Chiliä vuoden tarpeiksi

Ainakin melkein :)

Sen verran paljon tuli erinäisiä chilijuttuja maistettua näillä Chilifesteillä, että vähäksi aikaa ainakin erikoisuudet riittävät. Myös pulled pork oli niin ylivoimaisen suosittu raaka-aine monella kojulla, että jouduin sittenkin antamaan periksi Ravintolapäivän suhteen ja skippaamaan Meatlovers United BBQ:n. Toinen päivä peräjälkeen ja kolmas annos nyhtöpossua olisi ollut liikaa, siitäkin huolimatta että Chilifesteillä maistoin kahta erilaista.

Ruokatarjonnasta ei todellakaan ollut puutetta ja vaihtoehtoja löytyi aina niin Soittokahvila Soppiksen vegeruuista SiipiWeikkojen siipiin, Buffalo Food Stationin kanoihin ja juuri toisen toimipisteensä Tampereelle avanneen Bar Burriton naudanposki-papuburritoihin (jotka muuten oman kokemukseni perusteella olivat ehdottomasti paikan parhaimpia komboja). Possua ja makkaraa oli tarjolla lähes jokaisessa myyntipisteessä ja esimerkiksi Savuhovi myi omien kehujensa mukaan äärimmäisen tulista The End -makkaraansa, joka ilmeisesti toimikin monelle jonkinlaisena miehuuskokeena. Sen tiedän, että muutama kovempikin karju jätti omansa kesken. Vaikka se tulisimman ruuan sietokyky on ihan virallisestikin erilaisten kilpailujen kautta Chilifestien juttu, niin itselleni se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, antaa kovempien jannujen kisailla!











Täällä pääsin myös vihdoin BBQ on Wheelsin meksikolaisen possun makumaailmaan, sillä aivan kuten Kukkaisviikkojen Food Festeillä, ei Tampereella taaskaan joutunut jonottamaan nimeksikään yhtä paljon, mitä vastaavasti Helsingin Kasarmitorilla Food Carnivalin aikaan. Ruokaakin oli siis jäljellä ja pääsin nyt maistamaan tuota annosta, joka silloin Helsingissä jäi kokematta.

Mexican Style Pulled Pork -slider oli makumaailmaltaan aivan mahtava, tykkäsin todella. Tulisuuden sai itse valita joko tyypillisen säilykejalapenon, tuoreen jalapenon tai habaneron väliltä, ja itse valitsin tuoreen jalapenon, sillä oikeastaan säilötyt jalopenot tulevat mulla korvista pihalle. Sääli vain, että minkänlaista poltetta näissä ei ollut mihinkään suuntaan, jota olisin kyllä ruualle kaivannut. Olisi ehkä pitänyt valita sittenkin ne säilykeversiot.

Janoa lähdettiin muka-sammuttamaan anniskelualueelle, jossa maistoin jyväskyläläisen Panimo Hiisin valmistamaa mango-habanero IPA:a. Prosentteja oli myös reilut 6% ja oluen maku oli oikein kelpo, mutta en silti havainnut siinä juuri minkäänlaista tulisuutta. Sen sijaan Mallaskosken panimon kirsikka-chili -lonkero potki. Jos haluaa juoda nestettä janoon, joka ei sammuta janoa, on tämä tuote ehdottoman hyvä :) Ja olihan se makukin hyvä, mutta jäätelö tuli kyllä tarpeeseen sen jälkeen.

Ja eihän Chilifesteillä voi oikeasti juoda mitään muuta kuin maitoa, jos haluaa poltteen suustansa pois :) Isontuvan Jäätelö Oy oli valmistanut erikoiserän chilijäätelöitä monessa eri maussa myyntiin näille festareille, ja tällä kertaa halusin maistaa jotakin muuta makua, mitä kaksi vuotta sitten. Otinkin minttujäätelön suklaamuruilla, joka alkuun tuntui kyllä viileältä, mutta jonka polte vaani petollisesti lopussa, ja joka lusikallisen jälkeen iski sisältä päin lieskana ulos. Oikein varsin mainio jäätelö, mutta polte ei lähtenyt suusta silläkään.













Eikä se kyllä lähtenyt Veljekset Mattilan kioskin Lihavaollakaan... Jos BBQ on Wheelsin pulled pork -leipä oli miedoimmasta päästä, niin tämän kojun mausteissa chiliä ei oltu säästelty. Sen lisäksi että kastike oli kohtalaisen tulista, päälle oli ripoteltu vielä Hot Headzin habanerosipsimurua. Nuo sipsit kun ovat muutenkin melko stydiä kamaa, niin tämän kanssa sai itse haukkoa happea. En yleensäkään ole mikään supertulisen ystävä, ja sellaiseen tottuneille mikään mun maistamani ruoka ei varmasti olisi edes tehnyt tiukkaa. Siitä huolimatta, että poltot vaivasivat tätä nautintoa, niin makua löytyi tästä todella mainiosta leivästä huomattavasti edellistä enemmän. Veljekset Mattila 1 - BBQ on Wheels 0, Chilifestien teeman hengessä.

Kotiin mukaan tarttui Poppamiehen Garage Salesta Coco Mango -kastiketta, joka oli todella mietoa, mutta takuulla miellyttävä mauste kanaruokiin. Lisäksi täytyi tietysti ostaa pussi Hot Headzin chipotle mustard -sipsejä, jotka ovat omia suosikkejani. Niitä on tullut ostettua aiemmin tuolta, mutta myös kaupasta.

Kanelisydämiä

Huomasin vasta tänään Facebookissa, että Eva & Manun kakkoslevyn ensimmäiseen sinkkuun 'Cinnamon Heartsiin' on tullut musiikkivideokin jo toista kuukautta sitten.

Pitää tunnustaa, että aivan loistavan, orgaanissaundisen debyytin jälkeen en ensiksi tämän biisin kuultuani ollut kovinkaan mielissäni duon uuteen ehkä tavanomaisempaankin tyyliin, mutta jostakin kumman syystä tämä video sai mut lopulta alkamaan tykkäämään biisistäkin. Todella hieno video, tykkään todella paljon!

Eva & Manu tulevat muuten Tampereelle syksyllä ainakin Lost In Musiciin. Ehkä heillä on siihen mennessä jo lisää uusia biisejä soitettavana, ja ehkäpä alan sittenkin lämmetä tälle uudelle matskulle entisestään. Nähtäväksi jää, aion kyllä mennä keikalle ehdottomasti, jos mitään muuta ei mene päällekkäin.

Tänään puolestaan kutsuvat Chilifestit, jonne olen kohta lähdössä. Huomiseen Ravintolapäivään on ehditty ilmoittaa nyt myös niin paljon kiinnostavia yhden päivän ravintoloita, että runsauden pula iskee aivan hulluna. Ainakin haluaisin käydä Kupposen Onnea lisäksi Meatlovers United BBQ:ssa, jonne en vuosi sitten jaksanut jonottaa. Myös La Negrita, Mexican food kiinnostaa ja sopivasti Pyynikin suunnalla on myös Timppa & Friends make food!, jossa voisi hyvin pistäytyä jälkkärillä. Viikonloppukin näyttää vielä toistaiseksi poutaiselta.

Tarkoitus on mennä myös katsomaan The Expendables 3 saman kaverin kanssa, jonka kanssa ollaan kaksi ensimmäistäkin osaa katsottu. Viikonloppuun kuuluu siis myös äijämeininkiä - tulista ruokaa ja actionleffaa :)

Röyksopp + Robyn = Love

One more time,
let's do it again.
Blow my mind,
do it again!

-Röyksopp & Robyn / Do It Again

Röyksopp ja Robyn ovat vielä niin vahvasti mielessä viime viikonlopun huikean keikan ansiosta, että ajatukset ovat pyörineet tuossa sunnuntai-illassa ja heidän musiikissaan. Niin vaikuttunut olen, että vilkaisin jopa jäljellä olevan rundin esiintymispaikkoja, sillä olisin ollut valmis harkitsemaan matkustamista esimerkiksi Ruotsiin tai johonkin muuhun lähellä olevaan paikkaan, jos siellä olisi voinut päästä kokemaan saman shown uudelleen. Jäljellä on kuitenkin enää muutamia esityksiä, eivätkä Belgia tai Sveitsi ole tarpeeksi lähellä.

Olen diggaillut Röyksoppista jo ihan bändin alkutaipaleelta saakka. 'Eple' oli ensimmäinen biisi joka vei mut mukanaan, ja vaikka en kaikkia levyjä omista, niin kuitenkin omasta mielestäni ne parhaat. Eli hyllystä löytyvät CD:nä 'Melody A.M.' sekä 'The Understanding' ja vinyylinä 'Junior'. Robyn taas teki 90-luvulta pitkälle 2000-luvulle varsin tylsää perus purkkapoppia, mutta kun ensimmäisen kerran kuulin Andreas Kleerupin kanssa tehdyn 'With Every Heartbeatin', oli se menoa, ja olihan se myös käänteentekevä hetki hänen urallaan tyylillisestikin. Näistä innoittuneena ajattelin tehdä listan joistakin molempien artistien omista ja yhteisistä biiseistä, jotka ovat erityisesti puhutelleet itseäni vuosien varrella. Tietysti niissä puitteissa, mitä YouTubesta löytyy.

Kaksi ensimmäistä videota ovat lempiversioitani noista kappaleista. Jostain syystä juuri ne toimivat akustisena itselleni parhaiten, enkä edes originaaleista niin paljon välitä. Lista päättyy 'Do It Again EP':ltä tuoreimpana musiikkivideona tällä viikolla lohkaistuun upeaan 'Monumentiin'. Jos tästä Do It Again -kiertueesta tulee jossakin vaiheessa jonkinlaista taltiointia, koska sen verran huikeaa settiä se on, hankin sen aivan varmasti itselleni!

Festarien ruokakuninkuus

Kuten olen jo useasti todennut, Flow on festivaalina sikäli ainutlaatuinen, että lähes kaikki siellä tarjottava ruoka eroaa perusfestareista niin laadullisesti kuin monipuolisuudellaankin. Keski- tai heikon tason ravintoloita ei yleensä tule vastaan, mutta kuten edellisestä postauksesta saattoi päätellä, tällä kertaa niitäkin tuli.

Hyvät kokemukset Flow -viikonloppuna kuitenkin päihittivät helposti ne pari huonoa, eikä ruuassa noin niinkuin yleensä ollut moittimista. Kaiken lisäksi saatoin vain valita huonosti, sillä kolmenkymmenen kojun väliltä valitseminen ei sekään aina tee päätöksestä helppoa. Aivan kaikissa alun perin suunnittelemissani ravintoloissa en syönyt, ja toisaalta mukaan mahtui myös sellaisia paikkoja, joissa en etukäteen ollut suunnitellutkaan käyväni. Viikonloppuuni mahtui niin suolaista kuin makeaakin, joskin jälkimmäistä hieman vähemmän. Pari heikkoa esitystä koko laajasta kirjosta ei ole sittenkään kokonaisuutena ihan hirveästi.

Joka päivä tuli haettua eri pisteistä pariin otteeseen syötävää, lauantaina hain vielä jälkiruuaksi kahvin Good Life Coffeesta ja aivan mielettömän herkullisen suklaa-maapähkinävoicupcaken Brooklyn Cafe & Brklyn Bakerystä.

Lauantaina käytiin myös ennen alueelle menoa tutustumassa läheiseen Teurastamon alueeseen Sörnäisissä. Olin nähnyt tästä juttua jo parissa blogissa aiemmin, joten sijainnin ollessa meille passeli, käytiin heti pistäytymässä paikan päällä. Siellä emme kuitenkaan syöneet, vaan nautittiin raikkaat juomat. Itse otin jo Gastrolaivaltakin tuttua Lapin Kullan Luomua, kaverini otti kurkku-minttuspritzerin.











Alueessa kiinnosti erityisesti vanha teollisuusmiljöö, ja upeasti kunnostetut ravintolatilat. Näistä parhaana esimerkkinä minun tyylisestäni sisutuksesta oli juuri tuo Kellohallin ruokasali, jossa oli vaalittu talon henkeä upealla tavalla. Tuolit ja pöydät olivat suurelta osalta eriparia ja valaisimet kuin suoraan tehdassalista. Myös Kellohallin terassi kirjavine pöytineen ja tuoleineen oli erittäin viihtyisä. Täytyy piipahtaa täällä joskus paremmalla ajalla syömässä samalla kun mukana on kunnon kuvausvälineistöä.

Jäi oikein taas harmittamaan, kun Tampereella ei koskaan älytä säästää mitään vanhaa, vaan kaikki pistetään jyrän alle. Miten helppo vastaavia tiloja olisi ollut hyödyntää vaikkapa entisen Tampellan konepajan halleihin, Finlaysonin makasiineihin vanhasta Verkatehtaasta puhumattakaan, mutta kaikki on vedetty matalaksi arvokkaan tonttimaan ehdoilla. Kirjoitin puretuista rakennuksista laajemmin vuosi sitten tässä Ravintolapäivän postauksen yhteydessä. Viimeksi täällä on siis tapeltu vanhan tavara-aseman säilyttämisen puolesta, jonka todellinen tulevaisuus ei taida edelleenkään olla aivan selvillä. Kaupunki haluaa edelleen vetää suoran autotien sen tilalle, mutta suunnitelmia sen siirtämiseksi kadun tieltä etäämmälle kokonaisena on myöskin tehty. Tälläistä Teurastamon kaltaista ravintola- ja kulttuuritoimintaa sinnekin pitäisi ehdottomasti saada!

Mitä Flow'hun tulee, festarit alkoivat Fafa'sin falafel- ja hummuspitalla ja veivät heti mukanaan vuoden takaisiin muistoihin samasta paikasta. Olen nyt tänä kesänä syönyt ennen tätä falafelia Kölnissä libanonilaisessa ravintolassa sekä Hummus Barissa Budapestissä, eivätkä ne ole olleet kummassakaan yhtä hyviä kuin Fafa'sissa. Myös pita maistui ihanan tuoreelta ja muut täytteet raikkailta. Ei tästä kai mitään valittamista voi keksiä, mutta sanotaan 4½/5, sillä paremmalle pitää vielä jättää tilaa loistaa :)





The Tasty Dogsin hot dogit olivat myös mun to-do listallani, sillä firma oli palannut Flow'hun parin vuoden tauon jälkeen. Toissakesänä samasta kojusta syödyt hodarit veivät silloin kielen mennessään, mutta ikävä kyllä tämän vuoden setti oli kuin irvikuva menneestä. Eivätkä ne nytkään kamalia olleet, mutta niin tavanomaisen tylsiä, että vertaisin niitä lähinnä Ikean hot dogeihin. Viisi euroa sellaisesta tuotteesta on harmillisen paljon, etenkin kun vielä pari vuotta sitten samalla hintaa sai siihen asti parhaimpia hodareita, joita olin syönyt. Kuvia en ottanut, sillä pimeässä teltassa ruskeasta paperipussista nautituista "kuumista koirista" (oikeasti aivan kylmistä) ei puhelimella olisi saanut otettua minkäänlaista kuvaa. Maistuvat koirat saavat multa 1½/5.

Lauantaina pärähti! Groteskin kojulla en ollut alun perin ajatellut edes syödä, vaikka jo aiempina vuosina olen katsellut heidän hampurilaistensa näyttävän erityisen herkullisilta. Kaverini oli menossa sinne syömään ja huomasi listalla komeilleen hummus & feta -burgerin. Kyseinen purilainen alkoi kiinnostaa muakin, ja niinpä tilasin samanmoisen. Kioskin hintataso (13€) on festarien korkeampaa luokkaa, mutta tästä ruuasta se oli täysin perusteltua. Ja onhan Grotesk Ludviginkadulla Helsingin keskustassakin astetta korkeatasoisempi ravintola.

Ja PAU mikä makuelämys! Ranskalaiset olivat jo perushyviä, mutta purilaisen chilimajoneesin, hummus- ja fetatahnan, coleslawn ja cheddarin kombo oli niin rajusti mukanaan vievä kokemus, että kehuin ruokaa lähes loputtomiin ja sainkin lopulta molemmat muutkin samassa huoneessa majoittuneet festarikaverini kokeilemaan tuota annosta. Itselleni se oli kuitenkin niinkin vaikuttava kokemus, että pidän sitä parhaana koskaan syömänäni kasvishampurilaisena, yhtenä kaiken kaikkiaan parhaista hampurilaisista yleensä ja ehkä jopa TOP 10:ssä koskaan syömistäni ravintola-annoksista. Aika jäätävän kovat kehut festariruualle, eikö totta? Myös sämpylä oli erittäin pehmeä ja maistuva. Annan tälle lauantain purilaiselle luonnollisesti täydet 5/5.





Täydet pinnat siitäkin huolimatta, että hyvästä kokemuksesta innostuneena kävimme vielä hakemassa saman hampurilaisen puoliksi sunnuntai-iltana, jolloin ero edelliseen kertaan oli todella raju. Makua oli vähemmän, sämpylä oli erilainen, chilimajoneesia liian vähän ja cheddar puuttui tyystin. Meillä taisi siis käydä vain todellinen säkä tuon ensimmäisen annoksen kanssa. Harmi kuitenkin että tälläistä ruokaa ei Groteskista normaalisti saa.

Lauantai-iltana tuli vuorostaan kokeiltua New York Ninjan Gochujang BBQ Pork Banh Mi, joka oli kyllä ihan mukiinmenevä täytetty patonki. Ehkä mua kuitenkin eniten vaivasi tuo tavallinen ranskalainen patonki, ja olisin kaivannut enemmän makua leipään. Oikein kivoja viboja täytteiden kimchi slaw', wasabi majoneesi, idut, paahdettu sipuli ja korianteri kuitenkin tarjoilivat - niiden ansiosta 3/5.

Tokyo Girlistä sunnuntaina hakemamme Bibimbap olikin sitten puolestaan koko viikonlopun ruuista se heikoin esitys. En tiedä oliko kokilta lipsahtanut hiukan liikaa suolaa annokseen, vai mistä oli kyse, mutta ruuassa ei mikään muu maistunutkaan. Lisäksi toivoin saavani hieman enemmän fatania kuin muutaman suikaleen. Täyttävyyttä oli lisätty halvemmalla tofulla, josta en yleensä muutenkaan erityisemmin pidä. Tätä ruokaa oli ollut ensin tarkoitus hakea jo lauantai-iltana, mutta riisi oli silloin päässyt loppumaan. No, sunnuntaiksi sitä oli saatu lisää, ja ilmeisesti suola ei ainakaan ollut loppumassa, aivan karmean makuinen annos, yksi huonoimpia koskaan syömiäni ravintolaruokia ja kymmenen euron hintaan se saa ansaitusti pohja-arviot, eli 0/5.







Kokonaisuutena täytyy mainita, että ravintoloiden sijoittelu oli mielestäni tänä vuonna onnistuneinta koko Flow'n historiassa. Ruokapaikkoja oli ripoteltu tasapuolisesti ympäri aluetta siten, että lähes joka puolella oli jokin hyvä paikka lähellä. Loistavia baareja oli myös tavallista enemmän, joista itselle mieluisimmat olivat nyt Gin Tonic Bar ja Lumia Cocktail Bar, jonka vetovastuun festareilla oli ottanut Helsingissä maineikas cocktailbaari Liberty or Death. Ja kun festareilla näkyvässä osassa oli vielä nimenomaan Tanquerayn ginit, ei valittamista kyllä löydy.

Ensimmäisen baarin nojatuolit veivät jo sopivasti laadukkaaseen festarifiilikseen perjantaina, kun istuttiin nautiskelemaan sinne aivan loistavat GT:t. Jälkimmäisen tila oli ihan mahtava Tiivistämön viereisessä tunnelimaisessa tilassa, ja tännekin oli edeltävän tapaan luotu hämyistä tunnelmaa, jota ainoastaan kirkkaana loistaneet neonvalot terävöittivät. Juomani gin-rooibos -cocktail oli yksi parhaista juomistani drinkeistä, jopa parempaa kuin kestosuosikkini gin & tonic. Tarkkoja ainesosia minulla ei ole tiedossa, mutta oletan siihen tulleen ainakin giniä, tuorepuristettua sitruunamehua ja rooibos-siirappia runsaan jäämurskan kera.

Street Gastron täytettyjä leipiä olisi saanut myös Flow'sta, mutta edellämainittujen annosten lisäksi maha ei vain antanut myöten enemmälle syöpöttelylle viikonlopun aikana. Niinpä kun olimme luovuttaneet hotellin maanantaina ennen puolta päivää, marssimmekin syömään Albertinkadun liikkeeseen. Kaverini otti vegeleivän ja itse otin härkäleivän, ja jos sunnuntain ruokakokemukset festareilla olivat silkkaa pettymystä, palasi usko taas laadukkaaseen katuruokaan. Olisi vain pitänyt osata valita niiden asemesta joku parempi paikka, kuten tämä.







Oma annokseni oli todella maukas ihan vehnäleipää myöten. Liha oli ylikypsää härkää (nautaa?), todennäköisesti lapaa tai niskaa ja sen kanssa leivän väliin tulleet marinoidut punasipulit, tomaatti, lehtipersilja ja salaatti ihastuttavan raikkaan sitruunajogurtin kanssa olivat mahtava makuyhdistelmä. Lisäksi välissä oli myös Kippari-juustoa ja paahdettua sipulimajoneesia. Jos olet Helsingissä käymässä, suosittelen ehdottomasti käymään täällä. Liikkeitä on yhteensä neljä, ja kaikkien osoitteet löydät TÄÄLTÄ! Street Gastrolle 4/5.

Herkullisia ruokia on tarjolla edelleen myös Tampereella - miksei ympäri Suomenkin. Tulevana viikonloppuna kun Keskustorin valtaavat Chilifestit ja sunnuntaina on vieläpä myös seuraava Ravintolapäivä. Kaikki ravintolat sunnuntaille löydät TÄÄLTÄ, ja mukana on jälleen myös iki-ihana Kupponen Onnea Pyynikillä.

Täysin asian sivusta muuten, kirjoitin jo Budapestin kissakahvilapostauksen kommentteihin Tallinnaan syyskuussa avattavasta kissakahvilasta, jota mäkin minimilahjoituksella lähdin avustamaan. Mutta nyt Suomikin saa omansa, ja vielä Tampereelta! Kihisen aivan innosta :)

Flow Festival - What else is there?

No niin, Flow Festivalit on juhlittu taas tältä vuodelta, ja arki on palannut Tampereelle.

Kuten jo etukäteen harmittelin, kuvien laatu ei varsinkaan yökuvien osalta ole kovinkaan huimaa, sillä jätin kamerat suosiolla kotiin ja kuvailin pelkästään iPhonella kaikki kuvat ja videot. Toisaalta olin samaan aikaan suhteellisen yllättynyt, että kuvaamissani keikkavideoisssa ääni ei juurikaan säry, mikä vanhemmissa puhelimissa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunkkaistahan se ääni on, mutta biiseistä välittyy kuitenkin tarpeeksi. Vaikka mun kuvat ovat melko ankeita kamerakännykkäkuvia, niin onneksi Flow'n viralliselta Flickr -kanavalta löytyy kuitenkin kymmeniä sivuja upeita tunnelmakuvia viikonlopulta.

Erityismaininta tämän vuoden festareille kyllä entistä upeammista ulkorakennelmista ja visuaaleista, näihin mukaanluettuna kaikki ulkovalot ja niiden luoma tunnelma erityisesti ilta-aikaan. Lempistagellani takapihalla oli tänä vuonna tosin luovuttu niin kovasti rakastamistani puissa roikkuvista halogeenivalaisinketjuista, mutta tilalle oli tulleet hieman kiinalaisista lyhdyistä ideaa saaneita kesäyössä vilkkuvia suurempia valaisimia.























Myös muutaman keikan valaistus, lähinnä sinisessä teltassa, oli jotakin äärimmäisen upeaa. Kaikkein väkevimmin valoshowtaan tarjosi jo ennakkoonkin odottamani Röyksopp sekä Robyn, jotka vetivät ehdottomasti festareiden upeimman setin. Jo vuoden 2011 Flow'ssa Röyksoppin keikka oli festareiden parasta, ja nämä norjalaiset eivät ilmeisesti tyydy vain pysymään urissaan, vaan tällä kertaa nähtiin ja kuultiin peräti kaksituntinen spektaakkeli, joka koostui periaatteessa kolmesta erillisestä keikasta.

Ensimmäisen reilun puolituntisen lavalla olivat pääosassa herrat Berge ja Brundtland keikkasoittajiensa kera, ja jo tuolloin kuultiin kaikki olennaiset hitit matkan varrelta. Ensimmäiseen settiin kuuluivat mm. 'Eple', 'Happy Up Here', 'Poor Leno', 'Circuit Breaker', 'Running To The Sea', 'This Must Be It' ja 'What Else Is There?'. Kolmessa jälkimmäisessä mukana oli laulamassa Susanne Sundfør, joka laulaa myös 'Running To The Sean' alkuperäisversiossa. Sen sijaan Karin Dreijer Anderssonia ei kiertueella nähdä.

Tämän jälkeen paikalle saapui toinen pääesiintyjistä, eli Robyn. Röyksopp vetäytyi backstagelle lepäämään ja tämä Ruotsin dancehall queen otti lavan haltuun, ja jälleen kerran kuultiin reilu puolituntinen kuningattaren parhaita hittejä. 'Indestructible', 'Dancing On My Own' ja 'With Every Heartbeat' olivat vain jäävuoren huippu setin kovimmasta päästä. Jälkimmäisen aikaan punaiset laserit piirsivät sydämiä teltan kattoon.













Lopuksi lavalle palasivat entistä kovempaan finaalivetoon itsensä ruoskineet norjalaiset, ja varsinainen yhteinen show saattoi alkaa. Setti alkoi bändin toistaiseksi teknoimmalla 'Say It' kappaleella. Musiikki, valot ja videot olivat rajumpia, Robynin tanssi villimpää ja liikehdintä jopa seksuaalisempaa. Myös asut olivat tässä vaiheessa jo iso osa esitystä, ja vaikka niistä ei kuvista niin paljoa selvää saakaan, oli niihinkin panostettu erityisesti. Jonkin verran fiilistä voi hakea vaikkapa tästä Flow Festivalin virallisesti julkaisemasta kuvasta. Myös keikkataltiointeja löytyy jo YouTubesta muutamia ja tulipa tässä viimeisessä setissä myöskin 'The Girl And The Robot'.

Musiikin ohella parasta olivat ne valot, laserien ilotulitusta, mieletöntä valojen visuaalista leikkiä, todellista karkkia silmille. Aivan mieletön show, ja mieletön lataus. Ei jäänyt meinaan yhtään harmittamaan, vaikka missasin Action Bronsonin ja Outkastkin jäi pääosin tsekkaamatta. Yksi ylivoimaisesti parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, enkä edes oikeastaan pysty nimeämään niitä parempia, ainakaan tällä hetkellä. Olin tuon keikan jälkeen niin ekstaasissa, että olin jo hetkellisesti pohdiskelemassa illan viimeisen keikan, Die Antwoordin jättämistä väliin, sillä en uskonut sen pystyvän millään enää nostavan omaa fiilistäni. Melkoista.

Ja olihan sinisen teltan visuaalista ylivoimaa todistanut jo lauantai-illan viimeinen esiintyjä Kavinsky, joka toi Outrun Livensä Suvilahteen. Vaikka en keikkaa aivan loppuun katsonutkaan, oli se kuitenkin myös yksi festareiden kärkisijoille meneviä esityksiä.











Kaikessa kotikutoisuudessaan myös avausillan Ceephax Acid Crew'n liven voi nostaa festarien parhaaksi anniksi edellä mainittujen ohella. Ja kyllä kuuli, että livestä todella oli kysymys. Andy Jenkinson oli sen verran liekeissä Hessu Hopo -lippiksensä alla syntikoita ja rumpukoneita väännellessä, että hyvä meininki tarttui takapihalla tanssineeseen yleisöönkin. Harmillisesti miehen slotti oli vain vaivainen kolme varttia, ja keikka tuntui hiukan jäävän kesken. Ehdin myös bongata Andyn ennen keikkaa lavan läheltä, ja uskaltauduin pyytämään häntä yhteiskuvaan - selfiestä tulikin aika mahtava! :)

Myöskin ex-Rubik -mies Artturi Tairan Shivan Dragn ei ollut pelkästään yksi eniten odottamistani keikoista, vaan myös yksi parhaista. Kyllä Rubik hyvä oli myöskin aikanaan, mutta luonollisesti tälläinen konemusa toimii itselleni vielä sitäkin paremmin, ja lauantai-iltapäivän esitys oli aivan upea. Asiaa ainoastaan hankaloitti Mixradio Music Hallin, eli Tiivistämön järjetön kuumuus. Hiki valui festarikansalla norona, ja tilasta loppui miltei happikin välillä, joka johti omaan poistumiseeni kesken keikan. Ihmeen paljon huhua liikkuu netissä bändin tulosta Monsters of Poppiin, joten nähtäväksi jää, josko jo sitten pääsisi tsekkaamaan setin kokonaan.

EDIT: Monsters of Pop julkisti juuri esiintyjät ja Shivan Dragn todella kuuluu line-uppiin, jes!









Myös Mø'n show oli lauantain kohokohtia. Tanskalainen veti lavalla huimalla energialla, jopa hyppi välillä yleisönkin joukkoon. Ehkä olisin muutamia keikkapaikkoja näillä festeillä vaihtanut päikseen, ja tämänkin olisin mieluummin nähnyt vaikkapa päälavalla, kuin mustassa teltassa, mutta keikka oli jokatapauksessa energinen. Kaikki hitit kuultiin, myös Spice Girls cover 'Say You'll Be There', joka muun yleisön reaktioista päätellen oli ylivoimaisesti parasta koko keikalla.

Kuten jo aiemmin totesin, olin kaikkeni antanut jo Röyksoppin ja Robynin aikana, ja vaikka meininki Die Antwoordin keikalla oli vieläkin kovempi (Ninja oli muuten ainoa itse todistamani stagedaivaaja Mø'n ohella), jäi se väistämättä edellisen varjoon. Mutta upea keikka sekin oli ja tunnelma sinisessä teltassa oli aivan katossa. Siellä oli myös todella kuuma, mutta onneksi olin repinyt viimeiselle festaripäivälle palan pahvia mukaani, jolla sain leyhyteltyä ilmaa tukalissa olosuhteissa. Sille tosin olisi ollut käyttöä jo aiemmin viikonloppuna. Die Antwoordin keikalla kuultiin sekä uusia, että vanhoja hittejä kuten mm. 'Fatty Boom Boom', 'Ritch Bitch', 'Cookie Thumper!', 'I Fink U Freeky', 'Baby's On Fire', 'Pitbull Terrier', sekä oma kestosuosikkini 'Evil Boy'. Itseasiassa tuoreimmalta albumilta 'Donker Magilta' tuli yllättävän vähän biisejä.

Setti alkoi 'Fok Julie Naaiers'illa ja festareiden ainoa kuulemani encore saatiin viimeisellä keikalla, kun bändi palasi lavalle ja esitti myös itsekin muutama vuosi sitten ensimmäisenä bändiltä kuulemani 'Enter The Ninjan'.





















Mutta vaikka teltoissa ja sisätiloissa oli tukalaa, säätä ei sovi moittia. Oman Flow -historiani parhaat ilmat oli kyllä osuneet tälle viikonlopulle, vaikka ne eivät edes aiemmin ennustetun kaltaisia olleet. Ulkona oli mahtavaa, ja yötkin kesäisen lämpimiä. Ainoastaan tosiaan muutamalla stagella hapenpuute ja kuumuus tuottivat hieman tuskallisia hetkiä.

Muihin katsomiini keikkoihin lukeutuivat Jessie Ware, The National, Manic Street Preachers, I-F, Bonobo, Little Dragon, Sin Cos Tan, St. Lucia, Real Estate, Astrid Swan, Iisa, Siinai, Didier, Esko Routamaa, Sasse & Jori Hulkkonen, joskaan näistä mitään keikkaa en Iisaa lukuunottamatta ehtinyt, tai aikonutkaan katsoa kokonaan. Muutamalta kuuntelin pari biisiä, toisilta reilu puoli keikkaa. Skrillexiä riitti kuulla puolitoista biisiä, mutta pitihän sitäkin tuskaa käydä kokemassa.

Etukäteen odottamani Junglen jouduin skippaamaan myös päällekkäisyyksien takia, enkä St. Luciaakaan tosiaan ehtinyt katsoa kuin muutaman biisin, sillä nämä keikat menivät myös Real Estaten kanssa hankalasti päällekkäin. Lisäksi St. Lucia oli festareiden ainoa bändi, joka oli asettanut kuvauskiellon keikalleen, joka kyllä omalla tavallaan tuon Tiivistämön tukaluuden ohella oli omiaan viemään näin itseriittoisen bändin näkemisestä terävimmän innon.

Festarin miinukset

- The Tasty Dogs hodarit
- Tokyo Girlin Bibimbap
- Aiempaa enemmän ns. päädyissä olevaa festarikansaa
- Järjetön kuumuus muutamalla stagella
- Päällekkäisyydet
- Skrillex

Festarin plussat

+ Mahtavat säät (joka johti toisaalta yleiseen kuumuuteen keikoilla)
+ Entistä enemmän sisävessoja :)
+ Festarialue ja sen monimuotoisuus
+ Röyksopp & Robyn
+ Groteskin hummus & feta -purilainen
+ Fafa'sin falafelit

Festarisafkoista on tulossa vielä oma postauksensa erikseen, nyt alkaa arkinen aherrus ja iltapäivällä töiden jälkeen osallistun monen muun ohella tällä kertaa Kriittiseen pyöräretkeen.