Mun mielestä Museoiden Yö on ideana loistava, vaikka itse asiassa kun tuosta keskusteltiin niin vielä mahtavampaa olis, että ne todella olisivat auki koko yön! Nythän näyttelyt sulkeutuvat puolilta öin.
Aloitin kierrokseni Café Europasta jonne oli jonkinmoinen ikävä päässyt muodostumaan, sillä en ollut pitkään aikaan ehtinyt siellä käymään. Latte Mocha on yleisin valintani Europassa, niin nytkin. En siellä kauaa ehtinyt istua, koska museot odottivat. Pitää mennä sinne ajan kanssa lähiaikoina.
Valokuviahan tuli runsaasti, ja olisi voinut tulla vieläkin paljon enemmän, mutta osassa paikoista ei saanut kuvata ja toisaalta en halunnut olla kaiken aikaa kamera kädessäkään.
Museokierrokseni aloitin Hämeenpuistosta Lenin-museosta jossa olin kerran aiemminkin käynyt. En ole niin paljon naapurimaamme historiaan perehtynyt että olisin jaksanut kaikkea käydä läpi, muutenkin kierrokseni kulki kuin juna, jotta olisin kaikki haluamani paikat ehtinyt kiertää. Kuitenkin vanhat valokuvat ovat se mikä tässä museossa kiinnostaa, ja sitä kautta pääsin hieman lähemmäksi Leninin elämää. Jos olisin elänyt Suomen sisällissodan aikoina, olisin kyllä kuulunut punaisiin.
Seuraava etappi olikin Muumilaakso. En ole siellä käynyt lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja sikäli oli ihan hauska kiertää näyttely. Muumimuseossa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty, ja niinpä en viitsinyt hienoista pienoismalleista kuvia ottaa. Muumilaakson paras puoli kun ovat Tuulikki Pietilän, Pentti Eistolan ja Tove Janssonin rakentamat pienosmallit kirjojen pohjilta.
Muumilaaksosta lähdin kiipeämään Näsilinnaa kohti. Se on avattu vasta yleisölle tänä vuonna vuosien jälkeen ja itse en ollut koskaan käynyt sisällä. Näitä vanhoja kauniita rakennuksia kun Tampereella ei ole kourallista enempää jäljellä, on sääli että tämäkin rakennus on rappeutumassa. Toivotaan että Pro Näsilinna-liike saa jotakin aikaan.
En kuitenkaan päässyt kiertämään koko rakennusta sisältä, sillä yläkertaan pääsy onnistui ainoastaan opastetulla kierroksella. Ensimmäinen kierros oli täynnä ja toista en viitsinyt jäädä odottamaan. Olin itse asiassa yllättynyt siitä miten täynnä paikka oli. Kuvia löytyy kuitenkin tuttuni Sakari Karipuron Flickr-sivustolta.
Keskustaan käppäillessäni poikkesin Taidekeskus Mältinrannassa jossa oli Tampereen Ammattikorkeakoulun valmistuvien kuvataiteilijoiden lopputyönäyttely.
Erityisesti katseeni vangitsivat alahallissa Matti Sampelan työt. Olen aina pitänyt graffiteista ja poptaiteesta, ja ihastuin näihin välittömästi. Ylähallissa oli myös upeita töitä esillä, mutta nämä veivät voiton 100-0. Lisää kyseisestä näyttelystä ERO:n sivuilla.
Mältinrannasta kävelin Finlaysonille lempimuseoihini Werstaalle ja Rupriikkiin. Molemmissa olen käynyt useasti, Werstaalla enemmän, mutta siellä onkin jonkin verran vaihtuvia näyttelyitä.
Pysyväisnäyttelyistä ehdottomasti mielenkiintoisin on Tekstiiliteollisuusmuseo joka valottaa erityisesti Tampereen historiaa tekstiiliteollisuuden kautta. Vaikka ei olisi vaatteista ja kankaista kiinnostunut, tarinat niiden takana ovat niitä kiinnostavimpia. Alla olevassa vanhassa Tampellan mainoksessa kerrotaan että miehesi ihastuu Teihin uudelleen kun katat aterian Tampella-pöytäliinalle :)
Yllä myös pienoismalli entisajan Pispalasta. Vaihtuvana näyttelynä oli näyttely luonnonsuojelusta joka oli mielenkiintoinen, tosin lähinnä siinä pureuduttiin luonnonsuojelun historiaan Suomessa. Lähihistoria kiinnostaa mua aina, ja kyllähän itsekin vihreitä arvoja kannatan vaikka en mikään aktivisti olekaan.
Rupriikin yhteydessä olevassa TR1 Taidehallissa oli myöskin näytteillä TAMK:in opiskelijoiden lopputöitä. Lähinnä valokuvia ja installaatioita.
Rupriikin näyttelythän eivät vaihdu, mutta katsaus tekniikan ja median historiaan on todella mielenkiintoinen. Game Cabinetissa olisi voinut pelata vanhalla kolikkoautomaatilla klassikkopelejä, tai sitten tutustua tietokonepelaamisen historiaan. Yllä olevassa kuvassa on monta itsellekin tuttua laitetta, onpa tuo Amiga 500 vielä kaapissa toimintakuntoisena.
Finlaysonin jälkeen pidin pienen tauon ja kävin parilla Bar K:ssa vilkaisemassa Euroviisujen esikatselua ja jatkoin sen jälkeen matkaa kohti Museobussin pysäkkiä.
Matka taittui 50-luvun lopun linja-autolla kiertäen ensin Lenin-, Emil Aaltosen- ja Tampereen taidemuseon, jonka jälkeen jatkettiin päätepysäkille Vapriikkiin. Matka vanhassa bussissa oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Vapriikki oli sekä minun, että bussin päätepysäkki, sillä siellä oli vielä monta näyttelyä, mm. Luonnontieteellinen museo-näyttely jota en ollu vielä nähnyt. Edellisestä Vapriikki-visiitistäni kun taitaa olla yli 1,5 vuotta, ja tietenkin Designtori.
Kiersin näyttelyt, jääkiekkomuseon, kenkämuseon ja leikkikalumuseon nopeasti läpi ja siirryin katselemaan Designtorin tarjontaa.
Designtorilla valtaosa tuotteista on kuitenkin naisille tarkoitettuja, vaatteita, koruja, laukkuja jne. joten saldo jää usein vähäiseksi. Paikkana vanha teollisuushalli oli kuitenkin aivan mahtava, ja väljempi kuin vaikkapa Tullikamarin Pakkahuone joka on aina täytee ammuttu.
En kuitenkaan löytänyt tällä kertaa oikeastaan mitään, mutta kyllä matkaan tarttui Melodican hipsteripipo. Kortti on Lenin-museosta.
Reilun viiden tunnin päästä alkaa Suomen peli USA:ta vastaan. Sitä ennen safkaa ja chillailua, näistä on sunnuntai tehty.
Näsilinna oli muistaakseni toissa kesänä ekaa kertaa vuosiin auki yleisölle ja silloin kyllä pääsi sinen yläkerroksiinki ilman opastusta. Vai olisiko se ollu viime kesä... Ei toissa kesä se tais olla.
VastaaPoistaVissiin viime vuoden toukokuussakin oli, aina kun on jotain näyttelyitä.
VastaaPoista