Hylätyt talot, autiot pihat

Ette olisi ikinä arvanneet mihin olen pari edellistä iltaani käyttänyt :)

Sivuutin tätä aihetta lyhyesti yhdessä lauseessa eräässä marraskuisessa postauksessanikin, sillä olin tuolloin löytänyt loistavan Aikamatka.netin. Lisäksi vieläkin aiemmin tutuksi on tullut Yves Marchandin ja Romain Meffren kuvaamaa hylättyä Detroitia ja tietysti Prypjat lukuisien eri dokumenttien ja matkailuohjelmien kautta. Jälkimmäinen on jopa kokenut lievän inflaation liiallisen esillä olon vuoksi, mutta onneksi maailma on pullollaan muitakin vielä kiinnostavampia kohteita.

Löysin nimittäin kaverin vinkistä jälleen uusia sivustoja, ja olen viime päivinä käyttänyt useita tunteja näiden sivustojen kahlaamiseen. En osaa selittää, mikä näissä tyhjissä ja aavemaisissa rakennuksissa viehättää, mutta harrastajamäärästä päätellen en ole todellakaan vähemmistöä. Mielestäni on samaan aikaan surullista mutta hienoa että asiat joskus on jätetty sikseen, ja vieläpä joskus autioitumaan. Tarinat näiden rakennusten tai jopa kokonaisten kaupunginosien takana ovat jännittäviä ja ennen kaikkea kiinnostavia. Monesti iskee kuitenkin epäusko siihen että miksi näin hienoja kohteita on jätetty rapistumaan.

Erityisen upeita kohteita löytyy Forbidden Placesista, johon suurin osa ajastani on mennyt enkä vieläkään ole kaikkea selannut kovin tarkkaan. Toinen kiehtova sivusto on Abandoned Places jossa on ehkä vähemmän tuoretta kuvaa, mutta toisaalta paikkojen historiaa tarkemmin kerrottuna.

Tälläisiä sivustoja tuntuu Googlettamalla olevan kymmeniä, ellei satoja, joten aikaa tähän saa jatkossakin kulumaan kiitettävästi. Toivottavasti toin teillekin jotain uutta ja kiinnostavaa katseltavaa.

Internet on ihmeellinen, all hail the Internet :)

Lisbeth Salanderin jalanjäljissä

Pitkään odotettu Tukholman reissu on takana, mutta olipa todella rentouttava ja mukava matka. Tän postauksen kuvat ei välttämättä muuten oo aikajärjestyksessä. Valikoin vain oleellisimmat ja hauskimmat otokset reissusta.

Testasin myös Hannan uutta Ixusta ja tulin siihen tulokseen että pakko on korvata itsekin surkea ja puolikuntoinen Ixukseni uudella. Anttilasta saa tällä hetkellä satasella uuden, joten siinäpä kuuma vinkki kaikille pokkaria kaipaaville. Järkkärihän olisi bloggarilla kiva olla, mutta käytännöllisyydessä pokkari voittaa mun tapauksessa.





Aamiainenhan on päivän tärkein ateria :) Laivalla nautittiin mitä loistavin aamupala, omalle lautaselleni löytyi mm. croissanttia, savulohta, erilaisia mätejä, smetanaa, brietä, katkarapuskagenia ja jälkiruuaksi lattea ja täytekakkua. Näillä eväillä oli hyvä suunnata kaupungille.



Ensimmäisenä aamupäivällä suunnattiin Södermalmille, joka on keskustan kaupunginosista suosikkini. Siellä myös oli useampia kohteita joissa Millennium-trilogiaa on kuvattu. Varsinaisia opastettuja kiertoajeluita ja kävelyretkiäkin kirjojen ja elokuvien tiimoilta järjestetään, mutta sellainen ei yleensä itsenäisen omatoimimatkailijan kuvioihin kuulu.

Söderillä käytiin itselle jo aiemmin tutuksi tulleessa viihtyisässä Tully's Coffeessa, ja ihan ex-tempore päädyttiin maistamaan tuorepuristettua appelsiinimehua. Oli muuten kallein appelsiinimehu jota olen juonut, mutta täysin hintansa väärti, sillä oli myös parasta koskaan juomaani. Pöydässä tehtiin nopea suunnitelma, mitkä Millenniumin kohteet käytäisiin katsomassa.



Tiskin takana oli iso kulhollinen valmiiksi halkaistuja appelsiinin puolikkaita odottamassa janoisia asiakkaita. Tälläisellä puristimella niistä saatiin kaikki mehut ja hedelmälihat irti.



Tully's Coffee on muuten kansainvälinen kahvilaketju, ja vastapäätä risteyksen toiselle puolella sijaitsi myöskin Wayne's Coffee. Tully's kuitenkin vetää viihtyisyydellään puoleensa, vaikka selkeästi ketjun henkeen olikin sistustettu. Hannan mielestä hyvin Starbucks-tyyppinen paikka, itsellänihän ei Starbucksista ole kokemusta joten vertailukohtaa ei ole ollut.



Vain parin korttelin säteellä Tullystä sijaitsee fiktiivinen Millennium-lehden toimitus, yllä olevassa talossa. Tämä kuvauspaikka näkyy ensimmäisessä 'Miehet jotka vihaavat naisia' elokuvassa. Olen kyllä kävellyt sen ohi useita kertoja, mutta silloin en ollut vielä nähnyt näitä elokuvia jotta olisin osannut lankoja yhdistellä.



Viereisestä korttelista sen sijaan löytyy 7-Eleven, josta Lisbeth käy ostamassa tupakkaa ja pakastepitsoja.



Seuraavaksi kiivettiin Söderin korkeimmalle kohdalle, Mosebackeen jonne myös Lisbeth muuttaa elokuvassa 'Tyttö joka leikki tulella' hankittuaan huomattavan summan rahaa. Talo sijaitsee Mosebacken huipulla ja sieltä on hulppeat näköalat koko Tukholman keskustan, ja lahden ylle.

Käytiin myöskin myöhemmin kävelemässä muita Söderin kuvauspaikkoja läpi, mutta kylmä viima ja paikkojen hankala löytäminen kartasta huolimatta saivat meidät jättämään leikin kesken. Elokuvassa olevan Java Cafen bongasimme, ja kävelimme ohi, mutta Mikael Blomkvistin taloa emme huolellisellakaan etsimisellä löytäneet.



Vain pienen matkan päässä Lisbethin talolta sijaitsee yksi ylivoimaisimmista levykaupoista joissa koskaan olen käynyt, nimittäin Mosebacke Skivorina tuntemani liike joka ilmeisesti on muuttanut nimensä Vintage Roomiksi. Se on vinyylidiggarin aarreaitta, toki siellä cd-levyjäkin myydään, mutta mitä erikoista niiden ostamisessa on?



Vinyylien penkominen on mitä hienointa puuhaa, etenkin kun tuolta kaupasta löytää järjenvastaisia määriä kaikenlaista kiinnostavaa musiikkia. Hinnat eivät ole erityisen huokeita, monet sinkut maksavat vähintään saman, mitä aikanaan uutena ja omistaja on hyvin hintatietoinen ns. harvinaisuuksista, bongasin esimerkiksi Kraftwerkin Electric Cafén 249 kruunun hintaan.

Aikaa oli jälleen liian vähän, ja pelkästään tuonne levykauppaan saisin upotettua useita tunteja. Aikataulun vuoksi päädyin katsomaan muutaman loistavan klassikkolevyn ja poimin ne mukaani.



Aiemmin mainitsemani Erasuren loistavan Chorus albumin poimin mukaani, samoin Fine Young Cannibalsin debyyttilevyn.

Edellisen kerran täällä vieraillessani löysin mm. pitkään ostoslistallani olleet Raptorin albumit sekä Pet Shop Boysin Discography-kokoelman. Tällä kertaa mukaani tarttui jälkimmäisen suosikkiartistini sinkku 'How Can You Expect To Be Taken Seriously?' jolta löytyy aivan törkeän hieno instrumentaaliversio nimiraidasta sekä B-puolelta yksi bändin parhaita biisejä 'We All Feel Better In The Dark'.





Ja kun Tukholmassa käy, miten voisi ohittaa Burger Kingin siellä käymättä? Itseäni harmittaa että BK:n Suomen valloitusta ei koskaan tapahtunut, vaikka se oli suunnitteilla. No, ehkä joskus näille paskoille Hesen sapuskoille tulee todellista kilpailua :) Mäkkärikin on perustylsä, eikä siellä kovin usein tule kotimaassa asioitua. Nälkä ei laivalla nautitun runsaan aamiaisen takia ollut vielä iltapäivälläkään, mutta pakkohan se oli Whopper-ateria vetäistä. Tuntui kyllä että nahka repeää liitoksistaan ;)



Shoppailumielessä tuli kuitenkin vaatekaupoissakin käytyä, lähinnä useammassa H&M:ssä ja Skopunktenissa, josta Hanna löysi itselleen kahdet uudet kengät. Ennen kaikkea meinasin tipahtaa polvilleni kun huomasin että kaupungista löytyy Topman ja Topshop. Tukholmassa olen käynyt elämäni aikana kymmeniä kertoja, enkä ole koskaan tuota kauppaa huomannut. Voi tietysti olla että kyseessä on tuorekin aluevaltaus, en löytänyt tästä mitään tietoa näin jälkikäteen, mutta loistavaa.



Sinne tosin on syytä mennä lähinnä alennusmyyntien aikaan, sillä hinnat ovat jo pelkästään tietysti Ruotsin kruunun vahvan kurssin takia korkeat, mutta muutenkin huomattavasti tyyriimmät kuin omassa verkkokaupassa. Niinpä vaatetta ei tällä kertaa mukaan tarttunut, sillä kaikki samat vaatteet jotka olivat ostoslistaltani, lähtevät netistä yhteensä monta kymmentä euroa huokeammin. Pistinkin saman tien tilauksen vetämään kun pääsin kotiin :)



Laivalla tietysti keksii tekemistä muutenkin, mutta jos varsinaista showtarjontaa miettii, vaihtoehtoja oli tällä kertaa paljon. Hevisauruksen keikalle kävimme ihan periaatteesta naureskelemassa, ilmeisesti hiihtolomaviikon vuoksi kysyntää oli sillä laivalla oli poikkeuksellisen paljon muutenkin perheitä.





Keskiyön showna oli Glam Rock & Pop ja Dance Fusion-showt, laivan kävelykadulla akrobatiaa ja Abba sekä Kylie Minogue esitykset, pubissa trubaduuri. Varsin mukava matka siis tarjonnankin puolesta.

Seuraavan kerran kyllä kun Tukholmaan lähden, haluan viettää siellä pidemmän aikaa, jotta ei tarvitse koko ajan katsella kelloa.

Kiireinen päivä

Töissä on todella kiirettä, talvi- ja sairaslomien takia, mut fiilikset on koko ajan olleet hyvät. Viikonlopun Tukholman reissu alkaa kannatteleen kivasti. Mä todella tykkään matkustaa laivalla. Pääsee irtautuun arjesta, oon mainosmiesten uhri :) No ei vaan, oon pienestä asti matkustellut lukemattomia kertoja näitä Itämeren reittejä ja sitä kautta siihen on muodustunut sellainen tunneside. Laivalla pystyy ottaan rennosti, oleen vaan ja etenkin kesällä katseleen maisemia. Nyt tosin lähdetään hemmottelumatkalle, hyvää ruokaa ja rentoilua.



Tänään tuli liikuttua aika tummissa vaatteissa, Conssit, H&M:n farkut, Dressmanin paita, Jack & Jonesin huivi, Selectedin takki ja Urban Excessin pipo.

Töitten jälkeen lähdin asioille keskustaan, aiemmin Levykauppa Äx:stä tilaamani vinyylit olivat saapuneet eilen. Olin tilannut kuudella eurolla vuoden 2010 'Monsters Of Popissa' näkemäni uusiseelantilaisen The Ruby Sunsin LP:n 'Fight Softly' sekä kahdella eurolla aiemmin täälläkin mainitsemani toisen Orbitalista tutun Hartnollin veljeksistä, Paulin soolosinkun jolla vierailee The Curen Robert Smith. Todellisia löytöjä molemmat, siis hintaansa nähden.





Kaupungilla kävin myös ruokakaupassa sekä vaihtamassa rahaa matkaa varten. Shoppailu ei edes ole nyt pääosassa mielessä, vaikka totta kai pikaisesti täytyy vaatekaupoissakin piipahtaa. Etsin tällä hetkellä itse asiassa erityisesti yhtä vaatekappaletta, mutta sitten näette jos löydän etsimäni :)

Tukholman matkalta toivon sen verran hyvää säätä että viitsisi ulkona kierrellä katselemassa Millennium-trilogian kuvauspaikkoja, sellaista nimittäin on suunnitelmissa.



Kotiin päästyäni kokeilin ruuaksi jotain mitä en ennen ole tehnyt, broilerpiirakkaa. Olen tehnyt vuosien saatossa lukemattoman määrän erilaisia liha- ja kasvispiirakoita mutta en koskaan broilerista. Tällä kertaa käytin jääkaapissa olevat aurajuuston loput ja Oltermannia täytteeksi ja kyllähän siitä varsin mainiota tuli.

Reseptin voitte lukea täältä.



Ennen matkaa tuskin ehdin enää tänne kirjoittelemaan. Huominen menee pakatessa, saatan käydä kyllä vielä parturissa, ja perjantaina lähden jo aamupäivästä reissuun. Kuvia matkalta on varmasti kuitenkin ensi viikolla luvassa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Viikon hitit

Jälleen kiitos Nuorgamin, löysin eilen uuden bändin joka onnistui vakuuttamaan minut. Piano on todennäköisesti lempi-instrumenttini, on olemassa niin paljon hienoa musiikkia jota on vain pianolla soitettuna. Kun se liitetään muiden instrumenttien joukkoon, se vain paranee.



Perfume Geniusin uusi levy 'Put Your Back N 2 It' sai mut syttymään. Levyltä löytyy enimmäkseen rauhallisia balladeja mutta ennen kaikkea kuitenkin äärimmäisen kauniita melodioita ja vahva tunnelataus.

En ole edes vielä ehtinyt tutustua debyyttilevyyn kunnolla, sillä olen fiilistellyt tätä uutta tuttavuutta sen verran tarkasti uuden levyn muodossa. Tätä kirjoittaessani sitä kuitenkin aloin kuunnella. Maailmassa on niin paljon hienoa musiikkia, joka löytää vain sattumalta tiensä meidän kuulijoiden korviin. Onneksi puskaradio on mitä hienoin markkinointikanava.



Lisäksi tänään ilmestyi Pariisin Kevään uusi albumi 'Kaikki on satua'. Edellinen levy, 'Astronautti' oli niin merkittävä helmi suomalaisen popmusiikkia, että odotukset olivat ennen ensisinkkua todella korkealla. Itselle kuitenkin tuo 'Saari' ei ole toiminut, eikä toimi vieläkään. Se on todella tylsä ja läpijuostu kappale.

Sen sijaan oli mahtava huomata että levyn melkein kaikki muut biisit olivat parempia. Kyllä tästäkin muutamalla kuuntelulla on tulossa erittäin vahva albumi. Huonoja biisejä ei montaa ole ja levyn ylivoimaisesti parhaita hetkiä on melko paljon, huippu koetaan mielestäni kuitenkin biiseissä 'Kevät', 'On aika juosta', 'Sytytä valo' ja 'Kesäyö'. Kuitenkin näiden lisäksi lähelle pääsee suurin osa levyn kymmenestä kappaleesta, tällä levyllä on muutamaa kauheaa konekomppia lukuunottamatta ehkä vielä astetta juurevampi saundi kuin aiemmissa biiseissä. Arto Tuunelan säveltäjän lahjoja ei voi ohittaa. Hänen kykynsä luoda suurta saundia on ainutlaatuista. En vain ymmärrä miksi käyttää noita kauheita syntikan presetsaundeja.

Tässä kuitenkin vielä omasta mielestäni levyn heikointa antia.

Hip hop hurraa!

Oli pakko postailla tänne tää Karri Koiran uus biisi, koska mä oon kovasti tälläisenä 80- ja 90-lukujen ystävänä diggaillut siitä et suomiräpissä ollaan viime aikoina lainattu aika paljon sieltä 90-luvun alun Amerikan länsirannikon saundista, lähinnä Dr. Dreltä ja Snoop Doggilta.



Aiemmin tätä aurinkoisen letkeetä kesäsaundia kuultiin viime syksynä Chebaleban ja Jaren ja VilleGallen toimesta, jonka biisissä tosin samat Karri Koira ja Ruudolf feattaavat.





En oo suuressa määrin suomiräpin ystävä, vaikka omaan musiikkihistoriaani hiphop vahvasti kuuluukin. Kovin räpin diggailu itsellä ajoittuu 80- ja 90-lukujen taitteeseen, ennen kuin kuulin ensimmäisiä teknobiisejä. Tuolloin tutustuin ensi kertaa Public Enemyyn ja Run DMC:hen. Public Enemy olikin ykkösnimi niihin aikoihin, ja vähän myöhemmin mukaan tulivat sellaiset bändit kuin N.W.A. ja 2 Live Crew.

Muutenkin pidän nykypäivän musiikissa kaikista lainoista joissa kierrätetään vanhaa saundia, ja varmasti kukaan ei pysty kiistämään että edellä postattu 'Amerikankotka liitää' kumartaa vaikkapa seuraavien biisien suuntaan.







Suomenkielisessä räpissä ei ole oikeastaan ollut kuin kaksi tekijää, jotka ovat onnistuneet puhuttelemaan mua kunnolla aiemmin, Asa ja Steen1. Näistäkin lähinnä Asan taustat ovat olleet mun kriittiselle musadiggariasenteelle tarpeeksi hyviä, Steenissä taas ovat kiehtoneet enemmänkin lyriikat.

Viimeisen parin vuoden aikana kuvioihin on kuitenkin tullut reilusti hyviä uusia tekijöitä, kuten SMC Lähiörotat sekä ryhmänä että itsenäisinä sooloartisteina ja Ruger Hauer, jotka saavat allekirjoittaneen olemaan luottavaisin mielin suomiräpin tulevaisuudesta.

Kyllästetään teitä vielä parilla suosikkibiisilläni. Kesää odotellessa!