Hotellissa Tallinnassa

Palaan vielä Tallinnaan yhden postauksen verran.

Sieltä löytyy tietysti hotelleja ihan joka lähtöön, mutta pääsääntöisesti kaupungin hotellien taso on todella korkealuokkaista. Sopii tietysti erityisesti tälläiselle hienopierulle, joka ei mielellään hostelleja kolua. Poikkeuksia sieltä halvemmasta päästä tietysti löytyy, mutta ei hinta aina tarkoita huonompaa laatua. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viime kesäinen Gotthard Residence, jossa huone ei kustantanut muutamaa kymppiä enempää.

Tällä lomareissulla valitsin hotelliksi kuitenkin yhden parhaista, eli Nordic Hotel Forumin aivan Tallinnan kauppakeskittymien ytimestä, Virukeskusta vastapäätä. Olin siinä kerran majoittunut aiemminkin, ja muistikuvat olivat erittäin positiiviset. Eikä hotelli nytkään tuottanut pettymystä. Kun vielä sain huoneen Trivagon kautta alle 80 eurolla, oli se tästä hotellista erittäin kohtuullinen hinta. Lisäksi siihen kuului vielä aamiainenkin, joka ei ole näissä nettidiileissä aina itsestäänselvyys.

Nordic Hotel Forumin huoneet ovat tilavia, josta pidän, ja ne on sisustettu maanläheisillä, omaa silmääni miellyttävillä väreillä. Jos kokolattiamattoa tai wc:n lasiseinän kukkamaalauksia ei lasketa, oli huone nytkin erittäin paljon mieleen. Myös sänky oli 180 cm leveä, joka oli ihan silkkaa luksusta ja aamiainen erittäin kattava.

Toki Tallinnasta löytyy myös tästäkin paljon korkeatasoisempia huoneita, mutta neljän tähden hotelliksi pidän tätä itse viiden tähden arvoisena, pisteytys näin pienin eroin on hankalaa. Hotellilta on myös kätevät kulkuyhteydet joka puolelle Tallinnaa, sillä edestä menevältä Narva maanteeltä kulkee valtaosa eri suuntiin keskustan ulkopuolelle menevistä busseista ja raitiovaunuista. Myös Virukeskuksen bussiterminaali on aivan parinsadan metrin päässä. Lisäksi satama on lähellä ja aivan hotellin takana on todellakin tuo Rotermannin kortteli, jossa mm. SfääR ja Hetk sijaitsevat. Samassa korttelissa on myös Pull and Bearin ja Bershkan liikkeet, ja Viron ensimmäinen H&M sekä Tallinnan keskustan ensimmäinen New Yorker on avattu myös aivan naapuritaloon.























Viinan perässä en Viroon lähtenyt, mutta hanapakkaus viiniä piti silti ostaa kotiin tuomisiksikin. Ostin sen tosin vasta laivalta, sillä en olisi välittänyt roudata käsimatkatavaroissa yhtään ylimääräistä. Kesällä matkustamisessa on se paljon helpompaa, että voi reissata niin paljon kevyemmällä arsenaalilla.

Paluumatkalla kotiin junaa Helsingissä odotellessa pääsin myöskin vihdoin toteuttamaan jo alkuvuodelle suunnitelmissa olleen Burger King visiitin. Tuolloin jonot olivat huikaisevat, mutta ruuhkahuippu näemmä on vihdoinkin taittunut, viimeistään kai toisen ravintolan auettua rautatieasemalle.

Itse otin Steakhousen ja suklaafrappucinon ja kylläpä oli hyvää. Tuo jälkkäri oli itse asiassa jopa parempaa kuin Starbucksissa, ja hinnaltaan vain murto-osan siitä. Ai että, en kovin usein syö pikaruokapaikoissa, mutta kunhan Tampere saa jossain vaiheessa oman Burger Kinginsä, taidan alkaa käydä vähän useammin :)

Sfääreissä osa 2

Oikeastaan tämä postaus olisi pitänyt julkaista ennen edellistä, koska idea sen nimeen tuli juurikin toisesta tallinnalaisesta ravintolasta, jossa olen halunnut myöskin jo pidempään käydä. Kyseessä on tietenkin SfääR Tallinnan keskustassa, lähellä satamaa Rotermannin korttelissa.

SfääR on sekä ruokapaikka, että vaatekauppa. Liiketilassa on kaksi erillistä, todella hienon näköistä huonetta, joissa on myynnissä laadukkaita ja hyviä vaatemerkkejä, erittäin hipsteriystävälliseen tyyliin. Myös ravintola on sisustettu hyvällä maulla, ja olikin nimenomaan yksi syy, miksi tämä niin paljon kiinnosti. Kuitenkin lomalla molemmissa, F-Hooneella, sekä täällä käytyäni, hädin tuskin maltoin edellisestä lähteä kirjoittamaan, joten syystäkin tämä jäi nyt kakkososaan :)

Vaikka ravintola oli upea ja viihtyisä, jäi tästä kuitenkin hieman huono maku suuhun. Ei kirjaimellisesti, ruoka oli ihan hyvää, mutta silloin kun ihan hyvä maksaa virolaisella mittapuulla näin paljon, muutun nopeasti kriittiseksi. Siinä missä keskustan ulkopuolella hinnat ovat kohtuulliset, ovat ne Tallinnan ytimessä lähes Suomen hintatasoa. Alkupalat ovat kuudesta yhdeksään euroa, pääruuat alle viiden euron keittoja lukuunottamatta pääasiassa kympin paremmalle puolen ja juomat hämmentävän tyyriitä virolaisittain. Toki tarjolla on pääasiassa erikoisoluita, mutta silti pienten pullojen hinta oli pääsääntöisesti viidestä eurosta ylöspäin.

Mitä sitten ruokaan tulee, itse tilasin parmesanilla kuorrutettuja ravintolan itsetehdyllä ricotta-juustolla täytettyjä pinaattioravioleita kermakastikkeessa ja matkaseurani tilasi caesar-salaatin pestokanalla. Hinnan lisäksi annokset olivat pienehköjä, ja alkupala olisi ollutkin hyvä valinta tässä ravintolassa. Sitä ennakkoon tietämättä, ja edellisen päivän positiivisen ravintolakokemuksen saattelemana emme kuitenkaan niitä tilanneet.

Ruualla kyllä pärjäsi noinkin, mutta mielestäni tämä paikka ei tarjoa erityisemmin kuitenkaan mitään muuta, kuin visuaalisia nautintoja. Palvelussa ei sinänsä ollut ihmeemmin moitteita, mutta pisteitä laski se, että maksettuani laskun ja tipattuani jälleen aika lailla sen minimin, erityisesti koska en kokenut saaneeni rahalleni tarpeeksi vastinetta, saimme kohtuullisen tylyjä katseita henkilökunnalta.





















Tämän kokemuksen perusteella tuskin itse menen SfääRiin uudelleen, kun tarjolla on F-Hoone, ja varmasti vielä monta muutakin mielenkiintoista kokemisen arvoista paikkaa. Mutta kaikesta huolimatta, ja paksummalla lompakolla varustettuna, suosittelen kuitenkin kokeilemaan tämän paikan ainakin sen yhden kerran.

Mutta jotta tämä ei menisi ihan negistelyksi, niin kyllä niitä hyviä kokemuksia oli enemmänkin tarjolla Tallinnan ravintolapuolella. Johtuen tosiaan suhteellisen lyhyestä vierailusta tällä kertaa, ei tässä kolmannessa paikassa käyty syömässä, mutta olutta ja teetä juomassa kyllä pariinkin otteeseen.

Hetk sijaitsee aivan SfääRin lähellä, saman korttelin sisäpihalla, ja myöskin tämänkertaisen hotellimme lähellä. Selvästikin se on enemmän baarinomainen kuin ruokaravintola, vaikkakin sieltä ruokaa saa. Myös hintataso on erittäin sopusuhtainen keskeisestä sijainnista huolimatta. Ruokalistaa selaillessani pääruuat olivat enimmäkseen viidestä eurosta ylöspäin, eikä siltä toisaalta montaa yli 10 euron annosta löytynyt. Niinpä tarkoitus on varmasti kokeilla ensi visiitillä tämän paikan ruokatarjonta. Myöskin talon hanaolut, Majaõlu oli sekä hyvää, että vain kolme euroa tuopilta. Tallinnan keskustassa ei tuohon hintaan kovin monesta paikasta olutta enää nykypäivänä saa.

Ravintolan alakerta on tarkoitettu enemmän rentoon hengailuun ja istumiseen, löytyypä sieltä useampi sohva ja jopa takka, kun yläkerrassa on enemmän ruokapöytiä. Erityisesti alakerta, jossa me tällä kertaa istuskelimme, oli erittäin viihtyisä, ja lähtöpäivänä päästiin vielä takan lämpöönkin istumaan.

Sisustus on hieman pelkistettyä designia sekin, ja noteerattu ainakin Viron Divaan -sisustuslehdessä, sellainen kun oli asiakkaiden luettavissa. Itse olisin viihtynyt täällä pidempäänkin, mikäli aika olisi antanut myöten, mutta tosiaan, ensi kerralla sitten. Ja kun seuraavan kerran lähden Tallinnaan, varaan sinne enemmän aikaa.