En kestä :D Oon nauranut niin paljon näille videoille!
Varmasti kaikille sosiaalisen median suurkuluttajille vähän määlyä, että postailen näitä, kaikki kuitenkin ovat jo törmänneet näihin aiemmin. Silti näiden kahden norjalaisen TV:stä tutun veljeksen velmuilut ovat täsmäisku niin harvoissa onnistuneissa musiikkiparodioissa. Olkoon tämä kuitenkin niille harvoille, jotka eivät SoMen maailmaan vielä ole päätyneet. Omistakin kavereistani tiedän muutaman sellaisen ;)
Jo nuorena itseäni huvittivat "Weird Al" Yankovicin huumorimusiikkivideot. Vasta muutama vuosi sitten löysin The Lonely Islandin, ja nyt Norjasta pärähtää! Ylvis tekee Skandinaviassa sen, mitä edellämainitut jenkeissä. Osuvaa ja todella toimivaa huumorimusiikia. Sen lisäksi, että pojat ovat ajan hermolla, nämä on tehty todella taidolla. Laadukasta settiä, jätkät osaa laulaa ja homma toimii!
Yhdestä ketustahan se tarina itsellä lähti, mutta sen jälkeen löytyivät kaikki muutkin videot. Onneksi aika vähällä vaivalla pystyy Googlettamaan ja YouTubettamaan vielä lisääkin katsottavaa.
lauantai 7. syyskuuta 2013
perjantai 6. syyskuuta 2013
Koe-eläimen koeponnistukset
Mulla kävi mainio flaksi, kun olin tarpeeksi nopea maanantaina. Jack The Rooster ilmoitti Facebook-sivuillaan, että 20 nopeinta pääsevät mukaan koemaistamaan reilun viikon päästä uudistuvan ruokalistan annoksia, ja arvioimaan sekä antamaan niistä palautetta. Olin ensimmäisten joukossa :)
Eilen meitä sitten kokoontui koko parinkymmenen kööri Roosteriin, suurin osa keskenään tuntemattomia kanta-asiakkaita saman pöydän äärelle lähes kolmeksi tunniksi istumaan ja arvostelemaan erilaisia annoksia aina alkupaloista salaatteihin, grillilistan tuotteisiin ja jälkiruokaan. Eteen kannettiin yhteensä seitsemän erilaista annosta, jokaista lajia viisi kappaletta jaettavaksi kaikkien osallistujien kesken. Tasajako onnistui hienosti, ja kaikki saivat silti syödä tarpeekseen.
Testailtiin nachoja, vuohenjuustosalaattia, kanapastaa kahdella erilaisella kastikkeella, parilalohta, harissapihviä ja juustokakkua. Jokaista ruokalajia kommentoitiin vapaamuotoisesti lyhyin lausein. Oli hieno mahdollisuus, ja toivottavasti meidän arvioista on apua, kun lopullista listaa rustataan. Roosterissa burgerit ovat tietenkin parasta, mutta etenkin harissapihvin papu- ja pekonilisäke vei pisteet kotiin. Hintaa tälle koko maistelulle tuli vain 5€, huonomminkin voisi torstai-iltansa käyttää :)
Viikonloppukin on taas ovella, ja menovinkkejä riittää. Itsellä tarkoitus on ainakin käydä katsomassa mitä Kauppahallissa ja Laukontorilla järjestettävässä kaksipäiväisessä Pellolta Pöytään - Lähiruokatapahtumassa on tarjolla. Sunnuntaina onkin sitten taas jo aiemmin mainitsemani peräkonttikirppis ja Amurissa Syysmarkkinat.
Eilen meitä sitten kokoontui koko parinkymmenen kööri Roosteriin, suurin osa keskenään tuntemattomia kanta-asiakkaita saman pöydän äärelle lähes kolmeksi tunniksi istumaan ja arvostelemaan erilaisia annoksia aina alkupaloista salaatteihin, grillilistan tuotteisiin ja jälkiruokaan. Eteen kannettiin yhteensä seitsemän erilaista annosta, jokaista lajia viisi kappaletta jaettavaksi kaikkien osallistujien kesken. Tasajako onnistui hienosti, ja kaikki saivat silti syödä tarpeekseen.
Testailtiin nachoja, vuohenjuustosalaattia, kanapastaa kahdella erilaisella kastikkeella, parilalohta, harissapihviä ja juustokakkua. Jokaista ruokalajia kommentoitiin vapaamuotoisesti lyhyin lausein. Oli hieno mahdollisuus, ja toivottavasti meidän arvioista on apua, kun lopullista listaa rustataan. Roosterissa burgerit ovat tietenkin parasta, mutta etenkin harissapihvin papu- ja pekonilisäke vei pisteet kotiin. Hintaa tälle koko maistelulle tuli vain 5€, huonomminkin voisi torstai-iltansa käyttää :)
Viikonloppukin on taas ovella, ja menovinkkejä riittää. Itsellä tarkoitus on ainakin käydä katsomassa mitä Kauppahallissa ja Laukontorilla järjestettävässä kaksipäiväisessä Pellolta Pöytään - Lähiruokatapahtumassa on tarjolla. Sunnuntaina onkin sitten taas jo aiemmin mainitsemani peräkonttikirppis ja Amurissa Syysmarkkinat.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Erilaista, erityistä ja erinomaista musiikkia
Huomasin tuossa missanneeni kuluneen kesän aikana muutamia huomion arvoisia tapahtumia musiikkirintamalla. Jin ja Jang, Zola Jesus ja µ-Ziq.
Näistä ensimmäinen on mulle suhteellisen tuore tuttavuus. Tutustuin artistiin vasta reilu vuosi sitten, kun kuulin hänen 'Conatus' albuminsa, joka ei kuitenkaan ollut edes debyytti. Koko diskografia löytyy luonnollisesti Spotifystä. Zola Jesus on varsin nuoresta iästään huolimatta ollut tekemisissä musiikin kanssa jo yli puolet elämästään. 24-vuotias Nika Roza Danilova sanoittaa ja säveltää itse biisinsä, mikä on aina itselleni se arvostettavin ominaisuus kun musiikista puhutaan. Aiempi tuotanto nojaa hyvin vahvasti kone-elementteihin, miksi alun perin hänen tuotannostaan kiinnostuinkin.
Viime kuussa häneltä on ilmestynyt kuitenkin yllättävän riisuttu akustinen 'Versions', jossa JG Thirlwellin ja Mivos Quartetin upeat Unelmien Sielunmessun soundtrackin mieleen tuovat jousisovitukset ovat korvanneet koneet. Levy koostuu nimensä mukaisesti pääasiassa hänen uudelleen tehdyistä omista biiseistään. Osat ovatkin kääntyneet toisin päin, mutta nämä versiot toimivat yllättävän hyvin näin!
Toinen tänä kesänä tapahtunut huomattava parannus on se, että µ-Ziq:in, eli itselle jo 90-luvun puolivälistä tutun Mike Paradinaksen tuotanto on vihdoin löytänyt tiensä Spotifyyn. Aiemmin sieltä on löytynyt vain kaksi levyä, ja muutama sinkku. Nyt koko diskografia on saatavissa oikean nimen alta, aiemmat pari siellä olleet levyä kun on tägätty virheellisesti U-Ziqin alle :)
µ-Ziq kuului niihin artisteihin, jotka kiehtoivat eniten 90-luvun puolenvälin molemmin puolin. Vähän sen jälkeen, kun olin tutustunut muuan Richard D. James nimisen miehen musiikkiin. Intelligent Dance Music (lyh. IDM), kuten sitä siihen aikaan alalajinsa nimellä kutsuttiin, oli kietonut mut täysin ympärilleen. Näiden kahden artistin lisäksi korotin lähes jumalalliseen asemaan myös muuan Squarepusherin, sekä miehet Autechren takana. Herra Paradinas on tehnyt aikalaistensa ohella monenlaista konemusiikkia useilla eri pseudonyymeillä, mutta niistä kaikista nimenomaan µ-Ziq on se tärkein juttu.
Tätä on turha ulkopuoliselle edes yrittää selittää siten, että sen ymmärtäisi. Näiden herrojen musiikki on kuitenkin melko haasteellista kuunneltavaa kokemattomalle. Mutta minua se jaksaa sykähdyttää, ja klassikot ovat aina klassikkoja. Ja onhan sekin todella hienoa, että µ-Ziq kuulostaa fantastisen tuoreelta vielä vuonna 2013:kin. Nimittäin tämä Spotify-julkistus tuskin olisi tapahtunut ilman uutta 'Chewed Corners' albumia. Koko albumi on upea halkileikkaus läpi monenlaisten äänimaisemien, ja takuuvarmasti pelkkää yhden miehen tekemää konemusiikkia. Eikä sille mitään voi, että kyllä edellisessä postauksessa mainittu NIN nyt jäi tän viikon soittolistalla auttamatta kakkoseksi :)
Kannattaa tsekata myös miehen uran alkutaipaleelta kerättyjä harvinaislaatuisia, julkaisemattomia raitoja sisältävä 'Somerset Avenue Tracks (1992-1995)'. On meinaan aivan tolkuttoman hyvä kokoelmalevy. Ja niinpä on melko hämmästyttävää, että näitä ei ole aiemmin jo julkaistu.
Ja muistakaas tänään sitten Docventures taas!
Näistä ensimmäinen on mulle suhteellisen tuore tuttavuus. Tutustuin artistiin vasta reilu vuosi sitten, kun kuulin hänen 'Conatus' albuminsa, joka ei kuitenkaan ollut edes debyytti. Koko diskografia löytyy luonnollisesti Spotifystä. Zola Jesus on varsin nuoresta iästään huolimatta ollut tekemisissä musiikin kanssa jo yli puolet elämästään. 24-vuotias Nika Roza Danilova sanoittaa ja säveltää itse biisinsä, mikä on aina itselleni se arvostettavin ominaisuus kun musiikista puhutaan. Aiempi tuotanto nojaa hyvin vahvasti kone-elementteihin, miksi alun perin hänen tuotannostaan kiinnostuinkin.
Viime kuussa häneltä on ilmestynyt kuitenkin yllättävän riisuttu akustinen 'Versions', jossa JG Thirlwellin ja Mivos Quartetin upeat Unelmien Sielunmessun soundtrackin mieleen tuovat jousisovitukset ovat korvanneet koneet. Levy koostuu nimensä mukaisesti pääasiassa hänen uudelleen tehdyistä omista biiseistään. Osat ovatkin kääntyneet toisin päin, mutta nämä versiot toimivat yllättävän hyvin näin!
Toinen tänä kesänä tapahtunut huomattava parannus on se, että µ-Ziq:in, eli itselle jo 90-luvun puolivälistä tutun Mike Paradinaksen tuotanto on vihdoin löytänyt tiensä Spotifyyn. Aiemmin sieltä on löytynyt vain kaksi levyä, ja muutama sinkku. Nyt koko diskografia on saatavissa oikean nimen alta, aiemmat pari siellä olleet levyä kun on tägätty virheellisesti U-Ziqin alle :)
µ-Ziq kuului niihin artisteihin, jotka kiehtoivat eniten 90-luvun puolenvälin molemmin puolin. Vähän sen jälkeen, kun olin tutustunut muuan Richard D. James nimisen miehen musiikkiin. Intelligent Dance Music (lyh. IDM), kuten sitä siihen aikaan alalajinsa nimellä kutsuttiin, oli kietonut mut täysin ympärilleen. Näiden kahden artistin lisäksi korotin lähes jumalalliseen asemaan myös muuan Squarepusherin, sekä miehet Autechren takana. Herra Paradinas on tehnyt aikalaistensa ohella monenlaista konemusiikkia useilla eri pseudonyymeillä, mutta niistä kaikista nimenomaan µ-Ziq on se tärkein juttu.
Tätä on turha ulkopuoliselle edes yrittää selittää siten, että sen ymmärtäisi. Näiden herrojen musiikki on kuitenkin melko haasteellista kuunneltavaa kokemattomalle. Mutta minua se jaksaa sykähdyttää, ja klassikot ovat aina klassikkoja. Ja onhan sekin todella hienoa, että µ-Ziq kuulostaa fantastisen tuoreelta vielä vuonna 2013:kin. Nimittäin tämä Spotify-julkistus tuskin olisi tapahtunut ilman uutta 'Chewed Corners' albumia. Koko albumi on upea halkileikkaus läpi monenlaisten äänimaisemien, ja takuuvarmasti pelkkää yhden miehen tekemää konemusiikkia. Eikä sille mitään voi, että kyllä edellisessä postauksessa mainittu NIN nyt jäi tän viikon soittolistalla auttamatta kakkoseksi :)
Kannattaa tsekata myös miehen uran alkutaipaleelta kerättyjä harvinaislaatuisia, julkaisemattomia raitoja sisältävä 'Somerset Avenue Tracks (1992-1995)'. On meinaan aivan tolkuttoman hyvä kokoelmalevy. Ja niinpä on melko hämmästyttävää, että näitä ei ole aiemmin jo julkaistu.
Ja muistakaas tänään sitten Docventures taas!
tiistai 3. syyskuuta 2013
Kaappien siivousta
Sitähän Siivouspäivä erityisesti tarkoittaa. Se on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin juhlapäivä. Päivä jolloin kaupungit muuttuvat isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Päivä, jolloin jokainen voi olla kaupantäti (tai joskus setä :) Sellainen oli viime lauantai.
Itselle jäi ensimmäisestä myyntikerrasta hyvä maku, ja puistokirppiksistäkin tämä oli vasta toinen kerta kun osallistuin vastaavaan. Kävijöitä oli paljon enemmän kuin vuosi sitten Aspinniemessä, ja myyntikin kulki paremmin. Tosin paljon jäi vielä kotiinkin kannettavaksi, mutta myytävää oli alun perinkin todella paljon. Tavaran liikkumiseen varmasti yksi merkittävin syy oli myydä kaikki erittäin halvalla. Myin lähes kaikki paidat 1-2 eurolla, ja housut 2-3 eurolla, kirjat 50 sentillä ja aurinkolasit eurolla.
Oman myyntipisteeni kalleimmat tuotteet olivat Cipo & Baxxin merkkifarkut, Tintin Seikkailut dvd-boksi ja N.Y. Chase lautapeli, kaikki vitosen kappaleelta. Toivottavasti kaikki saivat hyvän uuden kodin.
Tämän lisäksi naapurikojun kuppikakut ja kookospallerot, sellaiset joita testattiin jo perjantaina, kun vietettiin kaverien kesken iltaa mun luona Singstarin merkeissä, tekivät hanakasti kauppansa. Yhdistetty Ravintola- ja Siivouspäivä, what could go wrong? Kaiken kaikkiaan siis hyvä fiilis jäi, ja varsinkin kesäaikaan aion osallistua näihin jatkossakin. Talvella voi olla vähän liian kylmä seisoskella ulkosalla :) Seuraavaksi kirppistelläänkin jälleen Moron Peräkonttikirppiksellä ensi sunnuntaina. Sinne tosin menen vain asiakkaan ominaisuudessa. Myös Amurin Helmen sisäpihalla on syysmarkkinat.
Unohdin muuten myöskin tyystin promoilla Docventuresia, vaikka kävin Tapahtumien Yössäkin kuulemassa tästä etukäteen. Sarja on siis tietenkin Madventuresin Rikun ja Tunnan vetämä uudenlainen dokumenttisarja, joka perustuu dokumentteihin ja livehaastatteluihin. Joka viikko ohjelmassa on yksi kantava teema. Sarja tulee keskiviikkoisin myöhäisillassa YLE:ltä, eli vihdoin Yle-verolle (joka muuten nousee heti ensi vuonna) on jotain varteenotettavaakin käyttöä!
Aamutyöläisen onni on tallentava digiboksi ja YLE Areena, ja tämä muistuikin mieleeni, koska katsoin ohjelman vasta viikonloppuna. Sarja lähti aika väkevästi liikkeelle ajatuksia herättävällä Uskonto-teemalla, ja Vikram Gandhin dokumentti Kumaré nosti esiin erittäin mielenkiintoisia pointteja. Jatkolta odotan jo nyt paljon, seuraavan osan aiheena on talous, ja se tulee kanavilta jo huomenna!
Ps- myös Nine Inch Nailsin uusi albumi 'Hesitation Marks', jota nyt olen jo pohjustellut pariinkin otteeseen loppukesän mittaan, on vihdoin ulkona. Löytyy Spotifystä. Tykitellään!
Itselle jäi ensimmäisestä myyntikerrasta hyvä maku, ja puistokirppiksistäkin tämä oli vasta toinen kerta kun osallistuin vastaavaan. Kävijöitä oli paljon enemmän kuin vuosi sitten Aspinniemessä, ja myyntikin kulki paremmin. Tosin paljon jäi vielä kotiinkin kannettavaksi, mutta myytävää oli alun perinkin todella paljon. Tavaran liikkumiseen varmasti yksi merkittävin syy oli myydä kaikki erittäin halvalla. Myin lähes kaikki paidat 1-2 eurolla, ja housut 2-3 eurolla, kirjat 50 sentillä ja aurinkolasit eurolla.
Oman myyntipisteeni kalleimmat tuotteet olivat Cipo & Baxxin merkkifarkut, Tintin Seikkailut dvd-boksi ja N.Y. Chase lautapeli, kaikki vitosen kappaleelta. Toivottavasti kaikki saivat hyvän uuden kodin.
Tämän lisäksi naapurikojun kuppikakut ja kookospallerot, sellaiset joita testattiin jo perjantaina, kun vietettiin kaverien kesken iltaa mun luona Singstarin merkeissä, tekivät hanakasti kauppansa. Yhdistetty Ravintola- ja Siivouspäivä, what could go wrong? Kaiken kaikkiaan siis hyvä fiilis jäi, ja varsinkin kesäaikaan aion osallistua näihin jatkossakin. Talvella voi olla vähän liian kylmä seisoskella ulkosalla :) Seuraavaksi kirppistelläänkin jälleen Moron Peräkonttikirppiksellä ensi sunnuntaina. Sinne tosin menen vain asiakkaan ominaisuudessa. Myös Amurin Helmen sisäpihalla on syysmarkkinat.
Unohdin muuten myöskin tyystin promoilla Docventuresia, vaikka kävin Tapahtumien Yössäkin kuulemassa tästä etukäteen. Sarja on siis tietenkin Madventuresin Rikun ja Tunnan vetämä uudenlainen dokumenttisarja, joka perustuu dokumentteihin ja livehaastatteluihin. Joka viikko ohjelmassa on yksi kantava teema. Sarja tulee keskiviikkoisin myöhäisillassa YLE:ltä, eli vihdoin Yle-verolle (joka muuten nousee heti ensi vuonna) on jotain varteenotettavaakin käyttöä!
Aamutyöläisen onni on tallentava digiboksi ja YLE Areena, ja tämä muistuikin mieleeni, koska katsoin ohjelman vasta viikonloppuna. Sarja lähti aika väkevästi liikkeelle ajatuksia herättävällä Uskonto-teemalla, ja Vikram Gandhin dokumentti Kumaré nosti esiin erittäin mielenkiintoisia pointteja. Jatkolta odotan jo nyt paljon, seuraavan osan aiheena on talous, ja se tulee kanavilta jo huomenna!
Ps- myös Nine Inch Nailsin uusi albumi 'Hesitation Marks', jota nyt olen jo pohjustellut pariinkin otteeseen loppukesän mittaan, on vihdoin ulkona. Löytyy Spotifystä. Tykitellään!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Hyviä muistoja
Eipä olis otsikosta varmaan ensi näkemältä arvannu, että olut olis tän postauksen aiheena :) Eikä oo taaskaan maksettu mainos, vaikka mieluusti otan kaikki lähetetyt ilmaiset oluet postiosoitteeseeni, jos Olvi suuressa hyvyydessään näin sattuisi haluamaan!
Reilu kymmenen vuotta sitten oma lempiolueni oli Olvi CXX. Se oli siihen aikaan täyteläisimmän ja maukkaimman makuista suomalaisista ns. perusoluista. Harmi kyllä sen valmistus lopetettiin tuntemattomasta syystä, kunnes, aivan sattumalta tänään huomasin kaupassa hyllynpäädyssä tuon kutsuvan etiketin. En tosiaankaan ollut edes menossa oluthyllyille, mutta silmiä hierottuani ja zoomattuani usean meetrin päästä tuota lähes kangastuksenomaista näkyä, otin uudet koordinaatit Consseilleni.
Ja muistot eivät olleet painuneet unholaan, ostin näitä heti kärkeen pari kappaletta, ja hyväähän se oli. Sanoisinko, parasta, edelleen. Juon nykyisellään aika vähän olutta kotona, varsinkaan suomalaisia perusoluita, ja näiden joukossa CXX on virkeä poikkeus. Pitänee ihan ruveta tätä ostamaan useamminkin. Toivottavasti sitä nyt saa vielä pitkään!
CXX:hän ei ollut vain hyvää olutta, vaan Olvin mainoskampanjat 2000-luvun taitteessa olivat myöskin omaa luokkaansa. Tiettävästi huumoria ei alkoholimainonnassa saa enää käyttää hyväksi, koska sen verran tiukkapipoiseksi meininki on täällä mennyt. Muistoja ja mielikuvia herättämään keräsin tähän muutaman mainoksen YouTubesta. Onneksi Internet Ei Unohda ;)
Reilu kymmenen vuotta sitten oma lempiolueni oli Olvi CXX. Se oli siihen aikaan täyteläisimmän ja maukkaimman makuista suomalaisista ns. perusoluista. Harmi kyllä sen valmistus lopetettiin tuntemattomasta syystä, kunnes, aivan sattumalta tänään huomasin kaupassa hyllynpäädyssä tuon kutsuvan etiketin. En tosiaankaan ollut edes menossa oluthyllyille, mutta silmiä hierottuani ja zoomattuani usean meetrin päästä tuota lähes kangastuksenomaista näkyä, otin uudet koordinaatit Consseilleni.
Ja muistot eivät olleet painuneet unholaan, ostin näitä heti kärkeen pari kappaletta, ja hyväähän se oli. Sanoisinko, parasta, edelleen. Juon nykyisellään aika vähän olutta kotona, varsinkaan suomalaisia perusoluita, ja näiden joukossa CXX on virkeä poikkeus. Pitänee ihan ruveta tätä ostamaan useamminkin. Toivottavasti sitä nyt saa vielä pitkään!
CXX:hän ei ollut vain hyvää olutta, vaan Olvin mainoskampanjat 2000-luvun taitteessa olivat myöskin omaa luokkaansa. Tiettävästi huumoria ei alkoholimainonnassa saa enää käyttää hyväksi, koska sen verran tiukkapipoiseksi meininki on täällä mennyt. Muistoja ja mielikuvia herättämään keräsin tähän muutaman mainoksen YouTubesta. Onneksi Internet Ei Unohda ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)