Elefantin muisti

Sitä ei ole mulla. Olin nimittäin unohtanut edes seurata erään vanhan suomipopsuosikkini edesottamuksia. Kyseessä tietysti on Happoradio, jonka alkupään tuotannosta aikanaan pidin paljon. Vuosien varrella taso laski, eikä se enää itseäni kiinnostanut samalla tavalla. Ja vaikka kolme vuotta sitten julkaistulla edellisellä 'Puolimieli' -albumilla oli muutamia iha kelvollisia biisejä, ei se niistä paria lukuunottamatta herättänyt mitään suuria tunteita.

Mitään indietähän Happoradio ei ole, joten menee hiukan blogin linjan ohitse, mutta olenhan mä aiemminkin käsitellyt hiukan popimpaa matskua täällä.

Nyt tosiaan mulle selvisi eilen, että bändi on julkaissut edellisen levynsä 'Elefantin' jo helmikuussa. Kun en kuuntele radiota, enkä muutenkaan isommin valtavirtaa seuraa, tämä oli mennyt itseltäni täysin ohi. Nyt pariin kertaan levyn kuunnelleena voin kuitenkin todeta tyytyväisenä, että tälle levylle bändi on löytänyt niitä samoja hieman rokimpia elementtejä, jotka siltä olivat vuosia kadoksissa. Uusi levy saundaa yllättävänkin kivalta ja helposti sisäistettävältä poprockilta, ja ennen kaikkea siltä rokilta. Myös melodisuus ja Aki Tykin sanoitukset ovat taattua Happoradiota. Ihan hyvä vain, että ei ole yritetty liikaa uusiutua, vaan ennemminkin palattu vanhaan. Edellisen albumin syntikkapoppi ei oikein mielestäni istunut bändin linjaan.

”Elefantti on iso paskiainen. Se on välillä viisas Ganesha ja välillä hauskuuttava Dumbo, välillä se on se ahdistava möhkäle olohuoneessa, josta ei puhuta. Se on vahva mutta lempeä järkäle ja sen on tehnyt aikuiseksi kasvanut orkesteri, joka pikkuhiljaa alkaa löytää paikkansa viidakosta.” – Aki Tykki

Näillä eväillä 'Elefantilta' on helppo löytää monta kivasti rullaavaa hittiä. Omiksi suosikeiksini on muodostunut levyn avaava 'Pimeäntaite', vaikka se ehkä hieman nimeltään muistuttaa tekotaiteellista CMX-kopiota, reipas 'Luonasi on linnani' ja musiikkivideonakin julkaistu 'Sinä & Hän'. 'Kuusi jalkaa kevätjäälle' puolestaan lainaa aivan ilmiselvästi tarkoituksella The Curen 'Lullabyn' melodiasta, mutta toimii sekin mielestäni hauskana kuriositeettina. Ja pitäähän levyltä aina löytyä vähintään se yksi herkkä ja kaunis slovari, tällä kertaa sen nimi on 'Kaunis ihminen', ja kaunis biisi se onkin. Vähän synteettisempää puolta taas tarjoaa 'Vakava nainen'.

Yhteenvetona siis voisi sanoa, että Happoradio yllätti uutukaisellaan allekirjoittaneen ihan positiivisesti. Kyllä tätä kuuntelee toisenkin kerran :)