Puusteja ja puuskuttelua

Viikonloppu on ihan hurahtanut siivillä vaikka ilmat olivat mitä olivat. Yleensä kun on kotona, aika matelee, mutta ei tällä kertaa. Ulkona tosiaan satoi sitä lyhyttä aikaa lauantaiaamusta lukuunottamatta kun podin kotona kankkusta, että liikaa ei kuvauskelejä ollutkaan.



Istuttiin ensin perjantaina alkuillasta Ylä-Alessa kaverin kanssa josta mentiin katsastamaan Miamiin ja Hulluun Poroon menoa. Oli Kanta-asiakasilta ja tulihan noita ilmaisia juomia nautittua kiitettävästi. Vaikka kaverin työaamun ansiosta lähdettiin ihan ihmisten aikoihin kotiin niin lauantaina oli olo sen mukainen että iv-bileissä oli taas oltu. Onneksi Tay-do pelasti taas iltapäivästä loistavalla noutoruuallaan.

Vihdoinkin vuokrattiin myös 'Pitkä Kuuma Kesä', leffa jota en ollut koskaan nähnyt kokonaan ja joka meidän oli jo pitänyt yli vuosi katsella. Oli kyllä hauska leffa, mutta ei näin vanhaa pätkää oikein kehtaa enää hehkutellakaan :)



Sunnuntaista tulikin aika perinteinen kotiruokapäivä, maha on vieläkin täynnä kaikesta mätöstä. Ruuaksi Vesijärven kuhaa ja perunamuusia, Rosamundaa kun on taas alkanut saada kaupasta pikkuhiljaa kesän jälkeen. Kyllä maistui, kala kun oli vielä todellista lähiruokaa eikä mitään kalatiskin tuontitavaraa.

Pullat pystyyn taikina nousee
beibi nyt leivotaan.
Olen kaupungin tavoitelluin ukkomies
heitän hiivat tosta vaan.

Munaa tarttee pullien päälle
laittaa kun ne paistetaan.
Mahtava tuoksu uunista nousee
se ilmassa haistetaan.

-Popeda / Matkalla Alabamaan

Olen enemmän kokkausihmisiä ja leivonnat ovat tätä syksyä lukuunottamatta jääneet yleensä vähäisemmälle, mitä nyt pitsapohjia on korkeintaan tullut tehtyä. Mutta nyt kokeilin myös leipoa pullaa ensi kertaa elämässäni (hyvässä opastuksessa), pitäähän sitä jotain kokea vielä kolminelosenakin :)

Ihan nättejähän niistä sitten tuli, ainakin osasta... Ensikertalaisen tekeleiksi :)



Tässä kun maha on räjähtämässä ja pakastin tulossa täyteen korvapuusteista, ei ihan heti tee kuitenkaan mieli tehdä niitä uudestaan. Röyh.

Nyt voisi siirtyä sohvalle tsiigailemaan Hullujen Päivien kuvastoa (hei nehän alkaa ens viikolla!) ja jatkamaan antoisaa leffaviikonloppua. Vuorossa taas animea, Hayao Miyazakin 'Hauru no ugoku shiro' jonka olen nähnyt "vain" kaksi kertaa :)

Syyskuu

Tämä on syyskuun ensimmäinen postaus. Syksy todellakin vaikuttaa tulleen vaikka tänään taivas repesikin ihanaan auringonpaisteeseen päivällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Reilun viikon päästä on tiedossa yks aika siisti juttu mutta palaan siihen aiheeseen kun se on ajankohtaista.

Perjantaina kuitenkaan näin lämpimästä ilmasta ei ollut tietoakaan kun lähdin hyvästelemään Aspinniemen kesäsiirtolan tarkoituksenani katsella mm. aiemmin mainittu 'Requiem for Detroit'-dokkari.



Mulla oli päällä tossut, pipo, huivi, farkut, t-paita, farkkupaita, ohut neulepaita ja armytakki ja silti Näsijärveltä tuuli todella kylmästi ja ilkeästi. Rannassa oli todella viluista olla ja siinä oikeastaan toivoi että tarjolla olisi ollut vilttejä joihin olisi voinut kääriytyä.

Vajaan tunnin Future Shortseja katseltuani ehdin jo pohdiskella että miten tulen kestämään useamman tunnin ulkona istumista, kun vielä flunssakin on lievästi koko ajan päällä. Tuntui viisaammalta päätökseltä vain ottaa ja lähteä kävelemään.



Onneksi tuo Requiem for Detroit tuli sitten lauantai-iltana katsottua netistä, sillä se oli kerrassaan mielenkiintoinen pätkä. Aika pysäyttävää nähdä suuren kaupungin olevan siinä kunnossa kuin Detroit on, sillä media antaa aina Amerikasta niin puhtoisen ja kaunistellun kuvan maana jossa ei ole minkäänlaisia ongelmia.

Latasin viikonloppua varten bussikorttiakin ja eilen oli tarkoitus lähteä kiertelemään Tampereen lähiöitä mutta lähtö venyi sen verran pitkäksi että lopulta päädyttiinkin vain käymään kaupoilla sekä idässä että lännessä. Oli paljon mukavampi vetäytyä sisälle lämpimään tekemään tortilloita ja tulipa se ensimmäinen pullo Casillero Del Diabloakin korkattua pitkästä aikaa. Itsellä kesä on selkeästi valkkariaikaa ja vaikka sitä tulee talvellakin jonkin verran juotua, punaviini toimii selvästi kylmällä paremmin.



Aamusta oli vielä koleaa mutta sitten aurinko näyttäytyi puolen päivän aikaan ja Moron Peräkonttikirppistä ja Ojakadun Designtoria sai kierrellä lämpimässä ja kuulaassa syyssäässä.

Keskustorilla oli kaikenlaista myytävää mutta itse en oikein krääsästä välitä. Sen sijaan silmät kiinnittyvät aina yleensä musiikkiin ja joskus koruihin.



Tällä kertaa mukaan tarttui melkein pääasiassa vain ensimmäisiä, mutta pari todella timmiä löytöä. Max Mixit ovat pääasiassa 80-luvulla deejiille valmistettuja kokoelmalevyjä joilta löytyy sekä ääniefektejä omien miksausten kanssa käytettäväksi, että biisit erikseen sekä deejiin tekemä valmis megamiksaus kaikista yhdessä. Lisäksi mukaan tarttui pari ihan tavallista kokoelmalevyä 80- ja 90-lukujen taitteesta takuuvarmaa hittikamaa! Soi muuten juuri nyt :)



Kirppikseltä ja Designtorilta tarttui myös mukaan pari ostettua sekä pari ilmaista korttia jääkaapin oveen. Mulla on siinä jääkaappimagneettien lisäksi ollut aiemmin mm. Pulp Fiction ja Charlie Chaplin-kortit tavallisten matkamuistojen lisäksi. Erityisesti ihastuin tuohon robottikorttiin!



Muuten ei kyllä nyt Designtorilta tarttunut mukaan mitään. Coston lakkia en vieläkään raaskinut ostaa ja Melodicalla oli myynnissä niin vähän mielenkiintoisia paitoja tällä kertaa. Pitää kyllä kehua tuota Ojakadun Designtoria siitä että siellä on ehdottomasti kivempi tapa kierrellä ja katsella kuin vaikkapa nyt Pakkahuoneella. Toivottavasti DesignOnTampereesta joku lukee palautteeni :)

Muutama tunti vierähti kuin siivillä kaupungilla kierrellessä. Kierroksen jälkeen käytiin syömässä Tay-Do:ssa ja lopuksi Europassa pelailemassa Kimbleä ja Trivial Pursuitia. Kirppiksen jälkeen oli jo tullut mutusteltua korvapuusti, ja Europassa Latte Mochan kanssa meni vielä suklaa-kirsikkamuffinsi. Herkkuperse kuittaa, vielä tekisi mieli jäätelöä :D



Pitää kyllä taas vuolaasti kehua Tay-Do:ta. Paikan päälläkin syötynä annosten hinnat olivat erikoislistalta vain vajaan kahdeksan euroa ja maku aivan omaa luokkaansa. Vasta pääsin kehumaan pikkukiinalaista pitkän ajan jälkeen, mutta kyllä Tay-Do silti pätkii kaikki Tampereen itämaiset ravintolat. Paikka ei ehkä ole mitä viihtyisin, mutta kun ruoka on näin hyvää, ei sillä ole oikeastaan mitään väliä.

Viikonloppu meni kyllä hujauksessa, ja taas odottaa arki. Ilta menee kyllä mukavasti kuunnellen "uusia" kirppislöytöjä. Taidan sytyttää syksyn ensimmäiset tuikutkin tänään palamaan, saunoakin voisi...

Hellepäivä ja sadepäivä

Sain kuin sainkin kerättyä ja pestyä vielä perjantaina ja lauantaiaamuna myytävät vaatteet kasaan ja lähdin naapureiden kanssa myymään niitä Aspinniemeen pihakirppikselle.



Aurinko helli eilen hipiää ja Näsijärven rannassa oli hieno istua vaikka myynti ei odotetunlaiseksi muodostunutkaan. Myyjiä oli ehkä karkeasti arvioiden kymmenen ja asiakkaita kävi korkeintaan parikymmentä sen neljän tunnin aikana, jonka kuudesta viitsimme odottaa. Lämpöä kuitenkin piisasi ja mukavaa oli, sain kuitenkin myytyä jonkin verran paitoja.

Koska ilma oli niin hieno, lähdin vielä illaksi Sorsapuistoon istuskelemaan ja pelailemaan Yatzya. Kun nälkä yllätti, kävin hakemassa Tammelan New Chinese-kiinalaisesta satsin Kung Po-tofua joka oli kuuden euron hinnallaan varsin miellyttävä ja kelvollinen ilmestys.



Yhden hengen annoskoko oli ehkä kahdelle hieman nafti, ei mitään Tay-Do:n tasoa, mutta maku kohdillaan. Ennen kaikkea tofu oli parasta koskaan syömääni, sillä en ole siitä aiemmin oikein innostunut. Nyt oli maut kohdillaan! Kuuma vinkki kaikille kasvissyöjille, New Chinese Tammelan Puistokadulla :) Listalta löytyy lähemmäs kymmenen eri tofuvaihtoehtoa.

Mutta... olisinpa ollut vielä tänään Helsingissä. Jos upotettu video ei toimi, KLIK!



Kyllähän Tampereen Ravintolapäivä-tarjonnassakin riitti niin paljon valinnanvaraa että monenlaiseen olisi taipunut, mutta Helsingin lähes kolmensadan ravintolan tarjonta, plus naapurikunnat ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Siellä kun näytti olevan tällä kertaa ravintola lähes joka korttelissa!

Itse kaipailisin enemmän sellaisia ravintoloita, josta saisi edullisesti pieniä suupaloja jotta jaksaisi käydä syömässä useammassa paikassa. Tänään itsellä tuli kuitenkin jo kupu täyteen Ravintola Jooneksen SiKanasta ja Kattoterassin Raw Food-herkuista.



Yritys oli kova käydä Haussia ja Hamppareita-tapahtumassa, mutta ruoka oli jo kahden tunnin jälkeen loppu, samoin Muffinssikahvilassa Juhannuskylässä oli jäljellä vain yhtä makua muffinssia ja pitkä jono, joten vaihdoimme kolmanteen paikkaan. Aamupäivällä sateli runsaammin, mutta onneksi harmaus ei haitannut, eikä kyllä sadekaan sitten kun liikkeelle vihdoin päästiin.



Jooneksen SiKana-wrap oli kyllä oikein maukasta, ja etenkin kolmen euron hintaansa nähden varsin kelvollinen tuote. Lisäksi hintaan kuului colaa santsimukeittain! Ravintola sijaitsi myös mukavassa kaupunkipuutarhassa, vanhojen talojen syleilyssä sisäpihalla, juuri hieman sellaisessa paikassa mitä kehuskelin Helsinki-postauksessani.

Ravintolan Facebook-sivulta lainattuna "Sikana on rehellinen pläjäys rapeaa kanaa, pekonia, kasviksia, juustoa ja bbq-kastiketta vehnärullassa, ja sen saat kätevästi mukaan folioon kääräistynä."



Täällä lähinnä omaa toivekonseptiani olisi ollut Tapaksela, mutta koska tämän päiväisen oman kiireen sekä yleisömäärän vuoksi emme viimeksikään sinne päässeet sisään, en lähtenyt sitä edes yrittämään, mutta Kattoterassin jälkiruokatarjonta vasta pään kunnolla räjäyttikin.

Raw Foodiin kuuluu erityisenä osana se, että ruokaa ei kypsytetä yli jolloin niiden ravintoarvot heikkenevät. Kattoterassin kaikki ruuat oli valmistettu alle 42 °C lämpötilassa. Otin itse sitruuna-mansikka-kookoskakkua ja puolukka-limejäätelöä joissa jäätelön happamuus ja kakun makeus muodostivat täydellisen yhtälön.



Kattoterassilla aikaa olisi vierähtänyt vaikka kuinka kauan, mutta omasta kiireestä johtuen piti lähteä valumaan maha täynnä kohti Plevnaa. Paikan suosio oli kyllä ilmeinen, sillä asiakkaita riitti tullessa ja lähtiessä. Ruokaa oli myös osattu varata riittävästi. Hieno homma!

Leffaan mentiin katsomaan kunnon äijäleffa, The Expendables 2! Ykkönen oltiin katsottu aiemmin kotona, mutta kun tästä kuulin ensimmäisen kerran, tiesin että nyt en malta odottaa ja pätkä pitää nähdä jo isolta ruudulta.



Tässä elokuvassa on takuuvarmasti niin paljon väkivaltaa ja ampumista, että se tulisi korvista, jos kukkahattutädit ottaisivat sen vakavasti. Mutta kun eihän siitä ole kyse. Koko raina on tehty niin kieli poskessa, että se onkin koko jutun syvin olemus. Ja hei, ei tarvitse sanoa kuin Chuck Norris :)

Loman viimeiset tunnit ovat käsillä, loppuilta meneekin chillatessa ja valmistautuessa arkeen. Onhan noita yksittäisiä lomapäiviä syksyllekin, mutta kyllä ryhdistäytyminen on tarpeen :)

Noutoruokaa ja yön mustaa kahvia

Tällä kertaa viikonlopusta on riittänyt moneen. Tuntuu että on saanut jotain aikaankin, vaikka ei tullut lähdettyä Bigpoppiin kuten pohdiskelin perjantaina etukäteen.



Haettiin tosiaan Hookista reilu annos siipiä mukaan perjantai-iltana ja vietettiin iltaa kaverin luona vauvan ja koiran kanssa. Järjettömän hyvältähän ne jälleen maistuivat, ei siitä mihinkään pääse. Viikonloppuisin kyllä kannattaa varautua soittamaan tilaus hyvissä ajoin, sillä ravintola on täyteen pakattu alkuillasta. N. 40 minuuttia joutui ruokaa odottamaan tilaushetkestä.

Loppujen lopuksi leffan katsominenkin typistyi sillä mitään mielenkiintoista uutuutta ei vuokraamoon ollut tullut. Päädyttiinkin siis katsomaan Voice of Finlandia joka todella kuuluu tällä hetkellä jokaisen perjantain rituaaliin. Sulokin kerjäsi pöydän vieressä koko ajan, olisi varmasti siivet maistuneet kovasti. Mutta eihän tuollaista tulista ruokaa voi koiralle antaa.



Vauva nukahti heti kun autoon päästiin, kaveri nimittäin kävi viemässä mut vielä myöhemmin illalla Hannan luokse. Tavallaan siis saatiin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)



Lauantaiaamuna vihdoin saatiin aikaiseksi aloittaa seuraava, jo pari kuukautta suunnitteilla ollut projekti, eli itselleni joululahjaksi ostamani Twin Peaks-boksin katselu johon otsikonkin musta kahvi viittaa. Lauantaiaamuna katsottiin pilotti, illalla vielä ensimmäinen jakso, ja tänään toinen osa. Itselleni tämä on kolmas kerta kun sarjaa katson, mutta varsinaisesti vasta toinen kerta kun katson jokaisen jakson. Aikanaan 90-luvun alussa kun sarja tuli, en sitä oikeastaan seurannut säännöllisesti. Muutama vuosi sitten katsoin sitten koko sarjan alusta alkaen kokonaisuudessaan, ja kyllähän se on todella kaikkien arvostelujensa veroinen.



Itseä viehättää sarjassa ennen kaikkea Twin Peaksin erikoiset ihmiset ja heidän kummallisuutensa. Juoni jää oikeastaan toissijaiseksi kun keskittyy seuraamaan asukkaiden edesottamuksia. Twin Peaksiin on saatu yhdistetyä sopivalla tavalla jännitystä, kummallisuutta ja komediaa. En olisi malttanut tänään jättää sarjaa siihen vaiheeseen, mutta sain kyydin kotiin ja täälläkin on tekemistä ollut joten loppujen lopuksi ihan fiksu ratkaisu. Toivottavasti päästään jatkamaan pian, sillä ensi viikonloppukin menee Tukholmassa.



Eilen iltapäivällä piti hoitaa lottoaminen suuren jättipotin vuoksi ja kissoille ruokaa kaupasta, joten lähdettiin käymään ytimessä. Siinä samalla poikettiin ostoksille ja kahville (Hanna kaakaolle) Café Europaan. Se lämmitti mukavasti koska ulkona oli aika pistävä viima taas kerran. Saisi tämä talvi pikku hiljaa alkaa taittumaan, mutta nythän sitä lunta taas vasta on muutaman päivän sisään kunnolla lisää tullutkin. H&M:stä ostin Hannalle nämä pelkistetyn sievät ballerinat ens viikonlopun laivakengiksi :)



Ruoka haettiin pitkästä aikaa taas Tay-do:sta Rongankadulta ja täytyy sanoa että taaskaan ei omassa annoksessani ollut valittamista, ilmeisesti Hannan kanaa ja ananasta-annoksessa ananas loisti poissaolollaan. Itse otin naudanlihaa ja vihanneksia, ja söin siitä vielä tänäänkin päivälliseksi. Jälkiruuaksi sain kuin sainkin laskiaispullia. Illalla tuli vielä melko hyvä elokuva telkkaristakin, Identity, jonka olen joskus aiemmin jo nähnyt, mutta en muistanut siitä enää juurikaan. Edelleen varsin kelvollinen mindtwisteri.





Tämä päivä on mennyt pyykkäyksen, Angry Birdsin ja siivouksen parissa. Onneksi iltaa on vielä reilusti, voi tsiläksoitua muutaman tunnin. Telkkarista tulee illalla vieläpä Anthony Bourdainia, eipä ole pitkään aikaan ollut parempaa viikonloppua.

Pikkujoulukauden päätös

Jouluun on enää viikko, hämmentävää. Tosin lahjat on jo ostettu ja kinkku varattu että eipä tässä enempää huolta ole.

Kauden viimeiset pikkujoulut tuli eilen vietettyä Jack The Roosterissa ja tarjoilu pelasi paljon paremmin kuin Amarillon ja Kustaa III:n bileissä viime viikolla. Jokaiselle osallistujalle jaettiin neljän drinkkilipun liuska, joilla sai boolin, kaksi hanatuotetta ja Jägermeisterin.

Myös ruokapuoli oli järjestetty hyvin ja sitä oli tarpeeksi. Noutopöydästä sai sekä vihersalaattia että kinkku-makaronisalaattia ja pääruuaksi oli lasagnea. Kieltämättä aika hiilihydraattipitoinen pikkujoulu, mutta maittava sellainen :) Musiikkipuolen hoiti Vince n' Roses. Pikkujoulujen jälkeen baariin jääneille oli tarjolla vielä Guns n' Roses covereita poikien soittamana.



Tänään käytiin keskustassa mm. Joulutorilla ja ikkunashoppailemassa. Torilla maistui Pyynikin näkötornin munkit ja kahvi, vähän myöhemmin nautittiin glögit Café Europassa. Kotimatkalla tuli haettua jälleen noutoruokaa vietnamilaisesta Tay-Dosta Rongankadulta. Kätevää kun 5,50 eurolla saa kahden päivän ruuat, huomennakin syön vielä naudanlihaa ja sipulia riisin kanssa :)

Seuraavaksi istutaan alas Ben & Jerry'sin New York Super Fudge Chunkin kanssa katsomaan Larssonin Millenium-trilogian viimeinen osa 'Pilvilinna joka romahti' ja sitten on hyvä odotella keskiviikkona ensi-iltaan tulevaa Fincherin versiota ykkösosasta, liput on jo varattuna!

Koontia viikonlopulta nro. 1 :)

Ensiksikin, en voi käsittää miten lyhyessä ajassa Nuorgam on onnistunut ottamaan haltuun koko musiikkiskenen sillä moniulotteisuudellaan mistä vain tälläinen nettinörtti voi haaveilla. Nuorgamin konsepti on kaikkea sitä miten sosiaalista mediaa voidaan parhaiten hyödyntää. Koko paletti löytyy, www-sivut, blogi, Spotify-soittolistat. Kaikki nivoutuu yhteen hienosti ja toimii sellaisessa vuorovaikutuksessa vaikkapa Facebookin välityksellä että tätä ei edes voi tajuta. Kun mukaan yhdistetään vielä toimituksen huikaiseva aktiivisuus ja kiinnostavat aiheet genrerajoja rikkoen, ei juuri muuta voi odottaakaan kuin täydellistä tuotetta.

Juuri nyt bongasin Big Beat TOP 40 -soittolistan joka soi parhaillaan tätä kirjoittaessani. Kiitos nykytulevaisuus ja internet, kiitos Nuorgam!

Eilen käytiin shoppailemassa Koskikeskuksessa kaverille, tulevalle isälle hieman uutta vaatekaappiin ja istuttiin yksillä Miamissa. Eilinen Ravintolapäivä ei sen sijaan mennyt aivan niin putkeen kuin olin odottanut.

Olin jo valinnut etukäteen kohteikseni Tapakselan ja Café Ysäridiscon. Ensiksi mainittua oli todella hankala löytää, sillä kadulle ei oltu vaivauduttu laittamaan minkäänlaisia opasteita. Osoitteen muistin kyllä ulkoa, mutta ilman ovella seisseitä muita hölmistyneitä asiakasehdokkaita emme olisi päässeet edes puheyhteyteen paikan pitäjien kanssa. Onneksi kanssaihmisillämme oli mukana kännykkä jolla pääsi nettiin, ja löysimme paikan Facebook-eventin järjestäjien nimet joiden perusteella oikea ovisummeri löytyi. Heidän mukaansa kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt ottaa meitä sisään siinä vaiheessa ja matka kohti ydinkeskustaa alkoi lievän pettymyksen vallassa. Tapakselan ruokatarjonta kun olisi miellyttänyt itseä kaikkein eniten Ravintolapäivän tapahtumista.

Café Ysäridisco sen sijaan lunasti kyllä nälkäisen pop-up ravintolametsästäjän odotukset tarjonnallaan, mutta sijainti ulkona arviolta parin asteen pakkasessa ei kuitenkaan ollut mitä mieluisinta ajanvietettä ja käynti siellä jäi lyhyeksi. Näin olen kuva-antiakaan tapahtumasta ei tällä kertaa kertynyt. Kaikki ruuat Ysäridiscossa olivat vegaanisia ja omalle lautaselleni tiensä löysi Beverly Hillsin burgeri, Jurassic Parkin juustokakku sekä Matrixin mokkapala. Kaverini otti Speden spelien spitsapalan ja palan juustokakkua.

Tämän päivän ruoka taas tarjosi moninkertaisesti syötävää, ihan konkreettisestikin, sillä Rongankadulla sijaitsevan vietnamilaisen ravintola Tay-Do:n takeaway annoksista kun riittää hyvin kahdeksikin päiväksi. Ruuat ovat aivan loistavia eikä hintakaan 5,50 euroa tälläisestä määrästä ruokaa, hirvitä. Itse valitsin naudanlihaa, sitruunaruohoa ja curryä.



Olen käynyt hakemassa tuolta ruokaa useamman kerran, ja kaikki annokset ovat olleet erittäin maistuvia. Sitä en osaa arvioida miten aitoa vietnamilaista tuo sitten on, monet annokset kun muistuttavat aivan sitä perus "kiinalaista" jota kaikki muutkin ravintolat myyvät. Tällä hinnalla ja maulla ei ole kuitenkaan mitään syytä kritisoida aitoutta, mahansa saa täyteen todellakin kohtuuhintaan. Sikäli kannattaa jättää Eat.fi:n kriittiset arvostelut omaan arvoonsa.

Aiemmin päivällä kävin istumassa aamukahvilla Kahvila Runossa Ojakadulla, yksi lempikahviloitani Tampereella. Koko Juhannuskylän seutu on itselleni rakasta, sillä isovanhempani asuivat siinä nurkilla kun olin aivan pieni ja siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Parempaa Latte Mochaa ei Tampereelta saa, vaikka Siilinkari lähelle pääseekin jättikokoisine laseineen ja Europa tunnelmansa vuoksi.

Tässä hyvää musiikkia kuunnellen ja maha täynnä voin vielä todeta että viikonloppu kaiken kaikkiaan hipoo täydellisyyttä. Saatiin päähämme varata myös matka Liettuaan Kaunasiin tammikuulle. Olen kesästä asti haaveillut pääseväni viikonloppureissulle jonnekin päin, vähän perinteisiä Tukholmaa ja Tallinnaa kauemmas ja nyt se siis siintää edessä. Juuri nyt fiilis on todella loistava, työviikon voi ottaa ilolla taas vastaan.

Tämän päivän asuksi oli valikoitunut hieman sekalaisempi yhdistelmä ilman sen suurempaa harkintaa.



Pipo: Vandals, Carlings
Huivi: H&M
Takki: Nahka-Albert
Paita: Dressman
Housut: H&M
Kengät: Tretorn
Kassi: Melodica