Myrsky vesilasissa

Ajattelin lähteä kommentoimaan tätä vesilasikohua, koska koen olevani sen verran aktiivikäyttäjänä perillä sosiaalisesta mediasta, ja vieläpä käytyäni lauantaina Särkänniemen Midhill -ravintolassa, ja oltuani itse ravintolaan kaiken lisäksi varsin tyytyväinen.

En tosiaan tullut kommentoineeksi aiemmassa postauksessani, että pullo vettä maksaa Särkänniemen ravintolassa 3,5 euroa. Se on kieltämättä kova hinta ihan tavallisesta pullotetusta suomalaisesta lähdevedestä. Asiasta ei mainittu ennen tilausta mitään, missäpä muussakaan ravintolassa mainittaisiin? Itsehän otin siellä päivän diilinä oluen ja burgerin, joten vesikohu ei sinänsä mua kosketa. Pari meidän seurueen jäsentä tuota hintaa kyllä ihan aiheesta kritisoi. Aika monessa ravintolassa kuitenkin vesi maksaa, joten mitään poikkeuksellista sen laskuttamisessa ei sinällään ole. Särkänniemessä pullotettu vesi maksaa muutenkin kioskissa 2,6 euroa.



Varsinainen myrsky alkoi kuitenkin siitä, kun asiakas antoi kritiikkiä Midhillin Facebook-sivulla siitä, että Helsingin keskustan ravintolassa vesilasi maksoi 1,5 euroa. Turhaa urputusta mun mielestäni. Allekirjoitan ehdottomasti sen, että ravintolan reaktio ja tapa, jolla kritiikkiin vastattiin, oli ehdottomasti huonoa asiakaspalvelua. Asiakas on kaikesta huolimatta aina oikeassa, vaikka eihän kukaan asiakaspalvelutyöntekijä niin oikeasti ajattele ;) Ulospäin se asenne ei kuitenkaan saa koskaan näkyä.

Tämän jälkeen homma karkasi ns. lapasesta. Sosiaalinen media näytti kyntensä, ja niin paljon kuin pidänkin siitä, että nettiyhteisö ottaa kantaa yhteisen asian puolesta, niin tässä kyseisessä tapauksessa purskahti rajusti yli. Varmasti 99% Midhillin Facebook-seinälle kommentoineista ei ole kertaakaan ravintolassa itse syönyt, eikä todennäköisesti siellä tulekaan asioimaan. Vielä pahemmaksi homma yltyi, kun Midhill meni tekemään sen suurimman mahdollisen virheen, eli poistamaan alkuperäisen kommentin seinältään. Alkoi tulla kommentteja siitä miten internet ei unohda. Tälläisissä tapauksissa (uhh, ihanat!) somelaiset kunnostautuvat aina. Kuvakaappaukset, kuten itsekin yllä linkitin, alkoivat kiertää ympäri nettiä ja tehtiinpä aiheesta netissä jo aikaa sitten meemiksi muodostunut Hitler-aiheinen parodiavideokin.

Sosiaalista mediakäyttäytymistä valottaa hyvin Ali Consultingin artikkeli. Niin lehdet, kuin muukin nettimedia otti asian heti tarkasteluun. Taustoista kertoo moni muukin sivusto, mutta linkkaan tässä yhteydessä nyt Iltalehden ja Helsingin Sanomien Nyt-liitteen:n kirjoituksiin.



En itsekään mielelläni maksaisi 3,5 euroa vedestä mutta puolitoista ohittaisin olankohautuksella. En mene ravintolaan syömään sillä oletuksella, että saan juoda ilmaista vettä, vaan ruuan takia. Kun tosiaan uskon, että myös Midhillin helsinkiläisissä ravintoloissa ruoka on varsin kelvollista, on suurin osa nettikritiikistä aiheetonta. Aika moni negatiiviseen sävyyn Facebookissa kommentoinut voisi mun mielestäni katsoa peiliin. Tälläisen sotkun jälkeen on ihan varteenotettavakin vaihtoehto jonkin verran sensuroida sitä, mitä käyttäjät pystyvät julkisen palvelun seinälle kirjoittamaan. Viestien poistaminen takautuvasti ei ongelmaa ratkaise, mutta kommentoinnin rajoittaminen on hyvä vaihtoehto.

Näyttää tosin siltä, että Välimäki on onnistunut kääntämään tilanteen voitokseen. Se kertoo asialleen omistautuneen yrittäjän liikemiestajusta. Itsekin varmasti tilanteesta yllättyneenä hän toi saman tien vastavetona myyntiin Watergate-burgerin, jonka hintaan kuuluu kannullinen vettä ilmaiseksi. Edelleen korostan, että kyseessä on ollut enemmän sosiaalisen median ryöpytys kuin Midhillin asiakkaiden reaktiot. Tyytyväiset ja maksavat asiakkaat tulevat varmasti jatkossakin ravintolassa asioimaan, ja kohu tuo ravintolan niidenkin huulille, jotka eivät sinne ehkä muuten olisivat menneet.

Vesi sai muuten ihan kelvollisen arvostelun kieli poskessa tehdyssä Nyt-liitteen testissä ;) Kuvat otettu Midhillin Facebook-sivulta.

PS - Flow Festival ilmoitti tänään, että Alicia Keys tulee esiintymään festareilla perjantaina 9.8.!

Valokuvia menneisyydestä

Mainitsin Christopher Moloneyn 'FILMography' -kuvablogin lyhyesti viime syksynä Kätkö Vintage-postaukseni yhteydessä. Idea kyseisessä blogissa tulee siitä, että Moloney yhdistelee uusia valokuvia kotikaupungissaan New Yorkissa vanhojen elokuvien kuvakaappauksiin.

Mä kun tykkään näitä hylättyjä tiloja katsella, ja kulutankin ison osan kuukaudesta erilaisten exploraus-saittien selaamiseen, törmäsin yhdellä jo entuudestaan tutulla sivustolla hieman samanlaiseen ideaan. Detroitista on tullut aiemminkin kirjoitettua siellä täällä, sillä se on todennäköisesti maailman hämmentävin kaupunki, mitä totaaliseen autioitumiseen tulee.

Muistaakseni en ole aiemmin tätä Detroit Urbex sivustoa maininnutkaan, ja näin ollen kyseisen saitin 'Mitä Detroitille tapahtui?' -osio tuolla valottaakin lyhyesti tilannetta. Muuttoliikkeeseen suurimmaksi osaksi on kuitenkin vaikuttanut autoteollisuuden romahtaminen juuri perinteisessä Motor Cityssä.









Detroit Urbexin 'Nyt ja silloin' -osiossa on hauskasti yhdistelty vanhoja ja uusia valokuvia niistä tiloista, joista sellaisia on haltuun saatu. Suurimmassa osassa kuva on jaettu kahteen puolikkaaseen, joista toinen kuvaa tilannetta aiemmin, ja toinen nykyhetkeä. Parhaiten FILMography -blogin ideaa tukevat kuitenkin kuvat Cass Tech High Schoolista, joissa vanha valokuva on "upotettu" nykyisen sisälle. Aivan kuin aaveet vaeltaisivat nyt jo hylätyn koulun käytävillä. Joka tapauksessa, tähänkin sivustoon saa kulumaan tuhottomasti aikaa, ja sieltä löytyy näitä kuvia paljon enemmän.

EDIT: 'Historic Detroit' -saitti valottaa vielä vähän tarkemmin Cass Tech High Schoolin historiaa, vanhoista valokuvista aina purkukuviin asti.

Bonuksena vielä jotain positiivista, nimittäin kokoelma kuvia klassikkoelokuvien kuvauspaikoilta. Joukossa on pari aivan loistavaa tilannetta, joista itselle erityisesti Alien, Apinoiden planeetta ja Frankenstein -stillit ovat ehdottomia henkilökohtaisia suosikkeja :)

Vauhdikas herkutteluviikonloppu

Kun pääsin perjantaina kotiin, mua odotti sellainen huipennus synttäreille että ei mitään järkeä. Jo oli nimittäin konkreettisesti makea yllätys. Mikäs mulle, hampurilaisfanaatikolle, paremmin vois toimia, kuin hampurilaisen mallinen ja näköinen kakku! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kakun halkaisija oli 18 cm!

Ulkonäkö oli niin aito, että se meni itse asiassa vielä kaiken lisäksi täysin läpi tavallisena jättikokoisena purilaisena, kunnes sain tietää, mitä lautasella oikein odotti :) Makeaa tuli siis syötyä, ja burgerikakusta riitti vielä naapureillekin. Illalla käytiin vielä kaupungilla kävelyllä ja synttäri-Guinnessilla O'Connellsissa.



Purilaisteema jatkui vielä lauantainakin, koska lähdettiin porukalla käymään Särkänniemessä. Firma maksoi mut ja useamman kaverin sisään, ja laitteet olivat ilmaiskäytössä, joten tämähän kelpasi. Olin muutenkin jo aiemmin innostunut ajatuksesta käydä Ravinteli Huberin testattuani kokeilemassa Hans Välimäen avaaman 'Midhill' -ravintolan huvipuistoalueella.

Kaikki hampurilaiset ravintolassa ovat ns. premium-burgereita, kuten Huberissakin. Siis laadukkaammista raaka-aineista tehtyjä. Paikka itsessään ei poikennut tavallisten pikaruokaloiden linjasta tyylillisesti millään tavalla, mutta ruoka yllätti mut tosiaankin positiivisesti. Hintaa ei normaalia ravintolahintaa enempää ole, mutta ruuan taso on silti korkeampi. Ranskalaiset voi halutessaan tilata kylkeen, mutta pieneen nälkään pelkkä purilainenkin täyttää kyllä vatsan. Pihvi tulee oletuksena myös täällä mediumina, ja vaikka jälleen kerran oman pihvini sisus oli ennemminkin täysin raaka, maussa ei silti valittamista ollut. Ollakseen hampurilainen, raikkaat salaatit, tuore kurkku ja coleslaw kevensivät mukavasti kokonaisuutta.







Jos jotakin negatiivista haluaisi sanoa, niin erittäin ystävällinen palvelu salissa ei täysin keittiön kanssa pelannut yksiin, ja ruoka tuli meidän porukalle melkoisesti eri aikaan jokaiselle. Myös lautasliinat puuttuivat pöydistä, eikä niitä löytynyt edes tiskiltä. Todella suuren suosion vuoksi myös tarjoilijoilla riitti kiirettä, ja palvelua joutui ikävä kyllä odottamaan. Kun sitä sitten sai, oli se kuitenkin loistavaa, vaikka hermot varmasti olivat koetuksella. Odotuksiin nähden paikka kyllä lunasti omat odotukseni. Ainoastaan seurueen yhden jäsenen Caesar-salaatti oli suhteettoman pieni, tylsän makuinen ja ylihintainen. Rakentavana palautteena voisi olla, että ehkä moni muukin kaipaisi purilaislistalle kanahampurilaista.

Ei Midhill silti pärjää premium-hampurilaiskilpailussa Huberille, mutta edullisten hintojensa, ja laadukkaan ruokansa ansiosta se kyllä onnistuu nousemaan nimenomaan kärkeen Tampereen saman hintaisten hampurilaispaikkojen joukossa. Plussaa tulee myös hauskasta tarjoilutavasta. Erityisen hienoa on se, että Hans on tuonut huvipuistoympyröihin laadukasta ruokaa tarjoavan ravintolan, paikkaan jossa yleensä joutuu tyytymään melkoiseen perusmättöön. Konsepti on hyvä ja toimiva.







Mitä sitten itse Särkänniemeen tulee, kaikki oleelliset suosikkilaitteet tuli käytyä läpi; Tornado, Tukkijoki, Half Pipe, MotoGee ja Tyrsky. Tornadossa tuli käytyä peräti kolme kertaa, on se vaan mainio. En ollut käynyt tuolla lähes kolmeen vuoteen huvipuistolaitteissa, kerran alueella pari vuotta sitten, joten muutama tunti alueella riitti paremmin kuin mainiosti, ja hauskaa oli. I'm flying, Jack!

Särkkä-reissun jälkeen poikettiin vielä testaamassa ansionsa mukaista huomiota useassa paikallislehdessä nauttineen uusvanhan Minetti-jäätelökioskin tarjontaa Mustalahden satamassa. Minetti on perinteinen jäätelömerkki, jota on ilmeisesti saanut jo 1920-luvun Tampereella. Nykypäivän jäätelöt tehdään Italiassa, mutta ensi vuoden alusta omaa jäätelötehdastoimintaa olisi tarkoitus aloitella myös kotikaupungissani. Täältä muuten löytyy Tamperelaisen juttu asiasta.

Makuja löytyy tiskistä vaikka millä mitalla, ja suosio olikin jonosta päätellen huima, sijainti ja ajankohta huomioon ottaen. Itse otin kerma-kirsikkajäätelöä ja Red Bullin makuista sorbettia, molemmat olivat omalla tavallaan oikein hyviä. Kerma-kirsikka perinteisempänä jäätelönä yksi parhaista koskaan maistamistani jäätelöistä, Red Bull taas todella raikas, ja aidon makuinen kesäjäätelökokemus. Tänään on tullut pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mm. Iidesjärven ympäri ja keskustan kautta. Tällä taas jaksaa odottaa tulevaa kesälomaa, jonne on muuten enää vajaa kolme viikkoa!

Kolköötviis mittarissa

Onks tää joku virstanpylväs vai? Ekaa kertaa musta tuntuu ehkä edes vähän aikuiselta kun tauluun tärähti numerot 35 :) Eihän siinä mitään merkittävää eroa edes ole viime vuoteen. Vähän lupaa sateita täks illaks, mutta eiköhän sitä silti tule kaupungille lähdettyä! Huomiselle onkin huomattavasti enemmän ohjelmaa, ja ilmatkin näyttää paremmalta. Kerrassaan hurjan kiva synttäriviikonloppu siis luvassa!

Tein päivän kunniaksi pari syntisen herkullista synttärijuustokakkua, yhden ison vein töihin ja pienemmän jätin itselle. Mistään kevyestä kakusta ei oo kyse kun mä joskus äärimmäisen harvoin leivon. Tähänkin tuli reilusti valkosuklaata, Daim-suklaata, mascarponea, vaniljakermaa ja keksipohjaan tietysti kunnon voita. Valkosuklaata tuli täytteen lisäksi pohjaan, Daimia puolestaan täytteen lisäksi kuorrutukseenkin. Kirjoitinkin työpaikalla suositukseksi käydä tuon herkun jälkeen ripittäytymässä. Suksee se olikin, kaikki kävivät kehuskelemassa. Tosin ei kai noilla täytteillä voi pieleen mennäkään ;)







Mutta parasta näissä synttäreissä on se, et mä sain tyttöystävältä lahjaksi Kånkenin (!). Oon haaveillut siitä niin kauan kuin muistan, ja vaikka oonkin tän ikäinen, niin muistan silti ainakin 15 vuoden taakse ;) En siis oo ikinä omistanu Fjällräveniä, mut nyt mulla vihdoin sellainen on, upeana metsän vihreänä.

Rakensin jo etukäteen soittolistaa vuoden 1978 kuumimmista biiseistä töihin. Disco ja soul olivat silloin kova juttu maailmalla, ja sen kyllä huomaa. Vaikka teinkin listan kieli poskessa, niin kaikki biisit ovat silti ehdottomasti sellaisia, joita voin hyvällä mielellä kuunnella irvistelemättä. Kieltä ehkä voin näyttää, vaikka osa niistä on oikeastaan todella hyviä. Lista löytyy TÄÄLTÄ!

Lopuksi jo 'Kauniit ja Rohkeat' -uransankin päättänyt Ronn 'Ridge' Moss esittää Spotifyttömille ilmeisesti myös comebackia suunnittelevan Player -bändinsä kanssa hopeareunuksin koristellun kappaleen. Tämä alkuperäinen versio on kuitenkin mun syntymävuodelta.

Mysteerisaundia Suomesta

Cola & Jimmu, eli tuttavallisemmin Nicole Willis & Jimi Tenor, pariskunta oikeassakin elämässä, pistivät ulos kokonaisen kiekollisen erittäin tanssittavaa ja koukuttavaa vokaalihousea. Äänimaailma on paljon velkaa 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Detroit-saundille, Nicolen laulut kuorruttavat sielukkaasti melko minimalistiset rumpukone- ja syntikkataustat, ja tarttuupa Jimi itse aina välillä saksofoniinkin.

Mulla on ollut aivan hurjan kiirettä viimeisen viikon aikana, ja en ole ehtinyt ajatuksella kaikkea uutta kuunnella, mutta tämä vaikuttaa kyllä todella toimivalta kombolta. Tuota ensimmäistä julkaistua 'Brooklyn Girl' -raitaa on tullut kuunneltua hiukan enemmän jo aiemminkin. Onneksi koko levy 'Enigmatic' löytyy Spotifystä, ja saa mullakin koko ajan lisää soittokertoja.