Betoniviidakon lait

It's like a jungle sometimes, it makes me wonder how I keep from going under.

-Grandmaster Flash

Vanhankoulun räppärin kulttilainaus sopii tähän kohtaan erityisen hyvin, sillä brittiläisen Junglen musiikissa on jotain hyvin samaa, mitä mustassa musiikissa kautta aikojen. Siinä kuuluu koko se bluesin, soulin ja hiphopin historia, kuitenkin kuulostaen aivan omaltaan, ikäänkuin modernilta soulilta. Tunnelma kaikissa biiseissä on hieman surumielinen, joka varmasti onkin yksi isoimmista syistä, miksi tämä juuri tuokin mieleen bluesin.

Kuulin tätä ensimmäisen kerran yhden biisin verran viime vuoden puolella. Kun sitten Flow Festival alkuvuodesta ilmoitti bändin tulevan Helsinkiin ensi elokuussa, aloin tutustua siihen hieman paremmin. Koko ohjelmisto täydentyy vielä kesään saakka, mutta jo nyt tiedän, että Jungle on itselleni yksi niitä bändejä, joita en halua Suvilahdessa tänä vuonna missata. Uskoisin, että levykin ilmestyy pian.

Mitään tajunnan räjäyttäviä artisteja Flow ei kuitenkaan vielä ole tänä vuonna itselleni julkaissut, vaikka keskitaso onkin ehkä viime vuotta kovempi, ja pienempiä kiinnostavia artisteja on enemmän, jo pelkästään suomalaisten bändien joukosta. Niitä en tässä nyt kuitenkaan erikseen tuo esiin, katsottavaa siis kuitenkin riittää.











Tietenkin varmasti yksi kovin show koko Flow:ssa on Die Antwoordin live. Sitä odotan lähinnä viihdemielessä, ja jos Outkastin kanssa ei päällekkäin mikään kiinnostavampi mene, ehkä sekin tulee katsottua. Itse en kuitenkaan ole siitä niin liekeissä kuin useimmat, sillä hiphop-taustastani huolimatta en ole sitä koskaan varsinaisesti kuunnellut. Tokihan 'Ms. Jackson' ja 'Hey Ya!' ovat kelpo raitoja. Ja Kavinsky kiinnostaa, koska mies soittaa 'Outrun' -levynsä livenä. Alkuun luulin sen olevan dj-setti. Kuitenkin epäilyttää näiden isojen nimien osalta juuri se, että miten niiden ominaistyyli saadaan tuoduksi festarilavalle. Kavinskykin kuulostaa parhaalta tanssilattialla tai kotona musiikkivideoita katsomalla. Visuaaleilla ja lavasteilla on tämän artistin kohdalla iso merkitys.

Myös Bonobo ja Little Dragon menevät tuolle katsotaan ellei ole päällekkäisyyksiä -linjalle. Itselleni Simon Greenin musiikki oli lähempänä sydäntä joskus reilu 10 vuotta sitten parin ekan levyn aikaan, eikä uudempi matsku enää ole niin erityistä kuin joskus. Ehkäpä sitä voisi ottaa yhdet vanhoille hyville ajoille kuitenkin :) Jälkimmäiseltä puolestaan tuli pari vuotta sitten kuunneltua tuota 'Ritual Union' -levyä useampaankin kertaan. Ja tietenkin myös Real Estate jonka uudesta levystä kirjoittelin vasta muutama viikko sitten kiinnostaa jokseenkin.

Paul Kalkbrenner, kuten jo muutamaan kertaan on täällä blogissakin tullut mainittua, kuitenkin kuuluu niihin kärki dj-artisteihin, joita odotan sillä saralle tulevilta Flow festareilta eniten.

Aloitin myös keräämään jälleen traditioksi muodostunutta omaa Flow-soittolistaani Spotifyyn. Se päivittyy varmaankin ihan vielä loppukesään saakka, samoin kuin festivaalien virallinen soittolista. Hotellikin tuli buukattua vihdoin tällä viikolla, vaikka edes festarilippua en vielä ole hankkinut :) Oli vain pakko tarttua Omenahotelsin tarjoukseen, kun huoneen hinnasta saa nyt FLOW2014 -koodilla -10% pois.

Kevyttä kesämusiikkia

Vähän aikaista tietysti, kun täällä vasta otettiin pari askelta taaksepäin kevään etenemisessä viime viikonloppuna, ja kuluneella viikollakin lumi, pakkanen ja nyt loska ovat muistuttaneet kaikesta muusta kuin kesästä.

Mutta ei siellä New Yorkin kupeessakaan kuuleman mukaan vielä varsinaisesti kesä ole alkanut. New jerseyläinen Real Estate ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan pusersi ulos kolmannen, erittäin kepeältä ja kesäiseltä kuulostavan albuminsa. 'Atlas' julkaistiin jo muutama viikko sitten maaliskuun alussa, mutta tämä oli jäänyt itseltä aiemmin huomioimatta, kunnes bongasin levyarvion Pitchforkissa.

'Atlaksessa' siis on selkeästi sellainen kesälle ominainen heleä fiilis, eikä se oikeastaan tanssilattioillekaan sovi. Voisin paljon mieluummin istua kesäpäivänä puun alla varjossa ja kuunnella tätä levyä. Uskonkin, että se tulee päätymään omalle soittolistalle vasta vähän myöhemmin kunnolla. Levy on aivan perushyvää taustamusiikkia, sikäli ehkä lievästi alle odotusten tältä bändiltä, mutta ainakin loppupään raidat 'Horizon' ja 'Navigator' olivat bändille ominaisempia, ja niissä oli myös oikein tarttuvat melodiat.





Enimmäkseen kesäistä musiikkia tarjoilee myös Tensnake, joka julkaisi samoihin aikoihin debyyttilevynsä. Kirjoitinkin aiheesta reilu kuukausi sitten. Levyn vahvuudet nojaavat aika pitkälti jo ennalta postaamieni raitojen varassa, ja sikäli olinkin oikeassa sen suhteen, että tälläiset levyt eivät juuri koskaan ole vahvoja kokonaisuuksia. Kun levyä tehdään monta vuotta ja eri tuottajien kanssa, hajontaa tulee tyylillisesti väkisinkin.

Siitä huolimatta pystyn nostamaan levyn parhaasta päästä muutamia raitoja, jotka nousevat edellisen postauksen biisien kanssa samalle tasolle. Esimerkiksi 'Good Enough To Keepin' on tehnyt sama tiimi, eli Nile Rodgers ja Fiora, joka oli tekemässä aiemmin hehkuttamaani 'Love Sublimea'. 'Feel of Lovesta' puolestaan vastaavat yhteistyössä Jacques Lu Cont ja Jamie Lidell, ja 'Selfish' on upea jamittelu, jossa laulaa Jeremy Glenn. Nämä kaikki kuulostavat aivan mahtavalla tavalla 80-luvulta, ja 'Feel of Love' jopa hiukan Princeltä. Myös 'Things Left To Say' on sekin mukavan eteerinen kasariraita. Sen sijaan samaan suuntaan kurkottaa myös Thebon featuroima 'Pressure', mutta on tyylillisesti jo hieman kauempana omista mieltymyksistäni.

Niinpä tällä levyllä tuntuukin olevan selvä kahtiajako vanhan ja uuden tyylin, eli selkeän kasarisaundin välillä, joka rikkoo levyn linjaa. Paljon hyviä yksittäisiä biisejä, mutta levykokonaisuus ei vain toimi niin hyvin, että sitä tekisi mieli kuunnella alusta loppuun, ei siltikään vaikka levylle on yritetty luoda jonkinlaista teemaa säveltämällä sille erikseen intro ja outro. Mutta kannattaa jälleen kuunnella itse ja tehdä omat päätelmät :)

Mutta kevät tai talvi, mulla alkaa tän päivän jälkeen talviloma, joten oikeastaan ihan sama mitä säätä on, siitäkin huolimatta, että onnistuin hankkimaan heti alkuun flunssan. Tietysti kuivemmalla ja lämpimämmällä kelillä on kivempi kuvailla ulkona, mutta loma on aina loma. Kunhan ensi viikoksi ehdin parantua.