Kölnin vesien äärellä

Matkalta on palattu, ja vaikka arvauksia ei tullut, niin viimeistään Instagramistahan se selvisi tuossa jo reissun päällä, että Kölnistä oli kyse.

Kaupunki ei ollut mulle entuudestaan tuttu, eikä sitä kohtaan edes odotukset olleet kovin suuret, mutta että sitä voi ihminen yllättyäkin positiivisesti. Niissä valokuvissa, joita sieltä olin etukäteen nähnyt, oli niin pieni osa sitä kokonaisuutta, millaisesta suurkaupungista kuitenkin oli kyse. Ja ehkäpä en vain osannut suhteuttaa niitä siihen, että kyseessä kuitenkin on Saksan neljänneksi suurin kaupunki, onhan sielläkin yli miljoona asukasta.

Jokatapauksessa reissussa oli mahtavaa, ja ohimennen ehdin nähdä silmäykseltä hieman enemmänkin, sillä johtuen huonoista jatkoyhteyksistä ja budjettireissaamisesta, olin valinnut lentää lähemmän Hahnin kentän asemesta Bremeniin. Olin siihenkin suhtautunut aiemmin varauksella, mutta keskustan ohittaessani sekin vaikutti kovin sympaattiselta pikkukaupungilta, vaikka sielläkin asustaa yli kaksinkertainen määrä ihmisiä vaikkapa Tampereeseen verrattuna. Voisin hyvinkin harkita vaikka toista lomaa pelkästään siellä, koska lentäminen sinne Tampereelta onnistuu edullisimmillaan muutamalla kympillä edestakaisin, eikä siitä Hampuriinkaan ole pitkästi.

Kuitenkin Kölniin sieltä on vielä yli 300 kilometriä, jonka taitoin junalla. Junamatkan hinta olikin puolet koko matkustusbudjetista, mutta kiitos Ryanairin, silti edullisempi kuin muilla lentoyhtiöillä lähemmäs päämäärää lennettynä, tai nopeampi kuin Hahniin lentämällä. Samalla tuli nähtyä kolmen tunnin ajan monta saksalaista kaupunkia junan ikkunasta. Vaikka matkustin yksin, matkat sujuivat myös suhteellisen jouhevasti Spotifyn offline-ominaisuutta hyödyntäessä, ja kirjaa lukiessa. Olin ennen matkaa hakenut Suomalaisen kirjakaupan pokkarialesta muutaman kirjan, ja matkalle mukaan tarttuivat Miika Nousiaisen Metsäjätti, sekä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis, molemmat miehet tietysti tuttuja Hyvistä ja huonoista uutisista. Miikalta olin lukenut ainoastaan aiemmin Vadelmavenepakolaisen, Tuomakselta en ainuttakaan kirjaa.

Kölnissä tuli syötyä ja juotua joka päivä todella hyvin. Siitä teen ihan omat postauksensa, mutta mainittakoon, että päiviin mahtui niin laadukasta lammasdöneriä, libanonilaisia herkkuja, kaupungin parhaaksi kehuttua hampurilaista ja jättipitsaa. Vesi herahtaa kielelle, kun edes mietinkin tätä reissua takautuvasti.

Muutoin tuli kierreltyä paljon sekä metrolla, että jalkaisin, sillä Kölnin keskusta on erittäin kompakti. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävelyä kertyi lähes 13 kilometriä, muina päivinä kuljin enemmän maan alla. Tosin Köln on siitä erikoinen, että monessa paikassa metro nousee myös maan pinnalle keskustassa, ja joutuu odottamaan liikennevaloissa muun liikenteen tavoin. En ole kuullut aiemmin missään vastaavasta.

Arkkitehtuurin ja ihan normaalin elämän katselu ja taltiointi kameralla on itselleni tarpeeksi mukavaa ajanvietettä, joten lukuunottamatta Rheinin ylittävää kaapelirataa, en käynyt missään maksullisissa nähtävyyksissä. Siinä kuuluisimmassa, eli tuomiokirkossa, Domissa oli jatkuvasti niin paljon ruuhkaa, että sitä ei tullut tarkemmin käytyä läpi. Niinpä ensimmäisiä kuvia kohti, ja niitähän riittää :)

Putouksen suosikit

Osaa teistä kiinnostaa kuitenkin mun bloggaus aiheesta, vaikka joukossa olis niitäkin jotka katsoo nenänvartta pitkin tuollaisia ohjelmia. Itse en lämmennyt sarjaan heti alkuun, sillä improteatteri ei ole onnistunut oikein koskaan vakuuttamaan mua, mutta toisesta kaudesta eteenpäin aloin kuitenkin sitä katsomaan ihan noiden sketsihahmojen kautta. Lopulta muutkin jutut alkoivat naurattaa ja esimerkiksi eilinen jakso oli ihan kautta linjan todella kovaa tuuletusta.

Parhaimmillaan insertit ja välisketsit tuovat mieleen vanhan kunnon Studio Julmahuvin, joka ei varsinaisesti ole yllätys, onhan käsikirjoittajien joukossa aiemmin nähty mm. Jani Volanen ja Petteri Summanenkin. Tällä kaudella päävastuu on toisella hauskalla miehellä, Hyvät ja huonot uutiset-ohjelmastakin tutulla kirjailija Miika Nousiaisella.



Tää viikonloppu on kyllä ollu sellasta telkkarin (ja systeemin? :) ) orjuuttamaa menoo, kotona löhöilyä ja töitä. Lauantaina sai kuitenkin toistaiseksi viimeisen ylityörupeaman alta pois, joten tulevina viikonloppuina ei tarvitse ihan noin aikaisin herätä. Jotain univelkaakin selvästi oli, sillä eilen menin puolilta öin nukkuun ja heräsin hetki sitten ennen yhtätoista. Sitä ennen tuli kuitenkin saunottua, tehtyä pitsaa ja kaverikin tuli katsomaan mun luo Putousta. Tosi jees koti-ilta.





Tältä kaudelta on jälleen todella helppo nimetä oma tai omat suosikit. Toivasen Armi, joka voitti Putouksen viime kauden hahmollaan Leena Hefner o.s. Herppeenluoma iski tiskiin tamperelaisen opiskelijan suoraan kasarilta, Sanna-Raipe Helmisen! :D Siis totta kai tamperelaisuus toimii aina, vaikka nyt on Sanna-Raipella väärän joukkueen värit huivissa. Hahmon hauskuus tulee kuitenkin muustakin kuin vain murrehokemista. Liikkeet, eleet, asut, sisääntulomusiikki... ja mitä nyt jakson jälkeen seurasi somessa, tälle hahmolle kyllä voi varmaan povata menestystä jatkossakin.



Mitä sosiaaliseen mediaan tulee, oli toinen suosikkini porilainen liikemies Karim Z.Yskowicz. Vatasen Jussin hahmossakin hauskuus tietenkin haetaan murteen kautta, tämä tuntuu olevan taitolaji johon kaikki eivät vain pysty. Hyvänä esimerkkinä Jukka Rasilan Hänman-hahmo, jossa hauskuus yritetään tehdä eestinkielellä siinä onnistumatta. Karimin nörtti-liikemies-maahanmuuttaja-habitus tekee tästä kovan suosikin kauden edetessä.



Kisassa aiempina vuosina hyvin pärjänneen Aku Hirviniemen hahmo olikin sitten tänä vuonna lievä pettymys, mutta ehkä tuossa on hieman annettu tilaa muille näyttelijöille tarkoituksellisestikin.

Muita mainitsemisen arvoisia hahmoja on Krista Kososen Kristofer Taxfree, näitähän näkee laivasatamissa kasapäin. Varmasti juuri se tavallisuus tekee tästä hahmosta hauskan, mutta ei kuitenkaan kanna loppuun saakka. Risteilyturisti Taxfree on hiukan väkisin väännetyn oloinen vaikka nimi onkin kekseliäästi johdettu tämän entisen poliitikon nimestä. Myös ulkoisesti ottaen Riku Niemisen hahmo, siamilaisista Sikiön kaksosista tuo goottiveli nauratti, mutta ei oikein sitten kuitenkaan iskenyt juttujen tasolla. Tuon näköisestä tyypistä olis saanut irti paljon enemmänkin. No, kausi alkoi vasta, joten katsotaan miten homma etenee!



Pitsa onnistui loistavasti, osittain varmaan kolmen varman juuston, Oltermannin, mozzarellan ja Aura-juuston ansiosta. Osansa teki myös kokeilu käyttää Poppamiehen Jalosavu-aromia mausteena. Onneksi sitä jäi vielä jäljelle täksikin päiväksi, om nom!

Kaikki Putous-kuvat ovat MTV3:n omaisuutta.

Hyviä ja huonoja uutisia

Huonot uutiset ensin.

Fiilikset eivät viime päivinä ole olleet huipussaan monistakin eri syistä, ja tänäänkin meinasi vähän harmittaa kun tilaamani Varustelekan lähetys ei ehtinyt vielä lähi-Siwaan tulla. Tilasin viikonloppuna nimittäin toisen samanlaisen takin minkä kesäkuussa ja parit hansikkaat syys- ja talvikäyttöön. Onneksi meinasi harmittaa vain vähän ja huomennahan sen pitäisi olla noudettavissa.



Edellinen takki kyllä sopii päälle, mutta koska niitä oli tullut jälleen varastoon 1,90€ kappalehintaan, päätin tilata hieman suuremman takin jonka alle näin syksyllä sopii paksumpaakin paitaa. Ja kokoahan tarvitaan kun syödään koko ajan herkkuja, kuten omenapiirakkaa :)

Pidin aina aiemmin Ikean omenapiirakkaa parhaana omenapiirakkana, kunnes taas aloin tehdä sitä itse ja joudun toteamaan että eipä sitä tämän jälkeen enää taida tulla ostettua. Sen verran helppo on tehdä vaikka vain yksinkertainen piirakka itse.



YLE uutisoi aiemmin tällä viikolla että Ikean perustaja Ingvar Kamprad siirtää vallan yrityksessään viimeinkin 86-vuoden iässä pojilleen. Tämän kunniaksi, ja koska tänäänkään ei sateisen päivän vuoksi viitsinyt kuvaamaan lähteä, päätettiin mennä käymään Ikeassa. Ja olihan sekin hyvä syy kun edellisellä reissulla muutama viikko sitten unohtui varsinainen syy mennä sinne, eli ostaa suihkuverho.

Tämmöinen sieltä sitten tarttui mukaan kympin hintaan. Ainakaan tuo ei vaikuta olevan sellaista inhottavaa materiaalia, joka liimautuu selkään ja perseeseen kiinni joka suihkussa käynnin yhteydessä ja ulkonäkökin miellyttää. Kuka nyt kuvaa omaa suihkuverhoaan blogiinsa? :D Ensimmäistä kertaa tuntui hölmöltä seistä järkkäri kädessä.



Hyviä uutisia oli myöskin ihan mahtava loppuilta kotona, rauhassa ja lämpimässä. Kyllä se vaan niin on, täälläkin kun taas tuossa eräs anonyymi spekuloi mun seksuaalisuuttani viime viikolla että ei mikään voita koti-iltaa kun on nainen kainalossa. Katsottiin viime viikolla kesken jäänyt 'Sovinto' loppuun.

Otsikko viittaa tietenkin myös tänään Neloselta toiselle tuotantokaudelleen lähteneeseen Henkka Hyppösen 'Hyviin ja huonoihin uutisiin' joka juuri loppui hetki sitten. Itse innostuin sarjasta vähän liian myöhään, vasta sen ensimmäisen kauden lopulla, mutta sitten se alkoikin toimia kunnolla. Pari uusintaa ehdin katsoa mutta nyt siihen voisi keskittyä enemmänkin. Ainakin ensimmäinen jakso oli silkkaa rautaa!



Ai niin, ja tämmöiset räkäjarrut tuli sheivattua eilen. Lauantaisten kasaribileiden jäljiltä parrasta oli enää muisto vain ja täysin viiksettömäksikään en halunnut heittäytyä joten tuli sitten vain jätettyä ns. "pelkät".

Kyllä täytyy myöntää että Canonin tarjoama EOS 1100D tulee jättämään ison loven mun sydämeen, kun se reilun viikon jälkeen täytyy palauttaa. Onneksi vielä ehtii, ja huomiselle ainakin vielä sääennuste lupaa parempaa keliä.

Mulla onkin tällä viikolla enää huominen töitä, perjantai on lomapäivä ja Monsters of Popkin alkaa. Itse menen kuitenkin vasta perjantaina tai lauantaina paikalle. Tuskin maltan odottaa lauantaita, mutta siitä vielä lähempänä lisää.