Aurinkoinen kevätpäivä

The Grand Budapest Hotel oli ihan huippu pätkä! Vaikka en kaikkia Wes Andersonin elokuvia olekaan nähnyt, on ollut onni nähdä niistä kolme aivan loistavaa sellaista. Kuten arvelin, niminäyttelijät tekivät ison osan elokuvan erinomaisuudesta, mutta täytyy kyllä antaa erityismaininta Ralph Fiennesin aivan huikealla suoritukselle hotellin portieeri Monsieur Gustave H:na. Kaiken lisäksi trailerit jättivät paljastamatta elokuvan ydinjuonen, mikä teki katselunautinnosta erityisen onnistuneen. Odotan jo että tämä tulisi dvd:lle jotta voisin katsoa sen uusiksi!

Viime lauantaina oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan, ennuste tosin enteili alkuun parempaakin, mutta harvoin ennen huhtikuun puoliväliä kuitenkaan lämpimämpääkään on. Nythän ilmat ovat kertaheitolla muuttumassakin kohti kunnon keväisiä lämpötiloja, Tampereellekin odotetaan pääsiäisen jälkeen jatkuvia noin +15 asteen lämpötiloja. Mutta ennen viime viikonloppua vielä kuitenkin odottelin tuollaista keliä, jotta pääsisin kuvailemaan uudella EF 50mm f/1.8 II -objektiivillani ja vihdoin ilma oli siihen sopiva.















Hatanpään Arboretum on kesällä erittäin hieno paikka, vaikka hieman sivussa ja piilossa onkin. Paikalliset kuitenkin tietävät sen varsin hyvin, ja etenkin ulkoilijoita ja läheisen sairaalan potilaita siellä liikkuu paljon. Ilma oli saanut myös lauantaina ihmisiä liikkeelle, ja vastoin ennakko-odotuksia Kahvila Arboretum sattui olemaan myöskin avoinna. Vaikka se kesäkahvilaksi itseään tituleeraakin, eikä vielä normaalisti oviaan päivittäin auki pidäkään. Olen käynyt tuolla monta kertaa kahvilla, ja päätinpä pistäytyä nytkin, kun kerran tilaisuus tarjoutui.

Kesällä ruusujen ja muiden kukkien kukoistaessa viereisessä ruusutarhassa, voi kahvilan aukioloon kuitenkin luottaa. Talvella ja keväällä avoinna oleminen on kuitenkin melko satunnaista. Tarkemmat tiedot kannattaa tsekata kotisivuilta tai Facebook -sivulta.

Maisemat ovat joka suuntaan mahtavat, ja hyvällä ilmalla terassilla onkin mukava istua ja katsella puistoa, Hatanpään kartanoa, ruusutarhaa tai Pyhäjärven maisemia. Hatanpään puiston alueella on myöskin lukuisia ihastuttavan ränsistyneitä, mutta silti hyötykäytössä olevia vanhoja rakennuksia, lieneepä kahvilankin talo jokin puutarhurin asunto tai ruusutarhan vaja alkujaan. Muitakin rakennuksia tuli kuvailtua siinä innostuksessa.

The Grand Budapest Hotel

Vihdoin se on täällä, Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel.

Ensi-ilta oli toki jo perjantaina, ja olin alunperin ajatellutkin sen käydä jo viikonloppuna katsomassa. Mutta sitten huomasin, että leffan pääsee myös näkemään Niagarassa Viiden euron tiistaissa. Näinpä tarkoitus on mennä katsomaan se vasta tänään, jos vain lippuja vielä saa.

Odotukset ovat korkealla, enkä oikein edes usko, että edes trailerit tässä elokuvassa antaisivat odottaa liikoja. Ainakin niiden perusteella luvassa on hauska ja tapahtumarikas reilu puolitoistatuntinen, tietenkin järisyttävän mainion ja laajan laatunäyttelijäkaartin saattelemana. Ihan vain muutamia mainitakseni, elokuvassa näyttelevät mm. Ralph Fiennes, Adrien Brody, Willem Dafoe, Jeff Goldblum, Harvey Keitel, Jude Law, Bill Murray ja Edward Norton. Moni näistä toki Andersonin luottonäyttelijöitä.

Roskaruokaviikonloppu

Niinhän siinä kävi, että loppuviikon vaivannut lievä flunssa kehittyi viikonlopuksi täyteen mittaansa. Ensimmäiset lomapäivät siis on menneet enimmäkseen sohvan pohjalla, sarjoja ja leffoja katsellessa. Dexteriä, X-Filesiä ja vihdoin sain myös aikaiseksi katsoa Iron Skyn ja Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisen maailman. Aivan mahtavia elokuvia molemmat! Jälkimmäiseen sain innostuksen siitä, että huomasin Wesin seuraavan elokuvan, aiemmin mainitsemani The Grand Budapest Hotelin Suomen ensi-illan olevan jo parin viikon päästä.

Toivoa sopii, että flunssa vähän hellittäisi lähipäivinä. Lääkäriin on pakko kyllä mennä huomenna hakemaan troppeja, ettei mene aivan loma pilalle, ja kyllähän nykyään nuo lomatkin siirtyvät, jos sairastuu loman aikana.

No, antibioottia tähän varmaan tarvitaan, sillä olen jo yrittänyt torjua tätä tautia lepäämällä, saunomalla, juomalla kuumaa mustaherukkamehua, kaakaota ja teetä, sekä syömällä runsaasti valkosipulia. Myöskin vähäisen kokkailuinnon vuoksi olen yrittänyt päästä helpolla ja syönytkin pelkkää roskaruokaa koko viikonlopun.

Eilen tein ruuaksi hodaria, jota varten sekoitin samaa tuhtia valkosipulimajoneesia, jota tänäänkin söin kanaburgerin kanssa. Paras tapa syödä valkosipulia todellakin on sekoittaa sitä murskana majoneesin joukkoon. Onneksi olen kotona, eikä kukaan ole haistelemassa mun hengitystäni, sillä kaksi päivää on tosiaan tullut vedettyä sellainen määrä tuota herkkua, sekä välissä että dippinä, että sen varmasti huomaa :)

Leffaputkessa

Kesä on sellaista aikaa, että elokuvissa ei pyöri oikein mitään mielenkiintoista. Sitten yht'äkkiä, syksyn tultua samaan aikaan tulee vaikka mitä katsottavaa, sellaistakin johon ei ole osannut varautua.

Michel Gondryn ohjaaman ja yhden lempinaisnäyttelijäni Audrey Tautoun tähdittämän Mood Indigon trailerin näin jo yli kuukausi sitten, ja päätin mennä sen katsomaan heti kun se vain ensi-iltaan tulee. No, sehän pääsi unohtumaan, mutta onneksi ei liikaa. Vasta viime perjantaina se ensi-iltansa sai, ja oli heti Niagarassa Viiden euron tiistaissa, jossa käytiin se katsomassa.

Ja aivan ainutlaatuinen puolitoistatuntinen se olikin, en ole varmaan koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Elokuvan maailma on kuin suoraan modernista sadusta tai LSD-tripistä, niin päätön se on. Sekavuutta ei lainkaan helpota se, että toisella päähenkilöllä kasvaa lumpeenkukka keuhkoissaan. En tosin odottanutkaan Gondryltä mitään tavanomaista, ja juuri elokuvan erikoisuus tekee siitä katsomisen arvoisen. Itse juoni ei ole tässä kovinkaan tärkeässä osassa, eikä siitä edes tarvitse välittää, kun silmille tarjotaan tälläistä määrää visuaalista karkkia, josta Audrey ei vähäisintä ole ;)



Sen sijaan täysin toisesta tyylisuuntauksen äärilaidasta toiseen oli uusin Jackass -tiimin tekemä elokuva, jonka huomasin vasta ensi kertaa sunnuntaina, kun selailin Finnkinossa pyöriviä elokuvia. Täysiverinen Jackass-elokuva Paha Pappa ei ole, sillä siinä näyttelee vanhoista tutuista hahmoista ainoastaan Johnny Knoxville Irving Zismanina, aiemmistakin elokuvista tuttuna härskinä vanhuksena. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat kuitenkin samat heebot.

Varasin saman tien liput ja lähdin Plevnalle elokuviin. Ja olihan se nyt hauska. Jackassin tyypit ovat aina vieneet piilokameraa uusille urille, eikä tämä todellakaan tehnyt sen suhteen poikkeusta, vaikka trailerista jo näkikin joitakin parhaista kohtauksista. Elokuva toimi ihan roadmoviena itsekseenkin ja erityisesti Jackson Nicoll oli ihastuttavan symppis poika omassa roolissaan :)



Myös Roberto Rodriguezin Machete Kills tuli käytyä katsomassa. Jo ensimmäinen osa oli yksi parhaista action-pätkistä, joita olen koskaan katsonut. Sekin sai alkunsa viattomasta Quentin Tarantinon ja Rodriguezin huumorimainoksesta Planet Terrorin ja Death Proofin väliajalla, mutta muuntui täyspitkäksi elokuvaksi yleisön painostuksesta. Rakastan kieli poskessa tehtyä actionia, vakavamielisemmät elokuvat tässä genressä eivät sitten oikein koskaan jaksakaan innostaa.

Myös jatko-osa oli taattua mättöä ja räjähdyksiä. Ensimmäisestä elokuvasta hypättiin tosin vielä pidemmälle, ja lähes kaikki action-elokuvamaailman kliseet oli saatu mahdutettua samaan pakettiin. Oli kuumia aseistettuja naisia, takaa-ajoja, splatteria ja klassinen pääpahis. Verta ja suolenpätkiä lenteli siinä määrin, että todennäköisesti ennätys kilahti tällä Rodriguezin haltuun.

Elokuvassa näytteli myös koko kööri varsin nimekkäitä näyttelijöitä, mm. Mel Gibson, Antonio Banderas, Charlie Sheen, Cuba Cooding Jr. ja jopa Lady Gaga! Jatko-osakin lienee jo suunnitteilla, ja vaikuttaa siltä, että siinä viedään kaikki tämä hulluus vieläkin överimmälle levelille :)



Elokuvissa tulee tietysti myös nähtyä trailereita. Tällä viikolla näkemistäni suurin osa niistä ei herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa, mutta yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Irvine Welshin novelliin perustuva Filth tulee reilun parin viikon päästä ensi-iltaan, ja vaikka se aika raadollisen puolen elämästä näyttääkin, on kyseessä kuitenkin draaman ehdoilla kulkeva rikoskomedia.

Syy rankemman puoleiseen sisältöön on elokuvan päähenkilön mieltymys lähes kaikkiin mahdollisiin laittomuuksiin ja laillisen rajamailla oleviin asioihin. Bruce Robertson on vieläpä poliisi, mutta myös seksiaddikti, lääkenarkki sekä väkivaltainen ja läpimätä kusipää. Kun tarinan kirjoittajana on sama mies kuin 90-luvun kulttielokuva Trainspottingin takana, ei ole syytä epäillä että meno ei olisi varsin roisia.



Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel sen sijaan ei ole raaka, eikä vielä vähään aikaan tulossa elokuviin. Trailerin nähtyäni odotukset olivat välittömästi korkealla. Pidin kovasti jo miehen edellisestä Moonrise Kingdomista, jonka kävin vajaa vuosi sitten katsomassa Helsingissä, ja tämä tuleva elokuva vaikuttaa aihepiirinsä ja näyttelijäkaartinsa osalta jopa vieläkin paremmalta.

Joka tapauksessa kaikki nämä elokuvat, ehkä vähiten kuitenkin Jackass, ovat sellaisia, minkä takia rakastan elokuvissa käyntiä ja mikä antaa syyn siellä käydä, jopa kolmena päivänä peräkkäin. Liian usein tulee kuitenkin käytyä katsomassa huonoja pätkiä, pitäisi nostaa omaa rimaa vieläkin enemmän.