Kaksion baarissa

Voi jestaan pojat! Huomasin tuossa reilu pari viikkoa sitten, että Kaksion baarin remppa oli ohi, ja entinen pelkkä baari olikin kasvanut täysiveriseksi ruokapaikaksi ja sporttibaariksi. Naapurioven takana sijaitseva 2h+k:han alkaa olla Tampereella jo jonkinlainen instituutio. Kymmenen vuoden ikäisenä se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kaupungin viihtyisimmistä ruokapaikoista. Tyylikäs, rento paikka, mainio ja kuitenkin kohtuuhintainen ruoka.

Useasti vuosien varrella täällä blogissa olenkin todennut, että tuosta varsinaisesta ruokaravintolasta on saanut Tampereen parhaat etanat, ja tajusinkin, että en edelleenkään ole koskaan siellä käynnistä blogannut. Tässä on vain nyt tullut, ja vielä tulossakin niin paljon uusia juttuja Tampereelta, että hetki vielä menee, mutta lupaan kirjoittaa toisestakin puolesta jutun vielä tämän syksyn aikana.

Varsinaiseen ravintolaan mennään punaisesta ovesta, ja tähän baariin viereisestä vihreästä ovesta. Ja nyt siis jälkimmäisen oven takana on tarjolla aivan eri menu, selkeästi enemmän painottuen pubi- ja katuruokaan. Listalta löytyy iso liuta erilaisia leipiä, hampurilaisia, hot dogeja, mutta myös monenlaista sormiruokaa ja siipiä! Urheilubaarin statushan paikalla on, ja itsekin siellä käydessäni menossa oli Ilveksen peli Kärppiä vastaan.















Lista on itseasiassa niin laaja, että sitä jo etukäteen Facebookista silmäillessäni iski välittömästi valinnanvaikeus. Tietysti hampurilaiset ovat se omin juttu, mutta toisaalta sormiruokalista näytti todella koukuttavalta. Sitten se iski, täältä saa Reubenin! Kaksion Reuben ei tosin ole aidosti alkuperäinen, sillä siinä ei ole emmental -tyypistä juustoa eikä hapankaalia, mutta se onkin tuunattu enemmän isomman asiakaskunnan makuun, ja hapankaalin asemesta välissä on taivaallista coleslawta, sekä emmentalia korvaamassa Aura-juusto.

Voitte arvata ilmeeni, kun tuo leipä tuotiin mulle pöytään. En ole koskaan todistanut omin silmin näin suurta leipää, saati saanut sellaista omalle lautaselle, ja sekin oli vain puolikas leivänpalanen :) Kyseessä on sama tuote, jota käytetään naapuriravintolan parilaleipiin, mutta baarin Reuben vetää kaikilla mittareilla pidemmän korren, sillä täyte on niin mehevää, että kuvia reunoja jää jäljelle vähemmän. Ja se maku, jotain käsittämättömän hyvää. Liha on kaksi vuorokautta kypsytettyä naudan entrecoteta, lisäksi edellä mainittujen täytteiden oheen tulee kolmen pippurin kastiketta, paistettua sipulia ja suolakurkkua. Taivaallista, ehdottomasti parasta koskaan syömääni tuollaista leipää, ja olen sentään syönyt erilaisia leipiä Tivolissa monet kerrat.

Mutta se koko... tuo on oikeasti aivan mahdoton vetää kokonaan, vaikka omistaja sellaisen vasta väittikin itse suorittaneensa edellisenä päivänä. Jos tämä kuva ei todista mielestäsi mitään, katso toinen kuva Instagramista, jossa on 20€ seteli vertailun vuoksi. Pienempään nälkään uskoisin sen olevan mahdollista kuitenkin jakaa vaikkapa kahden kesken, ja ainakin take away onnistuu mainiosti. Reuben on listan leivistä hintavin (16,90€), mutta hinta-koko-laatusuhteeltaan täysin sen väärti. Se on myös listan ainoa noin suuri leipä, joten kuuma vinkki niille, joiden maha on pohjaton, tai jotka haluavat jakaa leivän ja saada hyvän vastineen rahoilleen. Paikan listalle jäi vielä niin monta annosta kokeilematta, että tännekin on kyllä pakko palata.

Mitä tulee sisustukseen, on tämä jälleen kerran viihtyisyydessään aivan mahtava. Olen aina pitänyt erityisesti vanhalla puolella siitä, että siellä on tamperelaiselle ah niin rakasta punaista tiiliseinää näkyvissä. Baarin puolella myös tuolit, pöydät ja valaisimet on vaihdettu, ja paikka on kaikkea muuta kuin tylsä sporttibaari.

Oh yeah, drunk octopus wants to fight!

Leipäteksti

Euroviisujen voittaja oli itselleni todellinen yllätys, ja muitakin yllätysmenestyjiä kärkeen mahtui. Mm. Hollanti, Unkari ja Ukraina sijoittuivat kaikki hämmentävän hyvin, kun taas omat suosikkini pärjäsivät melko heikosti ainakin odotuksiini nähden. Conchita Wurst tuli takavasemmalta, veti huomiotaherättävän shownsa diivan elkein ja näytti voittavan lähes kaikkien maiden äänet puolelleen. Aivan tälläistä suosiota en ennakkoon uskonut hänen saavan, mutta vuoden päästä viisuja lauletaan nyt kuitenkin Itävallassa. Ja kun isoin shokkivaikutus on ehtinyt väistyä, pystyn kyllä myöntämään, että Itävallan kappaleessa oli paljon perinteistä Euroviisuhenkeä.

Ja kun näitä viisuja nyt kisattiin Kööpenhaminassa, tuntui myös tanskalaisen voileivän syöminen tällä viikolla sopivalta idealta. Kuului tavallaan rooliin :) Uudet ruokapaikat Tampereen Sohossa eivät nimittäin rajoitu pelkästään Barmaciaan, vaan aivan sen ja Minibaarin viereen huhtikuussa aukesi myös toinen Tivoli smørrebrød & øl. Itse huomasin sen vasta reilu pari viikkoa sitten, ja koska olen aina saanut aivan loistavaa ruokaa Siperian Tivolissa, päätin tietysti käydä vaihtelun vuoksi syömässä sielläkin.

Tivolin leipälista on kunnioitusta herättävän laaja, ja runsaudenpula iskee joka kerta, kun sinne menee syömään. Kuitenkin aikani pohdittua valintani kohdistui Suutari Hedbergin häränpaistileipään, jonka olen muistaakseni syönyt ennenkin. Siihen tulee palvattua häränpaistia ja remouladea, ja maku on jotain aivan taivaallista. Nyt kuitenkin puhutaan vain kylmistä leivistä, joiden päällä on pino täytteitä.

Uusi sijainti sopii itselleni entistäkin paremmin, vaikka toisaalta Finlaysonin vanhan tehdasmiljöön atmosfääri on jotakin aivan erityistä. Samaan tunnelmaan ei Aleksanterinkadun ravintola mitenkään pääse, mutta muuten tuolla suunnalla on kaikki, mitä kulinaristi voi toivoa. Todennäköisimmin valitsen siis tämän ravintolan näistä kahdesta jatkossakin, kun mieleni tekee tanskalaista voileipää.

Kävin myöskin uudelleen Bar Burritossa, ja valitsin nyt lukijan suosituksesta täytteeksi lammasbolognesen, kiitos vinkistä Dirty Cars And Million Cows -blogin Pirkko! Sille otin kaikkien muiden lisukkeiden ohella savuisen valkosipulikastikkeen. Ruoka oli jälleen todella hyvää, myös lammas toimi burritossa hyvin. Seuraavalla kerralla pitänee testata vielä possunniskaa, vaikka se naudanposki oli kyllä jotakin ylimaallisen hyvää.

Lauantai osa 2

Eilen Aspinniemessä Hukkatilan Kesäsiirtolassa, jossa viime viikollakin kävin katsastamassa 5 minuutin festivaalin, oli Gaea Recordsin ilta.



Sää kirkastui juuri sopivasti iltaa kohti, ja vaikka pilvetöntä ei ollut, oli rannassa kohtuullisen lämmin.



Jotenkin tuntui niinkuin olisi palannut kotiin, kun sinne pääsi :) Ja vaikka ihmisiä ei aivan yhtä paljon ollut kuin viime viikolla, oli fiilis varsin hyvä.

Onneksi tapahtumia vielä riittää loppukesälle, joten mahdollisuuksia viettää maailman mukavimmassa kesäsiirtolassa on vielä runsaasti :)



Tänään tosin ampiaiset olivat myös löytäneet paikan, ja niitä pörräsi kahvilan nurkilla ja muuallakin alueella runsaasti. Olivat kovin kaljanhimoisia. Eräskin imeskeli huultani vartin verran kunnes juopui niin että tipahti itsekseen irti :) Nyt on alahuuli ruvella mutta ei ainakaan pistänyt huulta turvoksiin!



Gaea Recordsin tallista esiintymässä olivat asteen kokeellisempaa musiikkia soittanut The Hearing sekä fantastisella tavalla countryä, bluesia ja acidrockia yhdistävä Death Hawks.



Erityisesti jälkimmäinen veti vähän ehkä yllättäenkin todella hyvän keikan. Musiikki oli hieman psykedeelistä ja kuulosti aivan erilaiselta kuin suurin osa aiemmin kuulemastani musiikista. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan jos ovat keikalla lähelläsi!



Pois lähtiessä kävin vielä Tivolin terassilla yksillä. Matkalla otin tämän kuvan öisestä Tampereesta. Syksy hiipii nopeasti ja salakavalasti ja yöllä ei enää niin lämmin ollutkaan.

Herkkuperseilyä

Eilen tuli ensi-iltaan Diktaattori, ja liput piti tietenkin hankkia heti kun vielä vapaapäivä oli edessä. Alkuillasta siis suuntasin kohti Finlaysonia.



Käytiin ennen elokuvaa syömässä Tivolissa ja olipa taas kerran taivaallinen makuelämys. Itse otin Suutari Hedbergin häränpaistileivän ja seuralaiseni söi Parturi Orstenin valkosipulisen kanaleivän. Erityisesti oma leipäni oli lähes tajunnan räjäyttävä kokemus. Olen käynyt Tivolissa pari kertaa aiemminkin ja taas jouduin harmittelemaan Tampereen laajaa hyvää ravintolatarjontaa siitä että en ole useammin käynyt. No, asia on helposti kuitenkin korjattavissa.



Kupu täynnä suunnattiin karkkikaupan kautta teatteriin. En aio spoilata elokuvaa, mutta jos olette edes hieman pitäneet Ali G:stä, Boratista tai Brunosta, uskon kyllä että tämäkin uppoaa. Ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan, itse sain nauraa lähes koko elokuvan läpi.

Diktaattori kertoo pienen kuvitteellisen pohjoisafrikkalaisen valtion, Wadiyan hallitsijasta. Inspiraationa ovat varmuudella toimineet niin Saddam, Gaddafi, Bin Laden kuin Ben Alikin. Elokuvassa jälleen kerran kaikki saavat osansa, niin amerikkalaiset kuin terroristitkin. Diktaattori on silkkaa huumorin ilotulitusta ja älykkäitä kohtia siitä on turha liikaa hakea mutta yksi sellainen kuullaan kuitenkin elokuvan loppupuolella kun Aladeen pitää julistuksen diktatuurista. Kaiken kaikkiaan aivan huippu elokuva.

Ai niin, ja älkää nousko salista kun lopputekstit alkavat :)



Tänään hain Stokkalta hieman herkkuja aamiaiseksi. Manchegoa olin jo silmäillyt edellisellä kerralla Herkussa asioidessani mutta nyt sitä tarttui matkaan, samoin taivaallista kolmen jyvän leipää, lähes parasta appelsiinimehua, God Morgonin Floridaa, rypäleitä ja ensimmäistä kertaa testiin Fazerin mansikka-vaniljalevy. Jälkimmäinen oli lievä pettymys, mutta muuten aamiaisesta ei enää paljon paremmaksi voi pistää. Viimeksi olen yhtä herkullista aamiaista syönyt laivalla helmikuussa.

Sitten katselin upean Slovakia-Kanada puolivälieräottelun ja suurena yllätyksenä Slovakia tiputti Kanadan kotimatkalle. Aivan huikea peli ja viimeisen minuutit meni täristen sohvan takana :) Tami Tamminen oli luvannut syödä lippapalkin mikäli Slovakia etenee välieriin, sen haluan nähdä. Vähän areenan alakerrasta Hesburgerin majoneesia kyytipojaksi ja hörps.

Nyt asennoituminen alkuillan Suomi-peliin sillä vastassa on jo kerran Leijonat murskannut USA. Parasta mahdollista lopputulosta toivoen.

Niin, ja älkääpä unohtako lauantaina Ravintolapäivää! Tampereellakin on mitä loistavin tarjonta tällä kertaa, huikea määrä pop-up ravintoloita. Tsekkaa ravintolat täältä. Itse aion ainakin katstastaa vanhan tuttuni Chef Santerin pisteen Tuomiokirkonkadulta. Kaikkea vain ei jaksa, vaikka lukuisia mielenkiintoisia kohteita olisikin tarjolla. Tarkoitus olisi kuitenkin piipahtaa ainakin TapasTuonelassa ja jossakin mukavassa jälkiruokapaikassa, todennäköisesti Muffiinikahvila Eloisassa tai MuffinssiTaivaassa jossa samalla pääsen uudelleen katsomaan upeaa taidetta.