluesin.

Kuulin tätä ensimmäisen kerran yhden biisin verran viime vuoden puolella. Kun sitten Flow Festival alkuvuodesta ilmoitti bändin tulevan Helsinkiin ensi elokuussa, aloin tutustua siihen hieman paremmin. Koko ohjelmisto täydentyy vielä kesään saakka, mutta jo nyt tiedän, että Jungle on itselleni yksi niitä bändejä, joita en halua Suvilahdessa tänä vuonna missata. Uskoisin, että levykin ilmestyy pian.

Mitään tajunnan räjäyttäviä artisteja Flow ei kuitenkaan vielä ole tänä vuonna itselleni julkaissut, vaikka keskitaso onkin ehkä viime vuotta kovempi, ja pienempiä kiinnostavia artisteja on enemmän, jo pelkästään suomalaisten bändien joukosta. Niitä en tässä nyt kuitenkaan erikseen tuo esiin, katsottavaa siis kuitenkin riittää.











Tietenkin varmasti yksi kovin show koko Flow:ssa on Die Antwoordin live. Sitä odotan lähinnä viihdemielessä, ja jos Outkastin kanssa ei päällekkäin mikään kiinnostavampi mene, ehkä sekin tulee katsottua. Itse en kuitenkaan ole siitä niin liekeissä kuin useimmat, sillä hiphop-taustastani huolimatta en ole sitä koskaan varsinaisesti kuunnellut. Tokihan 'Ms. Jackson' ja 'Hey Ya!' ovat kelpo raitoja. Ja Kavinsky kiinnostaa, koska mies soittaa 'Outrun' -levynsä livenä. Alkuun luulin sen olevan dj-setti. Kuitenkin epäilyttää näiden isojen nimien osalta juuri se, että miten niiden ominaistyyli saadaan tuoduksi festarilavalle. Kavinskykin kuulostaa parhaalta tanssilattialla tai kotona musiikkivideoita katsomalla. Visuaaleilla ja lavasteilla on tämän artistin kohdalla iso merkitys.

Myös Bonobo ja Little Dragon menevät tuolle katsotaan ellei ole päällekkäisyyksiä -linjalle. Itselleni Simon Greenin musiikki oli lähempänä sydäntä joskus reilu 10 vuotta sitten parin ekan levyn aikaan, eikä uudempi matsku enää ole niin erityistä kuin joskus. Ehkäpä sitä voisi ottaa yhdet vanhoille hyville ajoille kuitenkin :) Jälkimmäiseltä puolestaan tuli pari vuotta sitten kuunneltua tuota 'Ritual Union' -levyä useampaankin kertaan. Ja tietenkin myös Real Estate jonka uudesta levystä kirjoittelin vasta muutama viikko sitten kiinnostaa jokseenkin.

Paul Kalkbrenner, kuten jo muutamaan kertaan on täällä blogissakin tullut mainittua, kuitenkin kuuluu niihin kärki dj-artisteihin, joita odotan sillä saralle tulevilta Flow festareilta eniten.

Aloitin myös keräämään jälleen traditioksi muodostunutta omaa Flow-soittolistaani Spotifyyn. Se päivittyy varmaankin ihan vielä loppukesään saakka, samoin kuin festivaalien virallinen soittolista. Hotellikin tuli buukattua vihdoin tällä viikolla, vaikka edes festarilippua en vielä ole hankkinut :) Oli vain pakko tarttua Omenahotelsin tarjoukseen, kun huoneen hinnasta saa nyt FLOW2014 -koodilla -10% pois.
























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.