Oikea ulkoasu kaksisuuntaiseen auringonpaisteeseen

Spotify on ollut viime aikoina kyllä ehtymätön uuden musiikin bongauskanava. Löysin sieltä reilu pari viikkoa sitten mm. tämän Liverpoolista lähtöisin olevan Outfit -orkesterin, joka itse kutsuu musiikkiaan psykedeeliseksi popiksi. Ensimmäinen levy 'Performance' on ilmestynyt tosin jo viime kesänä, mutta oli uusi tuttavuus minulle ja melkoisen mielenkiintoisen kuuloisia biisejä sieltä löytyykin.

Outfitin esikoinen on erikoinen yhdistelmä useita tyylejä, jotka tuovat mieleen muistoja joistakin aiemmasta, mitä on vaikea nimetä. Samaan aikaan niin oman kuuloista, mutta myös hyvin tuttua. Jossain kuulee ehkä hiukan kaikuja Radioheadista, Arcade Firesta ja jopa David Bowiesta, sitten taas välillä 80-luvun obskuurimmeista artisteista. Toisaalta bändi nimeää esikuvikseen mm. Brian Enon ja Portisheadin, ehkä näissä jotakin tuttua juuri sieltä suunnalta on. Äänimailma menee välillä aika maalailevaksikin ja uppoaa synkkiin vesiin, joten ei ehkä se helpoin levy, mutta aukeaa jos aukeaa (tilulilulii!) :) Itsellä tämä on parantunut kuuntelu kuuntelulta.

Taas kerran kuitenkin ne hieman duurivoittoisemmat kappaleet toimivat parhaiten. Suosikkejani levyltä ovatkin 'Nothing Big', 'I Want What's Best', 'Thank God I Was Dreaming' 'Elephant Days', 'Phone Ghost', 'The Great Outdoors' ja kerrassaan upea levyn lopettava 'Two Islands', joka tuo hiukan mieleen yhden ruotsalaisista lempibändeistäni Bye Bye Bicyclen ja progressiivisuudessaan jopa sen Arcade Firen.







Ja mitä duurivoittoisiin biiseihin tulee, Spotifystä löytyi myös tämä uusi tuttavuus, Bipolar Sunshine. Bändi on manchesterilaisen Adio Marchantin sooloprojekti, joka on ilmeisesti saanut viime vuonna jo kohtuullisen paljon tunnustusta Brittein saarilla, ainakin jos mediaan on uskominen. Mies on aiemmin vaikuttanut Kid British -nimisessä yhtyeessä, joka itselleni on yhtä lailla jäänyt tuntemattomaksi.

Sen verran heidänkin biisejään tuli kuitenkin tsekattua, että Bipolar Sunshinen tyyli onkin enemmän juuri omaan makuuni. Kannattaa tsekata Spotifystä sekä 'Aesthetics', että 'Drowning Butterflies EP'. Jos Outfitin sisäistäminen on kestänyt vähän pidempään, on tämä syöksynyt suoraan sydämeeni.

Lemmikkikaupan kellarissa

Pet Shop Boys ei ole ainoastaan tehnyt loistavaa omaa musiikkia, vaan tietysti useita covereita kuten mm. edellisessä postauksessa ollut 'I'm Not Scared'. Sitäkin tunnetumpia varmasti ovat erityisesti mm. Elviksen tutuksi tekemä 'Always On My Mind' sekä Village People cover 'Go West'.

Näiden lisäksi bändi on tehnyt enemmän oman kuriositeettiviisarini väräyttäviä kappaleita ja kokonaisia levyjäkin toisille artisteille, kuten mm. Liza Minnellille ja Robbie Williamsille. Ovatpa he remiksanneetkin muita artisteja, kuten vaikkapa David Bowieta. Ehkä kaikkein erikoisin kuvio liittyy tuohon 'We're The Pet Shop Boys' kappaleeseen. Nimestään huolimatta se ei ole alkuunkaan Pet Shop Boysin kappale. Sen on alun perin tehnyt new yorkilainen My Robot Friend, ja PSB versioi sen Robbie Williamsin levylle muutama vuosi myöhemmin.

Näistä alla olevista kappaleista erityisesti itselleni tunnearvoa on tuolla 'Don't Drop Bombs' kappaleella, sillä se löytyi jo aikanaan Hit Attack! kokoelmakasetilta, jonka ostin ala-asteikäisenä. Biisinä se oli yksi sen kasetin parhaista, kuten myöskin samalta PSB:n tuottamalta 'Results' levyltä löytyvä 'Losing My Mind' coverkin.

Shoppailupäivä!

Odotin koko päivän että pääsen shoppailemaan illalla. Tarkoitus oli käydä myös syömässä Zarillossa burgeritiistain vuoksi, mutta asiakkaiden paljous yllätti tällä kertaa täysin kun jono kiemurteli pitkälle ulos ovesta. Jouduttiin tyytymään Asematunnelin La Garen mielikuvituksettomaan pizza- ja kebab tarjontaan.

Lievän pettymyksen korvasivat kuitenkin kivat uudet vaatteet, ja tulihan lauantain French Films lippukin samalla haettua Klubilta jo ennakkoon. Pitää muuten mainostaa että siellä on maanantaista lauantaihin Happy Hour hinnat muistaakseni klo 14-20 ja kaikki erikoiskahvitkin vain 1,50 euroa. Useamman kerran on tullut näistä nautittua, tänään jälkiruuaksi maistui mainio valkosuklaalatte.

Uusista löydöistä päivän asussa on mukana pidempään etsimäni tuubihuivi joka löytyi yllätykseksi jopa H&M:n miesten osastolta. Tähän saakka olen vastaavia nähnyt vain naisten liikkeissä tai osastoilla. Se on sopivan suuri jotta menee hieman överiksikin, mutta lämmin on! Toinen löytöni oli hauska nurinkurinen vinksisvonksis villaneulepaita jota kai voisi käyttää oikein päinkin kun sen ensin kääntäisi nurinpäin O_o siis hetkinen... Kuvia sitten vähän kylmemmillä ilmoilla ;)

Päivän asu:



Huivi: H&M
Neuletakki: JC
Paita: Carlings
Housut: Pull and Bear

Tänään on Spotifyssä soinut lähes taukoamatta S.C.U.M:in loistavaakin loistavampi 'Again Into Eyes'. Melkoisen tajunnanräjäyttävää musiikkia, muistuttaa hetkittäin David Bowieta, Joy Divisionia ja White Liesia. Lisäksi tämä loistava elektrokokoelma tuli kuunneltua.

Ja teille Spotifyttomille maistiaisia S.C.U.M:ista täältä: