Chiliä vuoden tarpeiksi

Ainakin melkein :)

Sen verran paljon tuli erinäisiä chilijuttuja maistettua näillä Chilifesteillä, että vähäksi aikaa ainakin erikoisuudet riittävät. Myös pulled pork oli niin ylivoimaisen suosittu raaka-aine monella kojulla, että jouduin sittenkin antamaan periksi Ravintolapäivän suhteen ja skippaamaan Meatlovers United BBQ:n. Toinen päivä peräjälkeen ja kolmas annos nyhtöpossua olisi ollut liikaa, siitäkin huolimatta että Chilifesteillä maistoin kahta erilaista.

Ruokatarjonnasta ei todellakaan ollut puutetta ja vaihtoehtoja löytyi aina niin Soittokahvila Soppiksen vegeruuista SiipiWeikkojen siipiin, Buffalo Food Stationin kanoihin ja juuri toisen toimipisteensä Tampereelle avanneen Bar Burriton naudanposki-papuburritoihin (jotka muuten oman kokemukseni perusteella olivat ehdottomasti paikan parhaimpia komboja). Possua ja makkaraa oli tarjolla lähes jokaisessa myyntipisteessä ja esimerkiksi Savuhovi myi omien kehujensa mukaan äärimmäisen tulista The End -makkaraansa, joka ilmeisesti toimikin monelle jonkinlaisena miehuuskokeena. Sen tiedän, että muutama kovempikin karju jätti omansa kesken. Vaikka se tulisimman ruuan sietokyky on ihan virallisestikin erilaisten kilpailujen kautta Chilifestien juttu, niin itselleni se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, antaa kovempien jannujen kisailla!











Täällä pääsin myös vihdoin BBQ on Wheelsin meksikolaisen possun makumaailmaan, sillä aivan kuten Kukkaisviikkojen Food Festeillä, ei Tampereella taaskaan joutunut jonottamaan nimeksikään yhtä paljon, mitä vastaavasti Helsingin Kasarmitorilla Food Carnivalin aikaan. Ruokaakin oli siis jäljellä ja pääsin nyt maistamaan tuota annosta, joka silloin Helsingissä jäi kokematta.

Mexican Style Pulled Pork -slider oli makumaailmaltaan aivan mahtava, tykkäsin todella. Tulisuuden sai itse valita joko tyypillisen säilykejalapenon, tuoreen jalapenon tai habaneron väliltä, ja itse valitsin tuoreen jalapenon, sillä oikeastaan säilötyt jalopenot tulevat mulla korvista pihalle. Sääli vain, että minkänlaista poltetta näissä ei ollut mihinkään suuntaan, jota olisin kyllä ruualle kaivannut. Olisi ehkä pitänyt valita sittenkin ne säilykeversiot.

Janoa lähdettiin muka-sammuttamaan anniskelualueelle, jossa maistoin jyväskyläläisen Panimo Hiisin valmistamaa mango-habanero IPA:a. Prosentteja oli myös reilut 6% ja oluen maku oli oikein kelpo, mutta en silti havainnut siinä juuri minkäänlaista tulisuutta. Sen sijaan Mallaskosken panimon kirsikka-chili -lonkero potki. Jos haluaa juoda nestettä janoon, joka ei sammuta janoa, on tämä tuote ehdottoman hyvä :) Ja olihan se makukin hyvä, mutta jäätelö tuli kyllä tarpeeseen sen jälkeen.

Ja eihän Chilifesteillä voi oikeasti juoda mitään muuta kuin maitoa, jos haluaa poltteen suustansa pois :) Isontuvan Jäätelö Oy oli valmistanut erikoiserän chilijäätelöitä monessa eri maussa myyntiin näille festareille, ja tällä kertaa halusin maistaa jotakin muuta makua, mitä kaksi vuotta sitten. Otinkin minttujäätelön suklaamuruilla, joka alkuun tuntui kyllä viileältä, mutta jonka polte vaani petollisesti lopussa, ja joka lusikallisen jälkeen iski sisältä päin lieskana ulos. Oikein varsin mainio jäätelö, mutta polte ei lähtenyt suusta silläkään.













Eikä se kyllä lähtenyt Veljekset Mattilan kioskin Lihavaollakaan... Jos BBQ on Wheelsin pulled pork -leipä oli miedoimmasta päästä, niin tämän kojun mausteissa chiliä ei oltu säästelty. Sen lisäksi että kastike oli kohtalaisen tulista, päälle oli ripoteltu vielä Hot Headzin habanerosipsimurua. Nuo sipsit kun ovat muutenkin melko stydiä kamaa, niin tämän kanssa sai itse haukkoa happea. En yleensäkään ole mikään supertulisen ystävä, ja sellaiseen tottuneille mikään mun maistamani ruoka ei varmasti olisi edes tehnyt tiukkaa. Siitä huolimatta, että poltot vaivasivat tätä nautintoa, niin makua löytyi tästä todella mainiosta leivästä huomattavasti edellistä enemmän. Veljekset Mattila 1 - BBQ on Wheels 0, Chilifestien teeman hengessä.

Kotiin mukaan tarttui Poppamiehen Garage Salesta Coco Mango -kastiketta, joka oli todella mietoa, mutta takuulla miellyttävä mauste kanaruokiin. Lisäksi täytyi tietysti ostaa pussi Hot Headzin chipotle mustard -sipsejä, jotka ovat omia suosikkejani. Niitä on tullut ostettua aiemmin tuolta, mutta myös kaupasta.

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.

Lähimakuja vetten päällä

Kyllä nyt tamperelaisia hemmotellaan, ja tietysti ihan ketä vain, kuka tänne saapuu kesäisillä retkillään.

Koskiravintolat Oy nimittäin hankki Pyhäjärvellä jo pitkän risteilyuran tehneen M/S Tampereen, ja ankkuroi sen Laukontorin paraatipaikalle. Samoille seuduille on viime vuosina tullut runsaasti baarilaivoja, mutta toista ruokalaivaa ei vielä aiemmin ole nähty. Toki samalla laivalla on aiemminkin tarjottu ruokaa, mutta täysin eri konseptilla. Eikä tämä todellakaan ole mikään tavallinen pubiruokapaikka, mutta silti niin krouvin omainen, että liian fiinisti ei tähän ravintolaan tarvitse pukeutua.

Markkinointinimeksi tuli Gastrolaiva M/S Tampere, ja päivällä sinne voi poiketa syömään hyvin, miksei istumaan vaikkapa terasillekin. Ja kolmen tunnin illallisristeilyllekin Pyhäjärvelle pääsee kaiken muun hyvän lisäksi kerran päivässä. Eli samaan aikaan voi nauttia järvimaisemista ja hyvästä ruuasta. Nyt paatti on vielä ankkurissa kaikkina päivinä, mutta risteilyt alkavat 23.5 ja kesäkuun alusta niitä tehdään joka päivä keskiviikosta lauantaihin.

Menun on laivalle suunnitellut "Chef" Santeri Vuosara, joka on viime vuosina kunnostautunut erityisesti sesonki- ja lähiruuan sanansaattajana ja ruokakirjailijana, ja lähiruoka näyttelee myös tällä listalla tärkeää osaa.















Paljon raaka-aineita tulee pirkanmaalaisilta tiloilta ja tuottajilta, osa suoraan ja osa kauppahallista haettuna. Mm. aivan todella hyvät bratwurstit Penttilän tilalta Aitoosta ja juustot Mouhijärven Herkkujuustolasta. Rievä on Leivon perinteistä Tampereen riävää ja ruisleipä on sitä Lähiruokapuoti Lempin taivaallistakin taivaallisempaa maalaisruisleipää, josta olen aiemmin kirjoittanut ja tapas -annoksen Lyonin makkara kauppahallista 4 Vuodenajasta, jonka makkaroita ostin kotiinkin viime jouluna. Paikallista perinneruokaa Tapolan mustamakkaraa saa sekä tapaksina, että kesän myötä isommassakin annoskoossa, tyrnisinappi on laivan kokkien omatekemää. Ja koko komeuden kruunaa Minetin jäätelö.

Osa tämän hetken annoksista tulee vielä muuttumaan, erityisesti tapas -lista elää pitkin kesää, mutta varmasti suosituimmat ja parhaat tulevat pysymään listalla jatkuvasti.

Sain kutsun lähteä maistelemaan annoksia hieman etukäteen neljän muun bloggaajan kesken, ja meille tarjoiltiin sellainen määrä herkkua, että illalla kotiin pyöräily oli melkoinen haaste :) Pöytään tuli nimittäin ainakin pari annosta kaikista listalta löytyvistä vaihtoehdoista, ja omat suosikit sieltä löytyivät kyllä helposti. Seuraavalla kerralla tiedän heti, mitä haluan tilata.

Tapas -annosten idea on aivan täydellinen. Tietysti pidän sormiruuasta muutenkin todella paljon, mutta Gastrolaivan tapakset ovat ihan eri maata mitä tapakset Suomessa yleensä. Täällä ne tarjoavat suomalaiseen makuun sopivia makuelämyksiä, sillä siellä on juurikin bratwurstia ja mustamakkaraa. Perinteisempiä tapaksia edustavat lempeän tuliset ravun pyrstöt ja marinoidut Välimeren vihannekset ja feta, mutta nekin tarjoillaan Leivon rievän kera. Juustot taas tulevat hunajamanteleiden, karpalohillon ja spelttinäkkärin kanssa. Kuitenkin aivan ylitse muiden omaan makuuni olivat juurikin nuo Välimeren vihannekset sekä savusärki-parfait, punajuurta, kirsikkaa, jotka tarjoiltiin Lempin ruisleivän kanssa. Aivan taivaallista, ja samoin tapas -menun jälkiruuista sitruuna-tyrni-posset ja paahdettua valkosuklaata räjäytti tajunnan. Voisin syödä molempia useamman annoksen aivan yksin!





















Pääruuista Indiemode suosittelee ( :) ) bratwurstien ohella erityisesti todella ruokaisaa Lämmintä fetasalaattia ja Possuburgeria. Kaikki pääruoka-annokset ovat myös erittäin täyttäviä, joten melkein hämmästyttääkin, miten edullisesti mahansa saa täällä täyteen. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin tuon jo edellämainitun sitruuna-tyrni-possetin lisäksi myöskin Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, joka myös meni kertaheitolla todella korkealle syömistäni ravintolan jälkiruuista, varmasti ainakin TOP 5:n.

Loppukaneettina voisi mainita, että Gastrolaivalla ruuissa on paljon makua. Kun tehdään asiat oikein ja itse, eikä käytetä puolivalmisteita, sen yksinkertaisesti maistaa. Itse tulen menemään maistelemaan omia suosikkejani uudelleenkin, ja suosittelen sitä myös kaikille muille yhtä lämpimästi.

Santerilta on myöskin tullut uusi upea ruokakirja, Ville Pirisen sarjakuvittama ja Anna-Liisa Nikuksen kuvaama Pallogrillauksen lyhyt oppimäärä. Olen vasta ehtinyt selailla sitä, mutta oih ja voih, olisipa minullakin grilli, niin herahtaa vesi kielelle noita kuvia katsoessa. Ensi viikon lauantaina 24.5 Chef Santerin voi muuten nähdä kisailemassa Särkänniemessä parhaan grillaajan arvonimestä muiden tamperelaisten kokkien kanssa. Ja Särkänniemen huvipuistoalueellehan pääsee ensimmäistä kertaa tänä kesänä ilman sisäänpääsymaksua!