Tulin, söin, voitin

Olipa hilkulla että olisin siirtänyt talvilomaani aiemmaksi ja lähtenyt uudelleen Budapestiin helmikuussa. Ryanair tarjosi vielä keskiviikkona lentoja reilulla 50 eurolla edestakaisin sinne, ja aloin heti suunnitella.

Yön kuitenkin nukuttuani ja hintojen hieman noustua, jos nyt ei kovin paljon, ajattelin pitäytyä alkuperäisessä haaveessa lähteä jonnekin vasta myöhemmin talvella tai keväällä, jolloin Euroopassa tai Välimerellä on oikeasti lämmintä. Helmikuu olis tullut muutenkin ehkä liian nopeasti. Pitänee seurata äkkilähtöjä sitten maaliskuussa, sillä noin edullisia lentoja ei tosiaan oman talvilomani ajalle ole löytynyt.



Eilen tuli käytyä vetämässä kuukauden ensimmäinen satsi viime viikollakin mainostamaani Ruby & Fellasin tarjoushintaista safkaa. Kaveri kysäisi mua mukaan ja lähdin liikenteeseen aika ex-tempore. Vaihtoehtona tosin oli myös Jack The Rooster, sillä sielläkin on tämän kuun ajan joka torstai kaksi samanlaista pääruokaa yhden hinnalla. Päädyttiin kuitenkin Rubyyn, koska olin puhunut siitä jo aiemmin. Ja vaikka nälkä ei ollut, otin listalta kaikkein tuhdeimman annoksen, eli 300 grammaisen paneroidun porsaan ulkofileen jallu-pekonikastikkeella, sipulirenkailla ja tikkuperunoilla.



Huh huh mitä mättöä, aivan järkyttävä määrä ruokaa ja ei siitä kyllä kovin hyvä olo tullutkaan. Kaikki tuli kuitenkin syötyä :) Muuten pitää kyllä tällä kertaa vähän kritisoida, annos oli nimittäin tylsä. Jos olisin siitä maksanut listahinnan yli 20 euroa, olisi voinut harmittaa. Puoleen hintaan se oli kuitenkin varsin kohtuullinen sijoitus. Myös tuollainen määrä ruokaa ilman minkäänlaisia tuoreita kasviksia oli aika jäätävä mättö, puolessa välissä salaattia tai edes tomaattia tai kurkkua alkoi oikein kaivata.

Kaikesta tästä tulin siihen lopputulokseen, että Rubyssä kannattaa ehdottomasti pitäytyä burgereissa, leivissä ja tosiaan jo aiemmin useasti kehumissani fish 'n' chipseissä. Pitää itsekin käydä vielä korjaamassa tämä pieni virhevalinta myöhemmin tässä kuussa.



Paikan päällä kannattaa liittyä kanta-asiakkaaksi ja napata matkaan neliapila. Sillä saa myös usein hyviä etuja, kuten alennuksia hanatuotteista. Etenkin hanaoluiden kirjo on kiitettävän monipuolinen, ja saahan tuolta loistavaa 'Hobgoblinia' jota kehuin jo aiemmin viime syksynä.



Vielä kun tän työpäivän puristaa, niin on pitkästä aikaa kokonainen vapaa viikonloppu ja tänään tulee taas Voice of Finland! Tääkin viikonloppu tosin taitaa mennä aika pitkälle ihan vaan kotona hengatessa ja rauhoittumassa. Kaikkien viimeaikaisten hektisyyksien takia tuntuu vain tosi hyvältä ottaa hiukan rauhallisemmin ja ladata akkuja ainakin nyt vähän aikaa. Huomenna tosin olisi kyllä Yo-talolla BigPop, mutta en ole mitenkään isommin miettinyt tanssimaan lähtemistä ainakaan vielä.

Tässä vielä pari biisiä viime vuodelta, joita en ainakaan muista laittaneeni tänne (ilmeisesti en, koska Delilahiltakin olen vain postannut tuon 'Go':n). Molemmat tulivat eilen vastaan Spotifyn soittolistalta töissä, enkä enää edes muistanut miten ihania biisejä ne olivatkaan.

Matkailuohjelmien aateliset

Aiheet täällä blogissa tosiaan näyttävät pyörivän vahvasti tv-tarjonnassa, mutta asiasta nyt vain sattuu olemaan paljon kirjoitettavaa tällä hetkellä.

Viimeisimpänä bongasin eilen Aamulehdestä, että telkkarista tulee Michael Palinin tuorein matkaohjelma, Palin Brasiliassa. Kyselin heti kaveria kylään, sillä aiemmat sarjat on suurimmaksi osaksi tullut myös katsottua viime vuosina uudelleen juuri tuon kyseisen kaverin kanssa.



Palinin matkaohjelmiin tykästyin jo lapsena, ennen kuin olin yhtäkään Monty Pythonia edes nähnyt. Varsinkin näissä hänen vanhoissa sarjoissaan oli, ja on tietysti edelleenkin sellainen jännä, kiehtova vire, joka koukuttaa katsomaan. Ohjelmat sisältävät sopivassa suhteessa huumoria, joka on tietenkin koomikolle itsestään selvää, hyötytietoutta, mutta myös hienoja maisemia.

Michael on matkustellut maailmaa ristiin rastiin, mutta ei ollut vielä aiemmin käynyt Brasiliassa. Tuorein tv-sarja on viime vuodelta, ja näytetään siis nyt YLE TV1:llä. Brasiliasta on tullut nähtyä yhtä jos toistakin sarjaa, mutta toivottavasti Palin tuo siihen jotakin tuoretta twistiä. Ensimmäisen jakson perusteella huumoria oli selvästi aiempaa vähemmän, mutta eiköhän tämä tästä, tai sitten ikä alkaa painaa.

Iltapalaksi kokkailin kasviswokkia, jota riitti vielä täksi päiväksi töihinkin evääksi. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsiltaa yli Kwai-joen, sillä toinen näistä ensimmäisistä muhun vedonneista matkaohjelmista liittyy nimittäin vahvasti ruokaan. Kyseessä on toisen brittiherrasmiehen, Keith Floydin (lepää rauhassa) kokkiohjelma. Mies reissasi ympäri maailmaa kokkailemassa ja otti aina hiukan napanderia siinä ruuanlaiton lomassa. Aivan kevysti tähän mieheen ei pidä suhtautua, sillä henkilökohtaisesti pidän Floydia suurimpana yksittäisenä innoittajana, mitä tulee myöhempien vuosien ruuanlaittoharrastukseeni. Tosin tämä vaikutus oli alitajuista, koska ymmärsin sen merkityksen vasta aivan viime vuosina.



Vaikka Floydin matkassa oli selkeästi enemmän painottunut ruokaan, oli se jälleen yksi upea mahdollisuus nuorempana päästä nojatuolimatkalle vieraisiin maihin. Mä kun en ole tosiaan nuorempana, jos vieläkään, päässyt paljoa matkustelemaan. Kyllähän mä aina katselin Matkapassiakin (varsinkin Ian Wright oli nuorena mun suosikkejani) ja muita yksittäisiä ohjelmia silloin tällöin, mutta ei niistä mikään ole ollut mun elämässä niin merkittävässä asemassa kuin nämä edelliset.

Myöhemmin kiinnostavien matkaohjelmien tarjonta tietysti kasvoi kun tuli mm. mut heti ensimmäisestä kaudesta mukaansa temmannut Madventures ja sittemmin vielä jopa Keith Floydia suuremman vaikutuksen muhun tehnyt Anthony Bourdain. Varsinkin Tonyn ohjelmassa yhdistyy myös matkailu kiinnostavalla tavalla, mutta ruokakulttuuria ja sen laittoa unohtamatta.



Suomessa nähtiin juuri vähän aikaa sitten miehen viimeinen 8. kauden matkaohjelma, mikä on sääli ja olenkin jo pitkään etsinyt Euroopasta kauppaa joka myisi tätä sarjaa DVD:llä. Sopivaa diiliä ei vain ole vielä kävellyt vastaan. Bourdainin, kuten kenen tahansa näistä edellä mainituista, matkoja jaksaa katsoa aina uudelleen ja uudelleen, ja sinänsä olisi hienoa omistaa kaikki kahdeksan kautta omana.

Viime päivinä olen vain selaillut kaikkia mahdollisia lentoja kyllästymiseen saakka, mutta mikään ei tunnu kiinnostavalta ilman matkaseuraa. Sosiaalisena tyyppinä mua ei yhtään houkuta ajatus lähteä esimerkiksi talvilomalla itsekseni reissuun, vaikka sitäkin vaihtoehtoa olen pohtinut. Pystyykö joku ratkaisemaan mun puolesta tän kaukokaipuun?

Kovasikajuttu vs. pehmokisujuttu

Ja tänään tv:ssä...

No ei vaiskaan :) Oli kyllä rehellisen sympaattinen pätkä toi 'Kovasikajuttu'. Äijillä oli aito tekemisen meininki, ja selvä innostus omaan juttuun, vaikka hetkittäin keskinäisiä kahnauksia olikin. Etenkin Pertin into oman bändin esiintymisiin ja kiertue-elämään yhdestä lyhyestä sukelluksesta riippumatta oli mukavaa katsottavaa. Dokumentin voi katsoa viikon ajan Yle Areenasta.

Mukavia katseluhetkiä tästä päivästä eteenpäin tarjoaa myös The Critter Room-kissakodin tuorein, joulukuun puolessa välissä syntynyt Ripley-emon pentue ihastuttavia pörröisiä kisumisuja. En kestä noita ihania pikku nassuja! Rakastan ja haluaisin paijata ja telmiä jokaisen kanssa <3



Mutta tässä vielä vähän kuvia eiliseltä. Mä oon myös viime päivinä kotona nörtteillessä koukuttanu itteni Facebookin Scrabbleen, sitä kun voi pelata kätevästi netissä kavereiden, tai jopa tuntemattomien vastapelaajien kanssa. On mulla lautapeliversiokin siitä, mutta kukaan ei halua pelata sitä mun kans! :)

Päivän TV-opas

Koska mun elämässä on hetkellisesti menossa suvantovaihe, ja töissä käynnin ohella tylsistyn enimmäkseen himassa, postailen näemmä paljon televisiotarjontaan liittyviä aiheita. Ja kyllähän nää kaikki ohjelmat on kaiken lisäks hyviä mitä mä katson! :) Myös TopChefin ja Masterchefin suomalaiset tuotantokaudet alkavat molemmat alle kuukauden sisään.

No, ainakin vihdoin tulee jotain vastinetta YLE-verolle. TV1 nimittäin esittää tänään odotetun, kehutun ja palkitun Kovasikajutun, joka kertoo nyt jo legendaariseen asemaan nousseen Pertti Kurikan Nimipäivät -punkyhtyeen tarinan.



Ihan tarpeeksi tämä ei mua kiinnostanut aikanaan, että olisin sen elokuviin mennyt katsomaan. DVD:n julkaisunkin jälkeen on ollut sen verran kiirettä, että on jäänyt senkin vuokraaminen. Sikäli dokumentin esittäminen näinkin pian julkaisun jälkeen on melkoinen kulttuuriteko, ja joka kuitenkin ehdottomasti vanhan koulun suomipunkista pitävänä itseäni kiinnostaa.



Elokuvan juliste on Kovasikajutun Facebook-sivulta.

Putouksen suosikit

Osaa teistä kiinnostaa kuitenkin mun bloggaus aiheesta, vaikka joukossa olis niitäkin jotka katsoo nenänvartta pitkin tuollaisia ohjelmia. Itse en lämmennyt sarjaan heti alkuun, sillä improteatteri ei ole onnistunut oikein koskaan vakuuttamaan mua, mutta toisesta kaudesta eteenpäin aloin kuitenkin sitä katsomaan ihan noiden sketsihahmojen kautta. Lopulta muutkin jutut alkoivat naurattaa ja esimerkiksi eilinen jakso oli ihan kautta linjan todella kovaa tuuletusta.

Parhaimmillaan insertit ja välisketsit tuovat mieleen vanhan kunnon Studio Julmahuvin, joka ei varsinaisesti ole yllätys, onhan käsikirjoittajien joukossa aiemmin nähty mm. Jani Volanen ja Petteri Summanenkin. Tällä kaudella päävastuu on toisella hauskalla miehellä, Hyvät ja huonot uutiset-ohjelmastakin tutulla kirjailija Miika Nousiaisella.



Tää viikonloppu on kyllä ollu sellasta telkkarin (ja systeemin? :) ) orjuuttamaa menoo, kotona löhöilyä ja töitä. Lauantaina sai kuitenkin toistaiseksi viimeisen ylityörupeaman alta pois, joten tulevina viikonloppuina ei tarvitse ihan noin aikaisin herätä. Jotain univelkaakin selvästi oli, sillä eilen menin puolilta öin nukkuun ja heräsin hetki sitten ennen yhtätoista. Sitä ennen tuli kuitenkin saunottua, tehtyä pitsaa ja kaverikin tuli katsomaan mun luo Putousta. Tosi jees koti-ilta.





Tältä kaudelta on jälleen todella helppo nimetä oma tai omat suosikit. Toivasen Armi, joka voitti Putouksen viime kauden hahmollaan Leena Hefner o.s. Herppeenluoma iski tiskiin tamperelaisen opiskelijan suoraan kasarilta, Sanna-Raipe Helmisen! :D Siis totta kai tamperelaisuus toimii aina, vaikka nyt on Sanna-Raipella väärän joukkueen värit huivissa. Hahmon hauskuus tulee kuitenkin muustakin kuin vain murrehokemista. Liikkeet, eleet, asut, sisääntulomusiikki... ja mitä nyt jakson jälkeen seurasi somessa, tälle hahmolle kyllä voi varmaan povata menestystä jatkossakin.



Mitä sosiaaliseen mediaan tulee, oli toinen suosikkini porilainen liikemies Karim Z.Yskowicz. Vatasen Jussin hahmossakin hauskuus tietenkin haetaan murteen kautta, tämä tuntuu olevan taitolaji johon kaikki eivät vain pysty. Hyvänä esimerkkinä Jukka Rasilan Hänman-hahmo, jossa hauskuus yritetään tehdä eestinkielellä siinä onnistumatta. Karimin nörtti-liikemies-maahanmuuttaja-habitus tekee tästä kovan suosikin kauden edetessä.



Kisassa aiempina vuosina hyvin pärjänneen Aku Hirviniemen hahmo olikin sitten tänä vuonna lievä pettymys, mutta ehkä tuossa on hieman annettu tilaa muille näyttelijöille tarkoituksellisestikin.

Muita mainitsemisen arvoisia hahmoja on Krista Kososen Kristofer Taxfree, näitähän näkee laivasatamissa kasapäin. Varmasti juuri se tavallisuus tekee tästä hahmosta hauskan, mutta ei kuitenkaan kanna loppuun saakka. Risteilyturisti Taxfree on hiukan väkisin väännetyn oloinen vaikka nimi onkin kekseliäästi johdettu tämän entisen poliitikon nimestä. Myös ulkoisesti ottaen Riku Niemisen hahmo, siamilaisista Sikiön kaksosista tuo goottiveli nauratti, mutta ei oikein sitten kuitenkaan iskenyt juttujen tasolla. Tuon näköisestä tyypistä olis saanut irti paljon enemmänkin. No, kausi alkoi vasta, joten katsotaan miten homma etenee!



Pitsa onnistui loistavasti, osittain varmaan kolmen varman juuston, Oltermannin, mozzarellan ja Aura-juuston ansiosta. Osansa teki myös kokeilu käyttää Poppamiehen Jalosavu-aromia mausteena. Onneksi sitä jäi vielä jäljelle täksikin päiväksi, om nom!

Kaikki Putous-kuvat ovat MTV3:n omaisuutta.