Free Your Mind

Aiemminkin on tullut kehaistua australialaista orkesteria nimeltä Cut Copy.

Itselle heidän merkittävin levynsä on viiden vuoden takainen 'In Ghost Colours', jolla on muutamia bändin parhaista raidoista, kuten 'Lights And Music' ja 'Hearts On Fire', mutta levykokonaisuus toimii muutenkin hyvin yhteen ja tuo ehkä eniten mieleen 80-luvun italodiscon. Kyseinen vuosikymmen on soinut vahvasti muutenkin kaikilla bändin levyillä ja edellinen 'Zonoscope' vei idean vielä pidemmälle, sillä moni sen biiseistä perustuu täysin 80-luvun popkappaleista lainattuihin ideoihin ja sävelkulkuihin.

Uusin levy 'Free Your Mind' ilmestyi eilen Spotifyynkin, ja myös siinä 80-luku on vahvasti läsnä. Tällä kertaa levyn teemana on ihan virallisestikin tunnustettuna kaksi eri "Summer Of Lovea", eli vuoden 1967 alkuperäinen hippikesä, sekä vuosien 1988-89 välinen konemusiikkipiireissä valinnut ajanjakso, jolloin ravekulttuuri siirtyi Britanniassa mainstreamiin. Mielestäni tosiaan nimenomaan tuo 80-luvun lopun tyyli on kuitenkin sitä, mitä tämä levy eniten sisältää. Levyn biiseistä löytyy paljon yhtymäkohtia house-musiikin lisäksi Primal Screamiin ja ylipäänsä Madchester-skeneen, kuten Happy Mondaysiin.



Minullehan tuo aikakausi jo itsessään, kuten edellisessä Madchester-postauksessani mainitsin, mutta myös sen ajan konemusiikki ovat erityisesti lähellä sydäntä. Elämäni parhaat muistot tulevat kuitenkin sen ajan jälkimainingeista ja ansioista, ja olen myös perehtynyt siihen erilaisten dokumenttien kautta, oltuani vielä liian nuori silloin varastobileissä käymään.

Parhaimmillaan levy onkin juuri näissä toisen rakkauden kesän aikakauden kappaleissa, joista pari julkaisiin jo ennakkoonkin musiikkivideona (alla). Näiden kahden lisäksi lempikappaleitani levyltä ovat 'Meet Me In A House Of Love', 'In Memory Capsule', 'Take Me Higher' ja 'Footsteps'. Kliseistä ehkä, mutta jos rehellisesti kopioidaan kerran, niin kyllä Cut Copy sen kunnolla tekee. Ei tämä levy silti ehkä aivan 'In Ghost Coloursin' parhaita biisejä päihitä, mutta pötkii aika pitkälle kilpajuoksussa.

Pelimiehen päiväkirjasta

Leffoissa käynnin ja kissaterapian lisäksi viime viikolla tuli oltua muutenkin menossa ihan kiitettävästi.

Samalla kun kävin ostamassa uuden neuletakkini, käytiin kavereiden kanssa Café Europassa pelailemassa. Europan pelivalikoima alkaa tosin nykypäivänä olemaan hieman vaillinainen. En tiedä mitä jengiä siellä nykyään käy, kun tuntuu että kaikki pelit täytyy rikkoa, ja osat pölliä. Noita Huojuvan tornin palikoitakin puuttui, mutta onneksi näitä pelejä löytyy sentään kaksi kappaletta. Niinpä yhdistettiin kahden paketin jäljellä olevat osat, ja rakennettiin ehkä yksi korkeimmista torneista, joita olen koskaan pelannut. Itsehän sen sitten myös romahdutin ja hävisin :)

Alkuviikollekin olis monenlaista tärppiä tarjolla. Heti tänään ja huomenna Ruby & Fellas Tampereella tarjoaa kaikki ruoka-annokset listalta -30% alennuksella. Kyseessä on todella hyvä diili, koska safkahan siellä on aivan loistavaa, kuten pidempään blogiani lukeneet ehkä muistavat mun useasti kehuneen. Omaa suosikkiannostani fish'n chipsiä sieltä ei kuitenkaan enää saa, ja muutenkin mulla on tänään tiedossa sen verran mahtava vaihtoehto tälle, että joudun tarjouksen skippaamaan.









Huomenna taas alkaa tv:ssä Kutosella kansainväliseen menestykseen 'The Fox' -parodiallaan singahtanut norjalainen Ylvis Show! Kun pari kuukautta sitten itsekin samaisen videon nähtyäni tutustuin tyyppeihin, en villeissäkään kuvitelmissani osannut haaveilla, että show saataisiin Suomeen. Mutta nyt se on totta, aiemman postauksen jälkeen olen tutustunut muihinkin Ylviksen sketseihin, ja luvassa on todellakin tv-viihdettä parhaimmillaan. Postauksen lopussa muuten vielä poikien uusin musiikkivideo.

Keskiviikkona olis tehnyt mieli mennä tsekkaamaan pääkirjastoon Metsoon Vinyylimaraton. Hieman myöhäisherännäisenä Tampereen kaupunki on päättänyt ottaa musiikkiosaston valikoimaan takaisin vinyylilevyt, joista aikanaan luovuttiin cd-levyjen yleistyttyä. Tätä tapahtumaa juhlistetaan siis ylihuomenna klo 13-15, jonka aikana kirjastonhoitajat esittelevät kaikki hankitut 100 uutta levyä. En kuitenkaan pääse paikalle, sillä olen siihen aikaan töissä. Tapahtumasta kertoi ensimmäisenä YLE.

Kissaterapiaa Toijalassa

Eilen raiteet veivät Toijalaan, jossa tarkoitus oli testata myös paikallista ruokatarjontaa.

Paikaksi oli valikoitunut Toijalan keskustassa sijaitseva Ravintola Leskirouva, joka on samalla kahteen eri osaan jaettu ruokaravintola ja pubi. Paikka itsessään oli viihtyisä, ja seura tietysti mitä parasta, mutta itse tein virheen, ja yritin vielä sielläkin änkeä itseeni siipiä, vaikka ei olisi kannattanut. Raja oli ehtinyt tulla vastaan, sillä kävin vielä tiistaina ennen Niagaraankin menoa Hookissa syömässä.

Annoskateus iskikin muiden syödessä kunnollisia pääruokia, jotka vieläpä kuulemma olivat todella hyvän makuisiakin. Olisi itsekin pitänyt päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, sillä oma ruokani ei esimerkiksi juuri Hookin siiville pärjännyt mitenkään. Suolaakin annoksessa oli huomattavan paljon.













Koska olen tälläinen hedonisti, jolle äärimmäiset nautinnot ovat tärkeitä, olen tietysti myös siipien suhteen hifistelijä, eikä mua ole kovin helppo tässäkään miellyttää. Tampereeltakin löytyy vain kourallinen kelvollisia siipipaikkoja joista vain ainostaan yksi on selkeästi paras, ja se on tietysti Hook. Jos kuitenkaan et ole yhtä ronkeli, ja sattumalta Toijalaan menossa, Leskirouvassa järjestetään myös siipi-iltoja kerran kuussa, jolloin 12 euron kiinteään hintaan saa syödä niin paljon siipeä kuin maha vetää. Itse valitsen seuraavalla kerralla listalta kuitenkin jotain muuta.

Todellinen syy mennä Toijalaan ei kuitenkaan ollut ulkoruokinta, vaan yhteinen aika ystävien kesken. Lähdettiin toisen ystäväni kanssa viettämään sinne pyhäinpäivää yhteisen kaveriperheemme luo, ja katsomaan perheen uusia tulokkaita, kahta puolivuotiasta kissasisarusta. Ja kylläpä ne olivatkin ihania! Kaksin mentiin, sisko ja sen veli, melkein joka paikkaan - syötiin, leikittiin ja yhdessä otettiin torkkujakin. Veikka oli vieläpä aivan mahdoton sylikissa, ja sisko kova tyttö seikkailemaan olkapäillä, joten miiruterapiaakin sain oikein olan takaa :)

Päivä meni hujauksessa ohi. Parannettiin maailmaa, pelailtiin pelejä, syötiin itsemme ähkyyn ja hellittiin kissoja. Siihen nähden, että mulle iski perjantai-iltana kuume, joka tosin onneksi meni nopeasti ohi, viikonloppu oli mitä mukavimmasta päästä!

On taas se aika vuodesta

Nimittäin marraskuu ja Movember. Harkitsin pitkän aikaa, lähdenkö tänä vuonna touhuun mukaan laisinkaan. Lahjoituksia en esimerkiksi viime vuonna onnistunut saamaan yhtään kasaan, ja partakin on taas vuosien jälkeen ollut varsin mukavan tuntuinen ja lämmittää etenkin talviaikaan :)

Menossa itsellä on nyt jo 4. vuosi, kun otan tähän osaa, joten olisi toisaalta ollut sääli katkaista hyvä putki. Ja yksi kuukausihan se vain on, ja jätin kuitenkin niin paljon parrasta jäljelle kuin sääntöjen puitteissa on luvallista. Nyt on kunnon pulisongit :) Ainoa selkeä ehto on, että viikset eivät saa niitä koskettaa (Lemmyt kielletty), ja alahuulen alla ei saa kuukauden aikan kasvaa mitään. Kuun alussa ei myöskään ylähuulen päällä, joulukuussa sitten parta taas kasvaa!

Käykääpä siis kaikki tekemässä hyvä teko, ja sijoittamassa joku ropo Movember-sivuni kautta.





Kuten kuvista näkyy (aamuisen peikkotukan lisäksi), kävin keskiviikkona myöskin poistamassa Tampereen Hennesistä tuon neuletakin, jota kerroin himoinneeni jo Liettuassa. Oli tosiaan tullut ihan Suomeenkin saataville, joten en voinut vastustaa kiusausta pidempään!

Huomenna on myös pyhäinmiestenpäivä, ja taitaa koko viikonlopun olla erilaisia Halloween-kemuja ympäri kaupunkia. Itse vietän tosin jälleen huomisen hyvien ystävieni seurassa samassa paikassa kuin viime vuonna, Toijalassa! Luvassa on jonkinmoista ruokaraporttiakin, uskoisin...

Mukavia pyhiä kaikille!

Ruokaa asemalta

Moro nääs! Mulla oli suuri kunnia päästä viikko sitten osallistumaan Aamulehden järjestämään ruokaraatiin. Käytiin tuolloin testaamassa pienellä porukalla rautatieaseman taakse alkusyksystä valmistunut Foodstation -ruokakeskittymä. En ollut siellä vielä ehtinyt käymään, en edes siitä huolimatta, että Tampereen legendaarisimpiin kuuluva kebabmesta Abu Fuad palasi paikalliseen kebabskeneen ravitsemaan nälkäisiä laatukebabin purijoita.

Foodstationiin kuuluu viisi ruokaravintolaa ja kaksi jälkiruokapaikkaa, joista toinen on Sweet Bakery, täysiverinen kahvila laajalla makean ja suolaisen tarjonnalla, ja toinen Minetin jäätelöbaari. Muut ravintolat ovat Delisushi, The Burger Bar, Zok Wok ja Aseman Grilli.









Raadin kanssa kierrettiin siis nuo kaikki ravintolat, ja maisteltiin jokaisessa kyseisen paikan suosituimpia annoksia. En arvostele täällä paikkoja sen tarkemmin, arviot voitte lukea tämän päivän Morosta. Syödyn ruuan määrä oli kerrassaan jäätävä, ja vaikka yritys oli hyvä kymmenen vielä alkuvaiheessa syödä vain vähän, alkoi sushien, wokin ja noutopöydän jälkeen maha täyttyä uhkaavasti. Ruokapaikoista omaksi suosikikseni ylitse muiden nousi ehdottomasti Abu Fuad, joka osoitti edelleen olevansa tarpeellinen lisä kaupungin pikaruokaskenessä. Tietysti myös Minetin mielettömän hyvät jäätelöt olivat paikallaan.

Foodstation on mielestäni ulkopaikkakuntalaiselle hieman hankalasti löydettävissä, etenkin jos tulee rautatieasemalle, ja haluaa päästä ennen junaan hyppäämistä syömään jotakin nopeasti. Sen sijaan uskon sen olevan erityisen toimiva konsepti alueen lounaspaikkana, ruokaa saa nopeasti jopa lyhyemmälläkin tauolla ja vaihtoehtoja on joka lähtöön.

Linkki Moron nettijuttuun, arvostelu vain paperisessa versiossa. Tämä oli myöskin se siisti juttu, josta viime viikon pastapostauksessani mainitsin.