Kissaterapiaa Toijalassa

Eilen raiteet veivät Toijalaan, jossa tarkoitus oli testata myös paikallista ruokatarjontaa.

Paikaksi oli valikoitunut Toijalan keskustassa sijaitseva Ravintola Leskirouva, joka on samalla kahteen eri osaan jaettu ruokaravintola ja pubi. Paikka itsessään oli viihtyisä, ja seura tietysti mitä parasta, mutta itse tein virheen, ja yritin vielä sielläkin änkeä itseeni siipiä, vaikka ei olisi kannattanut. Raja oli ehtinyt tulla vastaan, sillä kävin vielä tiistaina ennen Niagaraankin menoa Hookissa syömässä.

Annoskateus iskikin muiden syödessä kunnollisia pääruokia, jotka vieläpä kuulemma olivat todella hyvän makuisiakin. Olisi itsekin pitänyt päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, sillä oma ruokani ei esimerkiksi juuri Hookin siiville pärjännyt mitenkään. Suolaakin annoksessa oli huomattavan paljon.













Koska olen tälläinen hedonisti, jolle äärimmäiset nautinnot ovat tärkeitä, olen tietysti myös siipien suhteen hifistelijä, eikä mua ole kovin helppo tässäkään miellyttää. Tampereeltakin löytyy vain kourallinen kelvollisia siipipaikkoja joista vain ainostaan yksi on selkeästi paras, ja se on tietysti Hook. Jos kuitenkaan et ole yhtä ronkeli, ja sattumalta Toijalaan menossa, Leskirouvassa järjestetään myös siipi-iltoja kerran kuussa, jolloin 12 euron kiinteään hintaan saa syödä niin paljon siipeä kuin maha vetää. Itse valitsen seuraavalla kerralla listalta kuitenkin jotain muuta.

Todellinen syy mennä Toijalaan ei kuitenkaan ollut ulkoruokinta, vaan yhteinen aika ystävien kesken. Lähdettiin toisen ystäväni kanssa viettämään sinne pyhäinpäivää yhteisen kaveriperheemme luo, ja katsomaan perheen uusia tulokkaita, kahta puolivuotiasta kissasisarusta. Ja kylläpä ne olivatkin ihania! Kaksin mentiin, sisko ja sen veli, melkein joka paikkaan - syötiin, leikittiin ja yhdessä otettiin torkkujakin. Veikka oli vieläpä aivan mahdoton sylikissa, ja sisko kova tyttö seikkailemaan olkapäillä, joten miiruterapiaakin sain oikein olan takaa :)

Päivä meni hujauksessa ohi. Parannettiin maailmaa, pelailtiin pelejä, syötiin itsemme ähkyyn ja hellittiin kissoja. Siihen nähden, että mulle iski perjantai-iltana kuume, joka tosin onneksi meni nopeasti ohi, viikonloppu oli mitä mukavimmasta päästä!

On taas se aika vuodesta

Nimittäin marraskuu ja Movember. Harkitsin pitkän aikaa, lähdenkö tänä vuonna touhuun mukaan laisinkaan. Lahjoituksia en esimerkiksi viime vuonna onnistunut saamaan yhtään kasaan, ja partakin on taas vuosien jälkeen ollut varsin mukavan tuntuinen ja lämmittää etenkin talviaikaan :)

Menossa itsellä on nyt jo 4. vuosi, kun otan tähän osaa, joten olisi toisaalta ollut sääli katkaista hyvä putki. Ja yksi kuukausihan se vain on, ja jätin kuitenkin niin paljon parrasta jäljelle kuin sääntöjen puitteissa on luvallista. Nyt on kunnon pulisongit :) Ainoa selkeä ehto on, että viikset eivät saa niitä koskettaa (Lemmyt kielletty), ja alahuulen alla ei saa kuukauden aikan kasvaa mitään. Kuun alussa ei myöskään ylähuulen päällä, joulukuussa sitten parta taas kasvaa!

Käykääpä siis kaikki tekemässä hyvä teko, ja sijoittamassa joku ropo Movember-sivuni kautta.





Kuten kuvista näkyy (aamuisen peikkotukan lisäksi), kävin keskiviikkona myöskin poistamassa Tampereen Hennesistä tuon neuletakin, jota kerroin himoinneeni jo Liettuassa. Oli tosiaan tullut ihan Suomeenkin saataville, joten en voinut vastustaa kiusausta pidempään!

Huomenna on myös pyhäinmiestenpäivä, ja taitaa koko viikonlopun olla erilaisia Halloween-kemuja ympäri kaupunkia. Itse vietän tosin jälleen huomisen hyvien ystävieni seurassa samassa paikassa kuin viime vuonna, Toijalassa! Luvassa on jonkinmoista ruokaraporttiakin, uskoisin...

Mukavia pyhiä kaikille!

Veturimuseossa

Everybody's doin' a brand new dance now
C'mon baby do the loco-motion
I know you'll get to like it
If you give it a chance now
C'mon baby do the loco-motion

Perjantaipäivä vierähti kokonaan tosiaan Akaassa, eikä meillä ollut toisen kaverini kanssa mitään tietoa, millaisia yllätyksiä kolmas ystävämme oli meille järjestänytkään kunnes pääsimme perille.

Toijalan asemalle saavuttuamme hypättiin autoon ja kurvattiin radan toiselle puolelle, ihan aseman kohdille tosin, Veturimuseoon. En suoraan sanottuna tiennyt, että Akaassa tuollainen edes on, vaikka monta kertaa on Toijalan ohi tullut mentyä junalla, ja onpa perilläkin tullut vietettyä samalla porukalla viimeksi viime syksynä edellistä mukavaa päivää.

Museo sijaitsee siis vanhoissa veturitalleissa, radan toisella puolella rautatieasemaa. Museoon kulku tapahtuu vanhan junanvaunun läpi, jossa voi aistia miltä matkustaminen junassa aiemmin tuntui. Vetureita ja oheismateriaalia museossa oli yllättävänkin runsaasti, vaikka museo näytti ulkoa päin pieneltä. Vetureiden ja vaunujen lisäksi hauskinta olivat erilaiset vanhat mainokset ja varoitustaulut, joita museoon oli talletettu runsaasti. Museossa meillä ainakin oli hauskaa, eikä museovisiittien tarvitsekaan olla liian tiukkapipoisia. Tosin tällä porukalla pipo ei kyllä koskaan kiristäkään ;)

Terveisiä Toijalasta

All for one and one for all!

Eilen vietettiin mitä hienoin päivä ystävien luona Toijalassa. Jopa niin mahtava että ei oltais haluttu lähteä kotiin enää ollenkaan :) Mukana kyläilemässä oli meidän toinenkin yhteinen ystävämme. Ollaan entisiä työkavereita ja mukana Halloweenmäisessä menossa oli myöskin toisen ystävän koko perhe.

Päivä oli muutenkin kaunis ja kuulas ja ihan ensiksi lähdettiin ruokahalua herättävälle kävelylenkille lähimaastoon. Samalla tarjoutui oiva tilaisuus ottaa taas kuvia uudella kameralla. Auringon painuessa mailleen usva alkoi nousta maasta vähitellen ja sain mielestäni taltioitua muistikortille aika upeita hetkiä. Iltaa kohti usva peitti koko kaupungin ja kotiinlähdön aikaan olikin aavemainen Halloween-tunnelma.























Auringon laskettua ehdittiin takaisin talolle ja kyllähän ruoka jo maistuikin. Saatiin aivan ravintolatasoista ruokaa, ystäväni mies on kyllä melkoinen kokki vaikkakin alkupalana oli ihan tavallinen pakastekasvissosekeitto Koskenlaskijalla. Se oli kuitenkin niin taivaallisen makuista että päätin kokeilla samaa joku kerta itsekin, parempaa kasvissosekeittoa en nimittäin ole koskaan syönyt!



Pääruuaksi sen sijaan oli paikalliselta lähitilalta hankittua viikon kylmäkypsytettyä härän ulkofilettä ja talon isännän salaisella omalla reseptillä valmistettua kerma-pippurikastiketta. Kastike kruunasi muutenkin aterian ja maaru kiitti niin että uusista farkuista piti avata ylimmät napit :)

Oltiin ostettu lahjaksi yhdessä ystäväni kanssa Lemmenlaivan ensimmäinen tuotantokausi dvd:llä, jota sitten porukalla ilta tuijotettiin ahkerasti. Ah, mitä nostalgiaa :) Jokainen meistä oli tuota sarjaa lapsena katsellut, toiset enemmän, toiset vähemmän ja iskipä oikein kipinä hankkia tuo sama boksi itsellekin!



Reissu Toijalaan yllätti mut täysin. Kaunis luonto, hyvä ruoka ja viimeisen päälle tarjottavat muutenkin, yhdessäolon riemu ja sanoinkuvailematon vieraavaraisuus jäivät tältä viikonlopulta päällimmäisenä mieleen. Kiitos rakkaat ystävät, olette parasta maailmassa!

Tänäänkin on upea ilma, näitä on sen verran harvassa yleensä marraskuussa että nyt täytyy lähteä kaupungille nauttimaan tästä ja voisihan sitä kirppareilla käydä pyörähtämässä!