lauantai 2. kesäkuuta 2012

Erittäin kosmista

Huomio! Ensinnäkin, jos et suvaitse konemusiikkia, voit skipata tämän postauksen.

Olen aiemminkin muutamia kertoja tuonut esille omaa konemusiikkihistoriaani, mutta oikeastaan se alkaa jo pitkältä ennen sitä kun tekno vyöryi Suomeenkin ja täytti tyhjät varastot ja tehdashallit unelmaansa elävistä nuorista "reivereistä". Tämä postaus keskittyy kuitenkin siihen myöhempään aikaan, ja erityisesti yhteen henkilöön.

1990-luvun alussa tekno oli vielä pientä, ja vaikka Tampereellakin oli järjestetty varastobileitä jo vuodesta 1991 lähtien, itse pääsin kunnolla mukaan Tampereen skeneen vasta 1993 helmikuussa Ylöjärven työväentaloilla järjestetyissä Arise-bileissä. Tämän jälkeen seuraavat kolme vuotta kuluivat aktiiviseen reivaamiseen. Pääasiassa Tampereen hallit tuli koluttua, mutta yksi hienoimmista tapahtumista on ollut ehdottomasti Heliopolis Jyväskylässä kesällä 1994.



Aiemmassa postauksessa mainitsinkin Cosmic Babyn, joka on Harald Blüchelin alias. Cosmic Baby kaikkine sivuprojekteineen oli noin vuosina minulle yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä konemusiikkiartisteista Aphex Twinin ohella, vaikka kummatkin täysin eri laitaa konemuusikista edustavatkin.



Cosmic Baby kasvoi Nürnbergissä, mutta muutti kuitenkin Länsi-Berliiniin vielä muutamia vuosia ennen muurin murtumista. Pianonsoiton hän aloitti jo kuusivuotiaana ja myöhemmin innostui Saksan yhdestä suuresta ja koko syntetisaattorimusikin suurimmista vaikuttajista, Kraftwerkista joka itsellenikin oli ensimmäisiä konemusiikin vaikuttajista Jean-Michel Jarren ohella ennen kuin house- ja tekno alkoi viedä mukanaan.



Valtavirta olettaa että konemusiikki on yksinkertaista napin painalluksesta tapahtuvaa musiikia. Harald Blüchel on esimerkki muusikosta joka opiskeli koko nuoruutensa klassista pianonsoittoa, mutta valitsi kiehtovamman elektronisen suunnan tilaisuuden tullen. Suurin osa konemusiikistakin kun oikeasti sävelletään eikä se synny syntetisaattoreiden presetsoundeista.



Cosmic Baby tapasi Länsi-Berliinissä DJ Kid Paulin jonka kanssa myöhemmin työsti Energy 52 projektinimen alla yhden itselle ja aika monelle muullekin kaikkien aikojen kovimmista trancebiiseistä, yllä olevan 'Café Del Marin' joka viittaa klassiseen Ibizan rantakahvilaan. Tämä biisi oli yleensä aina teknobileiden kohokohta.



Samoissa piireissä hän tapasi myös myöhemmin merkittäväksi kansainväliseksi tiskijukaksi tulleen Paul Van Dykin. Yhdessä he perustivat The Visions of Shiva-projektin joka julkaisi kaksi EP:tä ja muutamia kuolemattomia remiksejä, tuo Sven Väthin 'L´Esperanza' kaikkein voimakkaimpana. Kuuluu näihin illan parhaimpiin biiseihin joka bileissä.



The Visions of Shivan omatkin biisit ovat kaikki jääneet elämään sydämeeni koko lailla vahvasti. Tälläisten biisien onkin tarkoitus kestää aikaa. Mulle ne saavat aikaan emotionaalisen latauksen. Se oli hienoa aikaa silloin :')

Cosmic Baby on tehnyt satunnaisesti albumeita vielä kulta-aikansakin jälkeen, mutta aivan samaan hänkään ei enää ole päässyt, mutta minä arvostan häntä aina. Tässä vielä dokumentti Berliinin konemusiikkiskenestä vuodelta 1993.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.