Televisiossa ja valkokankaalla

Voice of Finlandissa oli nyt aika loistava ilta perjantaina. Pitkästä aikaa nähtiin monta todella hyvää laulajaa yhden tai kahden sijasta. Tamperelainen Kerttu Suonpää oli täydellisyyttä alusta loppuun, ja biisivalinta oli Alicia Keysin upea 'Falling'. Ymmärrän kyllä, että Elastinen on se valmentaja, kenen tiimissä tuollaiselle laulajalle on käyttöä, mutta miksi oi miksi sinne piti taas mennä?

Rupean ihan pian surulliseksi, koska Elalla on tiimissä pelkästään aivan äärimmäisen hyviä laulajia, ja lisää näyttää edelleen tulevan ovista ja ikkunoista. Samaan tiimiin meni myös toinen loistava laulaja, Netta Pietilä. Tietenkin finaalissa on kaikista tiimeistä vain yksi jäljellä, mutta koska en luota Suomen kansaan, niin itselle tämä formaatti menee aina siinä vaiheessa pieleen, kun kilpailijoita aletaan tiputtaa katsojien arvioiden perusteella.

Tuuli Okkonen oli myös aivan ihastuttavan pirteä ilmestys, ja ennen kaikkea lauloi sielukkuudella tiensä myös tämän katsojan sydämeen. Onneksi Mira sai sentään hänet.

Eikä Tuulia Raidankaan Coldplay -veto paljon heikommaksi jäänyt, aika mielenkiintoinen esitys ja laulutapa hänellä ainakin oli. Ensi viikon jälkeen ei enää uusia laulajia tulekaan. Ja pian sen jälkeen alkaa mun painajaiseni, kun yksi kerrallan Elastisen tiimistä tippuu Suomen parhaita laulajia!



Mutta Putous veti eilen jalat alta. Nauroin Sketsihahmo with twist -kilpailulle, ja etenkin Aku Hirviniemen Jäbä Leissönille niin paljon, että meinasin tukehtua. Vedet tulivat vain silmistä. Kyseinen pätkä oli aivan varmuudella parasta, mitä koko Putouksen historiassa on nähty. Muutenkin koko jakso oli jälleen loistava, tosin itse olisin pudottanut tässä vaiheessa Slaikka Gustafssonin. Saijjonaarasta vaan Jamolle!

Lähiaikoina on tulossa teatteriin paljon elokuvia jotka kiinnostavat, ja niistä ensimmäinen, jonka olen menossa katsomaan, itseasiassa tänään, on Dallas Buyers Club. Elokuva pohjautuu tosi tapahtumiin ja kertoo AIDS:iin sairastuvan rodeocowboy Ron Woodroofin tarinan.

Vuonna '85 virus on vasta opittu tuntemaan, eikä siihen ole saatavilla tarpeeksi hyviä lääkkeitä. Matthew McConaugheyn näyttelemä Woodroof lähteekin Meksikoon etsimään ongelmaan ratkaisua, ja saa siellä lääkityksen, jonka vuoksi hän huomaa vointinsa kohenevan. Koska kyseiset aineet ovat USA:ssa laittomia, ryhtyy hän salakuljettamaan niitä rajan ylitse, ja myymään Jared Leton esittämän transvestiitin kanssa muille AIDS-potilaille antaakseen edes pientä toivoa näille elämän ja kuoleman välillä tasapainotteleville potilaille.

Matthew McConaughey laihdutti roolia varten 17 kiloa, ja onkin muuttunut lähes tunnistamattomaksi. Kuulostaa jäätävältä, mutta uskottavuutta se tietysti lisää. Oscar-ehdokkuuskin tästä elokuvasta on tarjolla.

Back to square one

Tänä talvena alennusmyynnistä tehdyt löydöt on pelkästään kaikki olleet heräteostoksia. H&M:n nettikaupasta päätin katsoa, mitä oli tarjolla ihan ex-tempore, ja en kuluttanut sivuilla surffailuun hirveästi aikaa. Carlingsissa poikkesin ihan vain ohimennen ja torstaina kävin nopeasti kääntymässä töitten jälkeen KappAhlissa.

Siellä oli meneillään aletuotteiden poistoale, ja kantiskortilla sai kaikista jo alennetuista vaatteista vielä -50% hinnasta pois, joten tuli ostettua vielä vähän ruutua päälle. Minkäänlaista erityistarvetta mulla ei uusille paidoille tietenkään ollut, mutta kun nyt sai paitaa viidellä eurolla (!), niin pitihän sieltä käydä pari tuollaista pitkähihaista kauluspaitaa poistamassa. Molemmat ovat samanlaisia, toinen harmaa ja toinen sininen.





Voice of Finlandin toinen jakso oli perjantaina hiukan ensimmäistä vaisumpi, hyviä esityksiä ei kovin montaa ollut. Aivan selkeästi jatkoon valituista laulaminen vaikutti helpoimmalta kuitenkin amerikkalaislähtöiselle Johanna Johnsonille. Harmi vain, että hänetkin kaappasi Elastinen. Samassa tiimissä on nyt jo kolme koko kilpailun ylivoimaisinta laulajaa, jotka jälleen kerran joutuvat kisaamaan kaksintaistelussa vastakkain kauden myöhemmässä vaiheessa. Jotta tuo kisa pysyisi mielenkiintoisena loppuun saakka, osallistujien pitäisi jakautua tasaisemmin eri tiimeihin, sillä tälläkin kertaa kaikki tuolit kuitenkin kääntyivät.

Mutta myös Sofia Tarkkasen ääni vetosi muhun, ainoastaan riisuttu esitys vain kitarasäestyksellä oikein ei. En toisaalta usko, että tästä neidistä vielä kaikkea on irti saatukaan. Odotan siis innolla tulevaa, ja palan halusta kuulla enemmän, sillä samalla myös Mira sai ensimmäisen kilpailijan tiimiinsä. Elina Hjeltin Adele-veto oli myös ihan ok, mutta jäi silti samalla biisillä aika paljon edellisviikon Emma Schnittin varjoon.





Putouksen avaus oli Viikkokatsauksen, Idiots -kilpailuesittelyjen ja sketsihahmojen osalta jälleen takuuvarmaa katsottavaa. Olen ennenkin pitänyt Viikkokatsauksen uutisinserttejä lähes Studio Julmahuvin uutisten tasoisena, eivätkä ne nytkään pettäneet. Sananlaskujen uudelleenarviointi ja Zumbakallio olivat yksinkertaisesti loistavia. Idiotseista eniten naurattivat Kukko-poika ja Pelle Herman.

Sketsihahmot olivat yllättävän tylsiä, niitä kahta parasta lukuunottamatta :) Rasilaisen Jukan esittämä patologi Martin Niemi ja Iina Kuustosen Jäbä Leissön pistivät kovan kovaa vastaan. Ja ruutuahan Jäbälläkin on yllään... Nauroin molemmille vedet silmissä, mutta eipä noista muista taida vastukseksi ollakaan.